Kevään mittaan ovat ilveksen jäljet kiertäneet pellolla pihapiiriä vaarallisen läheltä. Nero on ollut hieman säikyn oloinen, ulos mennessä se jää pitkäksi aikaa ovenrakoon tiirailemaan onko reitti selvä. Kun yöllä hain sitä aitanparvesta se murisi uhkaavasti pimeyteen. Toivon, että kissapeto siirtyy rauhallisempiin korpiin, kun pihalla liike lisääntyy. Lumi ei enää paljasta sen jälkiä. Kun lähdimme rantaretkelle, pörhisti Nero karvansa näyttääkseen suuremmalta, sitä selvästi jännitti ja arvelutti koko retki.
Pelästyimme molemmat pahanpäiväisesti kun yht'äkkiä jalkojemme juuresta nousi siivilleen suuri lintu. Haikara on pesinyt järvellä jo useana vuonna.
Viime keväänä Nero teki hurjan löydön: rannassa, savusaunan takana makasi kuollut peura. Tai oikeastaan vain peuran jäänteet: valtava karvapilvi ja kaluttu luuranko. Se oli toiminut talven ajan ravinnonlähteenä monille eläimille. Kuolinsyy on epäselvä. Nero oli aivan töpinöissä ja käyttäytyi kuin olisi itse kaatanut peuran. Se otti karvankappaleet hengiltä moneen kertaan ja hankasi itseään peuran jäänteisin, merkiten saaliin omakseen.
Olen korjannut peuran pois, mutta rantaretkillä Nero haluaa aina viettää pienen muistotilaisuuden ja kieriskellä peurankaatopaikalla.
Ja kenen jälki tämä sitten on? Painallus on 10 cm pitkä ja noin
7 cm leveä. Onnistuin löytämään vain yhden kuvion. Astuja on ollut parinkymmenen metrin päässä portailtamme, tulossa ovelle päin. Toivoisin, että se on koiran jälki, mutta täällä ei tietääkseni liiku irrallisia, suuria koiria. Mikä iso koiraeläin jää jäljelle?
Minä en osaa pelätä näitä arkoja petoja. Mutta tuon ilveksen suhteen on ollut kova huoli Nerosta. Sutta pääsee pakoon vaikka puuhun, mutta ilveksellä on samat taidot kuin kissalla.
Lämpimästi tervetuloa lukijoiksi Tarja ja Matkatar!