Nero on toipunut hyvin, maanantaina kävimme lääkärissä ja vaikka visiitti kävi kovasti kummankin voimille, ei veren valuttaminen ollut turhaa. Neron verenkuva oli normaali, eli tulehdus on voitettu.
Taas kerran aliarvioin kissan kapasiteetin. Uskomattoman hyvin omien polkujensa kulkija sopeutui valjastelevan sisäkissan elämään. Vapauden puute ulkona aiheutti toki närkästystä, senhän ymmärtää; pusikosta kuuluu kiehtovaa rapinaa, muttei pääse katsomaan mikä siellä liikkuu.
Välillä piti saada hieman yksityisyyttä ja kätkeytyä heinikkoon.
Sairaslomamme harmonisoitui kun keksin miten saan lääkkeet Neron sisään sen huomaamatta. Kissa oppi nopeasti lääkeaikataulun (kahdesti päivässä) ja osasi olla jo etukäteen varuillaan ja varustautua taisteluun, joten pilleri kurkkuun -tekniikaa toimi vain pari päivää.
Nerolla ei ole paljon erikoisherkkuja ja mikään kokeilemistani ei toiminut.
Lopulta sain neronleimauksen ja muistin vastustamattoman jouluherkun, katkaravut. Kaamea pillerinantohetki muuttui odotetuksi herkkuhetkeksi. Kissa kyllä haistoi murskatun lääkkeen pienessä määrässä katkarapuja, mutta päivä toisensa jälkeen himo oli vastustusta suurempi ja minä erittäin huojentunut.
Kissan kanssa kykkiessä näki kaikenlaista. Näin jyrsijän säntäävän pakoon, rusakon aamulenkillä, jäniksenpoikasen maastoutuvan heinikkoon, kuvan valkohäntäpeuran hiipivän ihmetellen meitä kohti ja tömistelevän jalkojaan ja varoittaen vasaansa.
Metsäkaurispukin varoitusäänet kaikuivat pitkään korvissamme.
Metsästä löytyi konnanmarja.
Kissan loivaliikkeisen ulkoilun yhteydessä tuli ryhdyttyä moneen projektiin. Aloin kaivaa vanhaa sähkötolpan tukivaijerin kiinnitystappia maasta, sillä olen pelännyt, että jossain vaiheessa joku osuu siihen autollaan. Pehtoori tarkasteli kuoppaa (löytyisikö sieltä jättimyyrä). Kuinkahan pitkä tuollainen kiinnitystappi mahtaa olla? Kaikkien alojen asiantuntijani kertoi, että pitkä, ja tapin päässä on todennäköisesti vielä betonilaatta.
Aloin pelätä, että jos jatkan kaivuuta, minua tullaan syyttämään ihmissalakuljetuksesta kun kuopasta alkaa virrata kiinalaisia, joten päätin neuvon mukaan mieluummin kitkuttaa tapin poikki rautasahalla.
Lääkekuuri päättyy tänä iltana ja päästin Neron jo vapaasti ulkoilemaan, luotan siihen, että katkarapuhetki kutsuu sen sisälle oikeaan aikaan. Pehtoorilla on paljon tekemistä reviirimerkinnöissä ja paikkojen tarkastamisessa. Minäkin huokaisen kun saan yöllä ikkunat avattua enemmän kuin kaksi senttiä.
Mikä helpotus, että Nero on taas terveen kirjoissa ja ruoka maittaa.
22 minuuttia sitten