Riemuja ja murheita

Lauantaina suuntasin Raumalle, jo perinteeksi muodostuneelle kesäretkelle Vakka-Taimeen blogiystävien kanssa.
Aiemmilla vierailuilla aika on aina loppunut kesken ennen ruusutarhaan tutustumista ja tarkoitus oli paikata tämä puute.

Saimme nauttia ruusujen tuoksusta aurinkoisessa säässä Vesa Muurisen asiantuntevalla opastuksella.

Ennen ruusutarhaa oli tietysti tehtävä kierros melkein koko kasvitieteellisessä puutarhassa. Oravanpesän Kati ihastelee Kanadanliljoja.
Vakka-Taimessa on aina jotakin uutta ja jännittävää nähtävää ja koettavaa. Pellolle syntynyt uskomaton paratiisi on hurjan inspiroiva erikoisine asukkeineen.

Virvokkeet maistuivat uuvuttavan, mutta antoisan kierroksen jälkeen.

Ihan pikkuisen kertyi kotiinviemisiäkin :)
Vakka-Taimessa voi tehdä hankintoja enemmän kuin jaksaa kantaa, sillä "ostoskärryillä" tuotteet kulkevat kätevästi autolle.

Suvikummun Marja oli organisoinut retken ja lopuksi saimme nauttia Marjan upeasta puutarhasta sekä kauniista ja maistuvista herkuista. Tuhannet kiitokset ihanalle Marjalle, että sait taas meidät yhteen puhumaan puutarhaa ja saamaan vertaistukea.

Minulla oli Nerolle tuliaisina korillinen pusuja ja rapsutuksia blogikavereilta, mutta kissaa ei näkynyt missään. Se ei ole aivan tavatonta, mutta ruokakuppikin oli koskematon ja se herätti huolta. Kun pehtooria ei seuraavanakaan päivänä kuulunut kupille, olin illalla jo huolesta sairas. Huuteluihini ei vastattu (ei niihin koskaan vastata).
Lopulta päätin lähteä etsimään ja pitkän kierroksen jälkeen osuivat kissan silmät taskulampun valokeilaan tallin ylisillä. Nero oli piiloutunut perimmäiseen nurkkaan ja näytti surkealta.
Pelkäsin, että se on saanut myrkkyä.
Kissa oli veltto ja poissaoleva enkä uskaltanut odotella aamuun lääkäriin pääsyä, vaan lähdimme sunnuntaiyönä Vantaalle eläinsairaalan päivystykseen.

Neroa tutkittiin, mutta mitään tuntuvaa vikaa ei löytynyt. Vatsakin ajeltiin paljaaksi ultraa varten, röntgenkuvassa ei näkynyt mitään poikkeavaa ja verikokeet olivat muuten normaalit, paitsi tulehdusarvot selkeästi koholla. Nero sai kipulääkettä, antibioottia ja nesteytystä.
Mukaan saimme antibioottikuurin ja tulehduskipulääkettä. Kotona olimme vasta aamulla kello kuusi.
Seuraavana päivänä soitin Neron omalle lääkärille ja hän arveli, että Nerolla on loisten aiheuttama keuhkotulehdus. Olin vähän aiemmin käynyt lääkärillä hakemassa tehokkaamman loishäädön, koska arvelin, että käyttämäni Broadline ei ole tarpeeksi tehokas, koska kissa köhi.
Tällä hetkellä Nero voi jo paremmin ja ruokakin on maistunut.
Ongelmallista on ollut pitää Nero sisällä ja ulkoilla vain valjaissa. Nero viihtyy päivät pihalla makoillen ja minä puuhastelen omiani lähistöllä. Kissan someriippuvuus vaatii kuitenkin myös kävelylenkkejä reviirin äärillä, viestejä tutkimassa ja merkkejä päivittämässä.  Minulla on paljon laastareita lääkkeiden annon seurauksena ja olen oppinut ottamaan hanskat mukaan retkille, sillä kotiinpaluun ajankohdasta tulee helposti riitaa. Eli Nero on taas voimissaan. Ensiviikolla käymme kontrollissa omalla lääkärillä.
Lämpöisiä kesäpäiviä kaikille!

Tuoksun perässä

Kun rantametsikköä aikoinaan karsittiin, katosi lehdokki maisemasta. Se jäi hakkuujätteiden ja alueelle ilmestyneiden valtaajakasvien alle, enkä pitkään aikaan löytänyt yhtään kukkaa.
Parin vuoden aikana olen siivonnut metsän pohjaa ja kitkenyt kaikkialle levinnyttä sananjalkaa.
Öisin tuoksu paljastaa vaatimattoman pohjolan orkidean ja tuoksun avulla löysin saunamökin ympäriltä 25 kukkivaa kaunotarta. Ei ole mennyt metsänsiivouspuuhat hukkaan.

Mikähän sipulikukka tässä kukkii? Kasvi on matala, vain noin 15 cm korkea. jokin laukka tiettävästi, mutta minulle ei ole jäänyt mitään merkintää mikä lajike. Kukinta on kestänyt yllättävän kauan, tässä se on jo hiipumassa.

Vanhan pionin kukinta oli tänä kesänä upeaa katsottavaa. Lämpimän sään vuoksi kaikki kukinta lakastuu aika pian, joten on nautittava hetkistä.

Ylpeydenaiheeni, jättiläisrhodo, ei jätä ketään pihalla vieraillutta kylmäksi. Se vetää huomion puoleensa koollaan ja upealla kukinnallaan. Tässä kuvassa kukinta ei ole vielä aivan täydessä vauhdissa. Lämpö saa tämänkin kaunottaren lakastumaan tavallista nopeammin.

Bambeilla on jälkikasvua. Toukokuussa olimme Neron kanssa tulossa iltalenkiltä rannasta, kun kissa osoitti minulle heinän kätköissä makaavan pikkubambin.
Emo laidunsi kauempana. Kuvassa isäbambi taitaa olla lastenvahtivuorossa. En tiedä onko vasoja enemmän kuin yksi, sillä jälkikasvua pidetään vielä visusti piilossa.
Yleensä metsäkauriita ei näy kesäisin näillä mailla, mutta nyt taisivat jäädä niemelle koska viime talvena ruokin niitä ahkerasti, eikä hyvää ravintolaa kannata jättää vartioimatta.

Nerossa oli punkki. Punkin tartuttua kissa tulee yleensä näyttämään sitä ja odottaa, että kiusaaja irroitetaan.
Irroitin punkin ja katsoin luupilla, että se lähti varmasti kokonaisena. Yllätyksekseni huomasin, että olin napannut tuplapunkin, isompaan punkkiin oli kiinnittynyt nymfi. Yök!
Nyt on Neron punkkisuoja uusittu ja verenimijät pysyvät loitolla.

Valkoinen kissa ei ole enää vieraillut sisätiloissa, se sai varmasti ikävän trauman viime kerrasta. En tiedä liikkuuko se muuten pihapiirissä, en ole nähnyt. Nero kuitenkin viettää sissielämää ja vartioi reviiriään yötä päivää, vain pikaisesti se ehtii vierailla ruokakupilla ja joskus malttaa makoilla aamuyön hetken piian kupeessa.

Toivotamme kaikille hauskaa juhannusta ja upeita kesäyön hetkiä ja lehdokin tuoksua, nautitaan niistä.

Ongelmanaapuri

Viime vuonna istutettu vuorijumaltenkukka selvisi talvesta.

Helteet ovat pakottaneet hellittämään puutarhaprojekteja. Iltaisin ja öisin olen kyennyt hetkeksi kasvimaan kimppuun ja siellä alkaa olla valmista ja ruoka jo hyvässä kasvussa. Seurana on tosin tuhannet verenhimoiset itikat, mutta nehän kuuluvat Suomen suveen.

Helteellä on etsittävä siimes tai lepäiltävä sisällä. Yhtenä päivänä köllöttelin sohvalla lukemassa kun kissanluukulta kuului outoa räpellystä. Ajattelin, että Nerolla on jokin iso saalis (esimerkiksi vesimyyrä) mukanaan, eikä sisäänkuljetus tahdo onnistua. Kun räpellys vain jatkui, menin kurkkaamaan ja samassa luukusta ponkaisi sisään väärä kissa. Se valkoinen "pääsiäiskissa".

Libanoninlaukka ja kevätpikkusydän

Vähän liian tottuneesti vieras asteli Neron ruokakupille.
Kun kehotin tunkeutujaa poistumaan sain vastaukseksi sähinää. Avasin oven ja jahtasin vierailijan ulos.

Tulikellukka ja puna-ailakki ovat räikeä pari.

Toissa yönä heräsin kello kolme. Makuuhuoneessani hiippaili valkoinen haamu. Kun nousin ylös se kai panikoitui ja pani ranttaliksi. Lattialle lensivät taimipotit, yksi keraaminen kynttilänjalka ja madonnafiguuri. Katselin hävitystä, sen aiheuttaja näytti kadonneen, ajattelin sen löytäneen tiensä ulos ja menin takaisin nukkumaan.

Pian pehtoori tuli sisälle ja sängynviereen kyselemään ateriansa perään.
Kissa pörhistyi ja siitä lähti selkäpiitä karmiva ääni kun se kurkki sängyn alle. Haamu oli siellä piilossa.
Näki kyllä, että pehtoori hyvin tunsi vierailijan, eikä sen kummemmin panikoitunut. Tarjoilin pehtoorille ruokaa.
Taimikasvatuksen vuoksi käsillä oli paineruisku ja päätin vähän opettaa haamua. Se sai niskaansa melkoisen suihkun ja raukka vetäytyi nurkkaan kovasti sähisten. Kävin avaamassa oven ja suihkutin kissan ulos.
Se ei ehkä osaa mennä luukusta ulos vaikka onnistuu räpeltämään tiensä sisään.
Pehtoori istui rauhallisena ja katseli öistä näytelmää.

Haamu lähti. Saatoin sitä vielä pihalla ja metsässä aimo matkan, heitellen käpyjä sen jälkeen. Nero seuraili rauhallisena perässä, sitä ehkä huvitti moinen näytelmä.
Yöpaidassa, kasteen kastelemana ja miljoonien hyttysten ympyröimänä palasin lopulta kotiin jatkamaan uniani. Siivoillessani jälkiä, huomasin, että vieras oli jättänyt kakat keittiön pöydän alle, ehkä hätäkakka.
Olen kysellyt lähinaapureilta, mutta kukaan ei tunnusta valkoista kissaa omakseen. Se ei kuitenkaan ole kulkuri, sillä valkoisessa, pitkässä karvassaan se on aina kuin juuri kampaajalta tullut, eikä näytä nälkiintyneeltä. Päinvastoin, ihmettelen, että se edes mahtui luukusta sisään. Ehkä kesävieras  joltakin mökiltä, mutta ei ihan lähimökeiltä.
Mikä neuvoksi jos häirikkö jatkaa vierailujaan? Onko vinkkejä?

Lämpimästi tervetuloa uudet seuraajat ja kivoja kesäpäiviä kaikille!

Akileijat kukkivat

Kevät on keikutellut, hellinyt lämmöllä ja lyönyt pakkasilla vasten kasvoja.
Kasvuharsoille on ollut käyttöä.
Kukkivat akileijat tuovat kesätunnelmaa.

Akileijat ovat itsestään kylväytyneet kesän pihalla viettäneen oliivipuun juurelle ja kukkivat sisätiloissa. Ihan kiva idea saada kevätkukkia on kylvää akileijoja ruukkuun kesällä.

Pakkasöistä huolimatta ovat hyvin suojatut retiisit kasvaneet mukavasti ja eilen kylvin niitä jo toisen kerran. Näin sato ei kypsy yhtä aikaa ja purtavaa riittää pitempään.

Meillä on tapana pehtoorin kanssa tehdä iltalenkki rantametsikköön.
Viime kesänä Nero ei suostunut lainkaan tulemaan rantasaunalle. Jotain uhkaavaa liikkui rantamaisemissa, ajattelin, että kissa on ehkä saanut muistutuksen hanhelta. Mutta koska hanhet eivät tunnu pehtooria pelottavan, oli syynä ehkä rannalla muutaman kerran näkemäni näätä. Viisas kissa varoo kohtaamista sen kanssa.

Ajoittain matka sujuu hitaasti, sillä jokainen ruohonkorsi on nuuhkittava tarkkaan. Kissan some.
Tarpeen tullen polun varrelle on myös hierottava omat merkkinsä ja piehtaroitava päivityksensä.

Meitä tarkkaillaan. Olen alkanut suhtautua hanhiin varsin myötämielisesti. Pariskunta on liikuttava; herra vahtii kaula pitkänä ympäristöä ja rouva saa aterioida rauhassa.
Erittäin suuren vaikutuksen hanhiherra teki kun se ajoit liian lähelle tulleen valkohäntäpeuran tiehensä. Aionkin hyödyntää uusia naapureita vahtieläiminä.

Joskus pidämme taukoa saunatuvassa.

Lämpö sai hyönteiset liikkeelle.

Huolestuneena seurasin marjapensaiden kukinnan alkua. Pakkanen ei kuitenkaan aiheuttanut vahinkoa, kukat olivat vasta aloittelemassa. Nyt käy pensaissa kova pörinä kun pölyttäjät ahkeroivat.

Mukavaa ja lämmintä viikonloppua kaikille!

Terveisiä Lahdesta

Sunnuntaina vierailin ystäväni kanssa Lahden Pihapiirimessuilla. Luultavasti enemmistö katsasti messut lauantaina, sillä sunnuntaina oli aika rauhallista vaikka väkeäkin oli liikkeellä.

Messujen yleisalueen koristelusta vastasi blogitapaamisista tuttu Eija Ojaranta ja se olikin messujen parasta antia. Alueelle oli loihdittu kokonainen puutarha, vajoineen, kompostinurkkauksineen, hyötytarhoineen ja ötökkämaailmoineen. Ihastuttava väriyhdistelmä tässä kukkaistutuksessa.

Nepalilaisen taiteilijan Milan Rain maailmanlaajuinen, yli 50 maahan levinnyt, projekti, White Butterflies toi tunnelmaa messujen keskelle.
Perhoset tuovat mukanaan iloa, onnellisuutta, kauneutta, lupaa olla juuri sellainen kuin olet.
Vierailijoita kehotettiin ottamaan kuva perhosparven alla ja tägäämään se osaksi projektia.

Minusta kasveja, varsinkin perennoita oli vähemmän myynnissä kuin aiempina vuosina. Pionit ja pelakuut, sekä yrtit olivat kuitenkin monilukuisina paikalla.

Ostin kokeiluun wasabin taimen ja pari muutakin yrttiä. Harmikseni huomasin kotona, että latva-artisokan taimessa oli kirvatkin valmiina. Niitä minulla olisi ihan omasta takaa. Koska sisällä kasvaa paljon taimia, jouduin laittamaan artisokan karanteeniin.

Messujen ilopilkkuja oli myös Nura Leinon hurmaavat vihanneskimput.

Messuilla oli tietysti myös paljon puutarhakalusteita ja -koneita, piharakennuksia, kasvihuoneita ja monenmoisia oheistuotteita.
Kivat ja sopivan kokoiset messut.
Pari blogituttuakin tapasin, mikä on aina ilahduttavaa.

Messukatsauksen myötä toivotan kaikille Iloista Vappua!

Mistä näitä valkosipuleita oikein tulee?

Kevät on edennyt hurjaa vauhtia. Torstaina koivuihin puhkesi hiirenkorvat ja tällä menolla vappusaunassa vihdotaan tuoreella vastalla.
Kevääseen ei kuitenkaan ole luottamista, se voi olla oikullinen.
Vähensin katteita valkosipuleilta, ne ovat hyvässä kasvussa. Alter egoni oli myös tutkimassa valkosipulitilannetta.

Hämmästyin kun huomasin valkosipuleita pukkaavan maasta vähän sieltä ja täältä. Olin ilmeisesti korjannut satoa huolimattomasti ja maahan oli jäänyt muutama sipuli kasvamaan. Irroitin kynnet ja istutin ne uudelleen, olen joskus ennenkin tehnyt tämän, joten tiedän, että sipuli ei siirrosta piittaa. Valkosipulisato-odotus on nyt tuplaantunut.

Tässä syksyllä istutetut kynnet hyvässä kasvussa. Kohtapuoliin annan niille lisää lannoitusta.
Kylvin jo retiisit ja peittelin hyvin, toiveissa aikaisia herkkupaloja.

Toissavuotiset jouluhyasintit ovat heränneet kukkimaan. Syksyllä aion laittaa maahan tarhahyasintteja jos vain löydän muun värisiä kuin keltaisia.

Kevätkaihonkukat ja esikot kukkivat uudessa penkissä, josta syksyllä poistin hurjasti levinnyttä mustialanruusupuskaa. Se on harvoja täällä tullessani kasvaneita koristekasveja. Samalla tuli poistettua rikkakasvit ruusupuskan alta.
Kevään hurja eteneminen on aiheuttanut puutarhurille tunteen,  että olen pahasti myöhässä kaiken kanssa. On koko ajan muistutettava itseään, että ollaan vasta huhtikuussa.
Sunnuntaina olen Lahdessa Pihapiirimessuilla, tavataanko siellä?

Pääsiäiskissa

Pääsiäisenä on totuttu näkemään pupuja ja tipuja, mutta meille ilmestyi pääsiäiskissa. Valkoinen jättiläinen, joka ei kärsinyt ainakaan itsetunnon puutteesta. Se tepasteli arvokkaasti pihalla ja kun ystävällisesti kehotin sitä poistumaan Neron reviiriltä se sähähteli tuimasti.

Tutkittuaan joka paikan talon alustaa myöten se viimein poistui korvat luimussa. Mistä lie tullut, ehkä jonkun kesäasukkaan lemmikki. Kissa on ainakin kaksi kertaa Neron kokoinen jätti ja pitkä turkki on hyvin hoidettu, joten kulkurista ei ole kysymys. Nero on tietysti hermostunut ja partioi ahkerasti reviirillään.

Bambiperhe on lähtenyt kesälaitumille. Tässä vielä perhekuva: Vasemmalla äiti, keskellä pikkupojat ja oikealla  isäpukki.
Äidin ja isän lähdettyä, pikkupojat jäivät tänne vähäksi aikaa orpona haahuilemaan, mutta nyt nekin ovat lähteneet. Isäpukin näin pari päivää sitten ohittavan pihapiirin. Tilalle on tullut valkohäntäpeuraemo, sillä on vielä viimevuotiset kaksoset mukanaan.

Myös viimevuotinen kandanhanhipariskunta on palannut. Ne nautiskelevat heinää pihan reunalla, kun minun piti ohittaa  ne saunapolulla, otin varmuuden vuoksi kättä pitempää mukaan, sillä en oikein luota hanhiin. Nämä jättivät minut täysin huomiotta, tuskin väistivät.

Nero ei hanhia pelkää vaikka ne ovat paljon suurempia, on saalistajan ja saaliseläimen roolit selvillä.

Hanhet vaivalloisesti väistävät vaanivaa kissaa, mutta onneksi Nero ymmärtää pitää sopivan turvavälin isoihin lintuihin.
Pehtoorin kevätkiireisiin kuuluu reviirin rajojen suojelu. Hyvä niin, sillä talven massiivinen lumimäärä kaatoi kasvimaan aitaa ja se pitää korjata ennen kuin viljelykausi pääsee alkamaan.

Perjantain saunailtana sain ihailla täysikuuta.

Kaunista viikkoa kaikille!