Meritähti vilkuttaa

Luonnonhistoriallisen osaston tähti. Tähti on löytynyt Lofooteilta, ainoa laatuaan kokoelmassa.

En tiedä mikä merenelävä tämä tähtikotelon omistaja on ollut, enkä muista varmasti mistä olen nämä löytänyt. Kuori on hauras ja litteä, tähtikuvio on kuin neulalla pistelty reikäjonoineen. Käsittämätön kapistus, mutta hyvin kaunis.

Sadonkorjuupuuhat jatkuvat, kävin sienessä ja vieläkin löytyi reilusti suppilovahveroita.
Mansikoitakin kypsyy aina vain. Amppelimansikka on vieläkin sisällä, en ole saanut istutettua sitä kasvimaalle. Marraskuussakin voin poimia mansikoita.

Huomasin, että sadantuhannen vierailijan raja on rikkoutunut. Hämentävää ja ilahduttavaa. Lämmin kiitos teille kaikille!
Laitan lähiaikoina jonkin arvonnan pystyyn asian juhlistamiseksi.

Lisäaikaa

Lempeä syksy on antanut lisäaikaa puutarhatöihin, mutta silti kaikki on vielä vaiheessa. Sadesäällä ei ole kovin paljon tehtävissä, mutta aurinkovarjot voisi ainakin kantaa jo varastoon. Nerokaan ei enää halua torkkua varjojen alla vaan etsii parempia piiloja.

Sisällä syysasetelmat alkavat saada rinnalleen talvikoristelua.

Viimevuotinen jouluasetelma, peura lammella vietti kesän vintillä ja nyt se on taas otettu leikkeihin mukaan.

Bambikokoelma kasvoi viime kesänä kirpparilta löydetyllä söpöläisellä.

Oikein lempeää viikkoa kaikille!

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Marika T.

Torjuntaohjus

Kissankin elämä voi olla stressaavaa ja työntäyteistä. Marsalkka Nero on taas selvitellyt rajaloukkauksia ja päivystänyt rintamalla torjumassa tunkeilijaa. Yksi kylmä yökin kului korsussa. Henkilökunta odotteli aamukolmeen silmät ristissä, mutta sankari ei luopunut asemapaikastaan. Sitkeä sissi.

Lisäksi on torjuttavana talvipesiinsä pyrkivä jyrsijäkanta. Siinäkin puuhassa lienee onni ollut myötä, sillä taisteluhaavoja lukuunottamatta Nero mitä parhaimmassa kunnossa. Karva on pehmeä, joustava ja kiiltävä luonnonmukaisen ravinnon ansiosta. Lievää ylipainoa alkaa olla havaittavissa, sillä myyrien lisäksi maistuvat myös normitarjoilut, saavutetuista eduista on pidettävä kiinni.
Kissat osaavat rentoutumisen jalon taidon, se johtuunee siitä, että ne kykenevät elämään tässä hetkessä. Menneen tai tulevan murheet eivät häiritse lepoa.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Toivottavasti saamme myös sateettomia hetkiä ulkonapuuhasteluun.

Kesä jatkuu sisällä

Talvella hankkimani ruusupuu, eli runkoatsalea josta kerroin mm. täällä, vietti kesän ulkona. Toin sen sisätiloihin ja puu alkoi heti ahkerasti kukkia.

Vaikka se onkin vähän kärsinyt niin koko kasvi on täynnä nuppuja. Mikä ilo! Nyt on taas yritettävä pitää se hengissä talven yli.

Jokin aika sitten ihmettelin perennapenkissä olevaa kasvia, en muistanut mitä olin tähän istuttanut. Myöhemmin välähti, että olin tökännyt atsaleapuusta leikkaamani juuriversot maahan ja ne olivat lähteneet iloiseen kasvuun. Tuskin selviää talvesta enkä jaksa ryhtyä hoitamaan tätä sisällä, joten se saa jäädä oman onnensa nojaan, jospa talvesta vaikka tulisi leuto.

Ensimmäinen kesäkukkaistutukseni toukokuun alkupuolella oli tähtisilmä ja pari pientä murattia. Kasvi on kukkinut runsaana koko kesän, toin sen sisään muutaman pakkasyön jälkeen ja tämäkin purskahti täyteen kukkaan. Kukkikoon niin kauan kuin jaksaa, siirrän sitten taas keväällä sen ulos.

Kaikki pelakuut jatkavat kukkimista. Mårbackan uudet kukat ovat valkoisia, se ei jaksa enää kehittää väriä. Pitäisikö pelargoniat leikata jo alas talvehtimista varten?

Ulkona viihtynyt muratti sai kauniin syysvärin. Kirpparilta löytyi tuo kaunis Arabian kukkaruukku.

Samaan aikaan ulkona Lucy kantaa lumikuormaa, muttei kovin kauan, sillä lämpötila nousee lähipäivinä.
Vilkaisin pitkän ajan sääennustetta ja melkein koko marraskuu näytti olevan plussan puolella. Tilannehan voi vielä muuttua, mutta minua plussat eivät haittaisi yhtään. Jouluksi sitten vähän lunta ja pakkasta :)

Mukavaa viikkoa kaikille!

Merikissa ja lohikäärme

Merikissalla (Anarhichas lupus) on mahtava hammaskalusto.

Luonnonhistorialliselta osastolta löytyy sen leukaluu.
Englanniksi kalan nimi on Sea Wolf, eli merisusi.
Kun uintiretkeni jälkeen kuljeskelin upealla hiekkarannalla Jäämerellä ja löysin tämän, aloin miettiä veteen menoa uudelta kantilta. Kuulin Lofooteilla hurjia juttuja, miten kala oli pyydystettäessä käynyt kalastajien kimppuun ja saanut aikaan pahaa jälkeä.

Kokoelmaani kuuluu myös lohikäärmeen nahka.

En ole aivan varma, mutta luulen, että tämä on merikissan turkki. Vaikuttaa melkein taruolennolta.

Mansikat kypsyvät ja lunta sataa

Amppelimansikka jaksaa aina vain pitää kesää vaikka lumisadetta on jo luvassa.

Olen siirtänyt mansikat kuistille ja jonain lähiaamuna poimin tuosta vielä kourallisen aamiasmarjoja.

Poimin kaikki viimeiset lehti- ja palmukaalit ja kuivatin, nyt on runsaasti vihreää lisättäväksi talvella ruokiin.

Punainen lehtikaali muuttui kuivaessaan lähes mustaksi.

Kasvimaalta on poimittavissa vielä mangoldia, maa-artisokkia ja monia yrttejä. Joskus olen kaivellut maa-artisokkia vielä joulukuussakin. Tänä vuonna ne ovat olleet erittäin satoisia ja mukulat ovat jättimäisiä. Harva se viikonloppu joku vie niitä kassillisen tai pari mennessään ja silti sadosta on poimittu vasta murto-osa.

Tämä kuva kasvimaalta on otettu viikko sitten. Sen jälkeen on ollut aika koviakin yöpakkasia ja lehdet melkein jo varisseet puista.

Kehäkukat kukkivat edelleen pakkasista välittämättä.

Kohta on jätettävä pitkät jäähyväiset kasvimaalle, se on tuottanut paljon iloa ja hyötyä tänäkin kesänä.
Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Metsällä

Ekstempore starttasin sienimetsään. Jouduin kävelemään aika kauas ennen kuin löysin hakkaamattoman metsän. Mutta kas, suppilovahveroita oli aivan tuhottomasti sammalen suojissa. Keräsin hyvinkin kolmattakymmenettä litraa, eli niin paljon kuin kuvittelin jaksavani kantaa kotiin.
Syksyinen metsä tuoksuineen on paratiisi. Nyt kun tiedän, että sienet odottelevat siellä en malttaisi millään pysytellä poissa vaikka varastot ovat pullollaan. Se on se metsästysvietti.
Puhdistan sienet poimiessani, kotona pilkoin ne kuivuriin ja nyt ne on purkitettu ruokakomeroon talven varalle. Tein myös sienikeiton, jonka ryyditin kookosmaidolla, sen maku sopii mielestäni mainiosti suppilovahveron kanssa.

Nerolla on taas ollut reviirikamppailuja, niskasta löytyi puremajälki. Onneksi ihan pintavaurioita. Prinssin käytös muuttuu melkoisesti kun tulee näitä stressaavia tilanteita, se on rauhaton ja vähäpuheinen. Viihtyy enimmäkseen ulkona. Onneksi se on kotiutunut öiksi, henkilökunnan mielenrauha säilyy paremmin.

Yllätyksiä

Minkä menit tekemään, Lucy Black! Kukkimaan salaa epätavallisena ajankohtana, sillä eihän vielä ole joulu. Sunnuntaina siivoilin kukkapenkkiä ja löysin tälläisen yllätyksen. Lucy on kukkinut jo pidemmän aikaa, sillä kehittyvät siemenet ovat jo näkyvissä.

Lucy on arvoituksellinen neito. Kerroin ensi kohtaamisestamme täällä. Ja vielä myöhemmin raportoin oudosta henkiinheräämisestä täällä. Kauhistuttaa ajatella, että kukinta jäi melkein minulta huomaamatta.

Piti tietysti tarkistaa kaikkien jouluruusujeni tilanne ja löysin muistakin kukkanuppuja. Kokemuksesta tiedän, että jouluruusu säilyttää nuppunsa lumen allakin ja jatkaa keväällä siitä mihin syksyllä jäi.

Eivätkä yllätykset loppuneet tähän. Perjantaina löysin postilaatikostani mystisen paketin, josta kaivoin esiin hienot virkatut töppöset. Samaa väriä kuin Lucy. Nämä lämmittävät suloisesti niin varpaita kuin mieltäkin.

Paketista löytyi myös kaksi magneettia seinälleni. Toisessa on selvästi Nero.
Lämmin kiitos teille ihanat Pepi ja Tiina!

Aamulla kun saan silmäni auki riennän heti Lucya tervehtimään!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Syksyn ihmettelyä

Tästä nappasin kerran aika vonkaleen.

Olimme Neron kanssa pitkästä aikaa rantaretkellä.

Meinaatko kääntyä jo kotiin päin?

Syksyn viimeiset merkit.

Komeat näkymät, käy sinäkin kurkkaamassa.

Neron on aina kiivettävä veden ylle kaartuvaan koivuun ihailemaan maisemia, korkeimmalle huipulle. Alastulo onkin helppoa tälläisestä puusta. Ainakin kissalle.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Kuka pelkää mustaa miestä?

Joka syksy meillä vierailee raamikas musta mies varmistamassa lämmityskauden turvallisuuden.
...yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää...

Paitsi tulisijojen ja lämmityskattiloiden tuntemusta, tarvitaan nuohoojan ammatissa myös monenlaisia sosiaalisia taitoja, työhän on enimmältään kotikäyntejä.
Meidän nuohoojalla kaikkia taitoja riittää.

On muodostunut traditioksi, että nuohouksen päälle nautitaan kahvit ja laitetaan vähän maailmaa järjestykseen. Eikä meillä pelkää mustaa miestä muut kuin Nero, joka pysyttelee visusti poissa nuohouspäivinä.
Liiteri on täynnä kuivia puita ja hormit vetävät, talvi on turvattu.

Ikkunalauta

Ruukkuja on pitänyt kantaa sisätiloihin ja niille piti löytää valoisa paikka. Kirpparilla oli menossa roskiin vanha puinen silityslauta. Kaappasin sen mukaan ja sehän toimittaa vallan mainiosti ikkunalaudan virkaa.

Samassa kuormassa oli penkin jalat, ei muuta kuin siihenkin tasoa etsimään niin saadaan toinenkin ikkunalauta.

Rattoisaa viikon alkua kaikille!

Varmuuden vuoksi

Merisiilin tukiranka luonnonhistorialliselta osastolta. Merisiili on piikikäs selkärangaton merenpohjan elävä.

Linnut nappaavat merisiilejä, rikkovat ne pudottamalla korkealta rantakalliolle ja nauttivat sisällön. Ne osaavat myös pyoritellä niitä niin, että pääsevät kiinni herkkään alaosaan.

Merisiilikään ei ole täysin turvassa piikkiensä ja tukirankansa suojissa.
Tälläistä aasinsiltaa pitkin siirryn bloggeriin. Epävakaina aikoina otan blogistani varmuuskopion. Kerroin siitä heinäkuussa täällä.
Laitan ohjeen muistiin tännekin.
Näin se tapahtuu:

valitse asetukset -> muu
-> klikkaa Vie blogi
(Jos haluat palauttaa blogisi tallentamastasi varmuuskopiosta klikkaa Tuo blogi.)

-> lataa blogi koneesi kiintolevylle tai minne sen haluat tallentaa.
Tämä tallentaa kaiken blogin tähänastisen sisällön paitsi ei ulkoasua.

Ulkoasun voi varmuuskopioida erikseen:
Valitse vasemmasta palkista malli -> klikkaa oikeasta yläkulmasta varmuuskopioi/palauta
(Jos haluat palauttaa blogisi ulkoasun talentamastasi varmuuskopiosta klikkaa palauta.) 

-> lataa koko malli
Olisi tietysti järkevää tehdä varmuuskopiot aina silloin tällöin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Heini!
Upeaa viikonloppua kaikille!

Eksyksissä

Olemme hieman eksyksissä uudessa maisemassa. Emme muuttaneet, mutta maisema muuttui. Reipas avohakkuu hämmentää mieltä.
Neron reviiri on pienentynyt, sillä metsäkoneiden lähelle ei kannata mennä, vanha saalistusmetsä katoaa. Kuinkahan kovasti talven viimat pääsevät piiskaamaan kun ylväät kuuset eivät  suojele meitä.
Minne muuttavat kaikki eläimet, joiden koti metsä on ollut? Toivottavasti syksy kestää vielä pitkään ja kaikki hengissä selviävät ehtivät etsiä itselleen uudet talvipesät.
Alunperin operaatio suunniteltiin tehtäväksi kesäkuussa (puusta saa kesäkaudella vähän enemmän rahaa), mutta aloitin yhden naisen ja kissan luonnonsuojelukampanjan. Mielenterveyteni ei olisi kestänyt hävitystä ja hätää pesimäaikaan. Tuho siirrettiin elokuulle, mutta onneksi se päästiinkin aloittamaan vasta viime viikolla. Moni on jo ehtinyt muuttaa pois, keväällä odottaa yllätys; vanhoja kotipaikkoja ei enää löydy.

Viikonloppuna katselimme pellolla saalistavaa kaunista kettua, silläkin oli myyrät tähtäimessä. Pieni peura oli käynyt popsimassa kasvimaan aidan ulkopuolella kasvavat kaalit. Niemestämme on tainnut tulla eläinten pakolaisreservaatti.

Mukavaa viikkoa kaikille!

PS. Olen huomannut, että monissa blogeissa kommenttini ovat jääneet jonnekin bittiavaruuteen, liekö menneet roskapostiin kun niitä ei näy?