Kun kissamme ilmestyi pihapiiriin alkoi kirkuva ja sähisevä kahden kissan muodostama pallo pyöriä ympäri pihaa. Outoja soundeja. Kukaan naapuristosta ei tunnusta vierailijaa omakseen, joten se saa mennä kissojen pakolaiskeskukseen lähikaupunkiin. Pari vuotta sitten vein sinne toisen, samannäköisen, jonkun kesäkissan. Surkeasta lumppukasasta kehittyi mallikelpoinen perhekissa, joka sai pian uuden kodin.
Eikä tässä vielä kaikki, illalla kissamme kuuli jotain kahverista ja hälytti minut paikalle, sieltä kuuluikin melkoinen rouske. Kun siirsin hyllyjen alta kissanruokakorin paljastui sen takaa hiiren piilo. Hiiri itse oli haihtunut ilmaan. En kyllä käsitä mistä se oli tullut, ehkä ovesta. Aina ei ole mukavaa olla suosittu.
Kulkukissalla on hyvät oltavat, kun ruokakin tarjotaan posliinilautaselta. Saisipa se sen kissojen pakolaiskeskuksen kautta kodin, ettei tarvitsisi kiertää kylillä tappelemassa. Tulee ihan muuan Otto-poika mieleen.
VastaaPoistaPapy
Papy, tämä on Otto Toinen. Kissalla on tuollainen posliiniastiasto, siitä tarjotaan myös vieraille.
VastaaPoistaSuloisen näköinen kissa, on surullista, että ihmiset hylkäävät omia kissojaan, tai tietty voivathan ne häipyä itsekin, mutta kannattaisi siruttaa kissat myös niinkuin koirat, jolloin niiden omistajaan olisi helpompi saada yhtyttä. Olit ihana, kun annoit sen rappanan syödä, sillä oli varmaan kova nälkä.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle ja aurinkoisia kevätpäiviä.
Tuija, kissa on tosiaan suloinen eikä pelkää mitään. Muutaman päivän aikana se oppi jo pyytämään ruokaa. Nyt se on jo Onnentassussa, missä se leikataan, rokotetaan ja madotetaan. Sitten se saa jostakin uuden kodin. Omalle kissalle kävi huonommin, siitä kerron huomenna. Aurinkoisia päiviä sinullekin!
VastaaPoista