Kauneus ei katoa

Monesti en raatsi heittää pois kuihtuneitakaan kukkia,
niissä on omanlaistaan kauneutta. Vuoden pimeämmällä puolella ne ilahduttavat maljakoissa ja asetelmissa. Kuvaamieni kukkien lisäksi kuivatan erilaiset hortensiat, joita blogissa on esiintynyt monissa kuvissa.

Tulppaaneja

Pioneja ja pelargoneja viime kesältä.

Daalia ja jaloleinikki

Mäkimeiramikranssi on  jo pari vuotta vanha, sen väri on säilynyt hyvin. Kevään kunniaksi se sai paperiperhosen.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi –iinu–!
Riemukasta Vappua kaikille!

Let the sunshine in!

Monen mielestä krookukset ovat varmaan jo niin käsitelty, mutta minä jaksan vielä. Kun ensimmäiset  krookukset ovat jo kuihtuneet, toisaalla osa on täydessä terässä. Aurinko on saanut kukat hehkumaan, ne loistavat syli avoinna toivottaen pörriäiset tervetulleeksi. Kova kuhina kukissa käykin, nokkos- ja neitoperhosetkin nautiskelevat krookusten antimia.

Alkukeväästä odotin jännityksellä nousevatko nämä ollenkaan, sillä syksyllä katonrakentajat joutuivat ajamaan niiden yli autolla ja nosturin tassut tiivistivät maata. Mutta reippaasti kukat nousivat, autonrenkaiden jättämistä uristakin.

Iloitsen pörriäisistä, ne ovat puutarhurin tärkeitä pikku apulaisia. Jossain päin maailmaa mehiläiset ja kimalaiset on hävitetty tyystin ympäristömyrkyillä ja niiden korvaamattomuus on havaittu kun ihmiset yrittävät itse pölyttää hedelmätarhoja. Taudit ovat tuhonneet kantoja myös Suomessa, mutta meilläpäin on onneksi paljon näitä ahertajia. Raita kukkii pihan reunalla ja tarjoaa runsaasti täydennystä mesikupuihin.

Myös ylipuutarhuri on kiinnostunut pörriäisten touhuista.

Illalla poltimme roskia, myrskyt ovat pudottaneet paljon oksia puista. Peuralauma laidunsi pellolla, mukana oli muutamia vasojakin. Hämärän laskeutuessa istuskeltiin kansituolissa nautiskellen mustaherukkalikööriä ja kuunnellen lintujen konserttia.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Irene! En päässyt profiilikuvasi kautta blogiisi, mutta laita joskus kommenttia niin siitä varmaan pääsen eteenpäin.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Kiintymyksen kohteeni heräsi

Lumi suli viimein jouluruusuni päältä, se on kukkinut jo lumen alla. Joulukuussa kasvissa näkyi nuppuja, kuten raportoin täällä  klik. Paksu lumipeite on painanut sen kyyryyn, mutta ehkä aurinko saa sen suoristamaan selkänsä ja paljastamaan ihanat kasvonsa. Kaunokaisen suonissa taitaa virrata pakkasnestettä. Olen niin odottanut tätä näkyä. Snif.

Monta kukkaa on odotettavissa.
Ennen puutarhaan istuttamista se näytti tältä klik

Kasvi on myrkyllinen, ei ehkä ole vaaraa, että joku käy syömässä sen.

Vähän myöhemmin se oli jo nostanut katseensa kohti aurinkoa.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Taina!

Lisäys: Jouluruusun kasvatus tuntuu kiinnostavan monia, sain itse hyvät ohjeet Sarilta

Elonmerkkejä

Miten ihania päiviä, aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpö helli. Kävimme Neron kanssa tervehtimässä joutsenpariskuntaa, joka oli päiväunilla jään reunalla.

Aurinko oli herättänyt myös sinivuokot. Kaulushaikaran outo kumina kuului järveltä, sepelkyyhkyt kujersivat ja västäräkkikin kävi tervehtimässä. Matkalla pelotimme makuusijoiltaan kaksi peuraa ja jonkin kanalinnun. Voi tätä elämän ihanuutta!
Pari kaunista päivää ja heti unohtuvat talven koettelemukset.

Nero tarkasteli joko voisi aloittaa kalastuskauden.

Kissa on hyvä retkikumppani, se löytää aina kaikenlaista,
mikä minulta saattaa jäädä huomaamatta.

Tällä kertaa se sanoi, että katsos piika, liito-oravain toiletti.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Kanelia ja kaardemummaa! Kaunista viikkoa kaikille!

Mitään maahanpantavaa?

Runsaasti potentiaalisia kasveja on varastoituna pieniin pusseihin, purkkeihin, rasioihin... Posti toi alkukeväästä paksun kirjeen, joka sisälsi monia mielenkiintoisia siemeniä. Osa on jo kylvetty ja itänytkin. En tiedä miten apinanleipäpuu viihtyy näillä leveysasteilla, mutta onhan sillekin annettava mahdollisuus:) Kiitos Suvi! Itsekin olen postitellut siemeniä, mikään posti ei ilahduta puutarhuria niin kuin siemenkirje.

Vielä pari laatikollista kaikkea hyvää ja kaunista. Jos ja kun taimia tulee liikaa, on niille onneksi tarjolla hyviä koteja.
Kun ulkona kevät käy painia talven kanssa on siemenpussien rapistelu hyvää terapiaa puutarhakuumepotilaalle.

Pelon ilmapiiri

Kevään mittaan ovat ilveksen jäljet kiertäneet pellolla pihapiiriä vaarallisen läheltä. Nero on ollut hieman säikyn oloinen, ulos mennessä se jää pitkäksi aikaa ovenrakoon tiirailemaan onko reitti selvä. Kun yöllä hain sitä aitanparvesta se murisi uhkaavasti pimeyteen. Toivon, että kissapeto siirtyy rauhallisempiin korpiin, kun pihalla liike lisääntyy. Lumi ei enää paljasta sen jälkiä. Kun lähdimme rantaretkelle, pörhisti Nero karvansa näyttääkseen suuremmalta, sitä selvästi jännitti ja arvelutti koko retki.
Pelästyimme molemmat pahanpäiväisesti kun yht'äkkiä jalkojemme juuresta nousi siivilleen suuri lintu. Haikara on pesinyt järvellä jo useana vuonna.

Viime keväänä Nero teki hurjan löydön: rannassa, savusaunan takana makasi kuollut peura. Tai oikeastaan vain peuran jäänteet: valtava karvapilvi ja kaluttu luuranko. Se oli toiminut talven ajan ravinnonlähteenä monille eläimille. Kuolinsyy on epäselvä. Nero oli aivan töpinöissä ja käyttäytyi kuin olisi itse kaatanut peuran. Se otti karvankappaleet hengiltä moneen kertaan ja hankasi itseään peuran jäänteisin, merkiten saaliin omakseen.

Olen korjannut peuran pois, mutta rantaretkillä Nero haluaa aina viettää pienen muistotilaisuuden ja kieriskellä peurankaatopaikalla.

Ja kenen jälki tämä sitten on? Painallus on 10 cm pitkä ja noin
7 cm leveä. Onnistuin löytämään vain yhden kuvion. Astuja on ollut parinkymmenen metrin päässä portailtamme, tulossa ovelle päin. Toivoisin, että se on koiran jälki, mutta täällä ei tietääkseni liiku irrallisia, suuria koiria. Mikä iso koiraeläin jää jäljelle?

Minä en osaa pelätä näitä arkoja petoja. Mutta tuon ilveksen suhteen on ollut kova huoli Nerosta. Sutta pääsee pakoon vaikka puuhun, mutta ilveksellä on samat taidot kuin kissalla.

Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Tarja ja Matkatar!

Aurinkoista pikaruokaa

Joskus, varsinkin puutarhasesonkeina on niin kiire, ettei aika tahdo riittää ruoanlaitolle. Yksi terveellinen, alle kymmenessä minuutissa valmistuva  pikaruokavaihtoehtoni on tämä: Pötkylä valmista luomuporkkanasosetta, purkki kookoskermaa, mustapippuria, vähän muskottipähkinää ja ripaus suolaa. Aineet sekoitetaan kattilassa, kun keitto on kuumaa se on valmis tarjoiltavaksi. Lisäksi pari palaa luomuruisleipää, itse laitan päälle tahinia. Sään salliessa nautitaan puutarhassa linnunlaulun kera. Tämän voimalla jaksaa taas muokata maata hyvillä mielin.

Punainen variaatio: pötkylä punajuuri-perunasosetta, pehmeää vuohenjuustoa (aurajuusto sopii myös hyvin),  soijakermaa, mustapippuria, suola kannattaa tarkistaa ihan lopuksi, sillä juustossahan on suolaa.

Heräämisiä

Kirsikka kukkii jo maljakossa.
Eilen sain kuunnella peipposten konserttia. Virtuoosien musiikki osui suoraan sydämeen. Kurjet lensivät pääni yli ja joutsenet juttelivat kovaäänisesti järvellä.

Keijunmekko talvehti kellarissa ja on ilokseni
herännyt salin ikkunalla.

Villirucola on myös noussut talviunilta. Se pääsee ulos vasta juhannuksen jälkeen kun kirppojen vaellus on ohi. Muuten saan ihailla vain pitsilehtistä kasvia.

Hortensioissa on nuppuja. Ne talvehtivat sisällä, paitsi Endless Summerit viettivät talvea kellarissa. Toivottavasti ne kukkivat tänä kesänä, viime kesän kukinta jäi kovin heikoksi.

Yhdessä laventelissa on jo nuppuja. Osa laventeleista talvehtii ulkona, niiden kohtalosta en vielä tiedä. Toivottavasti ne ovat selvinneet hyvin syksyn märkyydestä.

Paljon muitakin kellarin asukkeja hieroo silmiään salissa.
Mm. siniverinen verenpisara, jiaogulan, gojipensas ja kärhöt. Helmihyasintit ja narsissit ovat päässeet kuistille ja ulos.
Osa kasveista nukkuu vielä kellarissa, täytynee herätellä niitäkin ihan pian.

Olen aloitellut jo siemenkylvöjäkin.Tai pitäisi kai sanoa vasta. Minulla ei ole kasvihuonetta ja taimet ehtivät nyt hyvin suoraan ulosistutukseen.

Kyllä kasvu on ihanaa. Itsekin tuntee heräävänsä näiden kanssa puuhastellessa. Toivotan oikein ihanaa keväistä viikkoa kaikille!

Teetä Greta Garbon kanssa

Kirpparilla huomiotani kiinnitti vanha teepurkki, koska aikoinaan perin samanlaisen isältäni. Isän purkki oli täynnä ruuveja ja se katosi erään remonttireiskan mukaan. Tiedustelin kirpparin sedältä purkin hintaa ja hän halusi antaa sen kaupantekijäisiksi, olenhan kanta-asiakas.

Purkin sisältö se vasta olikin mielenkiintoinen, kokonainen tähtikaarti hienoissa muovikehyksissä. Kuvat ovat postimerkin kokoisia. En muista koskaan nähneeni tälläisiä, ovatko nämä jollekin tuttuja? Voisi kuvitella, että ne ovat keräilykuvia purkkapakkauksista tms.

Mukana oli myös pieni mustaihoinen, invalidisoitunut nukke.

Ja vielä parsinlankaa, nappeja, nupeja ja pienen pieni nukke.
Aivan mahtava aarre! Tykkään tälläisistä yllätyksellisistä romulaatikoista. Kuten nämäkin klik

Lisäys: purkista löytyi lisäksi paperilappu, johon on lyijykynällä kirjoitettu: Tohtori Herstberg, Kapteeninkatu 11.
Luultavasti oikea nimi on Herzberg.

Tervetuloa lukijaksi Kartanonrouva!
Ja oikein mukavaa keväistä viikonloppua kaikille!

Kurpitsakokoelma

Syksyllä poimitut koristekurpitsat ovat edellen upean näköisiä. Ne kuivuivat ikikoristeiksi, olen koonnut ne suureen lasimaljaan keittiöön. Ostin siemeniä pari vuotta sitten poistomyynnistä kymmenellä sentillä ja nyt huomasin, että niitä on vieläkin pussillinen jäljellä. Kurpitsat olivat koristeellisia kasvimaalla,
kylvän siemenet ihan kohta, ehkä ne vielä itävät.

Pajunkissa

Tuo yksi pajunkissa on vähän oudon näköinen.
Olimme viikonloppuna Neron kanssa pitkällä rantaretkellä. Kissa oli niin riemuissaan päästyään viimein liikkumaan laajemmalle, että hän kiipesi vähän väliä puuhun. Joskus hirvittää kun prinssi keikkuu kymmenessä metrissä, mutta onneksi kiipeilyä on hajoiteltu lapsesta asti. Jos alastulossa on vaikeuksia niin Nero katsoo kysyvästi ja odottaa kannustusta ja neuvoja. Minä neuvon: takaperin, takaperin... hyvä, hyvä... ja kissa kiipeää alas reippaasti kuin orava.

Kyllä hän osaa tietysti tulla alas ilman neuvojakin, mutta tämä on tälläinen meidän peli. Kun Nero pääsee maankamaralle hän tulee häntä pystyssä saamaan kehuja kiipeilysuorituksesta.
Uskon, että kiipeäminen on tarpeellinen taito, sillä aika usein kissa pakenee puuhun esimerkiksi koiraa tai kettua. Joskus prinssin tassut tuoksuvat kovasti pihkalle yöjuoksulta paltessa.

Добро пожаловать читатель к сайту 
Александр Раздорский! 

Ilon päivä

Toivotan kaikille tunnelmallista pääsiäistä. Mielentyyneyttä ja myötätuntoista näkökulmaa kaikkien elollisten olentojen kärsimykseen.

Pääsiäisen kunniaksi viimeinkin pihalla tämä näky! Ah, onnea!

Onnistunut pesintä

Yksi jo kuoriutui! Kiirastorstaina kävin kirpparilla ja ostin pussillisen pääsiäiskoristeita, ettei jää viime tinkaan.
Mukana oli tämä sulotar, aavistelen, että tässä on
ruma ankanpoikanen. Hän on suloinen ja ilahduttaa minua kovasti.

Toinen suloinen asia on, että voitin akissfromthepast-blogin arvonnassa lahjakortin, jolla voin lunastaa itselleni ekologista kosmetiikka tai puhdistusaineita! Kiva ja hyödyllinen palkinto ojennettiin virtuaalisten suklaamunien kera. Tuo lämminsydäminen bloggari osaa hemmotella kanssaihmisiään.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi Elina!

Pyhä perjantai

Olipa ihastuttava kevätpäivä eilen. Mutta ennusteissa väitetään,
että talvi aikoo yrittää vielä. Viikko vain ja sen on tunnustettava häviönsä.
Mikä autuus laskeutua pääsiäisen rauhaan ja lepoon.
Hyvää pitkäperjantaita kaikille!

Kohta pääsiäinen

Aloitin pesinnän vaikka talvi vielä piirittää.
Mukavaa kiirastorstaita kaikille teille!

Voitonjako

Viime yönä päättyneen arvonnan virallisena valvojana toimi:

Hyvää huomenta!

Random.org -kone arpoi lahjomattomasti näin:
Yökynttilänjalka menee Maijalle Iidasanttu-blogista.
Oliivikasvitaulun saa Nina Temps Perdu -blogista.
Kolme tipua lennähtää Sudelle Suden silmukat -blogista.

Onnittelut voittajille!

Lähettäkäähän yhteystietonne sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen niin paketit lähtevät matkaan.

Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi tinttarus, elämää ja elämyksiä und Im Spiegel auch herzlich Willkommen!

Periksi ei anneta

Siis talvelle. Uutta lunta on paksu kerros maisemassa, mutta olen asettenut täysin kevään puolelle. Sisällä kukkii jo täyttä päätä.

Kuten nämä perlargoniat.

Tulilatva, joka on kestävistä kestävin. Aikoinaan en ollenkaan pitänyt tulilatvoista, ne olivat mielestäni jäykkiksiä.
Viimevuotinen kukki melkein joulusta jouluun.

Tulppaanit ovat myös sinnikkäitä kevään puolesta taistelijoita.

Vanha uskollinen kliivia ei petä, se kukkii vaikka hoito on vaatimatonta tai ehkä juuri siksi.
Kuvissa ei ole läheskään koko pataljoona vaan reservissä on vielä sipulikukat.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi aiai!