29.8.2016

Loviisassa

Lauantaina kuntoilimme ystävien kanssa kierrellen Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa. Erityisesti halusin vierailla blogiystäväni persoonallisessa kodissa. Temps perdu -blogin Nina on remontoinut  ja osin uudelleen rakentanut viime vuosisadan alun taloa, Lilla Ljuvaa, pari vuotta. Lopputulos on aivan tekijänsä näköinen; persoonallinen, iloinen, lämmin, kotoisa, inspiroiva ja myös salaperäinen.

Lämmin kuisti toivottaa tulijat tervetulleiksi. Hauska tilkkutapetti sopii hienosti tähän tilaan.

Koirateatteri kaapin päällä.



Ruusuinen ovi johtaa kylpyhuoneeseen.

Oven takana odottaa tälläinen tunnelma.


Persoonallisen ja kauniin kodin emäntä esitteli kotiaan sujuvasti kaikilla kielillä. Lilla Ljuva oli erittäin suosittu kohde, enkä yhtään ihmettele. Tunnelma on kiehtova ja joka katseella löysi ihania yllätyksiä.



Kiitos, Nina, lämpimästä vastaanotosta ja kotisi avaamisesta. Oli kiva tavata viimein kasvokkain.

Lopuksi vielä makupaloja muista kohteista:

















Loviisassa oli myös upeita pop up kahviloita, joiden herkuilla jaksoi jatkaa kierrosta. Ihana päivä ja sääkin oli lämmin ja aurinkoinen. Rauli-myrsky alkoi saapua vasta illan suussa, kotimatkalla myrsky lennätti puista lehtiä niin, että melkein piti käyttää tuulilasinpyyhkijöitä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

25.8.2016

Kultakuume

Autuas olo sai eilen mukavia vieraita kun blogiystävät Pepi ja Pirkko Tampereelta poikkesivat tiluksilla. Puutarhafestivaalin viirit sopivat hyvin tilaisuuteen vaikka ne onkin viritelty aidan ylle peuran riemuksi.

Siunattu Internet! Ilman sitä olisimme tuskin koskaan tavanneet ja ystävystyneet. Meillä oli oikein hauska päivä, jota hieman himmensi se, että Nero ei kerinnyt tapaamaan vieraita, vaan  viiletti omia polkujaan. Eipä tiedä prinssi, miten paljon menetti ihailua ja rapsutuksia. Kiitos käynnistä, ihanat naiset, ja tervetuloa uudelleen!

Hirveä kultakuume on iskenyt ja jatkuvasti pitää ravata poimimassa metsän kultaa vaikka omat varastot ovat aivan täynnä. Metsän kutsu on vastustamaton. Onneksi Pepi vei eilen mennessään yhden laatikollisen, mutta tänään tuli taas uutta saalista. On yritettävä löytää sopiva uhri, jolle nämä voisi tyrkyttää.
Suppilovahveroitakin oli jo hurjasti ja seuraavaksi alankin poimia niitä, ne voi laittaa kuivuriin ja varastoida komeroon. Kanttarellit sen sijaan eivät minusta ole hyviä kuivattuina, ne sitkistyvät ja muuttuvat karvaiksi.

Sipulisato ei ollut tänä kesänä kehuttava, mutta valkosipulit sen sijaan kasvoivat mahtaviksi.

Kynnet ovat suuria ja maukkaita.

Lajike on Aleksandra, kanta alunperin hankittu Hyötykasviyhdistyksestä. Parista sipulista tuli 24 jättimäistä valkosipulia, joista valitsen suurimmat ensi kesän satoa varten. Istutan kynnet hevosenlannalla lannoitettuun maahan joskus lokakuussa ja peitän olkikatteella.

Papuja menossa ryöpättäväksi ja pakkaseen.

Perunoilta taas sydämellisiä terveisiä.

Tämä kesä on ollut erittäin satoisa. Mustikoita, vadelmia ja puolukoita on ollut niin paljon kuin jaksaa poimia. Pensasmarjoista nyt puhumattakaan. Myös pihlajat ovat raskaina marjoista. Niitäkin piti vähän poimia ja tehdä hilloa.

Parista litrasta perattuja marjoja tuli kahdeksan purkillista hilloa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

17.8.2016

Puumanainen

Lepaalla vierailimme tietysti myös viini- ja puutarhamyymälässä sekä sen vieressä olevassa Savipajassa. Vaikka messuilla tein harkiten ostoksia, löysäsin huoletta kukkaronnyöriä Savipajan ihanuuksien keskellä. Kotiutin sieltä tämän puutarhaveistoksen, Erkki Hyttisen Puumanaisen.

Tälläiseen puumanaiseen pystyn samaistumaan. Jostain syystä figuurista tuli mieleeni myös Margaret Atwoodin kirja Oryx ja Crake.

Täytyy vielä keksi Puumanaiselle sopiva jalusta. Veistos kestää puutarhassa kesät talvet. Talveksi taidan kuitenkin siirtää tämän sisäiloksi.
Ja ostinhan minä messuilta muutakin kuin yhden taimen; luonnonkosmetiikkaa ja sidontanarua puutarhaan.

15.8.2016

Lepaa

Lauantaina kävimme ystävän kanssa Lepaa-näyttelyssä. Sattui aika sateinen päivä, mutta eipä se juuri haitannut.
Kauniin talon seinustalla kasvoi säleikköomenapuu.

Hyötytarha on valtava ja erittäin rehevä. Täällä kului toinenkin tovi tutkiessa.
Katteena on käytetty mustaa muovia.

Mallinukke saa tässä ylleen osmankäämihametta.
Näytteillä oli kaikkea viljelyyn ja puutarhanhoitoon liittyvää. Ammattimaisempaa kuin alkukesän messutapahtumissa, ylimääräistä krääsää ei ollut juurikaan tarjolla. Tunnelma oli leppoisa. Eniten minua kiinnostivat taimet ja kesäkukkauutuudet sekä biologinen torjunta ja -lannoitus. Todella paljon lähti mukaan ideoita ja tietoa. Taimimyyntipisteissä pidin pääni kylmänä vaikka houkutuksia oli. Vain yksi sinivaleunikko lähti mukaani.

Sinipallo-ohdake näyttää kauniilta punamullan kanssa.

Alueella on myös pieni kappeli ja hautausmaa.

Oli kiva päivä, näyttelypaikkahan on ihan omaa luokkaansa verrattuna messuhalleihin.
Sateen vuoksi otin aika vähän kuvia, mutta nautin kiertelystä ja muistikuvien tallentamisesta hyvässä ja asiantuntevassa seurassa.

13.8.2016

Kanttarellien kotona

Ympäristöstämme on hakattu paljon metsiä. Hienoja sienipaikkoja on kadonnut ja metsä on muuttunut vaikeakulkuiseksi raivioksi. Sain yhtenä iltana päähäni lähteä autolla sattumanvaraisesti uusiin maisemiin. Pysähdyin metsätien varteen ja jonkin aikaa kuljettuani kohtasin komean norjanharmaa Aksun.

Aksu ei ehtinyt jutella, sillä hän oli poimimassa vadelmia.

Jatkoin matkaani umpimetsään ja saavuin paikkaan, joka oli keltaisenaan kanttarelleja. Onneton kännykkäkuva ei pysty kertomaan totuutta. Sieniä riitti ja riitti, kori tuli äkkiä täyteen ja onneksi taskussa oli muovikassi, johon poimia lisää. Alkoi olla myöhä ja oudossa paikassa en halunnut jäädä pimeän jalkoihin. Jouduin lähtemään kotiin vaikka sieniä olisi vielä riittänyt.

Ei hullumpi saalis. Minulla on tapana puhdistaa sienet jo poimiessa, miksi kantaa roskaa kotiin. Osa saaliista jaettiin ystäville. Nyt on ilmeisen hieno kanttarellisyksy, kannattaa lähteä metsään.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

11.8.2016

Olisi pitänyt kuunnella Neroa

Aamuretki kasvimaalle nosti verenpainetta. Peura tai kauris oli käynyt vierailulla. Ensimmäisenä silmiin pisti rehevien hernepuskien kutistuminen. Mangoldeja ja kehäkukkia oli myös rouskutettu halulla. Kannatti laittaa punajuuret häkkiin, ne olivat säästyneet. Katsoin yöllä elokuvaa tabletilta ja Nero makaili sylissäni. Äkkiä se havahtui ja meni ikkunaan tuijottaen pimeyteen. Ajattelin, etteivät peurat öisin liiku enkä viitsinyt vaivautua. Olisi pitänyt. Myös karviaispensaista oli riivitty loppuja marjoja.

Turhautunut vahtikissa
Olin nähnyt sorkkaeläimen jälkiä kasvimaan aidan takana. Siellä se oli tapansa mukaan aitaa mittaillessaan syönyt syysleimut ja auringonkukat, mausteeksi kehäkukkaa. Korotettu aita piti, vain yksi kohta oli jäänyt liian matalaksi. Nyt sekin on korjattu ja portit vahvistettu. Harmi, että hukkasin jonnekin sen keväällä löytämäni erinomaisen peurankarkoitintökötin, nyt olisi sille suuri tarve, eikä uutta enää valmisteta.

Ehkä lopultakin pitäisi rakentaa uusi aita.

8.8.2016

Kuka on nukkunut vuoteessani?

Tuntuu Kultakutri kysyvän Ruusunmekon Lataamossa. Kesän yksi kohokohta on Avoimet puutarhat ja tänä vuonna tapahtumaa siunattiin kauniilla säällä, ainakin täällä Kanta-Hämeessä.

Mutta aloitetaan alusta. Ensimmäinen kohteemme oli Kielometsä Rengossa. On heti sanottava, että tämän postauksen kuvat eivät mitenkään tee oikeutta hienoille kohteille, jos haluatte nähdä lisää käykää puutarhojen kotisivuilla.

Suojaisassa ja lämpimässä puutarhassa metsän keskellä kasvaa paljon erikoisia perennoita ja puita. Tässä samettisumakki, Rhus Typhina. Muistaakseni Vakkataimen kasvattamasta alusta.

Puutarhassa kukki runsaasti toinen toistaan komeampia liljoja.

Upea kimikki, Cimifuga ramosa "Brunette". Kielometsän kasveilla oli hienot nimilaput, siitä erikoiskiitos puutarhureille.

Kivikkopuutarhan näyttävä hopeakurho, Carlina acaulis.

Lämmin kiitos Jukalle, Markolle ja Rasmukselle vieraanvaraisuudesta ja tuomenkukkamehusta. Suosittelen tätä kohdetta Avoimien vierailijoille, ette tule pettymään.


Mutta palataan Lataamoon. Seuraava kohteemme oli Ruusunmekko Lammilla. Puutarha on tuttu blogista ja puutarhurinkin olen tavannut pari kertaa. Silti vasta paikanpäällä voi kokea oikean tunnelman. 

Puutarhassa seikkaillessa löysi yhä uusia kutkuttavia yksityiskohtia, ikävä kyllä otin aivan liian vähän kuvia hienouksista, sillä keskityin tällä kertaa enemmän kokemiseen ja keskusteluun matkakumppanini kanssa. Ruusunmekon mittava pelargoniakokoelma oli levittäytynyt moneen paikkaan.



Puutarha kätkee sisäänsä kolme kasvihuonetta.

Täällä oli alettu kasvattaa kasveja enenemässä määrin hiekkapedeissä. Vaikka alueella ei vielä ole kotiloita, niiden tuloon haluttiin varautua etukäteen. Kotilot eivät viihdy hiekalla.

Kiitos Ruusunmekolle, että avasit kiehtovan puutarhasi vierailijoille. Myös tätä kohdetta suosittelen lämpimästi, valtava inspiraation lähde.

Vaikka minulle kaksi puutarhaa on yleensä maksimi, poikkesimme vielä pikaisesti Kartanonpuistossa koska olimme lähitienoilla. Kohde on laaja ja siellä on paljon nähtävää. Mutta meillä oli jo kiire kartanon taimimyylään, joka sijaitsee parin kilometrin päässä Kartanonpuistosta. Ihastuin Ruusunmekon puutarhassa upeaan perhoskasviin, punalatvaan ja löysin ilokseni taimen myymälästä.

Olen vieraillut tässä kohteessa kolme vuotta sitten ja puutarha oli aika paljon muuttunut siitä. Upea kohde tämäkin, suosittelen. Kiitos vierailumahdollisuudesta puutarhalle ja ystävälliselle taimimyymälän henkilökunnalle.

Mukavaa viikkoa kaikille! 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...