Irtiottoja jäykin rantein

Ensimmäiset tulppaanit ovat kukassa. Kiitos TricoGarden, pariin vuoteen ei täällä ole saanut ihailla tulppaanien kukintaa, mutta nyt näyttää lupaavalta.
Kauriit ovat kiskoneet keväisin tulppaaneja maasta sipuleineen, joten enää en tiedä mitä missäkin kasvaa. Kuvassa on jokin raitatulppaani.
Niin varovaisiksi ovat tulppaanitkin näköjään tulleet, että kukkivat matalina, yrittävät ehtiä ennen kauriiden hampaita.

Olen jatkanut viime keväänä aloittamaani lupiinien hävitysprojektia. Ajattelin, että hyvä saldo on sata irtiotettua lupiinia päivässä. Pelto alkaa jo olla lupiinivapaata aluetta. Yksikään lupiini ei viime kesänä kukkinut tai tehnyt siementä näillä mailla, trimmeri viuhui tiuhaan niiden yllä. Maassa on kuitenkin vielä siemenpankkia, mutta uskoisin sinnikkäällä vainoamisella pääseväni näistä jonain päivänä eroon. Tälläisiä juurakkokekoja on nyt siellä täällä.

Päätin kaivaa maasta myös osan kasvimaan reunalla rehottavasta saksankirvelistä. Jestas mitkä juurakot sillä on. Ranteeni paksuisia, joka suuntaan luikertelivia lonkeroita sai repiä oikein urakalla. 

Nyt on kuitenkin pidettävä vähän taukoa irtiotoista ja keskityttävä esikasvatukseen, sillä ranne kipeytyi urakoissa niin, että siinä on nyt lasta.
Kävin sitä jo korjauttamassa, päivisin olen laittanut suolakääreitä ja öisin kaalikääreen. Vanha konsti on parempia kuin pussillinen uusia. Puutarhurointi on vaikeaa yhdellä kädellä, joten pian on saatava tassu kuntoon.

Kasvimaalla valkosipulit jatkavat sinnikkäästi pakkasöistä huolimatta.

Aiemmassa postauksessa ihastelin kiurunkannuksia ja toivoin Beth Evansin rinnalle muitakin värejä. Löysinkin tälläisen variantin ihan läheltä, nimittäin omasta kukkapenkistäni, siirsin sen Bethin seuraan, toivottavasti viihtyy ja leviää.

Muscari Grape Ice kukkii toista vuottaan, se on vähän huonossa paikassa, jää jo kukkineiden iristen ja krookusten jalkoihin.

Metsätyräkki on todella kaunis väripilkku aloittaessaan kasvua. Tämä on kotoisin Saaripalstan Sailalta.

Pikkuinen käenrieska on uskomaton, minne vain raivataan hieman tilaa, pikkulilja valloittaa sen hetkessä. Ihmettelen millä mekanismilla sipulit liikkuvat uusille alueille niin nopeasti.

Jättiverbenan talvetus ja kevättarkastuksia

Aamuisella kierroksella pehtoori kävi tarkistamassa onko kääpiömantelin tukikeppi viellä tiukasti pystyssä ...

... onko näsiä edelleen hengissä ...

... kunnon ravistelulla onko puksipuu tukevasti maassa?

Kaikki kunnossa, toteaa pehtoori.

Yöt ovat olleet kylmiä, pakkasellakin on käyty. Kun aurinko alkaa lämmittää lähtevät hyönteiset liikkeelle ja västäräkki jatkaa kävelykierroksiaan nurmikolla.

Ruukussa kasvanut jättiverbena talvehti maakellarissa ja jatkaa nyt terhakkaana kasvuaan. Toisen maassa kasvaneen puskan kaivoin syksyllä ylös ja laitoin ruukkuun talvehtimaan, sekin on hengissä, muttei näin tomera. Otin kasvista muutaman pistokkaan, saa nähdä lähtevätkö kasvamaan. Oletteko talvettaneet jättiverbenaa tai kokeilleet pistokaskasvatusta?

Iloista Vappua kaikille!

Piikin jälkeen

Sain koronarokotuksen, sen jälkeen olo oli hieman hutera, enkä jaksanut tehdä mitään. Illalla lähdin pienelle lenkille vaikka jalat tuntuivat oudon painavilta.
Sääksi oleilee edelleen täällä ja se oli jättänyt minulle pari sulkaa lahjaksi.

Saalista on tullut ja rannalla näkyy linnun aterioinnin jälkiä.
Harva se päivä olen nähnyt sen lentelemässä.

Isoja vonkaleita Sääksi on onnistunut nappaamaan. Olisipa kiva jos se olisi jäänyt pesimään niemelle.
Liikaa en viitsi alueella liikkua ja häiritä ison linnun rauhaa. Eilen saunoin ja terassilla vilvoitellessani lensi kaksi sääkseä ohi, kohteliaasti nyökäten tervehdykseksi. Puoliso on siis löytynyt.

Nero käyttää oikopolkuja.

Talven aikana tein metsätöitä ja seurana hääri vanhojen kantojen hävittäjä. Palokärki ahkeroi ja tosiaan panee isonkin kannon ihan säleiksi.

Peltopolulta löytyi musta perhosen toukka. Aika kohmeiselta vaikutti, mutta joskus näitä näkee hangellakin.

Seuraavana yönä heräsin huonoon oloon. Päässä tuntui kuplivan, yleiskolotus vaivasi ja vilutti.
Seuraava päivä meni levon merkeissä. Vain pieni lenkki tehtiin illalla pehtoorin kanssa pihapiirissä.

Kevätkimara

Aiemmin keväällä kun siivoilin kuistia, tulin kurkanneeksi käytöstä poistettuun linnunpönttöön, joka on saanut jatkoelämän koristeena. Pöntössä nukkui kolme perhosta, luultavasti nokkosperhosia tai neitoperhosia. Ei siis ollutkaan käytöstä poistettu asunto. Myöhemmin pelastin kuistin ikkunasta yhden nokkosperhosen vapauteen ja lämpimillä säillä pidin ovea auki.

Olen siirtänyt sisäkasvit kuistille taimikasvatuksen tieltä. Toivottavasti pärjäävät vaikka ilmat nyt viilenevätkin. Oliivipuu on viettänyt kevättä ulkoportailla.

Ensimmäinen yrttivati on menestynyt viileällä kuistilla.

Muutamia orvokkeja tuomassa väriä luukokoelmaan ulosistutusta odotellessaan.

Ruukullinen pikkuorvokkeja.

Puutarhan puolella skopoliat kurkkivat jo lehtiruusukkeista.

Lehtoimikät ovat aloittaneet varjoisammassa osassa puutarhaa kun aikaiset iirikset ja krookukset jo lopettavat kukintaansa.

Vaaleanpunaiset kevättähdet ovat täydessä kukassa.

Sama sinisenä

Kiurunkannukset ovat päättäneet valloittaa maan. Näitä kevätkukkijoita olisi kiva saada lisää eri väreissä.

Tämä esikko taitaa olla luonnonvaraista kantaa, sillä olen siirtänyt niitä pihan reunalta koivuangervon kurituksen jäljiltä jääneeseen tilaan. Pikkukäenrieskat valloittivat nopeasti vapautunutta maa-alaa.

Viimeinkin! Yksi keisarinpikarililja on päättänyt vääntää kukinnon ja heti siellä liljakukot lemmenpuuhissa.
Heidän elämänsä päättyi nautinnollisena hetkenä.

Tarhajouluruusu on päässyt hyvään vauhtiin.

Julkista tunnustusta

Kasvimaamme pääsi taas printtiin, kun juuri ilmestyneessä Kotilieden puutarhanumerossa (8/21) julkaistiin yhdeksän sivun juttu potagerista.
Kuvassa pehtoori tarkastaa pdf:stä, että kaikki tiedot ovat oikein ennen painoon menoa.
– Piika tuolla näkyy, mutta missä on pehtoori?

Kun kerroin tuttavalle isännälle, että lehdessä on juttu hänen ihailemastaan kasvimaasta, vastasi hän: "On jo aikakin sen saada julkista tunnustusta."
Se oli minusta niin hieno ja mahtipontinen lause, että lainasin otsikkoon.

Jutun tekijät, kuvaaja Teija Tuisku ja kirjoittaja Heidi Haapalahti. He ovat tehneet yhdessä myös puutarhakirjoja, joista yksi suosikkini on Makutarhuri, jossa on paljon vihannesten makuun vaikuttavia viljelyvinkkejä. Tarpeellinen teos hyötyviljelijälle.
Juttu tehtiin heinäkuun lopussa. Koko viikon oli satanut ja edellisenä päivänä satoi ihan kaatamalla. Huolestuneena katselin sateen kaatamia kasveja, mutta kuvauspäivänä paistoi aurinko ja kasvit olivat illalla jo jonkinlaisessa ryhdissä.

Tekee niin hyvää nähdä tämä vehreys ja värikkyys nyt kun potager on juuri päässyt lumen alta ja rehevyydestä ei ole tietoakaan.

Tänä aamuna näky oli tälläinen.

Vain valkosipulit nostavat päätään. Ne ovat ahkeroineet jo lumen alla.

Minua ei edes mainittu jutussa.

Viihdekeskus

Näinkin sievästi voi tulppaani alkaa. En yhtään muista lajiketta, sillä viime keväänä täällä eivät tulppaanit kukkineet, vaan ne joutuivat kauriiden kitaan. Siksi ilahduinkin kovasti sorkkien jäljistä kukkapenkissä, Trico Gardenilla käsitellyt tulput eivät olleet kelvanneet hirvieläimille.

Maanantaina oltiin pehtoorin kanssa lääkärissä, oli aika kontrolloida kilpirauhasarvot.
Muutaman tunnin aamu-ulkoilu tehtiin valjaissa, jotta kissa varmasti on paikalla kun on aika lähteä tohtoriin.
Ulkoilu sujui mukavasti viihteen merkeissä. Nero istui kuuntelemassa myyräradiota.
Olen karsinut pihan tiheää kuusikkoa ja kasannut oksat keoksi, ajattelin hakettaa ne rhodoille. Myyrät ovat löytäneet keosta oivan pesäpaikan ja pehtooria niiden touhut jaksavat kiinnostaa.
Tämä on kuin istuttaisi lapsen Muumi-videoiden ääreen, aika kului rattoisasti. Flexi pysyy paikallaan kitkentäraudalla, mikä vapautti piian touhuamaan kukkapenkissä.

Välillä ohjelman käänteet olivat niin mukaansatempaavia, että Nero yritti kaivautua tapahtumien keskipisteeseen.

Seuraavana iltana taas vapaasti liikkuva kisu istuskeli jälleen viihdekeskuksessa, aloittaen vähän etäämmältä. Jospa vaikka joku kuulokuvan tähdistä tulisi tauolle ja siihen pääsisi tutustumaan lähemmin.

Kurjet tepastelivat pellolla.

Orava askarteli rasvamakkaran kimpussa. Sen harmiksi se on ripustettu niin, että kurren on siihen vaikea päästä käsiksi. Nokkelana eläimenä se osaa katkaista kiinnitysnarun ja pudottaa makkaran maahan paremmin saataville. Nyt se harhautui nakertamaan pötkylän sisällä kulkevaa paksumpaa narua. Talvella laitoin aina ripustusnarun suojaksi mehupillin pätkän.

– Tuonne ei kannata mennä, siellä on kamalan hajuisia tulppaaneja.

Pörriäiset ovat ihan pöllyssä kevään ihanuudesta.

Viime vuonna kaikki seinustan sipulikukat, paitsi irikset tulivat syödyksi. Ehkä siitä suivaantuneena ne ovat lisääntyneet hurjasti ja kukkivat nyt runsaana petinä.

Puutarhakonsulentin mielestä kukat tulevat paremmin esille mustaa taustaa vasten.
Ja lääkärikäynnistä puheenollen, Neron verikokeiden arvot olivat erinomaiset, olemme viimein saavuttaneet hoitotasapainon kilpirauhasen suhteen. Myös hieman koholla ollut munuaisarvo oli normaali, Nero on siirtynyt munuaisruokavalioon. Hammaskivikin poistettiin taas samalla keikalla. Hyviä uutisia siis tällä kertaa, pehtoori pääsee viettämään kesää hyvässä iskussa.

Aurinkoista viikonloppua  kaikille!