Hairahduksia Forssassa

Lauantaina lähdin ystävän ja kylänmiehen kanssa Forssan kukkamarkkinoille. Tori oli täyttynyt mitä upeimmista kesäkukista, taimista ja markkinameiningistä.
Kesäkukkarintamalla oli hurjasti houkutuksia, näin esimerkiksi jättiläismäisiä hortensia-amppeleita, reheviä revonhäntiä ja monia, joita en edes tunnistanut.
Oli vaikea valita.
Lopulta hairahdin perennaan ja puutarhassani kasvaa nyt vuorijumaltenkukka. Olen aina ihastellut tätä pientä syklaamia blogistien puutarhakuvissa.

Hankin myös kookkaan eukalyptuspuun. Oli hieman vaikea kuvata tätä näin aamupäivän auringossa. Tämä tulee talveksi sisälle oliivipuun seuraksi, saa nähdä miten se viihtyy.
Onko hoitovinkkejä? Ohjeessa sanotaan, että latvo 20 senttisenä, mutta tämähän on jo puolimetrinen.

Lisäksi ostin vain pari yrttiä, ja suuren, kukkivan tomaattiamppelin. Koskaan ei kannata ostaa enempää kuin jaksaa kantaa. Kesäkukkahankinnat jäävät tuonnemmaksi.
Olin ensimmäistä kertaa tuolla ja suosittelen, ehdottomasti vierailun väärti tapahtuma. Kärryt mukaan.
Ehdimme kurkata myös kirpputoriantia ja teimme kaikki hienoja löytöjä. Sillä löydöksi voi kutsua esimerkiksi suurta, kaunista mattoa 2 € ja Boschin uudennäköistä kahvinkeitintä 2 €. Itse löysin painavan ja kauniin kukkaruukun, puisen esineen, josta myös tulee kukkaruukku sekä 20 sentin leipäkorin taimien kuljetusta varten.
Sitten syötiin vatsa täyteen pitsaa ja salaattia.
Onnistunut päivä Forssassa.
Aurinkoista viikkoa kaikille!

Uimavalvoja

Uimakausi taisi loppua ennen kuin alkoikaan, sillä uimapaikalleni on ilmestynyt tarkka rantavahti.
Hanhi ilmestyy paikalle aina kun menen rantaan. Oli se vedessä tai maalla se ei aio väistyä. Maallakin välttelen valkoposkihanhen kohtaamista ja vielä vähemmän haluaisin joutua sen kanssa nokikkain vedessä.
Aiemmin täällä ei ole pesinyt hanhia, ne ovat kyllä yrittäneet, mutta joutsenet eivät siedä niitä reviirillään. Olen nähnyt joskus hanhen lentävän veden yllä ja sen pyrstösulissa on roikkunut kiukkuinen joutsen.
Liekö joutsenet joutuneet antamaan periksi vai ovatko nämä kaksi lajia onnistuneet löytämään rauhanomaisen rinnakkainelon.

Kun hanhi näkee minun liikkuvan pihapiirissä, se lähestyy ja kurkottelee kaulaansa tarkkailen touhujani kasvimaalla. Olen ilmeisesti sen reviirillä.

Sanoin pehtoorille, että olemme pahassa pulassa jos tuo olento pääsee salaatin makuun.
Hän oli tehtäviensä tasalla ja lähti pelotta häätämään hanhea tiehensä, minä perässä huutaen varoituksen sanoja. Aluksi näytti siltä, että kohta kopsahtaa nokka kissan kalloon, mutta ilmeisesti Nero tiesi mitä teki. Tuossa perässä juoksen vielä minä Canon hihnassa pään päällä viuhuen propellin lailla, mutta hanhi ei pitänyt kiirettä. Lopulta se kuitenkin lensi veteen.

Mekin jatkoimme retkeämme rantaan ja hanhi ui topakkana meitä seuraten. Saunarannassa Nero kurkotteli hanhen suuntaan (kuva 1) ja minä seisoin kivellä käsiäni heilutellen, yrittäen näyttää oikein suurelta ja pelottavalta.
Siinä me tuijottelimme toisiamme kunnes pitkän tovin kuluttua järvelta kuului hanhen puolison huuto ja valkoposki lensi ulapalle juoruilemaan.
Hanhi on rauhoitettu lintu ja sille pitää antaa pesimärauha, mutta voisi sekin antaa meille kotirauhan. Hanhet ovat hyvin kotipaikkauskollisia, joten totennäköisesti jatkoa seuraa seuraavina vuosina.

Neroa kiinnosti liikkuuko kala.

Kivellä istui sulkiaan sukimassa pari rantasipiä.

Nämäkin ovat rohkeita lintuja ja minua ihan ujostuttaa mennä alasti uimaan kun ne tuijottavat.

Vielä iloinen siiliuutinen:
Pihassa on nyt näkynyt kaksi siiliä. Aamukahvilla kuulin tuhinaa aurinkotuolin takana ja kun kurkkasin näin kaksi siiliä seurustelemassa. Tilanne vaikutti intiimiltä, joten poistuin paikalta tahdikkaasti. Tarjoilin kuitenkin ruokaa. Myöhemmin pienempi siili ohitti minut ja kipitti talon alle viettämään viileää siestaa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Harvinaisen hyödyllistä

Helteellä ei hötkyillä, vaan jokainen etsii itselleen viileän paikan siestan ajaksi.
Onneksi öiden viileys raikastaa ilmaa ja illalla jaksaa taas heiluttaa vähän talikkoakin. Eikä ihan vähän, sillä talikon varsi katkesi ja piti käydä ostamassa uusi, sen pitäisi kestää jonkin aikaa, sillä Fiskarsin peltohaarukalle annettiin 25 vuoden takuu.

Tein hienoja löytöjä Maatiaisen taimivaihdossa.
1. Nukula  (Leonurus cardiaca) tainta. Olen yrittänyt tämän siemenviljelyä tuloksetta. Nukula eli sydämenvahvistusyrtti voi kasvaa parimetriseksi ja se on hyvä mehiläiskasvi ja harvinaisen tarhasulkaperhosen ainoa tunnettu ravintokasvi. Tervetuloa tarhasulkaperhoset, baari avataan reilun kuukauden päästä!
2. Mukulapähkämö (Stachys affinis) eli kiinanartisokka. Kasvutapa on maa-artisokan kaltainen, mutta mukulat ovat pienempiä ja "toukkamaisia". Maku on kuulemma hienostuneen pähkinäinen.
3. Sokerijuuri (Sium sisarum) harvinainen, monivuotinen makean juurensa vuoksi viljelty putkikasvi.
4. Mukulakirveli (Chaerophyllum bulbosum) on vanha viljelykasvi ja sitä on viljelty Suomessa juurimukulan takia ennen perunan yleistymistä. Lehtiä voi käyttää salaattiin. Kasvi houkuttelee kukkiessaan petopistiäisiä, mainioita tuholaisentorjujia.
5. Roomankumina (Cuminum cyminum), tunnetaan myös nimellä jeera, jota käytän paljon ruoanlaitossa, se on intialaisen keittiön yleisin mauste. Kukat ovat vaaleanpunaisia. Kasvi on yksivuotinen.
Toivottavasti nämä ihanuudet viihtyvät täällä.
Lisäksi kotiutin muinaisen sikoangervon, jonka ajattelin istuttaa rannan metsäpuutarhaan ja pari iiristä, vaaleanpunerva ja oranssinvivahteinen.

Retiisi on itänyt ja kasvaa verkon alla.

Anulta aikoinaan saamani skopolia on vahvistunut komeaksi puskaksi ja se on keväinen lempikukkani. Moni kasvi puutarhassani muistuttaa jostakin ystävästäni.

Kaikki kukkii nopeasti näinä helteisinä päivinä. Palloesikotkin ovat ehtineet täyteen kukkaan kuvan ottamisen jälkeen. Nero avustaa kuvaajaa, kasvit tulevat paremmin esille tummaa taustaa vasten.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa Satu ja Marihantee
Aurinkoista viikkoa kaikille!

Bambien vastapalvelus

Multasäkkien roudaaminen kävi niin selän päälle, että olen joutunut ottamaan hyvin rennosti puutarhatöissä. Niinpä kuuntelen käen kukuntaa ja tiirailen kukkatilannetta, joka muuttuu paljon päivän aikana.

Bambit tulivat takaisin. Tai vain teinit, äiti ja isä taisivat sanoa, että nyt teidän on aika lentää pesästä. Eivät kai oikein löytäneet paikkaansa maailmassa kun tulivat tänne takaisin ja ryhtyivät avustamaan ruohonleikkuussa. Niiden lähdettyä kävin katsomassa mitä ne oikein söivät tuolla valkovuokkojen keskellä, no vuohenputki näytti maistuvan. Voisikohan bambin kouluttaa syömään vain vuohenputkea?

Niin paljon ravintoa näyttää löytyvän, että kuin ihmeen kaupalla tulppaanini ovat saaneet olla rauhassa.

Mikähän tätä tyttö-bambia vaivaa, onko tuollainen karvanlähtö normaalia?
Pikku-bambien kolmikkoa ei ole  enää näkynyt viikkoon, vain yksi pukki kiertelee täällä vähän hermostuneesti haukahdellen. Niemelle on tullut valkohäntäpeuranaaras ehkä vasomaan, kuten joka kesä.
Uusia naapureita ovat kaksi kurkea ja kaksi valkoposkihanhea, jotka kiertelevät pellolla syöden ruohoa ja tarkkaillen puuhiani. Toivottavasti ne eivät löydä kasvimaalleni.
Välillä joutsenet, hanhet ja kurjet kääntävät järvellä nupit kaakkoon ja meteli on melkoista.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Piikkikuoren alla se sitten itkeskeli

Tämä sää on lahja niin ihmisille kuin kissoillekin.
Kaikki käy niin äkkiä, että tänään otettu kasvikuva on huomenna jo vanhentunut ja kasvi on venähtänyt tai puhjennut kukkaan yön aikana. Koivuihin ilmestyi vihreys yhdessä yössä ja pinnat saavat siitepölykuorrutuksen.

Siili on käynyt öisin aterialla ja ennen helteitä se kaivautui tuonne kyhäämäni majan perälle olkiin lepäämään.
Nyt en ole nähnyt sitä vähään aikaan, ehkä se löytää jo parempaa ravintoa luonnonantimista. Toivottavasti se kuitenkin liikkuu jossakin lähistöllä.

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?

Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!

Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

Kirsi Kunnaksen rakastettu siiliruno

Tuntuu, että kaikki kevättyöt rävähtivät päälle yhtäaikaa, eikä millään meinaa ehtiä joka hommaan.
Muistakaa silti ottaa myös rennosti ja nauttia näistä ihmeellisistä, lämpimistä päivistä. Pehtoori näyttää esimerkkiä.

Lumoava Bambi ja kuu

Riihimäeltä löytyy uudehko, ihana puoti, josta haluan vinkata teille: Bambi ja kuu, vintage, sisustus ja vihersomistus.
Myymälässä käyminen on aina elämys, täältä voi löytyä mitä vain.

Kun astuu Mirva Valvannon liikkeeseen on kuin tulisi kyläilemään mielenkiintoiseen kotiin.
Ja mikä parasta, tavarat voi halutessaan lunastaa mukaansa.

Uutta ja vanhaa, taidetta ja kukkia. Kannattaa varata aikaa, sillä silmät löytävät aina uusia kiinnostavia kohteita.

Putiikissa on myynnissä erilaisia kasveja ja mielikuvituksellisia kasviasetelmia. Kuvassa trendikasvi pagodipuu, voiko suloisempaa olla.

Minä lunastin omakseni tämän kukkivan aarrearkun.

Mirva on tuonut tavaroita mm. Unkarista.

Meille bambien ystäville löytyy paljon valinnanvaraa.

Teos Minna Perälä

Yksi mielenkiintoinen artikkeli on Minna Perälän hauskat taideteokset, minä lumouduin näistä.

Teos Minna Perälä

Teos Minna Perälä

Jeanne d'Arc Living Vintage Paint -kalkkimaaleilla on oma nurkkauksensa.

Mirva  tekee tilauksesta vihersomistuksia myös juhlatilaisuuksiin.
Vihersomistuksia ja kukka-asetelmia on myynnissä myös Forssan kukkamarkkinoilla 19.5. ja Bambi ja Kuun tuotteita Parolan aseman Rompetorilla 9.6.

Bambi ja kuu
Lopentie 15-17
Riihimäki

Avoinna
ke-pe 11-18
la 10-15
(su 11-15) sunnuntaiaukiolo voi vaihdella

Mukavaa viikonloppua kaikille!
On luvattu kesäsäitä.

Uusi suu ruokittavana

Kuvan otin yöllä taskulampun valossa.

Vappuaattona tulin saunasta ja oli jo pimeää. Marjapensaiden keskella havaitsin liikettä ja luulin, että suuri vesimyyrä siellä vaeltaa. Kävin hakemassa taskulampun ja huomasin kulkijan siiliksi. Se oli varmaan vasta herännyt ja nälkäinen. Kävin Neron ruokakaapilla ja toin siilille annoksen kissanruokaa. Jätin sen aterioimaan rauhassa. Noin tunnin päästä lähdin katsomaan onko ruoka maittanut ja olisin korjannut mahdolliset tähteet pois.
Nälkäinen neulatyyny oli popsinut kaiken ja taskulampun valossa näin, että se oli kylläisenä käpertynyt marjapensaan alle nukkumaan. Vein sille vielä vähän peittoa, sillä yöstä oli tulossa kylmä.
Olen aina toivonut siiliä pihapiiriin, mutta tämä on ensimmäinen lähes 20 vuoteen. Toivottavasti se jää tänne asumaan.

Seuraavana iltana kyttäsin näkyykö siiliä marjapensaikossa, mutta turhaan. Satoi ja improvisoin siiliä varten pienen majan, jossa oli kuivia olkia mukavuutena. Vein majan viereen lautasellisen ruokaa ja yritin tiirailla ikkunasta näkyykö kupilla liikettä. Näkyi, musta kissa siellä mietti, että aikooko piika panna sen ulkoruokintaan. Aamulla lautanen oli tyhjä, mutten tiedä kuka ruuan popsi.
Toivottavasti Nero ei kiusaa siiliä, sillä kissa on selvästi vähän töpinöissään ja kyttää jatkuvasti ulkona. Kukkapenkkiä tarkastellessani löysin eilen siilin ulosteen, joten kyllä se täällä liikkuu. Ruokkisin sitä jonkin aikaa näin keväällä ja syksyllä voisin antaa ruoka-apua talvehtimista varten.
Ajattelin, että se söisi kaikki etanat puutarhasta, mutta etanat ovatkin vaarallisia siileille. Etanat ja kotilot ovat niille ensisijainen keuhkomatojen tartunnanlähde. Keuhkomadot ovat pääsyy siilien tautikuolemiin. Onneksi pihalta löytyy runsaasti myös muuta hyönteisravintoa.

Valkosipulin kasvatuksesta haluan sanoa vielä, että niille voi toki jättää katteen koko kesäksikin. Minäkin laitan sipuleille uuden olkikatteen lannoituksen jälkeen. Kate pitää maan tasaisen kosteana ja estää rikkaruohojen kasvun. Lehtikatetta en suosi kasvimaalla, koska etanat tykkäävät siitä.

Naapurikyttäystä

Viikko sitten maanantaiaamuna puhelin soi, siellä oli naapurin rouva.
– Anteeksi, tämä on tälläistä naapurikyttäystä, mutta olen kulkenut useamman kerran postilaatikkosi ohi ja se tursuaa postia, päätin kysyä onhan sinulla kaikki hyvin?
- Kiitos huolenpidosta, täällä on kaikki hyvin. Minulla oli ystävä täällä kyläilemässä viikonlopun ja postilaatikko on unohtunut tyhjentää.
- Hyvä kuulla, ettei sinulla ole hätää, pohdin, että jos olet vaikka sairastunut ja tarvitset apua.
- Erittäin ystävällistä toimintaa sinulta, arvostan tälläistä naapurikyttäystä.

Viikonlopun täällä majaillut ystäväni kävi päivittäin hevosenkäsittelykurssilla ja olen tottunut siihen, että vieraat tuovat postin tullessaan. Postilaatikko sijaitsee monen sadan metrin päässä, enkä itse poistunut puutarhavyöhykkeeltä. Ystäväni ei kuitenkaan hoksannut tyhjentää lootaa, enkä muistanut siitä erikseen mainita. Laatikkoon oli tungettu tilaamani kaaliverkko ja siksi se näytti ylitursuavalta.
Ei naapurikyttäystä, vaan naapurihuolenpitoa. Kiitos!

Naapureista puheenollen, kauriit ovat lähteneet kesälaitumille ja sipulikukat ovat saaneet mahdollisuuden. Keväisin kauriit katoavat ja tillalle tulevat peurat, mutta ne ovat täällä niin arkoja, etteivät juurikaan käy pihalla ja metsänsiivous-operaationi pelästytti ne niin, että taisivat siirtyä kauemmaksi.

Olen poistanut valkosipuleilta olkikatteen ja laitoin harsot tilalle. Kate eristää kylmältä talvella, mutta estää myös maan sulamista keväällä. Lisäksi maan on hyvä kuivahtaa hurjan kosteiden periodien jälkeen.
Valkosipuli kestää hyvin kylmää, mutta uudet versot on hyvä suojata sekä kylmältä, että paahteelta.

Hyvin ovat sipulit lähteneet kasvamaan. Ne saivat syksyllä istutuksen yhteydessä evääksi hevosenlantaa ja kohta lannoitan ne uudelleen ja vielä kerran keskikesällä.
Pitäsiköhän suositella luomutilalle, josta olen hakenut oljet, uuden puimurin hankkimista, sillä näytti siltä, että viljaa ei ole puitu ollenkaan. Tähkät olivat lähteneet kasvuun ja valkosipulien joukossa kasvoi siis viljapelto. Onneksi oraat on helppo nyppiä pois tässä vaiheessa. ihmettelin myös penkissä runsaasti esiintyviä itäviä herneitä, tarkemmin tukiessani huomasin oljen seassa myös kuivuneita herneenpalkoja.

Kreikkalainen vuoritee (Sideritis scardica) talvehti taas hyvin pienen olkikatteen alla.

Väinönputki aloittaa pontevasti.

Lupaavan näköinen keisarinpikarililja.

Iloista Vappua kaikille!
Jos sää sallii me vietämme sen puutarhatöissä, pehtoori on jo alkanut hoivata mirrinminttua ja rohtovirmajuurta. Hän nauttii yhteisistä kasvimaahetkistä eikä epäröi työntää tassujaan multaan.