Alastomat immet pääsivät yllättämään. Viime kesänä siirtelin kasveja ja löysin outoja sipuleita, jotka siirsin toisaalle ja unohdin. Nyt alastomat immet putkahtivat maasta ja kokoonnuimme pehtoorin kanssa ihailemaan niiden siroa kauneutta.
Immet ovat lisääntyneet, eivätkä olleet moksiskaan erittäin kuivasta kasvupaikastaan.
Olen saanut melkein kaikki kesällä hamstratut taimet istutettua. Tässä Lepaalta tuotu punaluppio.
Arvilan kätevän emännän, Katjan, innoittamana uskaltauduin kokeilemaan ikkunapokien kunnostusta.
Saunamökin kaksi eteläikkunaa veteli viimeisiään ja koska tiedän, että ikkunoiden korjauttaminen on kallista, päätin yrittää itse. Katsoin netistä ohjeita ja osasin. Tarvikkeet, kittipuukko, kitti ja lasityövasara ja lasituslanka maksoivat vajaan 50 euroa. Lisäksi tulee vielä pellavaöljymaali, jota oli jo varastossa.
Korjasin kaksi pokaa ja niistä tuli, jos ei täydellisiä, niin ainakin ihan hyvät.
Iltaisin pimeässä olen bongaillut lepakoita rannalla. Ne näkyvät hyvin vettä vasten ja pihassa niitä voi seurailla taivasta vasten. Aitan nurkalla ne lentävät hurjaa vauhtia kohti ja väistävät viime tingassa.
Kesällä pohdin, miten lepakot pärjäävät kun ei ole hyttysiä. Tälläinen pikku muumio löytyi heinäkuun lopulla kompostorin päältä. Lepakonpoikanen on vain neljä senttiä pitkä. Kompostori on tallin päädyssä ja ilmeisesti korkealla tallin harjassa on lepakon koti ja jostain syystä poikanen oli pudonnut. Surullista siksikin, että lepakoilla on usein vain yksi poikanen.
Kaunista syysviikkoa kaikille!