Tässä jalkojen omistaja. Olen joskus istuttanut korkkikohoon fasaanin jalat, siitä tuli teline kristallipallolleni (kaikkea sitä mieleen juolahtaa). Eräänä aurinkoisena päivänä haistoin palaneenkäryä; kristallipallo toimi polttolasina ja korkki kärysi. Kristallipallo sai metallisen jalustan muutti paikkaan mihin ei aurinko osu. Karhun pienoismalli on aitoa muovia.
Kuva on otettu viime keväänä, siksi lunta on noin vähän.
Lisää rantalöytöjä. Erimuotoisia verkon korkkikohoja ja kaksi punasavista verkon painoa. Näitä saattaa vieläkin löytää rannoilta vaikka nykyisissä verkoissa kohot ovat muovia.
Kesällä otetussa kuvassa on kohoja kuistin ikkunalla.
Hienoja löytöjä puhumattakaan tuosta karhuteoksesta!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
T. Sari Puumulista
P u u m u l i n S a r i , mukavaa talvista viikonloppua sinullekin! Meren rannat ovat tavattoman kiinnostavia paikkoja.
VastaaPoistaEnpä olisi ikinä uskonut, kenelle/mille jalat kuuluvat. Kohot ovat hienoja koristeita, eipä olisi minulle tullut mieleen kerätä niitä koristeeksi. Tosin en muista tuollaisia ikinä nähneenikään. Aito muovinen karhu on hieno, olisin luullut sitä puusta veistetyksi tai metallista valmistetuksi.
VastaaPoistaKohot on kyllä hienoja, meillä myös meri tuo kaikenlaista aarretta ihalitavaksi :)
VastaaPoistaP a u l a , aika tavalliset jalat, vain erikoisessa paikassa. Kohot ovat myös oivaa materiaalia kaikenlaisiin tuunauksiin. Joskus joku ihmetteli muoviesineitäni ja tokaisi: Luulin että pidät vain aidoista materiaaleista. Johon minä sitten vastasin, että ne ovat aitoa muovia.
VastaaPoistaK o d i n h e n k i , meri on yllätyksellinen ja antelias. Se on yksi syy miksi rakastan sitä niin paljon.