Päätin poistaa jättitatarin kasvimaan kulmilta, koska se haittasi laajentamispyrkimyksiäni. Kaivoin juurakkoa esille, kaivoin, kaivoin .... Lopulta minulla oli toistametriä syvä melkein uima-altaan kokoinen kuoppa ja aina vain ilmestyi uusia juuria. Ajattelin, että kohta vastaan tulee pohjavesi ja saan paikalle kivan lammikon. Epäilen kaivamiseni olleen niin hidasta, että tatar ehti kasvattaa lisää juuria. Terrierin sinnikkyydellä jatkoin. Se ovela rehu oli saanut tungettua juurensa syvälle vasta rakentamani kasvilavankin alle. Lavaa en alkanut purkamaan, jossain tulee terrierillekin raja vastaan. Kaivoin kuitenkin tunnelin lavan alle ja poistin juuria niin paljon kuin pystyin, suloisia vaaleanpunaisia silmuja oli pyrkimässä kohti maan pintaa. Kavimaan diktaattorina kovetin mieleni ja poistin kaiken minkä kiinni sain. Varmaankin maahan jäi jokunen juurenpala ja silmu, mutta pidän silti itseäni voittajana. Tatar saa muuttaa pihan toiselle reunalle, jossa sillä on tilaa kasvaa ja komistua, eli ei ihan puhdistus vaan pakkosiirto.
Kyllä sinnikkyys palkitaan, patsi että tuo tatar on kyllä aikamoinen leviäjä. Vähän niinkuin mun kasvimaalla ohdake, jos jää pienikin pala juurta niin se mokoma kasvaa siitä ja taas ollaan liemessä. Nyt laitoin sinne mustaa mansikkamaalle tarkoitettua katekangasta, katsotaan, kumpi meistä selviää voittajana. MINÄ kun haluan sen kokonaan pois.
VastaaPoistaTuija, minulla on teoria, että rikkakasvit ovat vuosisatojen vainon ja syrjinnän tuloksena kehittäneet sellaisen elämänvoiman ja sitkeyden, että kun kaikki muu katoaa, ne vielä porskuttavat.
VastaaPoistaAi kauhia sentään mikä homma. Mulla pääsi kasvimaalle lyhtykoiso ja sen kanssa on varmasti melkeistä samanmoinen urakka joka pitäisi mun jo aloittaa... mie vaan sisällä syön suklaata villasukat jalas enkä saa tehtyä tänään mitään. :)
VastaaPoistaTuijaR., joskus onkin parasta syödä suklaata ja vain olla. Vaviskoon lyhtykoiso, kun pääset sen kimppuun.
VastaaPoista