20.1.2014

Keimaileva kirahvi

Kirahvilaumaan löytyi kirpparilta hieno, selvästi itsetehty puukirahvi. Liikuttavat lelut tarttuvat aina mukaani.
Elämässä pitää olla leikkiä.

Olipa kerran Afrikassa laihanlainen,
keimaileva kirahvi nuorukainen.
Aina suuresti huolissansa,
pitkän pitkästä kaulastansa.

Tuumaili öisin, päivin ja illoin
millä hän kaulansa koristais ja milloin.
Viimein päätti hän lainan nostaa,
kirjavan kauluksen ja kaulaliinan ostaa.


Siitä sitten ilo syntyi koko Afrikassa
hassumpaa ei ole vielä nähty maailmassa.
viisi sataa neekeriä alkuperäisasukasta heti nauruun kuoli,
kirahvi vain mielissänsä huuliansa nuoli.


Arvid Lydeckenin runo, jonka viimeisen säkeistön nykyisin poliittisesti epäkorrekti ilmaus on sensuroitu ja korvattu runomittaan huonosti sopivalla sanalla.

Nykyisin lapsilla on hurjat määrät leluja ja kaikkiin ei varmasti synny minkäänlaista kiintymyssuhdetta. Itse muistan kaikki leluni vaikka suurin osa ei olekaan enää tallessa. Ne, jotka ovat jäljellä kantavat valtavaa määrää muistoja.
Hylätyn vanhan lelun näkeminen jostain syystä koskettaa minua ja jos sellaisia tulee vastaan niin katson velvollisuudekseni tarjota sille kodin. Ei tarvitse olla ehjä tai arvokas.

Nämä koirakaverukset löytyivät kerran roskalavan päältä. Mäyräkoiralla on ollut ehkä polio, sillä jalat ovat kovin heikot, mutta Bonzo tukee.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Laila!
Kaikille mukavaa viikkoa, pysytellään lämpiminä ja nautitaan talvesta.

36 kommenttia:

  1. Ihastuttavia kirahveja sekä upeita leluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsena pohdin kovasti kirahvin olemusta, on tainnut asia painamaan mieltä :)

      Poista
  2. Ihanat kirahvit,ja haukat koirat:)

    VastaaPoista
  3. Ihania leluja.
    Kirahvit on kivoja ja koirat.
    Joskus jollekin rakkaita ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kai siinä koskettaa, että joskus niin rakas menettää merkityksensä. Vaikka olen kyllä sitä mieltä, ettei tavaraan pidä kiintyä liikaa.

      Poista
  4. Kaunis ajatus antaa koti hylätyille leluille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä taitaa olla kaikkien hylättyjen vastaanottokoti :)

      Poista
  5. Vanhoissa leluissa on luonnetta. Lapsen leikki on aikoinaan herättänyt lelun eloon, sitä on rakastettu ja se elää ehkä vieläkin leikkijän muistoissa. Minulla on tallella mummolta saatu nukke Mirja, joka on ihan puhki leikitty (lääkärileikeissä) ja melkein hiukseton, mutta silti yksi arvokkaimmista esineistäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin vanhat nukkeni muistan hyvin. Nehän olivat melkein eläviä olentoja. Yksi on vielä tallella. Erityisesti muistan hienon nukkeni, Tarjan, jolla oli vaaleansininen pitsimekko ja aidot hiukset. Se katosi mystisesti ja löytyi syksyllä kun talon kulmalla olevat sadevesiastiat tyhjennettiin. Kaverini oli kateuksissaan hukuttanut Tarjan.

      Poista
    2. Ihan puistattava kohtalo Tarjalla...

      Poista
  6. Ymmärrän hyvin sinua. Ei noita vanhoja leluja voi kodittomiksi jättää. Minua harmittaa vieläkin kun lapsuudenkodin kellaria siivottiin ja muovinen perässä vedettävä lehmäni Ammu-Emilia joutui lavalle ja kaatopaikalle:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeisiin leluihin on sitoutunut paljon tunnetta. Vaikka ne saattavatkin jossain vaiheessa tuntua arvottomilta, niin myöhemmin ne voivat olla tärkeitä muistopankkeja.

      Poista
  7. Cherin "Lelurescue" :D
    Mikäs sen somempaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillekin on myös etsitty uusi koti ja uusi leikkijä.

      Poista
  8. Sinulla on kyllä hieno lelukokoelma! :)

    VastaaPoista
  9. Se on niin totta, että omat lelut muistaa - ainakin monet niistä, koska niitä ei todellakaan ollut pilvinpimein. Harmittavan vähän vaan on säilynyt, onneksi sentään jotain.
    Haluaisin vielä joskus jostain löytää puisen koveran, pyöreän "ruletin", jossa puisella pienellä hyrrällä laitettiin pieni kuula liikkeelle ja se aikansa pyörittyään löysi tiensä punaiseen tai vihreään koloon joita oli pelin ulkolaidalla tasaisin välimatkoin. En tiedä, oliko lelu/peli pappani tekemä vai mistä kotoisin, mutta ikuisesti mielessä. Enkä ole koskaan toista samanlaista nähnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista tuollaista rulettia koskaan nähneeni. Mutta jos joskus tulee eteen niin muistan sinua. Vaikka ennen oli niin paljon vähemmän tavaraa kodeissa, niin silti leluja ei jostain syystä säästetty. Ehkä ne menivät rikki tai kiertoon muille. Kun ajattelen mitä kaikkea kotitalossamme oli varastoitu, niin vain ne lelut, jotka olin itse tallentanut ovat jäljellä. Ei niitä pakattu laatikoihin vintille kuten niin paljon muuta tarpeetontakin.

      Poista
    2. Niin, se on aika jännä juttu, minne lelut ovat kadonneet. Materiaalit olivat kuitenkin kestäviä. Kaksi isoa omaa nukkeani oli tallessa vielä kun olin teini-ikäinen, sitten ne hävisivät... Isä oli siivonnut kellarin ja heittänyt ne turhina roskiin. Näin kai se käy.
      Niin se on täälläkin, että ne mitä on itse säästänyt, ovat tallella. Tosin itsekin hävitin joitakin tavaroita vielä parikymppisenä. Murrrrr...

      Poista
    3. Leluja ei ehkä arvostettu. Ennen vanhat (käytetyt) tavarat olivat aliarvostettuja, muistan vielä nekin ajat kun kirpparilla käynti oli vähän häpeällistä monien mielestä. Ei tosin minun :) Onhan minulla tallessa vielä äitinikin nukke, mutta hän oli saanut sen melkein aikuisena ja arvosti kovasti nukkeaan, jolla oli hänen kotiseutunsa kansallispuku yllä.

      Poista
  10. Kirahvi on hieno eläin. Safarilla Keniassa suorastaan lumouduin niistä, niiden kävelykin on kuin keinuvaa tanssia. Ihania ja kiehtovia erilaisuudessaan. Kuten myös nuo lelusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olet nähnytkirahvin luonnossa. Se oli varmasti elämys. Jotenkin mystinen ja kaikessa epäsuhtaisuudessan kaunis eläin.

      Poista
  11. Minuakin koskettaa säälittävät, hylätyt lelut. Löysin vasta vauvan ojasta. Pahasti ryvettyneen ja kauan uineen. Nyt se on pesty ja vaatetettu. ; )
    Nuo koira-parat on ylettömän liikuttavia. ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina, pesty ja vaatetettu. Eihän noita koirakaveruksia voinut jättää kaatopaikkakuormaan :)

      Poista
  12. Ihana postaus ! Kunnianosoitus vanhoille leluille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullakin olen nähnyt ihania vanhoja leluja :)

      Poista
  13. Rakkaat lelut jäävät mieleen. Kirahvit ovat jotenkin niin ylevän näköisiä - johtuisiko pilviin kurkottavasta päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuollainen kaula herättää kunnioitusta. Pitkät jalat ja pitkä kaula, se katsoo kaikkea alaspäin :)

      Poista
  14. Minä en raaski heittää omia vanhoja leluja pois, vaikka miehen mielestä ne vaan kerää pölyä hyllyllä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän sinua. Kyllä sitä paljon turhempaakin säilytetään kuin muistorikkaita leluja.

      Poista

Kiitos kommentista