Kaunis alku

Vuosi 2023 alkoi kauniina, ensimmäinen päivä oli aurikoinen ja vähäluminen vesisateiden jälkeen. Halusin kuvitella, että on jo kevät. 

Rantatöyräs oli lumeton. Jää houkutteli, mutta sinne ei ollut menemistä. Ehkä pakkasten jälkeen pääsee luistelemaan tai potkukelkkailemaan. Tosin ei ole mitään tietoa millaiseksi jää on muodostunut näissä edes kahtaalle sahaavissa säissä. Mikään ei ole niin kuin ennen.

Auringonpaiste ja (valheellinen) kevään tuntu nostivat energiatasoja.

Koivupölliin on kaiverrettu hieno koristekuvio.

Saunan kuistin hyllylle, pelotinvariksen pyrstön alle väsäsi västäräkki pesän viime kesänä. Pesintäajaksi piti jättää saunominen väliin. Keväällä laitan västäräkille pöntön saunarakennuksen toiselle puolelle. Niille on suunniteltu ihan omanlaisensa arkkitehtuurin omaava pömpeli.

Siivoilin saunalla uudenvuodenaaton saunomisen jäljiltä ja fiilistelin valoa.

Mukavaa pakkasviikonloppua kaikille!

PS. Ystäväni torui minua sanomalla, ettei saa valehdella blogissa. Hän viittasi edellisen postauksen väittämään heinä- elokuusta. ”Teillä ei koskaan löhöillä, vaikka kyllä pitäisi.”

Eläimellinen epätalvi

Koko talven on nurmikko vihertänyt, vain harvoin ohut lumikerros on hetkeksi valkaissut maiseman.
Jatkuvat sateet ovat rajoittaneet ulkotöitä, mutta kuivina päivinä on ahkeroitu metsässä ja puutarhassa.

Metsäkauriit ovat saaneet päivittäiset riistarehunsa, omenansa ja porkkanansa. Lisäruoka maistuu, vaikka ravinnonhankinta lumettomana talvena ei muutenkaan ole vaikeaa.

Bambit kipittävät innoissaan paikalle kun kuulevat huuteluni lähestyessäni ruokintapaikkaa.
En ennusta sipulikukille kukoistuskautta, sillä varsinkin tulppaanit ovat näiden herkkulistalla.

Tämä kuva on otettu tammikuun puolivälissä. Piipot pilkistivät innoissaan maasta monin paikoin.
Huolestuneena suojasin niitä havuilla lyhyen pakkasjakson alkaessa. Ei olisi kannattanut. Kun kurkkasin havujen alle näkyi siellä enimmäkseen kuoppia; myyrät olivat peitteiden suojassa popsineet sipuleita roudattomasta maasta.

Kasvimaa näytti aika surkealta kun pehtoori tarkasteli mirrinminttu-tilannetta. Sittemmin olen leikannut kaikki talventörröttäjät pois ja koko ryytimaa on nyt autio.

Paitsi, että sielläkin itää ja kasvaa kaikenlaista. Tuskin nämä selviävät kesään, mutta yritys on kova.

Köynnöspinaattikin heräsi jo tammikuussa.

Merikotka istui pilkillä.
Hyvin vähän muuta liikennettä on järvellä näkynyt. Joskus näkee rohkeita luistelijoita ja yhtenä yönä jokin ajoneuvokin siellä viiletti, ehkä mopo.

Minä arkailen jäälle menoa, mutta Nero uskaltaa tutkia rantoja.

Valo on lisääntynyt päivällä ja yöllä.
Hyvin epätavallinen epätalven riesa on ollut sisällä saalistavat hyttyset. Ne kulkeutuvat sisään kai polttopuiden mukana ja etsivät herättyään veriateriaa. Jouluna tarjosin yhdelle kunnon O+aterian, annoin sen imeä itsensä kylläiseksi juhlan kunniaksi. Hyttyset tarvitsevat verta lisääntymiseen, minne tämä mahtoi munia? Lattiakaivoon, Neron juomakuppiin...
Tulin miettineeksi, että kaikki tuhohyönteiset puutarhassa taitavat myös voida hyvin.

Pehtoorillakin on jo kevättä rinnassa, innoissaan se kirmailee puissa retkillämme.

Sitten jaksaa taas köllötellä pahnoilla.
Olen uudistusleikannut vanhoja marjapensaita ja haaveilen rakentavani niille kevään aikana uusia tukia.
Nyt täytyy tarttua moottorisahaan ja käydä pätkimässä myrskyn saunapolulle kaatama laho koivu.

Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja mukavaa viikkoa kaikille!

Kestääkö yhden yön juttu?

Valkea joulu taitaa jäädä haaveeksi näillä tienoin, mutta oli meillä jo hetki talven makua. Aurinkokin näyttäytyi ja Neron kanssa lähdettiin rantaretkelle.

Yhden yön pakkanen oli jäädyttänyt järven.

"Älä vain mene jäälle, se ei kestä", varoittelin minä.

Kissalla esiintyi taas ajoittaista kuuroutta ja minä mietin kumpi pettää ensin jää vai hermoni.
Hyvin näytti yhden yön juttu kissaa kantavan, eikä pehtoori onneksi lähtenyt viilettämään rantaa pitemmälle.

Bambitkin olivat liikkeellä, niille maistuivat tarjoamme herkut.

Rattoisaa joulun odotusta, ei enää montaa yötä.

Lumen kiroja

Tänä talvena meitä on siunattu lumella, ihan liikaakin. Muutaman kerran Nerokin on suostunut käyttämään sisävessaa, lumiesteet olivat ylivoimaiset. Nyt pehtoori on tyytyväinen kun hanki kantaa hyvin kissan painon ja hän voi poiketa luoduilta poluilta.

Metsäkauriita lumi on koetellut. Anteeksi epätarkka otos, mutta tässä näkyy hyvin, miten vaikeaa pienen kauriin on edetä pehmeässä hangessa vaikka tuossa onkin niiden polku.

Olen ruokkinut bambeja säännöllisesti. Riistarehu, kaura, porkkanat ja omenat ovat maistuneet, sillä ruokaa ei saa hangen alta ja oksat eivät ole kovin ravinteikkaita. Lauha jakso onneksi sulatti jo rantatöyräitä ja kaikenlaista varpua tuli näkyviin.
Pukille alkoi kasvaa sarvet.

Nyt sarvet ovat jo näin isot.

Seuraava kuvasarja näyttää miten vesisateiden paksuunnuttamassa lumessa eteneminen oli kauriille todella vaikeaa. Pienet sorkat upposivat syvälle lumeen.

Siksi kauriit kokivat olonsa turvallisemmaksi jäällä, mistä aurinko ja sade oli sulattanut lumikerroksen. Siellä ne makoilivat auringossa ja tarkkailivat touhujani saunamökillä. Välillä vain pistäytyivät ruokintapaikalla tankkaamassa.

Nero löysi polulta mielenkiintoisia tuoksuja, joihin oli hangattava omat merkkinsä viestiksi. Taustalla kauriit aterioivat katajan juurella. Iltaisin siellä puputtaa jänis.

Pehtoori tykkää tarkkailla kauriiden touhuja ikkunasta tuvan lämmössä.
Minun selkäni vahingoittui massiivisissa lumitöissä ja olen muutaman viikon parannellut sitä. Lumi saa olla.
Nyt on kiusana liukkaus, voisin luistella postilaatikolle muutaman sadan metrin päähän. Ilman nastoja kengissä ei pysyisi hetkeäkään pystyssä.

Kasvimaa nukkuu vielä sikeää talviunta. Saa nähdä miten pian kevätaurinko jaksaa sulatella paksun lumipeitteen.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Talven sylissä

On ollut hyytävän kylmää. Maanantaiaamuna piti lähteä anivarhain katsomaan kuunpimennystä, Neronkin piti päästä katsomaan, mitä piika touhuaa pihalla aamupimeässä. Komea oli punainen kuu, mutta aika pian päätimme jatkaa sen ihailua keittiön ikkunasta puuhellan lämmössä.

Öitä valaisee täysikuu ja päivällä aurinko jaksaa nousta jo niin korkealle, että se hieman lämmittää poskea.
Eilen aamulla mittari näytti -27 °C, mutta onneksi kylmyys väheni nopeaan tahtiin päivän mittaan.
Kauriit olivat nälkäisiä, mutta saivat ateriansa ajallaan.

Lumitöitä on riittänyt, pihan kuntosalilla harjoitetaan lihaksia harva se päivä.

Liikenne on näillä kulmilla vilkasta. Monenlaiset menijät ovat jättäneet jälkensä lumeen.

Tätä jälkijonoa kummastelin, olisiko kulkija ollut näätä. Loikkivat parijäljet ja keskellä näkyy lunta viistävän mahan jälki. Tunnistaako joku? Näätä tuli mieleeni, koska olen sellaisen nähnyt liikkuvan rannassa.
Jäällä on pakkasista huolimatta märkä kerros heti lumen alla, eikä jää taida olla kovin vahvaa vieläkään.

Saunatuvan ikkunaan heijastui auringonlasku.

Päivänkorento on herännyt liian aikaisin. Keittiön ikkunassa se ihmetteli lumista maisemaa.

Neron täytyy nousta kahdelle jalalle, jos se mielii nähdä jotakin lumisista juoksuhaudoista. Enimmäkseen pehtoori kuitenkin tarkkailee maisemaa sisätiloista.

Mukavia talvipäiviä kaikille!

Talviruokinta

Meillä on paljon lunta. Se on monin tavoin hyvä asia; kasvit ovat turvassa pakkasilta, lunta voi lapioida kivijalkaan lisäeristeeksi ja valkoinen talvimaisema on kaunis katsella.
Vaikka lumi suojaa myös eläimiä, haittaa paksu hanki monien ruoan hankintaa.
Joulusta asti olen tarjonnut ruoka-apua metsäkauriille. Viime vuonna laumassa oli viisi yksilöä, tänä vuonna vain neljä.
Tarjoan sorkkajaloille porkkanoita ja riistaherkkua tai kauraa. Joskus lauma on tulee juoksujalkaa paikalle kun lähestyn ruokintapaikkaa.

Jos ruoka ei tule ajoissa, saapuu lähetystö pihalle hoputtamaan piikaa. Yhtenä aamuna portaillakin oli kauriin jäljet, ehkä ne kolkuttivat ovea. Portaan ruukusta oli syöty kanerva.

Kun vatsa on täynnä, voi käydä ruokalevolle tarkkailemaan piian luomistyötä, eli lumenkolausta.

Monta muutakin suuta on ruokittavana. Lintuja on lukematon joukko, niille tarjoan auringonkukansiemeniä, talipalloja ja rasvapotkylöitä.
Orava ottaa ruokinnasta osansa, samoin jänikset ja pikkujyrsijät.

Tältä näytti maisema kun palasin iltaruokinnasta. Siellä näkyy koti.

Ja vielä yksi suu odottamassa ilta-ateriaa.

Puuhaa riittää talvellakin ja iltaisin nukahdan usein siemenluoettelon selailuun, pehtoorin kehrätessä vieressä.
Mielessä viljelykausi on jo alkanut.

Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet seuraajat!
Onnellista alkanutta vuotta kaikille!

Piian työnkuva

Päiväni alkaa eläinten ruokkimisella. Ensin tarjoilen aterian Nerolle, sitten lähdemme ulos ruokkimaan muita lemmikkejä. Lintujen (ja oravien) siemenautomaatti ja rasvamakkaratelineet täytetään tarvittaessa. Mustarastaille olen vienyt rusinoita, mutta usein rusinasaalis houkuttaa paikalle myös varislintuja; variksia, harakoita ja närhiä.
Öisin myös supikoirapariskunta käy siemenautomaatin alla etsimässä syötävää, ne eivät horrosta koko talvea, vaan heräävät välillä ruokailemaan.

Kun metsäkauriit havaitsevat liikettä pihalla, ne ryhmittyvät ruokintapaikalle odottelemaan päivän ateriaa. Olen vienyt niille talven aikana heinää, porkkanoita ja riistarehua. Lisäksi ne syövät halulla kaatamieni lehtipuiden silmuja ja oksankärkiä. Myös jänikset ja pikkujyrsijät vierailevat ruokintapaikalla. Kauriit väistyvät kauemmaksi kun lähestyn, mutta kun puhelen niille ne pysähtyvät kuuntelemaan. Laumassa on viisi jäsentä, perhekunta. Isäpukki ja äiti, sekä kaksi pikkupukkia ja yksi pikkutyttö. Pikkupukit juoksevat joskus ympyrää ihan vain elämisen riemusta ja harjoittelevat elämisen taitoja leikissä puskemalla toisiaan.

Täällä liikkuu myös kettupariskunta. Ensimmäisessä kuvassa lienee rouva ja tässä herrakettu. Niitä on vaikea kuvata, sillä ne pakenevat nopeasti ihmisen havaittuaan. Ikkunasta voin kuitenkin seurailla niiden touhuja kun ne myyräköyhänä talvena yrittävät pyydystää jyrsijöitä hangen alta. Ne ovat ehkä asettuneet asumaan vanhaan kettuluolastoon lähitienoolle. Yhtenä kesänä sain seurailla siellä ketunpoikien leikkejä. Kauriit säikkyvät kettuja, vaikka ei niistä liene aikuiselle kauriille ole vaaraa.
Kovimmilla pakkasilla vein metsään ketuille vähän kissanruokaa, vaikka nämä näyttävät oikein hyväkuntoisilta.

Vapaa-aikanaan piika voi rentoutua vaikka tulta tuijotellen saunamökissä ja löylyissä rentoutuen.

Saunalla seurana on naali.
Hyvää Palmusunnuntaita ja mukavaa viikkoa kaikille viisareiden siirtelystä huolimatta.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon uudet seuraajat!