14.2.2018

Leimaavaa

Meidän pihasta löytyy runsaasti tälläisiä leimoja.
Arvaatteko kuka on ollut asialla?

Tulisipa jo kevät!

Nero kiittää runsaasta myötäelämisestä hänen kolumnistiuransa kokeman takaiskun johdosta.Tsemppiä on tullut paljon postauksen kommentteihin, blogin sähköpostiin ja lehden Neron palstan nettisivulle.
Pistää kehräämään.

Linnut, tulkaa syömään!


Toivotamme kaikille hyvää ystävänpäivää!

12.2.2018

Piippoja näkyvissä!

Löysin kuistilta viime keväänä sinne unohtuneen krookusruukun. Aioin heittää kuihtuneen sisällön pois, mutta sipulit näyttivät niin reippailta, että laitoin ne multaan. Siitä on kai kolme viikkoa ja nyt salin nurkassa saa jo ihailla piippoja.
Saa nähdä jaksavatko vuoden levänneet sipulit tehdä kukkia.

Keittiön pöydällä kukkivat leikkojouluruusut ja näkyy mukana olevan tuoksupelargonian pistokaskin. Jouluruusukin on vielä hengissä salin nurkassa, toivottavasti se selviää kevääseen asti.

Ystävän viikko sitten tuoma ruusukimppu kukkii yhä.

Kolme viikkoa vanhat tulppaanit ovat kauniita kuollessaankin.

Illan sininen hetki.
Mukavaa viikkoa kaikille!

5.2.2018

Nero sai potkut

Kuten olemme kertoneet Nero on elättänyt itsensä Askel-lehden kolumnistina jo kymmenen vuotta. Aika pitkä ura kissalle, vai mitä? Kolumnistin esittely löytyy myös Kissakkaan sivuilta.
Tänä vuonna Nero aloitti 11. vuotensa, mutta ei päässyt alkua pidemmälle.

Lehden johto vaihdettiin, uudet tuulet alkoivat puhaltaa, eikä vanhalle kissalle enää löytynyt palstatilaa. Vähän kissaa masentaa, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin se, että myyräkanta on tänä vuonna romahtanut ja työttömyys uhkaa silläkin alueella.
Vaikka onkin talven kovin pakkasviikko, aurinko kaunistaa kolean maailman ja kevät on ihan nurkan takana.

Lunta ehti tulla reippaasti ja se ilahduttaa kasvien puolesta, ne saivat suojaavan peitteen pakkasta vastaan.
Tupa pysyy lämpimänä polttopuuenergialla ja uunin kyljessä on lämmintä ja turvallista.
Mukavaa viikkoa kaikille!

29.1.2018

Taitaa tulla kevät

Sisäkasvitkin ovat jo heränneet talviuniltaan.

Oliivipuu pudotti tänä talvena paljon lehtiä, mutta kun tajusin virittää taas kasvivalon niin puu virkistyi huomattavasti ja alkoi kukkia.
Olen antanut kasveille merileväuutetta, mutta kohta voinee jo siirtyä tuhdimpiin lannoitteisiin.

Rungollisia yrttejä on vähän hankala saada talvehtimaan, mutta timjamipuu on viihtynyt hyvin ja aloittanut uutta kasvua. Rosmariinipuu sen sijaan kuihtui.
Pelakuut ovat huomanneet kevään lähestyvän ja aloittaneet nekin uuden kasvuston pykäämistä ja joku innokas kukkiikin jo.

Joulun jälkeen marketin alesta ostettu amaryllis on kukkinut pitkään ja komeasti, se innoistui pykäämään toistakin kukkavartta, joten ehkä se ihastuttaa vielä pääsiäiskukkanakin.

Kevääntulon huomaa siitäkin, että ollaan päästy pehtoorin kanssa retkeilemään luontoon.

Sisälläkin tehdään lihasharjotteita, esimerkiksi painia raapimapuun kanssa.

Sääkin on jo kovin keväinen, eli vaihteleva. Yhtenä päivänä näyttää tältä ja ...

seuraavana tältä. Välillä on paljon lunta ja välillä maa paljas. Viime vuonna tähän aikaan hiihtelin innokkaasti jäällä, mutta tänä talvena sinne ei ole ollut menemistä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

19.1.2018

Senkin aasi

Ennen joulua vierailimme ystäväni kanssa Metsäkylän Navetassa, Hattulassa. Etsin osaa puuhellaani, tarkoitus oli myös hankkia joululahjoja viereisestä Domus Classicasta ja tietysti käydä Kahvila Leivintuvassa pannukakulla.
Navetan pihalla voi rapsutella aaseja.

Ja niiden kaveriponia.

Sekä alpakoita

Minusta nämä lampaan ja kamelin risteytymältä näyttävät eläimet ovat aina olleet hyvin kiehtovia.

Navetassa on valtavat kokoelmat rakentamisen varaosia, sieltä voi löytää melkein mitä vain, mutta kaipaamaani hellanrengasta en löytänyt.

Takan edessä köllötteli navettakissa ja toinen lymysi klassisesti pankolla.

Navetta on auki vain sunnuntaisin 12-15.

Pannukakkukahvilan hämärässä oli mukava jutella ja herkutella. Antoisa retkikohde. Domus Classicasta löytyi perinnemaalia ja perinnerakentamisen kirjallisuutta sekä taottu lukkohaka pukinkonttiin.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

16.1.2018

Herääminen

Viime viikolla heräsin talvikoomasta. Vihdoinkin pakkasta ja aurinkoakin. Innostuin jatkamaan ystävien ansiokkaasti aloittamaa rannan pöpelikön karsintaa. Työ vei mukanaan ja joka päivä jatkoin auringonlaskuun asti :)
Näköala avartui jo reippaasti.

Pehtoori tarkasti saunarakennuksen katon kuntoa.

 Hyytävän kaunista.

Oli aivan liikuttavaa kun aurinkokennovalot jaksoivat latautua ja palaa vielä illalla. Valon voitto.

Jäälyhtyjen tekokin onnistuu nyt.

Jää kantaa, mutta aika ikävää pauketta kuului jalkojen alta kun jääkansi halkeili. Yhden retkiluistelijan näin viilettävän selällä, mutta itse en vielä uskaltanut lähteä kauas rannasta.
Siemenluetteloita on tullut jo aika pino ja niiden parissa vaivun haaveisiin tulevasta puutarhakaudesta. Unelmissa aurinko paistaa ja kaikki kasvaa loistavasti.
Iloista viikkoa teille!

31.12.2017

Muisto kesästä

Sain Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista jo kuukausi sitten Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Kiitos tästä kivasta haasteesta, näin vuodenvaihteessa on hyvä vilkaista taaksepäin.
Tähän kuvaan kiteytyy kesän olemus; satoi, satoi, satoi...

Kosteudessa viihtyvä alppiruusu kukoisti valtavana kesäkuussa.

Viileydestä ja sateesta huolimatta kasvimaa tuotti satoa, joskin kaikki oli hieman myöhässä. Kylmästä keväästä oli se hyöty, että tuhohyönteisiä oli huomattavasti vähemmän kuin normaalikesänä.

Päivänkakkaroita kasvoi kokonainen pelto.

Vietimme loppukesästä paljon aikaa rannassa, minä remontoin saunamökkiä ja Nero kalasteli. Ilmeisesti ihan joka päivä ei satanut.

Mökin ympäristöä raivatessani tein ruusulöydön, joka blogiystävien avulla tunnistettiin koiranruusuksi. Syksyllä siihen tuli pitkulaiset kiulukat. En siirtänyt ruusua pois kasvupaikaltaan vaan muokkasin sille paremman kasvualustan. Olkoon se mökkipihan kukkamaan pioneeri.

Iloista vuodenvaihdetta kaikille ja onnea alkavalle vuodelle!


29.12.2017

Talvivieraita

Joulun tienoolla meillä on ravannut paljon porukkaa. Ihmislajina olen jäänyt vähemmistöön.

Vain yhden ihmisen jäljet, mutta kaikenkarvaisten muiden kulkijoiden jälkiä näkyy runsaasti.
Jouluaattona pihalla alkoi kuulua kovaa meteliä ja kun kohotin katseeni kohti taivasta näin kymmenen joutsenen auran lentävän yli äänekkäästi hyvästejä huudellen. Joulupäivänä näin vielä viisi jälkijunassa tulevaa kansallislintuamme. Taisi venyä Suomen 100-vuotisjuhlat pitkiksi kun noin myöhään olivat liikkeellä.

Olin keskiyön tienoilla syventynyt sohvaan ja elokuvaan, kun Nero touhotti luukustaan sisälle. Se yritti kertoa jotain tärkeää ja sai minut kampeamaan itseni ylös. Kurkkasin keittiön ikkunasta pihalle ja paviljongin heikossa led-valaistuksessa näytti aivan kuin pieni karhu liikkuisi lintujen ruokintapaikan alla. Otin taskulampun, hiivin kuistille ja oven raosta suuntasin valokeilan vierasta kohti. Ehdin hetken katsoa supikoiraa silmästä silmään, ennen kuin se lyllersi tiehensä. On ollut niin lauhaa, että supit eivät ole vielä saaneet talviunen päästä kiinni.

Kauriit ovat jääneet kortteeriin pihakuusen ja pihtan juurelle. Nekin käyvät lintujenruokintapaikalla poimimassa maahan pudonneita auringonkukansiemeniä.

Perennapenkeistäkin löytyy vielä jotakin purtavaa. Olen noille kuin ilmaa. Vasta jos menen liian lähelle, ne karauttavat pakosalle.
Ennen joulua vieraillut nuohoojakin meinasi vetää kahvit väärään kurkkuun kun kauriit tulivat kurkkimaan ikkunan taakse.

Alan kohta tuntea lauman jäsenet ulkonäöltä.
Muita vieraita ovat olleet punatulkut, närhet, varikset, harakat, mustarastaat, sini-, töyhtö-, kuusi-, hömö- ja talitiaiset. Ainakin.
Ehkä oudoin jouluvieras oli ilmeisesti klapien mukana sisään kulkeutunut pulska hyttynen. Se halusi hengailla seurassamme ja vaikka se ei vaikuttanut verenhimoiselta, sen ininä tuntui häiritsevän Neroa.

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä kaikille!

19.12.2017

Jokainen ihminen on tarina

Yle julkaisi taas kasainvälisen ihmisoikeuspäivän kunniaksi ranskalaisen Yann Arthus-Bertrandin upean dokumentin Human (2015) alkuperäisessä pituudessaan 3 tuntia 11 minuuttia. Dokumentti on katsottavissa Areenassa Kirjoitin dokumentista alkuvuonna täällä.
Vaikka rapiat kolme tuntia saattaa tuntua pitkältä niin se hurahtaa nopeasti sillä elokuva on todella kaunis, kiinnostava ja ajatuksia herättävä.
Jokaisen olisi hyvä nähdä tämä katsaus ihmisyyteen. Meillä kaikilla on sama toive; olla onnellinen.
Suosittelen lämpimästi.

Tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa Suvi S. ja iloista jouluviikkoa kaikille!