Pieni kierros

Lauantaina lähdin ystävän kanssa isolle kirkolle näyttelykierrokselle. Galerie Forsblomilla oli Kim Simonssonin näyttely "Kasvattaja" viljelyteemallla. Erittäin ajankohjtainen aihe. Näyttely on avoinna 2.6. asti.
Toisessa salissa on näyttäviä Henry Wuorila-Stenbergin maalauksia.

 

Sammalhahmojen lisäksi oli myös keramiikkaolentoja, kaikilla kaalinlehtiasu.

Ateneumissa on Eero Järnefeltin mittavaa tuotantoa esittelevä näyttely. Minua ilahduttivat erityisesti pienet, usein yksityiskokoelmista olevat työt, joita en ollut ennen nähnyt.
1800-luvun kehysmuoti oli prameaa, tämä pieni maisemaharjoitelma on saanut kultaa ympärilleen ja minusta aiheen (vaivaiskoivu ja suopursu) ja kehyksen välillä on melkoinen ristiriita. Mutta sopi varmasti hyvin sen ajan sisustukseen. Työn omistaa Turun taidemuseo.
Oli kiva retki: hengen ja ruumiin ravintoa hyvässä seurassa.

Kotona kanadanhanhipariskunta pitää minulle seuraa kun touhuan kasvimaalla. Kun illalla lähden sisälle nekin löyhyttelevät siipiään, kaakattavat hyvästiksi ja lentävät järvelle.

Mikähän mahtaa olla käenrieskojen lisääntymismekanismi? Ne levittäytyvät ihan kaikkialle ja kaunistavat kevään iloisella kukinnallaan. Jos kitken ja muokkaan marjapensaan alustan, niin seuraavana vuonna se on täynnä käenrieskaa.

Posliinihyasintit ovat myös levinneet kasvupaikoillaan. Tulppaanitkin kukkivat jo ja hyasintit.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Viikonlopun huviretki

Lauantaina retkeilin ystävän kanssa Helsinkiin saamaan hengenravintoa taiteesta.
Taidehallissa oli Hannu Väisäsen 12 kattoa -näyttely.
Väkeä oli paljon, koska näyttely oli viimeistä viikonloppua auki ja taiteilija oli itse paikalla esittelemässä näyttelyä.

Väenpaljous oli vähän ahdistavaa pandemia-ajan eritäytyneisyyteen tottuneelle, enkä ihan täysin rennosti pystynyt nauttimaan näyttelystä. Ehkä on kuitenkin hyvä mennä joukkoihin siedättämään itseään.

Vanhoista liuskekivikattotiilistä ja keramiikkaesineestä tehty installaatio.

Lounas Bulevardin Levant-ravintolassa ja sen jälkeen pääkohteemme, Sinebrychoffin taidemuseon Kirsikka puun alla – japanilaisia puupiirroksia -näyttelyyn.
Näyttely on avoinna 15.1.2023 asti, eli vielä ehtii. Kannattaa käydä, tämä oli elämys.
Väkeä oli täälläkin paljon ja jouduimme jonottamaan museoon puolisen tuntia. Hyvä juttu tietysti, että sisään pääsi vain tietty määrä ihmisiä. Puupiirroksissa on niin paljon hienoja yksityskohtia, että niitä täytyy saada katsoa läheltä.
Tämä kuva oli suosikkejani: Kikugawa Eizan (1787–1867): Tamayatalon kurtisaani. Sommittelu on erikoinen, mutta tasapainoinen ja dynaaminen.

Toyohara Kunichika (1835–1900):
Näyttelijät Seki Sanjuro, Onoe Baiko, Sawamura Tanosuke ja Nakamura Shikan näytelmässä Kuun puuttuva lautanen, rakastajan polun iltapimeys.
Puupiirroksissa kasvot on tehty hyvin yksinkertaisesti, vähän jopa sarjakuvamaisesti, mutta niihin on saatu valtavasti ilmettä. Vaatteiden kuosit ja laskokset on kuvattu taidokkaasti.

Täytyy laittaa mukaan myös yksi Hokusai (1760–1849), Fuji etelätuulessa kirkkaana aamuna (Punainen Fuji), sarjasta Kolmekymmentäkuusi näkymää Fuji-vuorelle.

Nämä kuvat antavat vain heikon viitteen siitä, millaisia aarteita näyttely sisältää.
Päivän retki oli erittäin virkistävä ja inspiroiva. Paluumatka sujui uutta seikkailua suunnitellessa.

Vielä ehtii Anun leikkeihin

Helsingin Taidehallissa on vielä 1.3. asti koettavissa Anu Tuomisen hurmaava näyttely, Huomenna tänään on eilen.
Käsitetaiteilija leikkii spontaanisti esineillä ja monet teokset on luotu tätä näyttelyä varten. Mukana on myös suosikkeja vuosien varrelta ja töitä kokoelmista.

Metsänomistaja

Kausityöntekijät ryhmäkuvassa.

Oikeirta väriympyröitä, kuva Taidehallin sivulta.

Vesilinnun pesä

Ärzliches Handbüchlein
(Lääketieteellinen käsikirjanen)

Pigmentit

Hämähäkki keittiössä

Näyttelyssä voi kokea riemastuttavia hetkiä esineiden kaksoismerkityksen, tai monimerkityksen oivaltamisesta. Varsinainen hyväntuulen näyttely.

Naisen mitta, kantapää

Naisen mitta, 2009
Kiasman kokoelmista

Nämä kännykkäräpsyni antavat hyvin kalpean kuvan näyttelyn annista, se pitää itse kokea. Anu on taitavasti hyödyntänyt myös erilaisia käsityötekniikoita töissään.
Tunsin oloni näyttelyssä varsin kotoisaksi, sillä monenlaista tuttua omasta kodista tuli vastaan. Joskus monia vuosia sitten kaivelimme Anun kanssa kilpaa Vallilan roskalavoja.
Näyttely on avoinna vielä viikon, suosittelen.

Voi tätä sadetta. Kun ajelin Helsinkiin, oli maisema aivan uusi, niin monta uutta järveä oli ilmestynyt matkan varrelle.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Suoraan asiaan

Tapahtui marketissa.
Juureshyllyllä:
Herra: Onpa sinulla upea takki, aivan kuin maalaus.
Minä: Kiitos, vähän väriä talveen.
Otin nauriini ja jatkoin ostoskierrostani.
Leipähyllyllä herra lähestyi uudestaan:
Herra: Tekisi mieli purkaa tuo taideteoksesi.
Minä: Hmmm..
Herra: Olisiko hyvä idea?
Minä: Ei, siitä seuraisi vain paljon hämmennystä.
Herra: Ok.

En kokenut tulleeni ahdistelluksi enkä ahdistunut.
Mutta mitä mies oikeastaan halusi?
A: Tehdä kuvataiteellisen syvä-analyysin takistani?
B: Ratkoa vaatteeni saumat?
C: Riisua takin yltäni?
Mitä veikkaat?

Viikonlopputragedia

Viikonloppu sujui tragedian merkeissä. Olin lähdössä ystäväni kanssa Tallinnaan, päämääränä Antti Mikkolan ohjaaman Macbethin ensi-ilta Linnateatterissa. Muistan joskus kuulleeni, että teatteriväki uskoo näytelmän olevan kirottu eikä sen oikeaa nimeä pidä lausua ääneen. Emme olleet asian suhteen varovaisia, emmekä säästyneet seuraamuksilta. Odottaessamme Helsingin satamassa laivaan pääsyä, sai matkakumppanini viestin, että hänen puolisonsa on saanut vakavan sairauskohtauksen. Ystäväni  joutui palaamaan pikaisesti kotiin ja minä astuin yksin laivaan.

Shakespearen näytelmä oli sijoitettu nykyaikaan, tapahtumien keskiönä urheiluseuran johtokunta.
Kieli tuotti minulle vähän ongelmia, mutta täytyy sanoa, että ymmärsin repliikeistä enemmän kuin aikoinaan katsoessani Shakespearen tragediaa Lontoon Globessa alkuperäistekstillä.

Lady Macbeth, Hele Körve

Näytelmä oli visuaalisesti upea. Siitä oli osaltaan huolehtinut valo- ja videotaiteilija Tiiti Hynninen. Pääosan esittäjä Henrik Kalmet esiintyi enimmäkseen speedoissa ja muutenkin puvustus oli hieno. Erittäin miellyttävä teatterikokemus.

Tallinnassa oli harmaata ja viileää.

Ainoat kevätkukat näin kukkatorilla.

Onneksi sain kotimaasta viestejä, että tilanne ei ollutkaan niin paha kuin ensin luultiin. Seuraavana päivänä katselin hieman kaupunkia.

Hän kaipasi selvästi juttuseuraa.

Tämä tilanne on jotenkin absurdi. Taiteilija oli ripustanut muuriin pienen näyttelyn ja maalasi Tallinna-maisemaa, mutta näköala oli melko karu, korkea kivimuuri. Hän taisi tuntea aiheensa niin hyvin, että maalasi muistista.

Kaikkea ei ole vielä restauroitu.

Mainospylväätkin ovat tyyliin sopivia.

Tragedia jatkui sunnuntaina kotiinpäästyäni. Talvi oli tullut takaisin, maa oli peittynyt uudelleen senttien lumikerrokseen, se oli pettymys. Lumitöihin en kuitenkaan enää ala, hoitakoon kevät sen puolen ja olihan eilen jo kevätpäiväntasaus.
Ikävyyksistä huolimatta viikonloppu oli mukava katkos arkeen ja nyt paistaa taas aurinko lupaavasti.

Human

Salar de Uyuni, Bolivia

Kiitos kaikille lämpimistä osanottoviesteistänne, ne ovat lohduttaneet paljon.
Perspektiiviä omaan elämääni ja murheisiini otin katsomalla uudestaan Yann Arthus-Bertrandin loistavan dokumentin: Human. Elokuvan pitkä versio esitettiin Ylellä joulukuussa ja se on vielä katsottavissa Areenalla.

Bayena, Etiopia

Jos ette ole vielä katsoneet tätä kertakaikkisen upeaa elokuvaa ihmisyydestä ja maapallostamme, niin se on vielä nähtävissä Areenalla. Elokuvan pitkä versio kestää vähän yli kolme tuntia, mutta se imee mukaansa niin, että tuo aika kuluu kuin huomaamatta. Versio on nähtävissä myös YouTubessa kolmessa jaksossa.

Manhattan, New York

Maapallomme näyttää elokuvassa upealta, moniulotteiselta taideteokselta.

Petronila, Domikaaninen tasavalta

Elokuvan henkilöt valottavat ihmisyyden puolia monista näkökulmista, jokaiselta on paljon opittavaa.

Pape, Senegal

Tyytymättömyys omaan elämään tuntuu kohtuuttomalta dokumenttia katsoessa. Minulle on itsestään selvää, että huomennakin saan vatsani täyteen. Monet asiat tekevät elämästämme helppoa ja vaivatonta, mutta silti paha olo vaivaa.
Atman Haitilta kertoo mitä köyhyys hänelle merkitsee:
"Kun haluan mennä kouluun, mutta en voi tehdä sitä. Kun haluan syödä, en voi tehdä sitä. Kun haluan nukkua, en voi tehdä sitä. Kun vaimoni ja lapseni kärsivät, en ole tarpeeksi älykäs muuttaakseni tilannettamme. Tunnen itseni todella köyhäksi. Fyysisesti köyhäksi sekä henkisesti köyhäksi. Entä te rikkaat ihmiset, jotka kuuntelette minua, mitä teillä on sanottavaa rikkaudestanne?"

Uima-allas, Chengdu Kiina

Jokaisen olisi hyvä nähdä tämä katsaus ihmisyyteen. Meillä kaikilla on sama toive; olla onnellinen.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Maria!

Hyperrealistinen kohtaaminen

Woman with shopping

Tampere-visiitillä kävin myös Sara Hildénin taidemuseossa katsomassa Ron Mueckin veistosnäyttelyn. Mueckin teokset ovat ällistyttävän realistisia pienintä yksityiskohtaa myöten, kuin kolmiulotteisia valokuvia.

Teokset on toteutettu perinteisin kuvanveistotekniikoin; savimalli vain valetaan silikoniin tai lasikuituun.

Teosten hahmot ovat häkellyttävän aidon oloisia, mittakaava vain on joko luonnollista kokoa suurempi tai pienempi.

Couple under an Umbrella

Tämä pariskunta on jättikokoinen. Vieressäni seisonut nainen sanoi seuralaiselleen, että hän näkee miehen hengittävän. En yhtään ihmettele, veistos on jokaista ihokarvaa myöten aidon näköinen. Teosten valmistamiseen tarvitaan valtava määrä käsityötä.

Aitouden tunne on hämmentävä.

Ron Mueck työhuoneessaan muotoilemassa pariskunnan pienoismallia.

Teoksiin ei luonnollisestikaan saa koskea, vaikka mieli tekisi. Näyttelyssä on kuitenkin esillä koskettelukappale, josta voi kokeilla tuntuuko iho  realistiselta. Kyllä se tuntui, vain lämpö puuttui.

Spooning Couple

Mother and Child

A Girl

Jättikokoinen vastasyntynyt 

Mask II

Nukkuvan taiteilijan omakuva.
Näyttely on auki 16.10. asti.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Veera!