... niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli
ja minä ajattelin kuin lapsi.
Kiitos
Betweenille mukavasta haasteesta, joka velvoittaa julkaisemaan lapsuudenkuvia.
Kevättalven päivänä meille on tullut joku kameran kanssa ja minut on pyntätty malliksi leluineni. Olisinko jotakin kolmevuotias. Minulla on valkoinen lammasturkki ja -päähine. Valkoiset damaskit ja saappaat. Turkki on minulla vieläkin tallessa.
Isä oli lähdossä töihin ja hänkin pääsi kuvaan. Isällä on sisäturkki ja punainen polkupyörä lähtövalmiina.
Tässä ollaan äidin kanssa lammasturkeissamme. Sylissäni on Tuula-nukke. Kun synnyin oli perheessä jo kaksi poikaa. Äiti iloitsi tytöstä ja halusi kovasti pukea minua sievästi. Myöhemmin sain vielä pikkuveljen.
En ollenkaan muista nukkea, jota kuljetan kelkassa.
Tässä vähän syyseleganssia, poseeraan Lapista tulleen serkkuni kanssa köynnöskrassin edessä. Asuimme korkealla mäellä metsän reunassa, upea rinnepiha oli porrastettu kivipenkerein. Äitini oli viherpeukalo ja kasvatti paljon kukkia. Ihmiset suuntasivat usein iltakävelynsä niin, että voivat matkalla ihailla puutarhamme kukkaloistoa. Jos vieraat pääsivät juttusille puutarhurin kanssa, jatkoivat he usein matkaansa kukkakimppu mukanaan. Meillä oli myös hyötykasvitarha, omenapuita ja marjapensaita. Sekä vielä kauempana erillinen alue, jossa kasvatimme perunaa. Minua ei koskaan pakotettu tekemään puutarhatöitä, mutta hoidin mielelläni kasvimaata ja popsin sen antimia. Perunannosto joukolla oli minusta todella kivaa.
Haastan mukaan julkaisemaan lapsuudenkuvansa
Naukulan Mamman Muistikirja-blogista ja
Tylsän Mörököllin.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Sirpa
og velkommen Marit Helene!
.jpg)
Suloinen pikkutyttö turkkeineen lumikasassa ♥
VastaaPoistaMahtava krassi...ei ihme että olet oikea viherpeukalo ! Hieno kuvasarja..ihan kuin olisitte asuneet jossain ulkomailla.
Nuo eivät kyllä olleet pihavaatteet, mutta kuvausta varten on pyntätty. Ennen valokuvaus oli harvinaista, mutta kiva, että tälläisiä tallenteita on jäänyt muistoksi. Pitkä aimatka tuli tehtyä näitä selaillessa.
PoistaVoi miten ihanan potretit ja niitä on niin monta! Hienot turkitkin ja kaikki niin huoliteltuja, todella kauniita kuvia. Kivimuuria tai -pengertä näkyy monessa kuvassa, upea.
VastaaPoistaPihan pengerrykset ja tasot olivat upeita, ja osin jopa pari metriä korkeita. Puutarhaan muodostui ikään kuin huoneita. Vielä joitakin vuosia sitten kun kävin kurkkaamaassa, kasvoi mäen alla vielä suuri tammi, jonka taimen kasvatin tammenterhosta ja puu istutettiin pihaan.
PoistaOlipa kiva kurkistus menneeseen :)
VastaaPoistaJa geeneissä taitaa viherpeukalous kulkea, ainakin kun itse on ihan tumpelo...
Oli ennenaikaan pikkuisen toisenlaiset ulkoiluvermeet näihin nykyisiin verrattuna, ihan tutun oloisia kuvia!
Oli itsekin kiva muistella menneitä. Viherpeukalous taitaa imeytyä lapsuudesta, puutarhanhoito oli jokapäiväinen asia, jotain oli pakko tarttua mieleen :) Ennen tehtiin itse vaatteet tai teetettiin, muistan äitini lisäksi monenkin tädin ommelleen minulle mekkoja ja takkeja.
PoistaIhanat kuvat.♥
VastaaPoistaHauska oli muistella hetki lapsuutta.
PoistaIhania vanhoja kuvia! Hymy nousi huulille ihan väkisin noita katsellessa :) Valkoinen lammasturkki päälläsi on oikein sievä :)
VastaaPoistaIkävä kyllä turkki ei enää mahdu ylleni :) Olin melkoinen villikko ja valkoiset vaatteet, joihin äiti minua mielellään puki eivät oikein sopineet yhteen touhujeni kanssa :)
PoistaHauskoja muistoja ja ihania kuvia. Rusettipäinen tyttö pyhätakissaan, valkoiset polvisukat ja kiiltonahkakengät -
VastaaPoistaniin nostalgista :)
Mitenkähän äitini onnistui laittamaan tuon liukkaan silkkirusetin ohuisiin hiuksiini niin, että se myös pysyi siellä. Minulla on melkein kaikissa lapsuudenkuvissa rusetti päässä.
PoistaKivoja, nostalgisia lapsuudenkuvia. Sinullakin on tuossa yhdessä kesäkuvassa rusetti päässä. Meillä oli ensin kolme ja myöhemmin vielä neljäskin tyttö. Meille kolmelle vanhemmalle pantiin usein rusetti päähän, paitsi että kahdella vanhemmalla se taisi pysyä paremmin, ei tainnut oikein viihtyä rusetti kolmannen päässä. Ja kun nuorin siskoni (neljäs tytär) syntyi vasta 1960-luvulla, silloin ei tainnut oikein rusettimuotia ollakaan.
VastaaPoistaTuo lammasturkki on kyllä myös hieno.
J.K. Oletin jostain syystä ilman muuta, että olet tuo pienempi tyttö.
PoistaOlen tuo pienempi, ihailin suunnattomasti suurempaa serkkuani ja muistan perineeni häneltä paljon kauniita vaatteita. Rusetti oli pakollinen tuohon aikaan. Jopa kouluun minulle laitettiin rusetti, eihän se mitenkään voinut pysyä hiuksissa leikin tiimellyksessä ja rusettinauhoja katosi jatkuvasti.
PoistaIhanat kuvat:) Kiva nähdä sinut Cheri:)
VastaaPoistaUlkoisesti olen vähän muuttunut noista ajoista. Minulla oli lapsena aivan valkoinen tukka, aikuisena olin kuitenkin tummatukkainen.
PoistaKah, sattummaa, mulla on nenäni edessä kans lapsuudenkuvia, fb:n puolelle ajattelin laittaa. Löytyivät kauan unohduksissa olleina. On kylllä eleganttia ollut tuo pukeutuminen tuohon aikaan :))
VastaaPoista-Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-
Hei, olisipa kiva jos laittaisit kuvat myös blogiisi. Olen fb-kielteinen muinaisjäänne :)
PoistaElegantteja oltiin ja arki- ja pyhävaatteet oli tarkasti eroteltu.
Soma pikkutyttö! Tunnetko hänet vieläkin sisälläsi? ; )
VastaaPoistaMun omani on vahvasti elämässä mukana nytkin.
Kyllä minä vieläkin tunnen olevani tuo pikkutyttö. Lapsellisuus tuo paljon iloa aikuisen elämään jos sen rinnalla on iän tuomaa ymmärrystä ja viisauttakin.
PoistaKuvista välittyy, kuinka rakas olet ollut vanhemmillesi. Ihania muistoja ja hienoja ajankuvia. Eikä tosiaan ihme, että sinusta on tullut taitava puutarhuri, olet saanut multasormet jo syntymässä.
VastaaPoistaValokuvaus on hieno keksintö, se tallentaa paljon muistoja. Muistin äkkiä, että tuo syystakki oli sinapinkeltainen vaikka luulin ensin, ettei minulla ole mitään mielikuvaa vaatteesta. Lammasturkin taas muistan hyvin. Minulla on joitakin ystäviä, jotka ovat päättäneet etteivät koske multaan ikinä, koska joutuivat lapsena pakosta kitkemään ihan tarpeeksi. Ehkä äitini oli ovela ja sai minut puuhastelemaan vapaaehtoisesti. Kun näkee, että toinen nauttii työstään, haluaa itsekin kokeilla.
PoistaIhanat kuvat! Täytyy palata tähän haasteeseen ja kaivella arkistoja :) Se on sitten 60-lukua mitä tulee!
VastaaPoistaOdottelen innolla. Muistelen, että olen joskus nähnytkin blogissasi lapsuudenkuvia.
PoistaKauniita, lämminhenkisiä kuvia;) Ja aina vaan jaksan ihailla tämän ajan vaatteiden kauneutta!
VastaaPoistaVaatteita oli paljon vähemmän kuin nykyaikana, niitä arvosteettiin eri tavalla. Kylään ei menty arkivaatteissa ja muutenkin koodi oli täysin erilainen.
PoistaIhania lapsuusmuistoja ja kuvia! Lapsuudesta varmaan kumpuaa rakkaus puutarhaan ja kasveihin.
VastaaPoistaMukava tälläinen haasta :)
Muistiin on syöpynyt puutarhan tuoksut, syksyinen krassi, kehäkukka ja maatuvat perunanvarret ovat minusta ihania aromeja.
PoistaAivan ihana postaus! Sinä kasvoit siis lapsikatraan ainoana tyttönä. Olit äidin toiveiden täyttymys :)
VastaaPoistaOlin ainoa tyttö ja erittäin poikamainen vaikka äitini halusikin minusta prinsessaa. Hän nautti siitä, että sai ommella vaatteita tytölle ja pukea tätä sievästi. Opinpahan pärjäämään poikien maailmassa ja oivalluksesta, että missä voima ei riitä on otettava äly käyttöön on ollut paljon hyötyä :)
PoistaOi kuinka viehättäviä kuvia! Olet ollut varsin valloittava lapsi:)
VastaaPoistaTuossa iässä olin kova juttelemaan vieraille, myöhemmin iski ujous.
PoistaVoi mitä aarteita nuo vanhat valokuvat. Ja miten viehättävää, että sinulla on tallella tuo pikkuinen turkki :).
VastaaPoistaTurkki löytyi vintiltä kun tyhjensin veljeni kanssa kotitaloamme joitakin vuosia sitten. Eihän sitä voinut poiskaan heittää :)
PoistaNäissä kuvissa on ihana tunnelma :) Kiva, että haaste on lähtenyt liikkeelle, se tuo meistä blogaajista ihan uusia piirteitä esiin :)
VastaaPoistaSinä taisit laittaa tämän mukavan haasteen liikkeelle, kiitos siitä. Minusta on aina mukavaa katsella vanhoja valokuvia, olivat ne omia tai toisten.
PoistaJopas olikin nostalgiatäytteinen kirjoitus. Kuvat kertovat paljon. Tunnelmaa löytyy niistäkin.
VastaaPoistaNostalgia on joskus paikallaan. Omia kuviaan tulee katsottua tarkemmin kun skannailee niitä ja yksityiskohdat tulevat paremmin esille.
PoistaVoi miten ihania kuvia :).
VastaaPoistaMietin, että oliskohan sun viherpeukalo nimenomaan sen ansiota, että sua ei oo lapsena pakotettu puutarhatöihin. Minut sensijaan nimenomaan pakotettiin (tai siis äitipuoli pakotti) siinä määrin rankkoihin urakoihin, että nyt kun saan itse päättää, pysyn suosiolla erossa kaikista puutarhahommista, koska niihin liittyy vahvoja epämiellyttäviä tunteita.
Vaikkei haastetta tullutkaan, taidanpa kaivella ne vähät lapsuudenkuvat esille, joita sekavasta valokuvakasasta löytyy :)
Minä uskon, että se on juurikin se, että puutarhatöihin ei velvoitettu vaan ainakin kuvittelin, että tein työtä vapaaehtoisesti. Äitini oli kyllä aika ovela näissä asioissa ja ymmärsi varmaan mihin pakottaminen johtaisi. Olisipa kiva jos kaivaisit kuvasi esille, näitä on ollut monissa blogeissa ja aina yhtä riemukkaita. Minä haastan sinut tässä ja nyt :)
PoistaVoi miten hienona sinä olet kuvissa!
VastaaPoistaKuvausta varten parasta päälle :)
PoistaIhanat kuvat ja mikä eleganssi!
VastaaPoistaAikaa ennen t-paitoja ja collegeja :)
PoistaHerttaiset kuvat : ) Niissä on niin paljon ihania muistoja.
VastaaPoistaMinusta on kiva katsella vanhoja kuvia, etenkin niiden taustalla näkyviä asioita...kuten nuo kivipengerrykset ja krassit. Kertovat paljon sen ajan tavoista : )
Lapsena pidin puutarhaa itsestäänselvyytenä, nyt kuviakin katsoo ihan eri tavalla ja tiirailee mitä kaikkea pihassa kasvoikaan. Pengerrykset olivat kyllä hienot, lisäksi pihaa ympäröi joistain kohdin kiviaita.
PoistaIhastuttavia lapsuuskuvia! Sinulla on varmasti monia muistoja ja ihania kokemuksia äitisi puutarhasta, minä nautin kovast sinun puutarhapostauksistasi!
VastaaPoistaJotain on varmasti tarttunut tuolta ajalta puutarhurointiin. Ainakin se, että tänne muuttaessa perustin ensimmäiseksi hyötykasvitarhan, perennat ja muu kukkiva tulivat jälkijunassa :)
PoistaOi, mitä kuvia ♥, pikkuinen sinä, vai oletkohan kuitenkaaan. En millään osaa ajatella sinua syntyneeksi noihin aikoihin, vaan pari vuosikymmentä myöhemmin ;) Kiitos kivasta haasteesta, yritän saada vastattua pikimmiten tai ehkä jo aiemmin ;)
VastaaPoista:D Mehän olemme tavanneet, realiteettien pitäisi olla hallussa :) Kiva jos vastaat haasteeseen, vanhoja kuvia on aina mielenkiintoista katsella.
PoistaNo awwws sä oot sulonen!
VastaaPoistaTosi hienoja kuvia, ihana perhe :) Sun isällä on upea takki (niinkuin teillä kaikilla) Tällaiset kuvat on aarteita.
Tuolloin äitini nautti siitä kun ohikulkijat pysähtyivät sanomaan, voi, että on suloinen tyttö :) Vähän kuin olisi ollut koiranpennun kanssa liikkeellä. Minä olin huomiosta vähän kiusaantunut. Ennen vaatteiden piti olla kauniita, kestäviä ja tarkoituksenmukaisia.
PoistaMahtavaa että tällaisia kuvia on tallella! Jos kuvia on vain vähän, ne saavat jotenkin suuremman merkityksen. Nykylapset eivät tule muistamaan lapsuuskuviaan samalla tavalla ulkoa, kun niitä on niin paljon. Toinen juttu sitten se, kuinka monen lapsuuskuvat häviävät bittiavaruuteen, kun varmuuskopiot puuttuvat.
VastaaPoistaKun kuvia on ollut vain vähän, niitä on katsottu useimmin ja niihin on liittynyt tarinoita. Aikuisena oma lapsuus alkaa kiinnostaa uudella tavalla kun joutuu peilaamaan monia asioita kehityksessään. Minusta valokuvakirjojen tekeminen eri teemoista on hyvä tapa säilyttää digikuvia ja muistoja. Olisi surullista jos kuvat katoaisivat, sillä noista pienistä otoksistakin tulvi valtavasti muistoja, sellaistakin mikä ei näy kuvassa lainkaan.
PoistaOi mitä kuvia, ihana nostalginen tunnelma näissä. Sisäinen pikkutyttö säilyy meissä aina, toivottavasti. Olipas kiva sattuma, että löysin tänne blogiisi. Jään seurailemaan mielenkiintoista blogiasi. Toivotan samalla vastavierailulle :)
VastaaPoistaTervetuloa Autuaaseen oloon, käyn vierailulla pikimmiten. Olisi hyvä jos sisäisellä pikkutytöllä olisi elintilaa aina.
PoistaAivan ihania kuvia, ihania muistoja siis niin ihania kuvia! Nostalgiaa, mustavalkokuvat. Sinulle on huomenna haaste blogissani :)
VastaaPoistaTämä oli aikaa ennen värikuvia :)
PoistaTäytyypä pistäytyä kurkkaamassa myöhemmin tänään.
Ihania kuvia ja muistoja! Kiitos, että jaoit nämä muistot kanssamme :)
VastaaPoistaNäitä oli mukava jakaa ja itsekin vähän tutkiskella menneitä :)
PoistaIhania kuvia, noista on hyvä jatkaa matkaa.
VastaaPoistaAika pitkälle on jo jatkettu :)
Poista