Mullat vaihtoon oikein opein

Olen siirtänyt sisäkasvien mullanvaihtoa, jotta voisin suorittaa sen ulkona tai vähintään kuistilla, selvitäkseni vähemmällä siivouksella. Nyt on sen aika.

Huonekasvit elävät uutta renessanssia ja jokaisen aloittelijan avuksi julkaisi Gummerus Huonekasvien henkiinjäämisoppaan, vinkkejä hortonomisesti heikkotaitoisille.Veronica Peerlessin kirjoittama opas on käännöskirja englannista (How not to kill your hoiuseplant). Sisäkasvien hoito on samanlaista kaikkialla, joten englantilaiset ohjeet sopivat meillekin.
Tänä vuonna päätin ratkaista lannoitusongelman mullanvaihdon yhteydessä ja laitoin ruukkuihin mukaan lannoitekäpyjä. Niiden pitäisi vapauttaa ravinteita hallitusti kasvin käyttöön jopa 5-6 kuukauden ajan. Niin minun ei tarvitse miettiä lannoituspäiviä.

Kirjan rakenne on hyvin selkeä ja siitä löytyy helposti kaikki tarvittava tieto kiteytettynä. Kasvin hankinta, ruukku ja paikka, kastelu, hoito ja lannoitus, mullanvaihto, tuholaiset ja kasvitaudit. Jos oman kasvin nimi on jäänyt unholaan niin sisältösivujen selkeät piirroskuvat auttavat tunnistuksessa. Kirjassa on paljon juuri nyt suosittuja sisäkasveja.

Yhden kasvin tiedot ja hoito-ohjeet on sijoitettu kätevästi yhdelle aukeamalle. Laatikoista löytyy diagnoosi erilaisille oireille, kuten; lehdet kellastuvat heikko kukinta, koko kasvi lakastuu, kukinta loppuu tms. ja laatikosta löytyy myös ensiapuohjeet kuhunkin vaivaan. Tämä on minusta aivan oivallista, sillä usein jää vain pohtimaan miksi kasvi ei viihdy, miksi kasvaa hitaasti, miksi ei kuki uudelleen jne., nyt voi yrittää oikeanlaista ensiapua. Myös kunkin kasvin tuholaisista varoitetaan.

Tuholaisille on kirjassa oma osionsa, niiden tunnistaminen ja torjuntakeinot.

Myös yleisimmät huonekasvien taudit on esitelty ja tietysti ensiapuohjeet, onhan tämä henkiinjäämisopas.
Pieneen kirjaan on saatu mahtumaan paljon oleellista tietoa kasvien hoidosta ja tieto on helposti löydettävissä akuuteissa tilanteissa.

Veronica Peerless: Huonekasvien henkiinjäämisopas.
Vinkkejä hortonomisesti heikkotaitoisille 
Gummerus 2018

Eeva antoi ja Aatami söi

Omenasta on moneksi, eikä se ole kielletty hedelmä, vaan erittäin suositeltava. Joskus satoa tulee liikaakin eikä kaikkea saa uppoamaan hilloiksi, mehuiksi ja piirakoiksi.

Vinkkejä omenoiden monenlaiseen hyödyntämiseen löytyy Kirsti Eskelisen Omenakirjasta. Valmistaisiko vaikka Punaista omenaketsuppia ystäville joululahjaksi tai miltä kuulostaa sieniomenamuffinit?
Suurin osa kirjasta esittelee uusia, herkullisia reseptejä suolaisiin ja makeisiin omenaherkkuihin.
Niille, jotka suunnittelevat omaa omenatarhaa tai haluvat laajentaa entistä on kirjassa kattavasti tietoa myös omenalajikkeista ja omenan kasvatuksesta.

Minä pidän omenoista, mutta mielikuvitukseni on tähän asti riittänyt piirakan ja hillon valmistukseen, mutta nyt valaistuin tämän jalon hedelmän monipuolisemmasta käytöstä. Pikajälkiruuan saa esimerkiksi vaahtokarkkiomenoista:
Huuhdo omenat, halkaise ja poista siemenkodat. Nosta puolikkaat mikronkestävään astiaan ja jätä väleihin pieni rako. Kuumenna mikrossa täydellä teholla noin 30 sekuntia, kunnes karkki on sulaa ja omena puolipehmeää.
Jo kirjan kauniit kuvat saavat veden kielelle.  Suosittelen.
Omenakirja Kasvata, tunnelmoi, herkuttele
Kirsti Eskelinen
Gummerus 2017

Gurun opissa

Vaikka pidänkin itseäni konkarina kasvimaaviljelyssä, täysin oppineeksi ei voi koskaan tulla, aina on uutta opittavaa. Sadepäivinä olen ammentanut oppia tunnetulta puutarhagurulta, Arno Kasvilta. Kirjassa Palstalta parempaa oppi-isä jakaa tietoaan kiteytetyssä ja erittäin selkeässä muodossa. Olisipa tämä teos ollut käsissäni silloin kun aloitin keittiöpuutarhani, olisin ehkä säästynyt monelta virheeltä ja epäonnistumiselta ja ennen kaikkea saanut vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiini.

Usein ihmetellään miten selviän niin suuren kasvimaan kanssa, eikö sen hoito vie kohtuuttomasti aikaa. Arno Kasvin sanoin: Vain välttämätön on tehtävä ja tarpeeton pöyhiminen on jätettävä pois pellolta, jos ei siitä nimenomaan pidä. No, kyllä pidän puutarhuroinnista paljonkin, mutta elämässä on muutakin kivaa. Kokeneen puutarhurin ohjeet on suunnattu helpottamaan monipuolisen hyötymaan hoitamisen urakkaa.

Pasi Leinon herkulliset, mullantuoksuiset kuvat mehevästä sadosta ja tarhurin ahkeroivasta olemuksesta herättävät toiveikkuutta tälläisenä koleana alkukesänä kun kaikki kasvimaalla on hieman myöhässä. Kirjan taitto on kaunis, tasapainoinen ja selkeä. Asiat on helposti löydettävissä tarvittaessa, niin kuin kunnon tietoteoksessa pitääkin. Kasvilajit ovat omina ryhminään viljelyohjeineen ja vinkkeineen, myös tekstin eri elementit on helposti hahmotettavissa.

Salaattifenkoli on herkullinen, mutta aika kinkkinen kasvatettava. Nykyään olen onnistunut saamaan siitä kunnon satoa, mutta kirjan ohjeilla olisin aikoinaan välttynyt monelta pettymykseltä. Yhdelle aukeamalle on koottu yleistä tietoa kasvista sekä kylvö, hoito, tuholaiset, sato, käyttö ja lajikesuositukset. Kaikki mitä pitää tietää onnistuakseen. Löysin kirjasta myös monta uutta, kokeilunhalun herättävää kasvia.

Kirja ei ole keittokirja, mutta monen kasvin kohdalla esitellään helppo valmistustapa. Iloitsen myös kokeneen puutarhurin antamista lajikesuosituksista.
Kirja on maanläheinen ja eikä kannusta satsaamaan tuhottomasti rahaa viljelyyn, vaan korostaa miten yksinkertaisesti ja edullisesti ruokansa voi viljellä kunhan perehtyy kasvatettaviensa vaatimuksiin ja oikkuihin.

Tämä teos tulee kulumaan käsissäni, mielestäni paras saatavilla oleva hyötyviljelyopas. Lämpimästi suosittelen sitä jokaiselle, kypsyi sato sitten parvekkeella, laatikossa, kasvihuoneessa tai kasvimaalla. Sopii aloittelijalle ja kokeneelle viljelijälle.
Arno Kasvi: Palstalta parempaa
Kuvat: Pasi Leino
Readme 2017

Täällä on saatu kaivattua sadetta ja kunhan lämpö saapuu on odotettavissa kasvuräjähdys. Hyvää kesäkuuta kaikille!

Luen kiellettyjä kirjoja

Perjantain vierailin peruskorjatussa Kansalliskirjastossa. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm on koulukaverini ja kokoonnuimme siellä luokkakokouksen merkeissä. Tutustuimme ensin Kekkonen, Jumala ja seksi – Tiellä sananvapauteen 1917–2017 -näyttelyyn.

Mielenkiintoiseen näyttelyyn on koottu itsenäisyyden ajan keskeiset sensuuri- ja sananvapaustapaukset. Suomea pidetään sananvapauden kärkimaana ja oli mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea eri aikakausina on pidetty sopimattomana luettavana kansalaisille ja mistä syystä. Näyttely on auki kirjaston aukioloaikoina ja sinne on vapaa pääsy. Näyttelyyn liittyy myös samanniminen teos (Into 2017). Suosittelen. Muistoksi voi ottaa vaikka selfien pahvi-Urkin kanssa. Oli hienoa nähdä myös kirjaston peruskorjauksen ja laajennuksen tulos. Hieno retki aliseen Helsinkiin.

Iltamme jatkui Kappelissa hyvän ruoan ja juomien parissa, kylläpä oli taas hauskaa tavata ja vaihtaa kuulumisa. Kiitos kaikille virkistävästä päivästä ja illasta. Tapaamisiin!

Kissojen maailmanhistoria

Eilen sain olla mukana kissakahvila Helkatissa Helsingissä juhlimassa merkittävää tapausta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjanjulkistamistilaisuudessa kohotettiin malja Petri Pietiläisen Kissojen maailmanhistorialle.

-Halusin tehdä sellaisen kirjan, jossa on valtavasti kaikenlaista kissoista ja ihmisistä ja miksi ihminen on historian kulussa käsitellyt kissoja vuoroin vihaten ja vuoroin rakastaen. Miten kissan rooli on muuttunut, kertoi tekijä.

Kun kirjailijaa pyydettiin kertomaan Egyptin kissajumalattarista, hän sanoi mm., että elämme edelleen Egyptin aikaa; kissa on tärkeämpi kuin mikään muu. Yleisö hyrisi samanmielisenä. Kuvassa yksi Helkatin asukeista, joita oli paikalla seitsemän. Nimiä en ehtinyt opettelemaan juhlan melskeessä.

 - Historioitsijoiden mukaan ihmiskunnan sivistys ja kulttuuri sai alkunsa kun ihminen alkoi viljellä maata. Silloin kissat tulivat ihmisten elämään, joten voimme sanoa, että sivistys ja kulttuuri tulivat kissojen mukana, totesi Petri Pietiläinen.

Nero sai tuliaisiksi kirjailijan signeeraaman teoksen ja terveiset Nelliltä ja Nestorilta.
Kerron enemmän kirjasta kunhan olen tutustunut siihen tarkemmin.

Vierailin ensimmäistä kertaa Helkatissa, tunnelma oli kissamaisen rento ja iloinen.

Helkattin osoite on Fredrikinkatu 55. Kannattaa pistäytyä.

Olipa helkatin mukava ilta ja oli taas kiva tavata blogikavereita ja muita tuttuja kissojen merkeissä.

Welcome to follow Autuas olo, Ela S.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Kevät pelastettu

Eilen sain käteeni odotetun puutarhakirjan, Keittiöpuutarha, siemenestä lautaselle (Kati Jukarainen, Maria Kesänen ja Hanna Sumari, Readme.fi), ihan painotuoreena. Hyötypuutarhuri kiittää, kevät on pelastettu! Tuli miten pitkä odotus tahansa, aika kuluu rattoisasti uutta teosta maistellen. Taimihyllykin alkoi näyttää entistä toiveikkaammalta.

Kirjan tekijät ovat vanhoja tuttuja: Hanna Sumari, joka kirjoittaa blogia mm. Apu-lehden sivuilla, 100% Outdoor -blogin Kati ja Kanelia ja kardemummaa -blogin Maria. Tuttujen tekijöiden upea kirja tuottaa jännää myötäylpeyttä ja onnistumisen iloa itsellekin.
Kirja opastaa ihan "kädestä pitäen" keittiöpuutarhan perustamisen ja hoidon. Hanna on luonut kirjan herkulliset reseptit. Tänään kokeilin jo kukkakaalicouscousia. Vaikkei omasta maasta vielä satoa irtoakaan, kaikki aineet löytyivät kuitenkin keittiöstä.

Kirjassa yhdistyy kaikki hyvä: upeita, inspiroivia kuvia, paljon tietoa viljelystä ja kasveista sekä maukkaita reseptejä. Teoksen paksu paperi, joka tuntuu miellyttävältä koskettaa ja kangasselkä tuovat nostalgisen muistuman vanhoista tietoteoksista. Erityisesti iloitsen tietolaatikoista ja erilaisista taulukoista. Kirjasta on siten helppo löytää tarvitsemansa kun esimerkiksi kylvöaikaan miettii vaikkapa kumppanuus-kasveja.
Ainoa kritisoitava asia mielestäni oli kirjan typografia ja tekstiosuuksien horjuva taitto. Mutta, hei, kuka muu kuin minä katsoo tekstipintaa kun vieressä on mitä hienoimpia kuvia silmien iloksi.

Julkaisutilaisuudessa oli ilo tavata vanhoja tuttuja bloggaajaystäviä ja uusiakin.

Kiitos Hanna, Kati ja Maria!

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Helinä, Eila ja Aquila!

Uudenlainen lintukirja

Postauksen kaikki kuvat: Mauri Leivo

Viimeistään nyt pitää aloittaa lintujen talviruokinta. Meillä tarjoillaan auringonkukansiemeniä ja talipalloja. Myös ruokkija saa vallan mainiot eväät talvilintujen tunnistamiseen ja ruokintaan Mauri Leivon kirjasta Lintulaudan elämää. Opas talvisten pihalintujen tarkkailuun, Docendo 2015.

Tälläistä lintuopasta olen aina toivonut. Leivon kuvat ovat upeita raportteja ruokintapaikan joskus merkillisistäkin tapahtumista. Monipuolinen tietokirja opettaa lintujen tunnistamista, siitä löytyy paljon tietoa lintujen erityispiirteistä ja käyttäytymisestä sekä myös vinkkejä lintuvieraiden kuvaamiseen.

Millainen ruokinta, sellaiset vieraat. Oikein valitulla ravinnolla voi houkutella ruokintapaikoille uusia lajeja.

Aina ei ääni lähde nokasta. Siipisulkiin osuva ilmavirta synnyttää lennossa äänen, joka voi vaihdella sangen paljon riippuen sulkien rakenteesta ja jäykkyydestä.
Välillä nokat ja siivet iskevät yhteen kun tunnelma lintulaudalla kiristyy, esimerkiksi jos ruokaa on tarjolla vähän ja hyvin pienellä alueella. Meillä on pihassa kuusi, seitsemän ruokintapaikkaa, talipallohäkkyröitä on helppo ripustella puiden oksiin.

Keltasirkkuparvi viettää lepohetkeä oksistossa. Olen löytänyt kirjasta vastauksia moniin kysymyksiin ja suuren määrän uusia vinkkejä lintujen ruokintaan.

Kirjan tekijä, Mauri Leivo, on biologi, hän on tarkkaillut ja valokuvannut talvisia pihalintuja yli neljänkymmenen vuoden ajan.
Ihastuin tähän teokseen ja halusin esitellä sen täälläkin. Kirja sopii hyvin joululahjaksi melkein kenelle tahansa.

Mukavaa viikonloppua!
Lumi on meiltä kadonnut ja pääsin vielä puutarhatöihinkin.

Mandala

"Jos kissat asettaisivat ihmiset paremmuusjärjestykseen, laatisivat niin sanotusti ihmisen rotukirjan, ei olisi epäilystäkään siitä että kunniapaikalla ja korkeimmalla pallilla seisoisi Vanhempi Daami.
Vanhempi Daami on ihmiskunnan huippusaavutus, siitä ei enää pääse eteenpäin. Hänellä on aikaa. Hän toruu vain harvoin. Hän laittaa usein ruokaa hellalla, kirjoo ja ompelee lampun valossa, istuu paikallaan tuntikausia, hänen sylissään voi ottaa useammat peräkkäiset unet. Tai siis, tälläinen on historiallinen vanha rouva. Tämän päivän Vanhempi Daami katsoo pikemminkin televisiota. Kissat puoltavat tulisesti televisiota! 

Television ääressä ihminen pysyy paikallaan. Niitä ei erityisesti kiinnosta se mitä televisiosta tulee, joskin siellä joskus juoksentelee hauskoja pieniä palloja, piiperoita ja paaperoita. Niitä voi jopa tutkailla hetken, mutta niistä ei jää mitään käpälään."
Näin alkaa Tõnu Õnnepalun romaani Mandala (Basam Books 2014).

 "Mutta ikävä kyllä! Ihmisen mieli on niin muuttuvainen, että tuskin kissat ovat ehtineet sopeutua televisioon kun ihmisillä on jo uusi lelu. Nyt heillä on sylimikro, aivan kuin he eivät tietäisi kenen paikka on sylissä!"

Kirja on lämminhenkinen kuvaus virolaiselta maaseudulta. Kirjailija asuu kahden viisaan kissansa Rullin ja Sifkan kanssa Keltaisessa talossa.
En kerro enempää, mutta suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille!
Ystäväni, joka suositteli Mandalaa minulle sanoi, että sitä lukiessa tuli mieleen meidän metkut. Kyllä kirjassa onkin monta tutunoloista kohtaa. Kuten vaikka karviaismarjapensaissa vierailevat supit ja katoavat kissat. Kissojen kanssa elämä ei ole tylsää.
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Mäntylän mummi!
Mukavaa viikonloppua kaikille, pitäkää hatusta kiinni!

Innostuin

Onnetar hyimyili ja sain omakseni Valkoinen puutalo -blogin arpoman, painotuoreen kirjan täynnä inspiraatiota.

Jo Ilona Pietiläisen Innostu ja onnistu -kirjan katselu saa hyvälle tuulelle. Ideoita ja tuunauksia kauniiseen kotiin lukee kannessa ja sisältö vastaa tuohon lupaukseen runsain mitoin.

Innostumiseen ja onnistumiseen on tarjolla reseptejä ja upeita kattauskuvia ...

... sisustuksia ja tuunailuja. Joulukin lähestyy, vinkkejä erilaisiin juhliin löytyy sivuilta runsaasti. Ihana tunne kun mieli alkaa kutista innostuksesta. Kiitos, Ilona!

Ajankohtaista asiaa

Vaikka syksykään ei ole vielä saanut kunnolla jalkaansa oven väliin on aika ajatella kevättä. Kohta pitää istuttaa keväällä kukkivat sipulikukat. Erinomainen opas siihen puuhaan on Saaripalstan Saila Roution laaja ja tarpeellinen Kukkia sipuleista -kirja.

Itse olen laittanut sipulit syksyllä multaan mahdollisimman myöhään, etteivät vaan ala kasvaa ennen aikojaan ja toivonut parasta. Jos olen pettynyt keväällä, olen ajatellut, että sipuleissa oli vikaa. Tieto on näissäkin asioissa valttia. Kaikki kukkasipulit eivät tarvitse pitkää lepoaikaa vaan ne on saatava maahan melko tuoreena ja joidenkin on päästävä kasvun alkuun jo syksyllä.

Olen innokkaasti selannut kirjaa, sillä ensi keväänäkin aion onnistua ja iloita laukoista, tulppaaneista, narsisseista, pikarililjoista ja muista, jotka niin suloisesti lohduttavat talven puutarhakaipauksen jälkeen.

 Jos käy niin, että keväällä ei muista mitä tuli syksyllä tehtyä ja pohtii, että mitä kummaa maasta nouseekaan, niin voi turvautua kirjan lopussa olevaan Tunnista maasta nousevat versot -osioon.

Kirjakauppojen lisäksi Kukkia sipuleista -kirjaa voi tilata ainakin Elsan lempituolista. Oikein ihania kevätsuunnitelmia kaikille, toteutatte ne sitten tuurilla tai tiedolla!