Uusi keittiöpiikamme Alice

Pääsiäislampaat pääsivät laiduntamaan vihanneskrassipeltoon.

Jo aikoja sitten aloin epäillä vanhan muovisen vedenkeittimen terveellisyyttä, eli mitä aineita kiehuva vesi irrottaa muovista. Pitkään olen keittänyt kahvi-/teeveden teräskattilassa, puuhellassahan palaa tuli kaiken aikaa ja minulla on myös kaasuliesi, joka kiehauttaa veden nopeasti.
Tottumus on toinen luonto ja aloin kaivata vedenkeitintä, sitä kun ei tarvitse vahtia, eikä vesi unohdu kiehumaan.
Etsin täysin teräksistä keitintä, sellaista jossa ei ole yhtään muovia kosketuksissa veden kanssa. Löysin vain yhden valmistajan, jonka keittimet ovat täysin muovittomia sisältä, myös kalkkisuodatin on terästä, italialaisen Ottoni Fabrican.
Suomessa ei keittimiä ole myynnissä, mutta netistähän voi tilata nykyisin mitä vain.
Kirjoitin Ottonille ja varmistin, että keittimen pistoke sopii Suomen sähköverkkoon ja sainkin Alice Ottonilta nopeasti ystävällisen vastauksen ja kirjeenvaihtomme jälkeen uskalsin ottaa Alice-keittimen palvelukseen.

Alice on ujo tyttö, hän ei edes koputtanut ovelle saapuessaan, vaan odotti portaalla pahvilaatikossaan kun lähdin aamulla ruokkimaan eläimiä. Tuliaisina hänellä oli ystävällinen kirje ja paketti, joka sisälsi puoli tusinaa Ottonin kahvilusikoita.
Ystävällistä ja sujuvaa kaupankäyntiä.

Alicea löytyy monissa söpöissä väreissä ja Ottonilla on myös muita täysin teräksisiä keitinmalleja.
Tämä ei ole yhteistyöpostaus, enkä hyödy tuotteen mainostamisesta, halusin vain jakaa iloni uudesta keittimestä, joka antaa minulle paitsi puhdasta keitinvettä, myös mielenrauhaa.


Iloista pääsiäisen odotusta!

Taas liputusta

Taas olisi kaksi lippua arvonnassa. Helsingin Messukeskuksen Kevätmessut 12.-15.4. ovat kevään kohokohta puutarhurille, sisustajalle, remontoijalle ja kokkaajalle.
Viime vuonna löysin paljon uusia ideoita ja tuotteita mukaani vaikka keskityin lähinnä puutarhaosioon. Innolla odotan tämän vuoden antia. Ehkä tavataan tuollakin.

Samalla lipulla voi iskeä monta kärpästä yhdellä iskulla: Oma koti, Oma mökki, Kevätpuutarha, Sisusta ja Lähiruoka & Luomu -messut. Haukkaa niin iso pala kuin kunto kestää.

Arvon kaksi lippua tätä postausta kommentoineiden kesken. 
Kaikki voivat osallistua, anonyymit jättäkää ystävällisesti nimimerkki ja sähköpostiosoite, jotta tavoitan teidät mahdollisen voiton osuessa kohdalle.
Arvonta päättyy pääsiäisen jälkeen 3.4.

Onnea arvontaan!

Piian työnkuva

Päiväni alkaa eläinten ruokkimisella. Ensin tarjoilen aterian Nerolle, sitten lähdemme ulos ruokkimaan muita lemmikkejä. Lintujen (ja oravien) siemenautomaatti ja rasvamakkaratelineet täytetään tarvittaessa. Mustarastaille olen vienyt rusinoita, mutta usein rusinasaalis houkuttaa paikalle myös varislintuja; variksia, harakoita ja närhiä.
Öisin myös supikoirapariskunta käy siemenautomaatin alla etsimässä syötävää, ne eivät horrosta koko talvea, vaan heräävät välillä ruokailemaan.

Kun metsäkauriit havaitsevat liikettä pihalla, ne ryhmittyvät ruokintapaikalle odottelemaan päivän ateriaa. Olen vienyt niille talven aikana heinää, porkkanoita ja riistarehua. Lisäksi ne syövät halulla kaatamieni lehtipuiden silmuja ja oksankärkiä. Myös jänikset ja pikkujyrsijät vierailevat ruokintapaikalla. Kauriit väistyvät kauemmaksi kun lähestyn, mutta kun puhelen niille ne pysähtyvät kuuntelemaan. Laumassa on viisi jäsentä, perhekunta. Isäpukki ja äiti, sekä kaksi pikkupukkia ja yksi pikkutyttö. Pikkupukit juoksevat joskus ympyrää ihan vain elämisen riemusta ja harjoittelevat elämisen taitoja leikissä puskemalla toisiaan.

Täällä liikkuu myös kettupariskunta. Ensimmäisessä kuvassa lienee rouva ja tässä herrakettu. Niitä on vaikea kuvata, sillä ne pakenevat nopeasti ihmisen havaittuaan. Ikkunasta voin kuitenkin seurailla niiden touhuja kun ne myyräköyhänä talvena yrittävät pyydystää jyrsijöitä hangen alta. Ne ovat ehkä asettuneet asumaan vanhaan kettuluolastoon lähitienoolle. Yhtenä kesänä sain seurailla siellä ketunpoikien leikkejä. Kauriit säikkyvät kettuja, vaikka ei niistä liene aikuiselle kauriille ole vaaraa.
Kovimmilla pakkasilla vein metsään ketuille vähän kissanruokaa, vaikka nämä näyttävät oikein hyväkuntoisilta.

Vapaa-aikanaan piika voi rentoutua vaikka tulta tuijotellen saunamökissä ja löylyissä rentoutuen.

Saunalla seurana on naali.
Hyvää Palmusunnuntaita ja mukavaa viikkoa kaikille viisareiden siirtelystä huolimatta.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon uudet seuraajat!

Neron kuulumiset

Nero voi taas hyvin, ruoka maistuu entiseen malliin ja lämpenevä sää mahdollistaa pidemmät ulkoilut.
Eläinlääkäri soitti vielä lauantainakin ja kyseli kuulumisia. Näillä seuduin on kuulemma ollut kissoilla kausiflunssaa, hengitystietulehdusta ja sellaista.

Myös kissanpurema kädessäni on lähes parantunut. En käynyt lääkärissä, mutta kehotan kaikkia muita hakeutumaan lääkärin vastaanotolle jos kissa haukkaa, purema voi olla vaarallinen.
Nero katselee ikkunasta tasokasta luonto-ohjelmaa. Kauriit hyörivät nurkissa koko ajan ja ketut kisailevat pellolla. Iltaisin lintujen ruokintapaikan alla on näkynyt supipariskunta, napostelemassa maahan pudonneita siemeniä.

Lumikon reitti

Tavataanko Lahdessa?

Messuilta saa potkua puutarhurin kevääseen. Tänä vuonna siihen on taas mahdollisuus Lahden Messukeskuksen  
Pihapiiri-messuilla 27.-29.4.
Messujen pääteemoja ovat:
- Puutarha kaikille aisteille
- Wild Gardens – Villiinnytään pihalla
- DIY puutarhaan
- Lasten unelmien piha

Sain jaettavaksi kaksi kahden pääsylipun pakettia messuille ja arvon ne tätä postausta kommentoineiden kesken.  
Mikä sinua eniten kiinnostaa puutarhamessuilla?
Kaikki voivat osallistua, anonyymit jättäkää ystävällisesti nimimerkki ja sähköpostiosoite, jotta tavoitan teidät mahdollisen voiton osuessa kohdalle.
Arvonta päättyy pääsiäisen jälkeen 3.4.
Itse suunnittelen vierailevani messuilla lauantaina 28.4. iltapäivällä, eli jos bongaat minut siellä, niin nykäise hihasta, olisi kiva tavata.

Syömishäiriö

Ystävä oli kylässä perjantaina ja Neron tullessa keittiöön ruokakupille hän totesi: Onpas se lihava.
Siis meidän sutjakka prinssi lihava?

Sunnuntaina touhusin koko päivän rannassa, siistin puunkaato-operaationi jälkiä ja polttelin oksia. Hikisen urakan päälle lämmitin vielä saunan ja palasin kotiin väsyneenä, mutta puhtaana vasta myöhään illalla.
Liekö Nero ottanut ystäväni huomautuksen liian vakavasti, sillä sen ruoka oli syömättä. Kissa käyttäytyi muutenkin oudosti ja vaikutti huonovointiselta.

Aamulla huomasin, että kissa oli käynyt hiekkalaatikolla pisulla, se on erittäin harvinaista, sillä prinssi pitää enemmän ulkovessasta.
Ruoka ei edelleenkään tuntunut maistuvan ja pienen näykkäilyn jälkeen Nero oksensi syömänsä. Aloin epäillä suolitukosta.
Puoleksi päiväksi saatiin aika eläinlääkäriltä. Kuten tavallista suoli toimi automatkan aikana.
Neron henkilääkäri oli lomalla ja nuori sijainen tarkasti potilaan. Kun kissaa punnittiin, kysyin lääkäriltä onko mirri hänestä lihava. Ei ole, erittäin hyväkuntoisen ja painoisen oloinen, hän totesi. Koko aikuisikänsä Nero on painanut saman verran, kuusi kiloa. Tohtori päätti antaa kisulle nesteytystä ja kaikki alkoi suht hyvin, mutta kun niskaan tökättiin nesteytyspiikin lisäksi vielä kirvelevä pahoinvointilääke, menetti kissa hermonsa ja puri minua käteen. Operaatio päättyi siihen ja lääkäri sitoi vuotavan käteni.
Kukkaro huomattavasti keventyneenä lähdimme kotiin. Hukkareissu, mutta tulipahan tehtyä.

Pyhä Agnes rapsuttaa Neroa otsasta.

Illalla lääkäri vielä soitti ja kyseli sekä kissan, että minun vointiani. Käsi turposi on ollut kipeä, mutta lääkäriin en ole lähtenyt. En haluaisi tämän vuoksi ryhtyä syömään antibiootteja ja tetanusrokotus minulla on voimassa.
Nero voi paremmin, ruoka ei maistu vieläkään ihan normaalisti, mutta ruokahalu tuntuu palaavan vähitellen ja pehtoori käy säännöllisesti tarkastamassa tiluksiaan.
En haluaisi joutua kissan kanssa riitaan, sillä on sellaiset aseet, että ihminen jää kyllä toiseksi. Kulmahammas pureutuu syvälle.

Hyvää viikkoa kaikille! 

Suoraan asiaan

Tapahtui marketissa.
Juureshyllyllä:
Herra: Onpa sinulla upea takki, aivan kuin maalaus.
Minä: Kiitos, vähän väriä talveen.
Otin nauriini ja jatkoin ostoskierrostani.
Leipähyllyllä herra lähestyi uudestaan:
Herra: Tekisi mieli purkaa tuo taideteoksesi.
Minä: Hmmm..
Herra: Olisiko hyvä idea?
Minä: Ei, siitä seuraisi vain paljon hämmennystä.
Herra: Ok.

En kokenut tulleeni ahdistelluksi enkä ahdistunut.
Mutta mitä mies oikeastaan halusi?
A: Tehdä kuvataiteellisen syvä-analyysin takistani?
B: Ratkoa vaatteeni saumat?
C: Riisua takin yltäni?
Mitä veikkaat?

Satoa ja lannoitevinkki

Kasvimaalla kaikki hyvin. kasvilavat nukkuvat viiman silkkiseksi siloittaman lumipeiton alla. Mutta puutarhuri on herännyt ja ajatuksissa pyörii jo sato.

Malabarin pinaateista on itänyt vain yksi. Kylvin kai kymmenkunta siementä. Muuta esikasvatusta en ole vielä aloittanut.

Tämän vinkin olen jakanut ennenkin: kertaalleen syöty varsiselleri tuottaa uutta satoa kun tyviosan leikkaa kokonaisena irti ja laittaa veteen. Tästä saa vihreää vaikka salaattiin.
Kellarissa on vielä omia perunoita, palsternakkoja ja muutama purjokin. Puna-, kelta- ja valkosipuleita riittää myös vielä pitkään. Pakastimesta löytyy mm. papuja, sokeriherneitä, kesäkurpitsaa, tomaatteja, pinaattia ja tietysti monenlaisia marjoja. Komerossa on purkeittain kuivattua lehtikaalia, nokkosta, yrttejä ja sieniä. Nälkä ei pääse yllättämään viljelijää.

Pinterestistä osui silmään lannoitusvinkki, jota piti kokeilla. Banaanin kuoret laitetaan pariksi päiväksi likoamaan veteen ja vesi käytetään kasveille lannoitteena. Kuorissa on runsaasti mineraaleja mm. kaliumia, rautaa ja kalsiumia. Minä käytän aina luomubanaaneja, muissa saattaa olla lisänä haitallisia kasvinsuojeluaineita. Ohjeessa vinkattiin myös tomaatin taimia istuttaessa laittamaan maahan lannoitteeksi banaaninkuoria pilkottuna.
Liotuksen jälkeen kuoret voi tietysti kompostoida normaaliin tapaan.

Ainakin runkotimjami on pitänyt banaanikastelusta ja lähtenyt hurjaan kasvuun.

Vein jouluhyasintit kellariin kukinnan jälkeen, ajatuksena istuttaa sipulit keväällä puutarhaan. Yksi sipuli oli maakellarin pimeydessä innostunut kukintaan ja se piti tietysti tuoda sisälle. Joulukukasta pääsiäiskukaksi.

Aiemmin kerroin krokuslöydöstäni ja pari krookusta jaksoi tehdä pienen kukankin. En tosin kuvannut niitä ennen kuin nyt kun kukinta on jo ohi. Sainpahan vähän kevään tunnelmaa.

Pelargoniat ovat alkaneet jo kukkia, tosin vielä vaatimattomasti.

 Pehtoori kasvivalossa.

Synttärit

Autuas olo täyttää tänään seitsemän vuotta.
Ensimmäisessä postauksessa seikkaili musta kissa paksussa hangessa, joten hän saa olla tähti myös nyt 1135 postausta myöhemmin.

Lunta on reilusti maassa tänäänkin. Houkutteleeko pehmeä istuintyyny?

Tinteillä oli eilen kuoroharjoitukset, ne valmistautuvat kevään konserttiin.
Iloista viikkoa kaikille!
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon uudet lukijat!
Iloista viikkoa kaikille!

Taikayöt

Torstaina kuu nousi vaaleana taivaanrantaan auringon vielä valaistessa maisemaa. Illan tummetessa se astui päärooliin. Hiihtolenkin jälkeen jäin rantaan siivoamaan puunkaatojätteitä jäältä upeassa maisemassa.
Kamera ei ollut mukana, mutta kännykällä nappasin muutaman kuvan muistoksi taikayöstä.

Risukokko lämmitti kiristyvässä pakkassäässä.

Korkeuksiin kohoavat kipinät ja loistava kuu pimeässä yössä. Talvisia onnenhetkiä seitsemän tunnin ulkoaherruksen jälkeen.

Perjantaina täysikuu nousi valtavana valopallona horisontista. Maksimoin nautinnon kuumissa löylyissä kuuta ihastellen.

Nero ei nauti pakkasista, vaikka käykin ahkerasti ulkona, tassuja paleltaa.

Kissan mukavuutta lisättiin tekemällä lämpöinen peti patterin viereen, tässä voi hyvin tarkkailla ympäristöä ja vahtia piian liikkeitä.

Mukavaa viikonloppua ja maaliskuun alkua kaikille!