Nero suhtautuu epäilevästi katonrakentajiin ja pysyttelee turvallisen etäisyyden päässä. Sisällä se ei käy nyt lainkaan päivisin, mutta onneksi pihapiirissä on paljon rakennuksia, joista voi etsiä suojaa. Aittaan on rakennettu oikein talvipesäkin hätätilanteita varten.
Kun miehet pakkaavat tavaransa päivän päätteeksi palaa kissa ruokakupille ja viettää mielellään yöt uunin lämmössä. Aamulla se lähtee töihin viimeistään kuudelta satoi tai paistoi.
Peltejä paukuttava katonrakentaja ei ole mikään kissakuiskaaja. Mutta jos ei kuuluisi ääntä niin, ehkä Nerokin suhtautuisi katolla tasapainoileviin miehiin luottaisemmin. Nyt katonrakentajat ovat ehkä vieneet luottamuksen myös nuohoojaa kohtaan.
VastaaPoistaIhana väri muuten aitan seinässä. Tuo kuva olisi kiva nähdä jossain painettuna!
Papy, arvaan että se olet sinä. Nuohooja ei ole koskaan nauttinut kissan luottamusta, joten mitään ei ole menetetty. Nuohooja ja Nero ovat kuin kaksi marjaa; mustia ja komeita. Ehkä piankin Nero lähettää kuvansa painettavaksi, kunhan saa kolumninsa kirjoitettua.
VastaaPoistaUnohtui nimi alta. Minä se olen, älkää peljätkö, lainaan puusepän sanomisia.
VastaaPoistaPapy
Papy, pettämätön tyylisi paljasti sinut heti :-)
VastaaPoistaHieno kuvaus Nerosta. Mitähän hän miettinee tuolta aitan portailta tarkkaillessaan.
VastaaPoistaPaula, Nerolla on lämpöalusta aitanparvella ja siellä se usein mietiskelee maailman menoa sateilta ja viimoilta suojassa. Oikein hyvä paikka tarkkailla pihapiiriä. Minusta tuntuu, että hän pohtii jotakin hyvin syvällistä ja viisasta.
VastaaPoista