Uudenlainen lintukirja

Postauksen kaikki kuvat: Mauri Leivo

Viimeistään nyt pitää aloittaa lintujen talviruokinta. Meillä tarjoillaan auringonkukansiemeniä ja talipalloja. Myös ruokkija saa vallan mainiot eväät talvilintujen tunnistamiseen ja ruokintaan Mauri Leivon kirjasta Lintulaudan elämää. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun, Docendo 2015.

Tälläistä lintuopasta olen aina toivonut. Leivon kuvat ovat upeita raportteja ruokintapaikan joskus merkillisistäkin tapahtumista. Monipuolinen tietokirja opettaa lintujen tunnistamista, siitä löytyy paljon tietoa lintujen erityispiirteistä ja käyttäytymisestä sekä myös vinkkejä lintuvieraiden kuvaamiseen.

Millainen ruokinta, sellaiset vieraat. Oikein valitulla ravinnolla voi houkutella ruokintapaikoille uusia lajeja.

Aina ei ääni lähde nokasta. Siipisulkiin osuva ilmavirta synnyttää lennossa äänen, joka voi vaihdella sangen paljon riippuen sulkien rakenteesta ja jäykkyydestä.
Välillä nokat ja siivet iskevät yhteen kun tunnelma lintulaudalla kiristyy, esimerkiksi jos ruokaa on tarjolla vähän ja hyvin pienellä alueella. Meillä on pihassa kuusi, seitsemän ruokintapaikkaa, talipallohäkkyröitä on helppo ripustella puiden oksiin.

Keltasirkkuparvi viettää lepohetkeä oksistossa. Olen löytänyt kirjasta vastauksia moniin kysymyksiin ja suuren määrän uusia vinkkejä lintujen ruokintaan.

Kirjan tekijä, Mauri Leivo, on biologi, hän on tarkkaillut ja valokuvannut talvisia pihalintuja yli neljänkymmenen vuoden ajan.
Ihastuin tähän teokseen ja halusin esitellä sen täälläkin. Kirja sopii hyvin joululahjaksi melkein kenelle tahansa.

Mukavaa viikonloppua!
Lumi on meiltä kadonnut ja pääsin vielä puutarhatöihinkin.

Katse taaksepäin

Ensilumi tuli maahan viikonloppuna, talvi alkoi. Sain Betweeniltä ja Saraheinältä mukavan haasteen muistella kesää; kuusi kuvaa kesästä.
Laitan tähän aluksi yhden kevätkuvan, siitä kaikki ilo alkaa. Hurmiota tuottava alku on kuvattu 2.4. Eli vielä on odotettava rapiat neljä kuukautta tätä näkyä.

Viileiden säiden vuoksi tulppaanien kukinta ilahdutti pitkään.

Nero köllötteli nurmella kesäkuussa.

Tummakurjenpolvi

Kasvimaan alku oli epätoivoinen. Harsojen avulla kasvu kuitenkin käynnistyi ja satoakin tuli kiitettävästi. Elokuussa kaikki oli rehevää.

Tuoksuherneitä sai poimia punteittain.
Olihan kesässä paljon kaikkea muutakin, mutta tälläinen tiivistys tällä kertaa.

Kasvimaa käy pitkän syksyn jälkeen talvilepoon.

Talvi yllätti alastomatimmet.

Rattoisaa sunnuntaita!

Minuun osui

Viikonlopun terrori-iskujen sirpaleet lensivät laajalle, ne haavoittivat koko maailmaa. Minuunkin osui. Meihin kaikkiin sattui.

Pelko heitti varjonsa Euroopan ylle. Mykistyimme.
Yhteinen suru yhdistää, kootaan voimamme rauhan puolelle.

Toivotan kaikille rauhallista ja toiveikasta viikkoa!
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Anneli!

Marraskuun riemuja

Kuu on kuvattu pari viikkoa sitten täydenkuun aikoihin.

Luulitte ehkä, että olemme vaipuneet jo talviunille, mutta ei sentään vielä. Porskutamme töidemme parissa. Kissanluukku kolkkaa ahkerasti kun Nero kantaa saaliitaan kotiin. Minulla on ollut toisenlaisia puuhia.

Kävin poimimassa viimeiset sienet metsästä.

Esikot luulevat, että kevät tuli jo.

Alastomatimmetkin päättivät aloittaa uudestaan.

Portaanpieleen kylväytynyt orvokki ihmettelee missä kaikki muut ovat.

Palmukaali Black Magic vihertää edelleen ruukussaan.

Mutta serkkunsa Nero di Toscana joutui parempiin suihin.

Kasvimaalla pakkasten aikaan talviunille peitellyt kardonit eivät saaneet unta vaan ne alkoivat kasvaa uudelleen.

Olen nauttinut lauhasta syksystä ja harvinaisesta marraskuun auringosta.

Kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen, olemme Neron kanssa kehränneet tyytytyväisinä niitä lukiessamme.

Autuas tarina

Kiitos Pepille ja Viherrillille blogini tarina -haasteesta. Nautitaan lasi glögiä upeaa auringonlaskua ihaillessa ja tarinoidessa. Olin seurannut muutamia blogeja jonkin aikaa ja minussa heräsi halu ryhtyä itsekin bloggaamaan. En halunnut mennä naamakirjaan ja ajattelin, että blogi voisi olla hyvä tapa kirjata muistiin tapahtumia ja jakaa niitä muille.
Autuaan olon ensimmäinen postaus tehtiin 5.3.2011, ihan ex tempore. Nimi tuli vallitsevasta olotilasta. Aluksi suunnittelin, että julkaisen vain kuvia minimaalisin tekstein, mutta ajan saatossa blogin luonne on muuttunut. Siihen on tullut enemmän henkilökohtaisia sävyjä ja runsaampaa sisältöä. Tästä on tullut minulle tärkeä vuorovaikutuskanava ja olen tutustunut täällä moniin suurenmoisiin ihmisiin.

Elämäni on aika yksinkertaista ja joskus yksitoikkoistakin, mutta puutarhasta, Nerosta ja luonnosta löytyy aina jotain kerrottavaa. Aiemminkin harrastin valokuvausta, mutta välillä oli vaikea löytää motiivia kuvaamiseen. Blogin myötä olen käyttänyt kameraa ahkerammin ja varmaan vähän kehittynytkin sillä saralla.

Blogin suurin anti on vuorovaikutus. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä, ohjeita, lohtua, riemua ja monenlaista vertaistukea muilta bloggaajilta ja Autuaan olon lukijoilta. Toivottavasti olen pysytynyt myös jakamaan jotakin vastaavaa muille. Muiden blogit ovat ikkunoita monelaisiin maailmoihin, löydän niistä jatkuvasti kiinnostavaa sisältöä. On mielenkiintoista, miten blogistaniassa syntyy piirejä, ystävystytään ja vieraillaan säännöllisesti. Minua viehättää positiivisuus, toisten kannustaminen ja välittäminen, jota täällä kohtaa, ainakin meidän piireissä. 

Aurinko painui mailleen.
Tavataan taas!