Vaelluksillani olen koonnut mittavan ketunkallokokoelman.
Niitä on kokonainen hyllyllinen. Se odottaa nurkassa inspiraatiota, jonka vallassa joku maalaisi sen sisältä. Siltä varalta, että joku luonnonhistorioitsija näkee tämän on tunnustettava, että ylärivissä toinen kallo vasemmalta ei kuulu ketulle, muistuttaa enemmänkin kissan kalloa. Miltähän näyttäisi naalin kallo? 
Samaan aikaan salin puolella.
Onpa upeita!
VastaaPoistaHienoja! Erikoinen keräilykohde, en ole törmännyt vastaavaan.
VastaaPoistaRiitta Sinikka, ihailen kallojen, sarvien ja luiden muotoja. Kaikkia on kohtuullinen kokoelma.
VastaaPoistaLumikko, harvoin törmää hyvinsäilyneisiin kalloihin, mutta tuntureissa ja Jäämeren rannoilla se on mahdollista.
Kova kokoelma! Mistä tunnistit alkuperäisen omistajan siis että on ketun kallo? Oliko niissä häntä?
VastaaPoistaEläintarinoissa kettu kuvataan viekkaaksi ja kieroksi. Minusta se on mainettaa parempi ja ainakin ulkoasultaan jotenkin sulokas ja sympaattinen.
Hyvää talviviikkoa! Katsoin juuri ikkunasta, kun sukeltaja pudottautui mereen. Hrrrr. Itseäni viluttaa täällä sisälläkin. Pysytään lämpiminä, päältä ja sydämestä!
Papy
Papy, kallot oppii tunnistamaan niin kuin esimerkiksi kasvitkin. On minulla nikamaketjukin, joka on ehkä ketun häntä, tosin se ei ollu kiinni kallossa vaan pudonnut jonkun kainalosta. Minustakin kettu on sympaattinen, katselen joskus kun se pomppii tuossa pellolla pyydystämässä myyriä lumen alta.
VastaaPoistaOnko joku pudonnut mereen vai miksi sukeltaja pulahti hyiseen veteen?
Pysytään iloisella mielellä ja lämpiminä monenlaisista viimoista huolimatta.
Hieno kokoelma! En muista olisiko koskaan törmännyt kokonaiseen kalloon, olisin varmaan ottanut sen talteen.
VastaaPoistacaijsa, olen joskus löytänyt ketun kallon etelän metsistä, mutta täällä maa on niin hapan, että kallot ja luut maatuvat melko nopeasti. Pohjoisessa ne saattavat säilyä pitkiä aikoja, muuttuen aina vain valkoisemmiksi.
VastaaPoistaHienoja! En ole koskaan törmännyt kalloihin tai edes luihin metsässä kulkiessani. Tai sitten olen sokea...
VastaaPoistaT. Sari Puumulista
Puumuli, viime keväänä löysin kotinurkilta kokonaisen peuran luurangon. Aluskasvillisuus peittää luut nopeasti, tuskin olet sokeutumassa : )
VastaaPoistaUskomatonta!!! Minä liikun todella paljon metsissä enkä ole ikinä nähnyt yhtään ainoata kalloa. Pihalla oli kerran todennäköisesti myyrän kallo aika siistinä. En korjannut talteen. Metka harrastus sulla, wau!
VastaaPoistaPohjoisen ankeissa oloissa, missä ei ole metsiä ja erilainen maaperä löytyy paljon enemmän luita ja kalloja, sarvia ja hampaita.
Poista