Eräs vuosi

Tammikuussa 2022 oli jo järkyttävä määrä lunta. Sain lumityötrauman; viiden tunnin urakoinnin jälkeen oli polut ja piha selvitetty ja kun lopetin, oli lunta satanut jo niin paljon, että olisi pitänyt aloittaa alusta uudelleen. Väänsin itkua uupumuksesta, mutta ainakin olin luomuväsynyt kaatuessani lopulta petiin. Suraavana päivänä sama ohjelma.

Helmikuussa: Sama

Maaliskuu: Sama, mutta lumet alkoivat myös vähitellen sulaa.

Kettupariskunta riiusteli hankikannoilla.

Huhtikuussa tulin yhtenä iltana myöhään saunalta pellon yli ja näin hämärissä outoa vipellystä hangella. Se oli aikaisin herännyt siili. Pihan rinteestä oli lumi jo sulanut ja pari päivää myöhemmin Nero äkkäsi siilin heinikossa. Vein pikkuiselle hätäavuksi kissan märkäruokaa, hyvin maistui.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat kukkivat komeasti.

Pehtoorin kanssa päästiin puutarhatöihin. Paljon innostavampaa ja mielekkäämpää kuin lumityöt.

Toukokuussa aika kului jo kasvimaalla, mutta iltaisin ehdimme retkeilemäänkin. Yhdellä retkellä rantapolulla Nero jäi jälkeen, eikä kutsu tehonnut. Piti kääntyä takaisisin tutkimaan tilannetta. Nero istui kuusen juurella ja tuijotti ylös, puusta kuului omituista naukunaa. Siellä istui näätä. Jätimme sen omiin oloihinsa ja jatkoimme tilustemme kiertelyä.

Kesäkuussa rantasaunalla kukkivat valkolehdokit, ne ovat ilokseni lisääntymään päin. Yhtään edellisvuonna näkemääni lehtoneidonvaippaa en tavannut.

Juhannuksena naapuri äesti pyynnöstäni rantaniityn ja kylvi siihen kukkaniittyainekset. Projekti kuitenkin venyi ja kylvö tapahtui niin myöhään, ettei kukkaniitystä voi puhua, ei ehtinyt. Sovittiin, että lohko äestettäisiin syksyllä ja kylväisin itse niityn silloin. Odottelin lumentuloon asti, mutta äestäjää ei näkynyt, ei ehtinyt.

Puutarhassa kukkaloistosta saatiin kuitenkin nauttia, Shirley Temple.

Digiaika on ihanaa.

Heinä- elokuu varmaankin löhöiltiin, koskapa kuvia tuolta ajalta ei löydy.

Syyskuussa satoa oli jo niin runsaasti, että verottajat vaanivat kymmenyksiään.
Ikävä takapakki oli valkosipulisato, se oli kohtalainen, mutta ei erinomainen. Onneksi olin istuttanut kynsiä tuplamäärän, sillä osa niistä oli mädäntynyt. Ehkä istutin kynnet liian myöhään, ne eivät ehtineet herätä tai sitten talven sahaavat lämpötilat tekivät tepposensa. Koskaan aiemmin parinkymmenen vuoden aikana ei ole käynyt näin.

Lokakuussa tein reippaasti polttopuita, energiakriisi sai miettimään talven sähkölaskuja, onneksi minulla on viisi tulisijaa ja puulämmitteinen sauna. Istutin myös valkosipulit ajoissa.
Marraskuussa jatkui polttopuiden teko ja myös niiden hyödyntäminen uuneissa. Tähän asti on pärjätty uunilämmityksellä, mutta aika viileää sisällä on ollut ajoittain. Onneksi pidän viileästä, Nerolle on tehty peti uunin kylkeen ja yöt hän viettää piian kyljessä. Kyllä me pärjätään.

Joulukuussa lumi tuli aikaisin ja sitä tuli paljon. Lumityötrauma iski jälleen. Lyhyen päivän aikana ei paljon muuta ehtinyt kuin tehdä lumitöitä ja kantaa polttopuita sisään.
Sen pituinen se.

Muistojeni Karjala

Puutarhabloggaajien tapaamisessa viime kesänä vierailimme Suomen ruususeuran puheenjohtajan, Lauri Korpijaakon vaikuttavassa ruusutarhassa. Saimme pensasruusuista pistokkaita, minullakin taisi olla kymmenkunta ruusua juurtumassa. Vain yksi jäi henkiin. Karjalanruusu talvehti maahankaivetussa ruukussaan ja ehti kukkia ennen kuin kerkesin edes kuvaa ottaa.

Tämä kuva on otettu viime syksynä, jolloin pikku ruusu teki jo yhden kukan. Se selvisi yli hankalan pistokasvaiheen ja erittäin vaikean talven. Karjalanruususta on tullut minulle erityisen arvokas, sillä se kantaa mukanaan muistoa mukavasta tapaamisesta.
Olisi kiva kuulla miten kävi teidän muiden pistokkaille.

Sää muuttui normaaliksi ja helteen jälkeen tämä tuntuu erittäin kylmältä.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Kun minä olin lapsi

... niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli 
ja minä ajattelin kuin lapsi.
Kiitos Betweenille mukavasta haasteesta, joka velvoittaa julkaisemaan lapsuudenkuvia.
Kevättalven päivänä meille on tullut joku kameran kanssa ja minut on pyntätty malliksi leluineni. Olisinko jotakin kolmevuotias. Minulla on valkoinen lammasturkki ja -päähine. Valkoiset damaskit ja saappaat. Turkki on minulla vieläkin tallessa.

Isä oli lähdossä töihin ja hänkin pääsi kuvaan. Isällä on sisäturkki ja punainen polkupyörä lähtövalmiina.

Tässä ollaan äidin kanssa lammasturkeissamme. Sylissäni on Tuula-nukke. Kun synnyin oli perheessä jo kaksi poikaa. Äiti iloitsi tytöstä ja halusi kovasti pukea minua sievästi. Myöhemmin sain vielä pikkuveljen.

En ollenkaan muista nukkea, jota kuljetan kelkassa.

Tässä vähän syyseleganssia, poseeraan Lapista tulleen serkkuni kanssa köynnöskrassin edessä. Asuimme korkealla mäellä metsän reunassa, upea rinnepiha oli porrastettu kivipenkerein. Äitini oli viherpeukalo ja kasvatti paljon kukkia. Ihmiset suuntasivat usein iltakävelynsä niin, että voivat matkalla ihailla puutarhamme kukkaloistoa. Jos vieraat pääsivät juttusille puutarhurin kanssa, jatkoivat he usein matkaansa kukkakimppu mukanaan. Meillä oli myös hyötykasvitarha, omenapuita ja marjapensaita. Sekä vielä kauempana erillinen alue, jossa kasvatimme perunaa. Minua ei koskaan pakotettu tekemään puutarhatöitä, mutta hoidin mielelläni kasvimaata ja popsin sen antimia. Perunannosto joukolla oli minusta todella kivaa.

Haastan mukaan julkaisemaan lapsuudenkuvansa Naukulan Mamman Muistikirja-blogista ja Tylsän Mörököllin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Sirpa
og velkommen Marit Helene!

Paras vuodenaika

Pepiltä tuli kiva haaste muistella kesää kuudella kuvalla. Kiitos, kesäähän muistelee aina mielellään. Kesän hurmioihin kuului unikkoniitty.

ja kaunis sekä satoisa kasvimaa. Lempeänä ja lämpimänä kesänä kaikki kasvoi hyvin, satoa nautitaan parasta aikaa ja koko talven ajan.

Jos Nerolta kysyttäisiin mikä on paras vuodenaika, olisi vastaus ilman muuta kesä. Lämpö ja vapaus mennä ja tulla, sekä henkilökunnan kanssa yhdessä pihalla puuhastelu on prinssille mieleen.

Rakkaus kuuluu kesään. Mutta kyllä talvellakin pitää rakastaa.

Kesällä kaikki on helpompaa.

Kesä tarjoaa paljon makoisia herkkuja.
Kyllä kesä on paras!

Dia de los Muertos

Meksikolainen la Catrina figuuri on löytynyt suomalaiselta kirpputorilta

Meillä vietetään pyhäinpäivää, kristillisten pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivää. Halloween on rantautunut meille amerikkalaisessa muodossaan ja syrjäyttämässä oman pyhämme. Tosin miksei voisi viettää molempia.

Sätkynukkeluuranko on tuliainen Meksikosta, se vartioi pihaa.

Meksikossa vietetään Kuolleiden päivää, jonka olisin suonut yleistyvän meillä mieluummin kuin Halloweenin. Vaikka se onkin kaukaisempaa perinnettä ja pakanallista alkuperää, on se mielestäni lähempänä pyhäinpäiväämme, siinä muistellaan vainajia, käydään kirkoissa ja hautausmailla.

Vaikka aihe on surullinen, on meksikolainen  juhla riehakas ja iloinen, haudoille kokoonnutaan eväiden kanssa muistelemaan poistuneita läheisiä.

Kävin eilen haudalla viemässä kynttilöitä ja kukkia. Hautausmaalla oli kaunis ja harras tunnelma, ihmiset kulkivat hiljaisina koristelemassa hautoja ja muistelemassa kuolleita läheisiään.
Ennen oli tapana kuvata vainaja hautajaisissa. Omista sukukuvistani olen löytänyt sellaisia. Tämän kauniin ja hartaan kuvan nuoresta naisesta ja hänen surevasta perheestään olen löytänyt kirpputorilta.

Aiempia mietteitäni kuolemasta löytyy täältä.
Hyvää pyhäinpäivää kaikille!

Muistojen musiikkia

Perhettä nuottitelineessä. Tyttö ja kaksi poikaa.

Hilja ja Jalmari

Esivanhemmat Hilja Maria ja Karl Hjalmar.
Löysin lapsena nämä kuvasuurennokset
kotitalomme vintiltä. Ja ties monennenko muuton
yhteydessä oli onni löytää ne uudelleen.

Muistoja

Elämänohje vuodelta 1956. 
(Muistojen kirja on tietysti kirppikseltä.)
Toinen kepeä ja elämänuskoa antava värssy:)
Kaksi on rauhan satamaa, jonne ei myrskyt sovi;
toinen on syli Jeesuksen ja toinen on haudan povi.
Sopii ehkä paremmin kuolinilmoitukseen, mutta tämä 
oli kirjoitettu tyttösen muistojen kirjaan.