Onnistuneet puutarhamessut

Lauantaina kurvasin Lahden Pihapiiri-messuille ja kannatti mennä. Tarjolla oli ilahduttavan paljon perennan taimia, monia houkuttelevia erikoisuuksiakin ja asiantuntevia kauppiaita. Tunnelma oli leppoisa ja tuntemattomienkin kanssa tuli vaihdettua kasvitietoutta.

Kohokohta oli blogi-ystävien tapaaminen. Tässä Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina, Katin kanssa -blogin Kati ja Oravanpesän Kati. Lisäksi mukana olivat ainakin Kesätuulian Mutamäki, Vaaleanvihreää, Kukkia ja haaveita -blogin Sirkku, Maatiaiskanasen elämää ja Sarin puutarhat -blogin Sari. Aina riittää juttua ja naurua, intohimo puutarhaan yhdistää.

Yleiskoristelualueen teemana oli luonnon monimuotoisuus.

"Kaikkia aisteja stimuloiva" Taikametsä tarjosi pienen  metsäseikkailun messuilun uuvuttamille vieraille.

Pihapiiri-messuilla on paljon pieniä yrittäjiä, mikä teki tapahtumasta mielenkiintoisen ja persoonallisen.
Kuvassa Riina Hifumin yrityksen, Pihasyreenin sympaattinen osasto.

 Kevään kaunein terassi -näyttely tarjosi vinkkejä pihoille ja parvekkeille.

Oma suosikkiterassini oli romuista rakennettu nuotio- ja lekottelupaikka.

Kissakin on mallinukke.

Pihapiiri-messut ovat paljon pienempi tapahtuma kuin Helsingin Kevätmessut, mutta sain täältä paljon enemmän koska pääosassa on puutarha ja puutarhureita kiinnostavat asiat.
Hyötyviljelijänä täytyy mainita vielä Hyötykasviyhdistyksen osasto, josta ostin tällä kertaa Crimson Flowered härkäpavun siemenet, sekä Maatiainen ry, joka tekee hienoa työtä vanhojen viljely- ja koristekasvien säilyttämiseksi.
Ostin mukaani vain yhden taimen, eurooppalaisen merikaalin. Yritin sen siemekylvöä viime keväänä, mutta yksikään siemen ei itänyt. Saa nähdä miten merellinen kasvi viihtyy sisämaassa.

Kohtuutonta

Nero nauttii kevään etenemisestä eikä sitä juuri näe sisällä kuin öisin. Harvoin tapaan pehtoorin edes näin aamuisilla torkuilla. Niin paljon kaikkea jännää ja erikoisia eläimiä liikkuu nurkissa, on pidettävä reviirin rajat kunnossa. Auringon valo paljastaa suklaanruskean alusvillakerraston, joka kohta riisutaan.

On tyypillistä minulle, että kun jostakin innostun niin mopo lähtee keulimaan kohtuuttomasti, eikä hommassa ole enää äärtä eikä laitaa. Näin kävi karsinta ja metsänsiivous-projektissakin. Rankakasoja on siellä täällä ja valtavat määrät risuja ja metsän aiemmasta karsinnasta jäänyttä roskaa olen polttanut. Monesti vedän itseni niin piippuun, että illalla vain kaadun sänkyyn lopen uupuneena. Kaikki muu on saanut jäädä kun vietän aikaani sahan kanssa. Homma meni niin veriin, että maanteillä ajellessakin karsin mielessäni pöpelikköä tienvarsilta.

Palkkioksi karsinnasta olen saanut nähdä kaikenlaista jännittävää. Illalla istuin kiikareiden kanssa saunanmökin kuistilla ja näin ketun jolkottelevan jäällä, se paineli läheiseen saareen ja sai liikettä lokkiparveen. Sitten äkkäsin saukon liikkuvan rannassa jään reunaa. En ole tiennyt, että täällä olisi saukkoja, ne tosin liikkuvat laajalla alueella, joten se voi olla kaukaakin kotoisin. Ne ovat vekkuleita eläimiä.

Karsintahommat saavat nyt jäädä, sillä lumi suli kasvimaalta ja pääsin sinne kurkkimaan. Valkosipuleista osa on lähtenyt hyvään kasvuun, osa ei ole ainakaan vielä noussut. Toivottavasti syksyn ja talven märkyys ei ole koitunut niiden kohtaloksi.

Monivuotinen talvi- eli pillisipuli nousee ensimmäisenä, tätä voi alkaa jo hyödyntää.

Lehtiselleri on talvehtinut ja ah, mikä aromi siinä onkaan.

En ole vielä alkanut kasvimaan muokkaukseen, mutta pehtoori oli käynyt kaivamassa yhden kuopan merkiksi, että olisi hyvä jo aloittaa maatyöt karsinnan sijaan.

Ensimmäiset valkovuokon nuput nostavat jo päätään.

Krookukset kasvavat vauhdilla.

Koti. Maanantaina syntyi uusi kuu.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Viihdytysjoukot

Olen lopetellut lintujen talviruokintaa, viimeiset siemenet menossa. Jos tulee vielä tiukempia pakkasia täytyy tarjoilla rasvapötköjä, ne ovat olleet erityisen suosittuja nyt.
Iltaisin kuuntelen mustarastaiden konsertteja ja halusin palkita laulajia.

Kokeilin miten maistuisi melooni ja maistuihan se.

Olen edelleen ahertanut metsän siivous puuhissa ja poikkeuksetta saan seuraa. Lopetin metsäkauriiden ruokkimisen, mutta ne ryhmittyivät leipäjonoon aina kun ilmestyin maisemaan.

Tälläisiä katseita sain kun yritin selittää, että baari avataan seuraavan kerran ensi talvena.

Puhtaat valkoiset pöksyt.

Rannat ovat jo sulat, mutta järvessä on vielä jääpeite. Paluumuuttajat ovat jo saapuneet runsain joukoin ja iltaisin järveltä kuuluu äänekäs vesilintujen juoruilu. Joutsenpariskunta vartioi reviiriään ja yksinäinen kurki huutelee kavereitaan eikä kaulushaikaran sumusireeni ei jää keneltäkään huomaamatta.
Sinivuokot kukkivat metsärinteessä ja lämmin sää houkutteli kukkapenkin piipot esille.
Keväistä viikkoa kaikille!

Liisana Kevätmessuilla

Lähdin Helsingin Kevätmessuille jo torstaina, ajattelin, että arkipäivä on rauhallisempi kuin viikonloppu. Toki messuilla oli paljon väkeä, mutta ruuhkaa ei ollut. Maalaiselle riitti paljon ihmeteltävää, olin kuin Liisa Ihmemaassa katsellessani kaikkea kaunista ja kummallista. Kuvan seurue on löytänyt oivan taukopaikan metsän siimeksessä, nuotion äärellä.

Massiivipuiset ulkokalusteet ovat oikeasti betonia. Liisa kummasteli pinnan lämpimänoloista rouheutta, mutta pintakäsittely on valmistajan salaisuus.

Asun-lehden ja Kekkilän osastolta.

Sisustuslehti Asun on minulle uusi tuttavuus, ihastuin sen tyylikkääseen ulkoasuun, jonka ilmavuus ja eleettemyys antaa hienosti tilaa itse asialle, eli upeille kuville ja sisustuksille.

Ostin mukaani lehden 184-sivuisen englanninkielisen erikoisjulkaisun, jossa esitellään parikymmentä erilaista ja inspiroivaa kotia.

Hyvä idea oli minusta myös nuorten miesten uusi yritys, designvarasto.fi, joka myi erilaisia käytettyjä puisia vihannes ja sipulilaatikoita. Voit valita haluamasi laatikot ja noutaa ne myöhemmin lähipostista. He mainostivat tuotteita voitavan tilata myös netistä, mutta en löytänyt tuolla osoitteella mitään.

Pionien Koti ja valikoima vastustattoman upeita erilaisia pioneja.

Kotipuutarhalehden osaston mummolatunnelmaa.

Supragardenin kasviseinää.

Perunapitäjän asukkia ihmetytti Israelista asti tuotu varhaisperuna. Tarvitaanko?
Myös mansikoita Espanjasta oli paljon tarjolla.

Alituisen haaveilun kohde; komea kasvihuone, tässä Willab Gardenin osatolla. Siellä tapasin myös ihanan Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinan. Myös Kanelia ja kardemummaa -blogin aurinkoiseen Mariaan törmäsin messukierroksella, oli kiva tavata.

Ideaparvekkeiden osastolta moni saa varmasti uusia vinkkejä kesähuoneen sisustamiseen.

Näihin edullisiin juurakoihin, mukuloihin yms. en tällä kertaa sortunut. Kokemukseni mukaan koskaan ei voi olla täysin varma, mitä näistä kasvaa. Viimeksi komeat ritarinkannukset osoittautuivat ukonhatuiksi.

Trendikkäät lmakasvit herättivät paljon kiinnostusta. Itse en ole näistä innostunut, minusta kasvit näyttävät aina enemmän tai vähemmän kärsineiltä ja sitä en voi nähdä kauniina.

Hurjan paljon kaikkea muutakin oli tarjolla. Harkitsin kerrotun tarhajouluruusun ostamista, mutta jäin harkitsemaan.
Ostin pussillisen käsin leivottuja karjalanpiirakoita, vatruskoita ja sultsinoita, ne olivat herkullisia.
Lisäksi hankin Hyötykasviyhdistyksen osastolta muutaman puuttuvan siemenpussin ja toisaalta luomulannokkeita mukaani. Eli varsin kohtuullisesti kulutin. Sen sijaan monta ideaa jäi kytemään, saa nähdä mikä niistä roihahtaa liekkeihin.
Kaiken kaikkiaan messut ovat erinomainen paikka vertailla erilaisia tuotteita jos on esimerkiksi hankkimassa saunaa, terassia, kesäkeittiötä, laituria, kasvihuonetta ja erilaisia kasveja tai puutarhaelementtejä tai miettimässä sisustusta.
Messut jatkuvat sunnuntaihin.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Mullat vaihtoon oikein opein

Olen siirtänyt sisäkasvien mullanvaihtoa, jotta voisin suorittaa sen ulkona tai vähintään kuistilla, selvitäkseni vähemmällä siivouksella. Nyt on sen aika.

Huonekasvit elävät uutta renessanssia ja jokaisen aloittelijan avuksi julkaisi Gummerus Huonekasvien henkiinjäämisoppaan, vinkkejä hortonomisesti heikkotaitoisille.Veronica Peerlessin kirjoittama opas on käännöskirja englannista (How not to kill your hoiuseplant). Sisäkasvien hoito on samanlaista kaikkialla, joten englantilaiset ohjeet sopivat meillekin.
Tänä vuonna päätin ratkaista lannoitusongelman mullanvaihdon yhteydessä ja laitoin ruukkuihin mukaan lannoitekäpyjä. Niiden pitäisi vapauttaa ravinteita hallitusti kasvin käyttöön jopa 5-6 kuukauden ajan. Niin minun ei tarvitse miettiä lannoituspäiviä.

Kirjan rakenne on hyvin selkeä ja siitä löytyy helposti kaikki tarvittava tieto kiteytettynä. Kasvin hankinta, ruukku ja paikka, kastelu, hoito ja lannoitus, mullanvaihto, tuholaiset ja kasvitaudit. Jos oman kasvin nimi on jäänyt unholaan niin sisältösivujen selkeät piirroskuvat auttavat tunnistuksessa. Kirjassa on paljon juuri nyt suosittuja sisäkasveja.

Yhden kasvin tiedot ja hoito-ohjeet on sijoitettu kätevästi yhdelle aukeamalle. Laatikoista löytyy diagnoosi erilaisille oireille, kuten; lehdet kellastuvat heikko kukinta, koko kasvi lakastuu, kukinta loppuu tms. ja laatikosta löytyy myös ensiapuohjeet kuhunkin vaivaan. Tämä on minusta aivan oivallista, sillä usein jää vain pohtimaan miksi kasvi ei viihdy, miksi kasvaa hitaasti, miksi ei kuki uudelleen jne., nyt voi yrittää oikeanlaista ensiapua. Myös kunkin kasvin tuholaisista varoitetaan.

Tuholaisille on kirjassa oma osionsa, niiden tunnistaminen ja torjuntakeinot.

Myös yleisimmät huonekasvien taudit on esitelty ja tietysti ensiapuohjeet, onhan tämä henkiinjäämisopas.
Pieneen kirjaan on saatu mahtumaan paljon oleellista tietoa kasvien hoidosta ja tieto on helposti löydettävissä akuuteissa tilanteissa.

Veronica Peerless: Huonekasvien henkiinjäämisopas.
Vinkkejä hortonomisesti heikkotaitoisille 
Gummerus 2018