Pehtoorin talviharrastuksia

Kaikki kissat osaavat kehrätä, mutta moniko on perehtynyt neulomisen saloihin. Pakkassää ei houkuttele pitkiin ulkoiluihin ja silloin on hyvä olla mielekästä puuhaa tuvan lämmössä.

Kesäaikaan jaamme puutarhaharrastuksen ja talvella keskitymme yhdessä silmukoiden kiehtovaan maailmaan.
Silmukoiden lisäksi olemme viime aikoina luoneet lunta.
Olen ollut somepaastolla ja käyttänyt aikani kaikenlaiseen puuhasteluun, mm. hiiriesteiden rakenteluun vintillä ja naapurissakin. Jyrsijät pääsevät sisään enää kissanluukusta Neron avustamina ja henkensä heittäneinä.

Puikkojen kilkkeen keskeltä toivotamme kaikille rauhaisaa joulun aikaa!

Puolipitkä palsternakka

Nostin viimeisetkin palsternakat maasta. Lajike on 'Halblange Weiße' (puolipitkä valkoinen). Yksi puolipitkä oli venynyt lähes metrin mittaiseksi, tosin eipä tuossa kärjessä ole paljon syötävää. Onneksi en valinnut kokopitkää lajiketta.

Palsternakkasato on tänä vuonna ollut hyvä. Hidaskasvuinen juures ehti kasvaa kunnon kokoiseksi ja maku on mitä mainioin. Palsternakat ovat herkullisia esimerkiksi uunissa kypsennettyinä lohkoina.

Valmistin varsinaista kausiruokaa; palsternakka-suppilovahveropiirakkaa. En ehtinyt ottaa kuvaa koko piirakasta, sillä se katosi nopeasti parempiin suihin.

Tässä pehtooorin mielipide ensilumesta.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Valkosipulit kasvamaan

Siirsin valkosipulien maahanpanoa viikolla lämpimän sään vuoksi. Mutta lauantaina päätin laittaa kynnet multiin.
Kesän sadosta valitsin suurimmat kynnet jatkamaan Aleksandran sukua.

Irroittelin kynnet pari viikkoa ennen istutusta ja kuorin varovasti niistä ulointa kerrosta. Kuorta ei tietenkään ole tarkoitus poistaa, mutta ylimääräisen irrottaminen vähentää mahdollista tautiriskiä.
Kasvulavan muokkasin hyvin, lisäsin hieman kalkkia ja tuhkaa sekä palanutta hevosenlantaa evääksi. Koska maa on edelleen hyvin kuiva syvemmältä, kastelin istutusvaon ja peittelin kynnet noin viiden sentin syvyyteen.
Koska sää on edelleen lämmin, en vielä lisännyt katetta, mutta myöhemmin sipulit saavat olkipeiton suojakseen talveksi.

Kasvukausi on aloitettu.

On the Rocks

Viikonloppu kului sipulien istutuksessa ja pihamaan haravoinnissa.
Edellisenä viikonloppuna teimme ystävän kanssa ruskaretken Rokokalliolle, Vihdin korkeimmalle kohdalle, 156 m.
Paikka huokuu mystiikkaa ja rumpulaulu kuljetti mielen muinaisiin rituaaleihin, joita tuolla on varmasti suoritettu.

Kallion laelta aukeaa upeat näköalat, ei uskoisi, että ollaan Etelä-Suomessa.

Huipulla on nuotiopaikka eväsretkeilyyn ja tunnelmointiin.

Nuotiopaikan vieressä on Vihtijärven kyläyhdistyksen pystyttämä kota kaminoineen suojaisampaan taukoiluun.

Alueen reitit on hyvin merkitty, mutta maasto on paikoin haastavaa.
Huipulta näkyy jyrkkä kalliopudotus, erikoisine muodostelmineen, halkeamineen ja luolineen.

Alhaalta katsottuna kallioseinämä näyttää rakennulta asumustolta, arkkitehtinä lienee toiminut jääkausi.
Puut kasvavat sinnikkäästi aivan kallion päällä, hyvin ohuessa humuskerroksessa.

Luolien tutkiminen oli jännittävää.

Paljon tutkimista jäi vielä seuraavaankin kertaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kissat tekevät ihmiset onnellisemmiksi

Paluumuuttajatar vinkkasi hienosta kissadokumentista entisestä kotikaupungistaan, Istanbulista.
Upea dokumentti, Istanbulin kissat on nähtävissä Areenalla.
Ajatus siitä, että satojatuhansia kissoja liikkuu villinä ja vapaana suurkaupungissa on kauhistuttava. Mutta Ceyda Torunin dokumentti näyttää asioista toisen puolen. Kaupunkilaiset huolehtivat kissoista, jotka eivät kuulu kenellekään ja vastapalvelukseksi he saavat mielihyvää ja onnellisuutta kissojen auttamisesta.

Dokumentista välittyy hienosti miten kissamyönteisiä kaupunkilaiset ovat. Eräs mies kuvailee, että kissojen kanssa oleilu toimii hänellä samoin kuin rukousnauhan käsittely. Joku on avannut kissoille piikin jokaiselle eläinlääkäriasemalle ja laskut maksetaan yhteisöstä kerätyillä varoilla. Kissoja selvästi arvostetaan ja niitä kohdellaan yksilöinä, erästä kattia kuvaillaan kulmakunnan psykopaatiksi, tosin lempeästi.
Hermoromahduksen kokenut herra on päässyt takaisin jaloilleen ryhtymällä ruokkimaan kissoja, elämälle on tullut tarkoitus.

Suosittelen toistakin hienoa dokumenttia; Laurie Andersonin runollinen elokuva Koiran sydän. Siinä rottakoira Lolabelle esittää suurta osaa, mutta dokumentti kertoo myös yleisesti kuolemasta ja surusta.
Minulle tosin särähti hieman lemmikin eutanasian kieltäminen, sillä koen sen olevan suuri laupeuden teko.

Viikonloppuna aion laittaa valkosipulit maahan kuten myös kukkasipulikokoelman.

Kauniita syyspäiviä, nythän on melkein kesäistä.

Se kukkii sittenkin

Latva-artisokka ehti sittenkin avata kukkansa tänä kesänä. Tältä se näyttää, kuin suuri ohdake.

Täällä oli yksi pakkasyö ja se lannisti herkimmät kukkijat. Kiinansipuli jaksaa vielä jatkaa.

Palsternakat ovat vielä suurimmaksi osaksi maassa. Niistä tuli tänä kesänä komean kokoisia. Purjokin säilyy vielä parhaiten kasvupaikallaan. Auringonkukka on kumartunut tarjoilemaan siemeniään.

Talvikurpitsat yrittivät parhaansa, mutta niitä tuli vain kaksi ja aika peniksi jäivät nämäkin.

Punarevonhännän rastat roikkuvat komeina parin metrin korkeudesta. Ei olisi uskonut, että siitä keväällä kylvetystä siemenpölystä syntyy näin komeita kasveja.

Perunoista tuli komeita. Tänä vuonna kasvatin vain Mozartia.

Viimeiset tomaatit. Tomaattivuosi on ollut sadokas ja vieläkin keittiössä odottaa suuta pari kulhollista.

Olen kerännyt ensi satokautta varten siemeniä valtavista kääpiösamettikukkapuskista. Nämä ovat suosikkejani kasvimaan koristuksena ja tuholaisten torjujina.
Suppilovahveroitakin näyttää kasvavan runsaasti, menkää metsään!

Mukavaa lokakuuta kaikille!

Pehtoori tanssii impien kanssa

Alastomat immet pääsivät yllättämään. Viime kesänä siirtelin kasveja ja löysin outoja sipuleita, jotka siirsin toisaalle ja unohdin. Nyt alastomat immet putkahtivat maasta ja kokoonnuimme pehtoorin kanssa ihailemaan niiden siroa kauneutta.

Immet ovat lisääntyneet, eivätkä olleet moksiskaan erittäin kuivasta kasvupaikastaan.

Olen saanut melkein kaikki kesällä hamstratut taimet istutettua. Tässä Lepaalta tuotu punaluppio.

Arvilan kätevän emännän, Katjan, innoittamana uskaltauduin kokeilemaan ikkunapokien kunnostusta.
Saunamökin kaksi eteläikkunaa veteli viimeisiään ja koska tiedän, että ikkunoiden korjauttaminen on kallista, päätin yrittää itse. Katsoin netistä ohjeita ja osasin. Tarvikkeet, kittipuukko, kitti ja lasityövasara ja lasituslanka maksoivat vajaan 50 euroa. Lisäksi tulee vielä pellavaöljymaali, jota oli jo varastossa.
Korjasin kaksi pokaa ja niistä tuli, jos ei täydellisiä, niin ainakin ihan hyvät.

Iltaisin pimeässä olen bongaillut lepakoita rannalla. Ne näkyvät hyvin vettä vasten ja pihassa niitä voi seurailla taivasta vasten. Aitan nurkalla ne lentävät hurjaa vauhtia kohti ja väistävät viime tingassa.

Kesällä pohdin, miten lepakot pärjäävät kun ei ole hyttysiä. Tälläinen pikku muumio löytyi heinäkuun lopulla kompostorin päältä. Lepakonpoikanen on vain neljä senttiä pitkä. Kompostori on tallin päädyssä ja ilmeisesti korkealla tallin harjassa on lepakon koti ja jostain syystä poikanen oli pudonnut. Surullista siksikin, että lepakoilla on usein vain yksi poikanen.

Kaunista syysviikkoa kaikille!

Syksyn merkkejä

Elokuu vetelee viimeisiään, pian siirrymme syksyyn. Neron mielestä kesä on ollut erinomainen, myyräkanta on laihojen vuosien jälkeen kääntynyt nousuun ja luonnonmukainen ravinto on saanut kissan voimaan erinomaisesti. Uusi talviturkki on kuin silkkiä – kiiltävä ja tiheä. Vanhuuden pattikin hännässä on pienentynyt, pehtoori on siis nuortunut.
Yksi varma syksyn merkki on se, että kissa saattaa torkkua sisällä päivälläkin jos sää ei miellytä.

Kasvimaalta on korjattu satoa talteen. Punarevonhäntä on kasvanut minua korkeammaksi. Yleensä olen yrittänyt esikasvattaa sen, mutta tänä keväänä kylvin sen suoraan kasvupaikalleen.

Latva-artisokan kukinnot ovat suuria ja ehkä viimein saan nähdä sen avaavan kukkansa.

Auringonkukat ovat lautasen kokoisia ja tuottavat kohta siementä lintujen iloksi. Keväällä kasvimaalla nousi siellä täällä itsekylväytyneitä auringonkukkia, eli kukat kannattaa jättää törröttämään talveksi.

Yrttejä kannatta kerätä ahkerasti kesän mittaan. Oreganoa ehdin kerätä monta kertaa kuivumaan, sitten jätin sen kukkimaan pörriäisten iloksi. Oreganon kukat ovat myös käyttökelpoisia mausteena.
Oreganon takana kasvaa kääpiösamettikukka, se on kasvimaani vakioasukas. Kun sato on korjattu ja kylvölaatikot tyhjenevät ilahduttavat kukat vielä pitkään ja lisäksi monet kukat toimivat tuhohyönteisten torjujina tai hämääjinä.

Lauantaina kävin Mustilan Taimipäivillä Elimäellä. Tarjolla oli aivan mahtavat taimivalikoimat Suomesta, Virosta ja Latviasta. Innostuin esimerkiksi erikoisesta saniaisvalikoimasta, mutta vielä en napannut niitä ostoskoriini, ensin pitäisi olla sopiva paikka niille valmiina.

Monenlaisia erikoisuuksia oli tarjolla ja kauppa kävi tehokkaasti, pitkään ei kannattanut ostoksia miettiä, sillä taimet lähtivät nopeasti uusiin koteihin.
Minäkin adoptoin muutaman taimen, mm. erikoisenvärisen Purppurahappomarjan, 'Rose Glow. Siitä ei ole vielä kuvaa, mutta sen voi nähdä Katjan blogissa, sillä hän ihastui ostokseeni kohdatessamme ja päätti hankkia samanlaisen.

Guruni Arno Kasvi toimi meklarina kasvihuutokaupassa.

Toinenkin tuttu ääni kantautui korviini, Vakka-Taimen Vesa Muurisen ympärillä parveili tiedonjanoisia kasviharrastajia.

Markkinahumusta lähdin kolmen kilometrin kierrokselle arboretumiin. Joku saa asua arboretumin laidalla.

Mustikkaruukku

Onneksi villisika ei ollut elävä.

Toivotamme kaikille rentoja kesän viimeisiä päiviä. Öisin on saanut katsella mahtavaa elokuun kuutamoa.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon kaikki uudet seuraajat