29.9.2012

Keittiökatsaus

Kiitos Kartanonrouvalle keittiöhaasteesta, jossa pitäisi kuvata asioita keittiössäni.
Kun muutin taloon, keittiö oli maalattu likaisen vauvan kakan keltaiseksi ja yhdellä seinällä oli tummanruskeat jättimäiset lastulevykaapit, jotka oli asennettu niin, että leivinuunin käyttö ei onnistunut. Ne saivat lähteä ensimmäisenä. Nyt meillä ei ole lainkaan seinäkaappeja. Mutta on tilava kahveri ja lattialla seisova vanha astiakaappi. Seinien väri teki keittiöstä niin pimeän, ettei nurkkia oikein hahmottanut. Likainen väri myös sammutti kaikki muut värit. Ennen kuin sutaisin haltekslevyt valkoiseksi tunsin joskus fyysistä pahoinvointia keltaisen värin ja sen luoman tunkkaisuuden vuoksi. Moni vierailija ei huomannut värinvaihdosta, mutta maalaamisen jälkeen yleinen kysymys oli: Onko tätä tilaa jotenkin laajennettu?

Intialainen puudaami sarissaan on kirppislöytö parin vuoden takaa.

Yhtä nurkkaa hallitsee leivinuuni-puuhella. Leivinuunin ja hellan tiiliosa oli maalattu kirkkaan punaiseksi ja tiilien saumat valkoisiksi. Muuri takana oli sitä lapsenkakan keltaista. Tasoitin tiilipinnan, se on nyt valkoinen.

Joku on joskus väittänyt, että elän askeettisesti. Omasta mielestäni vietän luksuselämää, johon monella ei ole mahdollisuutta. Luksukseen ei välttämättä tarvita paljon rahaa ja upeita puitteita.

Kylmänä vuodenaikana keittelen puuhellalla. Sillä on ihana kokkailla, mahtuu monta pataa ja kattilaa yhtä aikaa kiehumaan ja hautumaan. Samalla saa tupaan suloista lämpöä.
Takana näkyvän jugend-uuniinluukun olen löytänyt metallinkeräyksestä.

Pöydän ja tuolit olen perinyt. Emalikauhat toimivat kesäverhoina. Kovin paljon ei keittiötä ole remontoitu ja se on nykystandardien mukaan täysin riittämätön ja epäkäytännöllinen, mutta minä viihdyn täällä ja kaikki toimet sujuvat ihan mukavasti. Kun muutin ei talossa ollut vesijohtoja, vesi kannettiin kaivosta ja navetan nurkalla oli ulkohuussi, rannassa pari saunaa peseytymistä varten. Kuumat ja kuivat kesät kuivattivat kaivon ja hain käyttöveden naapurista (1 km) asti. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että nykyisin hanasta tulee kylmää ja kuumaa vettä.

Vieraskuppeja ja kahveja varten nikkaroin löytölaudasta hyllyn.

Yksi pieni hylly on hellan vieressä mausteille. Talon ikkunat ovat enimmäkseen alkuperäistä antiikkilasia, juovineen ja kuplineen siksi ne siilaavat valon noin kirjavasti. Niissä on oma viehätyksensä, pari ikkunaa on mennyt rikki ja niihin on laitettu hieno sileä lasi, minusta on nautinnollista katsella ulos juuri noista ikkunoista, jotka eivät vääristä maisemaa.



Löysin puisen suodatinpussitelineen joskus kirppikseltä, maalasin sen ja kokeilin tekstinsiirtoa Mod Podge -menetelmällä. Koska en käytä suodatinpusseja telineessä säilytetään muita asioita. Tällä kertaa siihen on eksynyt vanhoja valokuvia.

Koska ylhäällä on paljon tilaa osaa keittiötä kiertää katonrajaan kiinnitetyt hyllyt.

Lisää avohyllyjä. Talvella keittiössä on lämpimän punaiset verhot.

Hyllyille kertyy kaikenlaista tarpeellista.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Kirsikka ja Petriina!


27.9.2012

Näin valmistetaan lehtikruunu

Tämä menee nyt ihan vaahteranlehtiaskarteluksi, mutta lupasin vielä kertoa miten teen vaahteranlehtikruunun.

Ensin leikataan lehtiruotien paksu osa pois, jotta varsi on terävä.

Lehti taitetaan kahtia.
Käytin pyykkipoikaa apuna, sillä en pysty käyttämään kameraani yhdellä kädellä ja assarilla oli vapaapäivä :) Oikeasti ei siis tarvita pyykkipoikia.

Seuraavan lehden lehtiruoti pistetään läpi taitetusta lehdestä ja lehti kiedotaan edellisen lehden ympärille, näin ikään ja sitten seuraava jne...

"Nurjapuoli" eli kruunun sisäpuoli näyttää alkuvaiheessa tältä.

Nurjan puolen lehtiruodit taitellaan lehtien sisään keskelle, samalla tulee kiinnitettyä lehtiä paremmin yhteen.









Nyt piti siirtyä jo lattialle kuvaamaan. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lehtiä lisätään kunnes on saavutettu kruunun koko = prinsessan/prinssin päänympärys.

Nujalta näyttää tältä.

Kun on saavutettu sopiva pituus, työnnetään viimeiset lehtiruodit ensimmäisen lehden läpi, ympyrä sulkeutuu. Ruodit "päätellään" nurjalle samoin kuin pitkin matkaa.

Olisipa tässä nyt mallina suloinen prinsessa, mutta puupää on parempi kuin ei mitään. Eli valmis kruunu :)

Tein aikoinaan kruunusta lampunvarjostimen eteisen kattolamppuun ja yhteen jalkalamppuunkin. Varjostimet kestivät monta vuotta. Värit tietysti haalistuivat, mutta olivat ihan nättejä silti. Ja ilmaisia.

Kun kruunu kuivuu, lehdet tietysti käpristyvät. Jos haluaa kuivata kruunun lehdet 'pystyyn' niin ne on tuettava jollakin sisä- ja ulkopuolelta kuivumisen ajaksi, sanomalehdestä saa siihen oivat rullat.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon koko ihana joukko: Bikke, Susanna, Minttu, Eisku, Eija ja minimurkut!

25.9.2012

Ruusukranssi

Tänä syksynä vaahterassa on kaunis väritys. Vanha pihapuu vaikutti jossain vaiheessa lähes kuolleelta ja oli kaatouhan alla, koska kasvaa niin lähellä taloa. Märkä kesä on virkistänyt vanhusta. Se on toiminut pesäpuuna, siihen on ripustettu lyhtyjä ja nyt se tuottaa askartelumateriaalia. Kruunun lisäksi väsäsin vaahteranlehdistä ja helminukkajäkkärästä ruusukranssin oveen. Kokeilin ensimmäistä kertaa ruusujen tekoa, ohje löytyy mm. täältä. Lupasin laittaa ohjeen kruunun teosta vähän myöhemmin.

Krassin pohjana käytin keväällä karsitusta villiviinistä kieputtamaani rengasta.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Emileitha!
Mukavaa viikkoa kaikille!

Vielä ehtii mukaan arvontaankin! Linkki tuossa ylhäällä oikealla.

23.9.2012

Kruunajaiset

Kun olin lapsi teimme vaahteranlehdistä kruunuja. Aikuisiällä olen tehnyt kruunuista mm. lampunvarjostimia. Kruunasin kirpputorilta löytämäni lasipallon. Hämmästyksekseni useimmat ystävistäni sanovat, että kruunujen teko on ihan outo asia. Oletteko te tehneet lehtikruunuja?



Madonna kruunattiin romulaatikostani löytyneellä öljylampun osalla.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Taidan lähteä sienimetsään.


21.9.2012

Vilkaisu

Sipulisatoa kuivumassa.

Krassit voivat vielä hyvin, mutta yöpakkaset voivat viedä ne nopeasti.

Lisää oranssia: lyhtykoiso.

Saila tunnisti perhosen siniritariksi, Suomen suurimmaksi yökköseksi.
Tietääkö joku mikä perhonen tämä on. Väritys on kuin koivun rungossa, harmaa. Suuri perhonen löytyi maasta, koivikosta. Nostin varovasti rungolle. Pituus noin 4,5 cm ja siipien väli tässä asennossa noin 5 cm.

19.9.2012

Parantava kissannahka

Huh, huh! Muutama viikko on mennyt työprojektissa yötä päivää ja unet ovat jääneet vähälle. Onneksi prinssi pitää huolta lepohetkistä. Työpöydän vierestä kuuluu ajoittain vaativaa naukumista, on mentävä hetkeksi köllistelemään ja nukuttamaan kissaa.
Juuri ilmestyneessä kirjassa, Kissojen Suomi kerrottiin miten ennen käytettiin kissannahkoja lääkkeeksi. "Kolottavia ja pakottavia jäseniä hoidettiin kissannahalla. Sen uskottiin olevan niin lämpöisen ja sähköisen, että se hautoi kipeän kohdan terveeksi." Joidenkin tietojen mukaan otollisin oli nimenomaan mustan kissan nahka. Päivitettynä tietona tiedän kertoa, ettei nahkaa tarvitse irrottaa kissasta hoitotoimenpiteitä varten. Turkis on paljon lämpöisempi ja tehokkaampi, jos siinä on kehräävä kissa sisällä. Elävä kissakääre auttaa vaivaan kuin vaivaan, oli kyseessä siten fyysinen kipu tai mielen murhe. Aionkin tänä iltana nauttia kissakääreistä ja rentoutua oikein kunnolla.

Lämpimästi tervetuloa mukaan Aino-Kaisa
ja Madame Kissankulma!

17.9.2012

Syystunnelmia

Kesä alkaa luovuttaa. Syksyiset metsät ovat ihastuttavia, sammal ja pudonneet lehdet tuoksuvat. Syksy on minun vuodenaikani.

Virheetön, pieni herkkutatti saa sydämeni tykyttämään.

Älä pelkää kultaseni, ei se meitä halua poimia.
Näitä ihailen, mutten koske.

Aurinko saa värit hehkumaan.

Tämä perhe asustaa niemellä. Olen seuraillut niitä koko kesän. Emon käytöksestä olen arvannut, että sillä on pienokainen metsän siimeksessä, olin nähnyt myös makuupaikkoja.
Mutta hänelläpä onkin kaksoset, vasat kirmailivat pellolla
lasten tapaan.
Toivon, etteivät nämä osu metsästäjän tähtäimeen.
Ovat melkein kotieläimiä.

Kun Nero näkee peurat se murisee kumeasti. Muutkin asiattomat kulkijat, mukaan lukien ihmiset, saavat prinssin murisemaan.

Mukavaa syksyistä viikkoa kaikille!

15.9.2012

Metsurihommia ja tunnustus

Iltaisella rantalenkillä katseltiin auringon laskua, maisemat ovat hiljentyneet. Linnut lähtevät talvikoteihinsa.

Tämä näre petäjä kasvaa ihan väärässä paikassa.
Talvimyrskyn kaatamat rungot on viety pois ja siivoilin jälkeen jääneitä oksia syrjemmälle. Nerokin innostui kaatamaan puita, häneltä sujuvat metsurin hommatkin.

Uiminen ei kiinnosta Neroa, mutta kunnon hiekkakylpy rannalla on poikaa.


Sain Arikiporinaa-blogin Paulalta tunnustuksen. Valitsin kahdesta vaihtoehdosta ja otin iloiten vastaan tämän. Lämmin kiitos!
Lähetän tunnustuksen edelleen Temps Perdu -blogiin Ninalle! Kiitos kaikista lämminhenkisistä kommenteista sinulle.




Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Sofiantupa,
Leena Lumi ja Minna! Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

13.9.2012

Kaikki kissasta

Emäntä ja kissanpennut 1920-luvulla Ruovedellä

Nenä neittä, pää jänestä, 
häntä kyitä kärmeitä, 
jalat muuramen sukua.
Jokaisen kissaihmisen iloksi on ilmestynyt kissojen historia: Minna Keinänen ja Harri Nyman Kissojen Suomi  
Katit historian poluilla (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura). Posti toi kirjan eilen ihan painotuoreena, enkä ole vielä ehtinyt kuin silmäillä kirjan läpi ja lukea vähän sieltä täältä. Tähän pitää syventyä oikein ajan kanssa. Aivan mahtavan monipuolinen teos, suosittelen lämpimästi jokaiselle, oli sitten kissaihminen tai ei.

Aapisesta vuodelta 1908
Kirjassa kerrotaan miten kissa tuli Suomeen, kissasta kansanrunoudessa, taiteessa ja kattien taipaleesta hiirenpyydyksestä lemmikiksi.
Mielenkiintoista asiaa on valtavasti. Tiesittekö, että skandinaavisen rakkauden jumalattaren vaunuja vetivät kissat Bygul ja Trjegul.








Nykyisin kissoja kuvataan paljon, mutta ennenkin
kissat pääsivät perheenjäseninä myös visiittikorttikuviin.

Kirjan FB-sivut


Tästä linkistä blogin kaikki kissapostaukset

Tervetuloa Autuaaseen oloon Pieni Lintu!
Encourage One Another blog, welcome to follow Autuas olo!

11.9.2012

Rakas romu lapsuustoveri

Sain Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolta Rakas romu -haasteen. Kiitos Pirkko! Pirkko sai haasteen Muistikirjan Mamma N:ltä, joka esitteli rakkaana romunaan vanhan nallensa. Ympyrä sulkeutuu, sillä tällä kertaa esittelen Jaakon, lapsuustoverini, hän on sellainen perusteddykarhu. Ikäisekseen Jaakko on hyvässä kunnossa vain kuulo ja näkö vähän reistaavat, toinen silmä ja korva ovat poissa. Istuimena on pottatuoli jossa minäkin olen lapsena opetellut potta-asioita. Sen on joku esivaari jo aikoinaan tehnyt lapsilleen. Kotonani ei heitetty juurikaan tavaroita pois, vaan kaikki kierrätettiin uusille sukupolville. Minulla on puuhevosiakin jostain 1900-luvun alusta, monet sukupolvet niillä ovat iloisesti leikkineet. Ei meillä tosin pelkillä romuilla leikitty, oli paljon myös moderneja leikkikaluja, aitoa muovia. Mutta mikä on muovia, se menee rikki, niitä leluja ei ole paljon tallella.

Jaakolla on vanha kello kaulassa ja mekkokin on paljon minua vanhempi.
Mummumi tartutti minuun kiintymyksen vanhoihin tavaroihin ja kasvatti minusta romunkerääjän. Kun kotitalomme joitakin vuosia sitten myytiin, tyhjensin veljeni kanssa uupumukseen asti vinttejä ja varastoja. Onneksi velipoika on myös vanhan roinan ystävä, minun ei tarvinnut varastoida ihan kaikkea.

Kaikenlaisia muistoja on tallentunut vanhoihin leluihin. Tuli mieleen joulut. Meillä oli tapana, että ennen joulua luovuttiin lelusta, joka ei enää ollut niin tärkeä. Se laitettiin ulos oven taakse, mistä tontut hakivat sen, kunnostaakseen ja viedäkseen jollekin toiselle lapselle. Tavaroita tärkeämpiä ovat muistot, ne kulkevat aina mukana eivätkä vie paljon tilaa, pään sisäisellä  kovalevyllä on rajaton kapasiteetti.

Haasteen laitan eteen päin Ninnille Mintun helminauhaan
ja A Kiss from the Past -blogiin

Tervetuloa Autuaaseen oloon Nina ja Harry!
Kaikille mukavaa ja lämpöistä syysviikkoa!