Päihteillä uuteen vuoteen

Nero sai mieleisensä joululahjan, tanakasti kissanmintulla ryyditetyn Yeowww!-huumebanaanin.

Banskusta saa kunnon halausotteen, sitä voi riepotella rajustikin.

Seniori innostuu häärimään lempilelunsa kanssa useita kertoja päivässä. Joskus on kesken unienkin ponkaistava ottamaan lisäpotkua tötsyistä.

Sitten jaksaa taas keskittyä olennaiseen.

Iloista Uutta Vuotta kaikille ja antoisaa 2020!

Joulusauna

Olen kiitollinen jokaisesta loppuvuoden valonpilkahduksesta, niitä on ollut hyvin harvassa.

Joulusauna kuuluu traditioon. Mikä siitä tekee erityisemmän kuin muista jokaviikkoisista saunahetkistä, no ei mikään muu kuin joulunaika :)

Toissa syksynä ostin poistomyynnistä puisen kukkahyllyn ja tuunasin siitä pieneen saunaan sopivan puutelineen.

Saunatuvan makuuhuoneessa on joulunakin kesäinen tunnelma.

Tuvan puolella on jouluisempaa, varsinkin iltaisin kun sähkötöntä tilaa valaisevat vain takka ja kynttilät.

Pehtoori ei osallistu saunomiseen, mutta on mielellään mukana valmisteluissa.

Ikkunan takana, terassin pöydällä istuu varis. Se on keinotekoinen ja sen tarkoitus on pelotella lintuja lentämästä ikkunaan. Ikkunassa on varotoimenpiteenä myös aina jotain koristeita roikkumassa.

Tiensä päähän tullut linnunpönttö on päätynyt koristeeksi.

Jäämeren retkiltä tuotuja valaan nikamia takan päällä.

Tähtilaukka luumaljakossa

Koiranruusun kiulukat joulun väriä tuomaan.

Löylyjä odotellessa.

Rauhaisaa joulua kaikille!

Kestääkö yhden yön juttu?

Valkea joulu taitaa jäädä haaveeksi näillä tienoin, mutta oli meillä jo hetki talven makua. Aurinkokin näyttäytyi ja Neron kanssa lähdettiin rantaretkelle.

Yhden yön pakkanen oli jäädyttänyt järven.

"Älä vain mene jäälle, se ei kestä", varoittelin minä.

Kissalla esiintyi taas ajoittaista kuuroutta ja minä mietin kumpi pettää ensin jää vai hermoni.
Hyvin näytti yhden yön juttu kissaa kantavan, eikä pehtoori onneksi lähtenyt viilettämään rantaa pitemmälle.

Bambitkin olivat liikkeellä, niille maistuivat tarjoamme herkut.

Rattoisaa joulun odotusta, ei enää montaa yötä.

Harmaassa todellisuudessa

Tervehdys pitkästä aikaa.
Marraskuun harmaus saa melkein vaipumaan talviunille, mutta kyllä täällä vielä hereillä ollaan.
Elämässä on ollut niin paljon yllätyksiä ja käänteitä, ettei uni ole päässyt yllättämään.

Hämärän hyssyä riittää, mutta kun sunnuntaina aurinko pilkahti, huomasi viereystilassa selkeän eron.

Monta yötä jouduin valvomaan kun yhtenä iltana lähtiessäni joogaamaan, kohtasin pihatiellä pikkubambin, joka roikotti toista takajalkaansa. Pohdin sen kohtaloa ja surin.
Iloni oli suuri kun jonkin ajan kuluttua näin sen kulkevan pihassa emonsa ja sisaruksensa kanssa. Ihan pientä ontumista lukuunottamatta jalka näytti olevan kunnossa.

Pehtoori Nero viihtyy yhä enemmän sisätiloissa, välillä on kuitenkin käytävä nappaamassa myyrä tai hiiri hiukopalaksi.
Tylsyyttä karkottaakseen Nero toi yhtenä yönä elävän myyrän piialle huviksi. Oli könyttävä ylös vuoteesta ja ryhdyttävä myyräjahtiin. Pehtoori poistui ulos kissanluukusta ja jätti piian leikkimään jyrsijän kanssa. Sain onneksi pyydystettyä elikon pieneen haaviin ja vietyä pihalle. Ehdin nukkumaankin vielä toviksi.

Minulla on komea maakellari, ihan luksusta, mutta sen sisimmän oven karmi tuli tiensä päähän eikä kantanut enää saranoita.
Eipä hätää, monitaitoinen Apureiska tuli apuun, asensi uuden karmin ja mikä parasta ovesta tuli täysin jyrsijänpitävä metallisine peitelistoineen ja oven metallivahvikkeineen. Oveen lisättiin vielä ilmastointiventtiilikin. 
Harmi kun en ole tullut ottaneeksi kuvaa valmiista ovesta ja nyt on aivan liian pimeää lähteä kamerahommiin. Saati ennen-kuvaa kaikkine verkko- ja muine hiiriestevirityksineen. Nyt on ilo käydä kellarissa ja satokin on turvassa.
Missä sie tarvitset oikei hyvvää miestä, täs siul on sellane!

Mukavaa marraskuun loppua kaikille!

Perennojen syysleikkaus

Pikku apulaiset olivat aamuvarhaisella jo puutarhatöissä. Maa oli vielä kuurassa pakkasyön jäljiltä, mutta metsäkaurisperhe ahkeroi jo perennojen syysleikkauksen kimpussa. Ensin hoidetaan kuunliljat ja syysleimut. Kuvassa siistitään verikurjenpolvikasvustoa ja samaan syssyyn menee myös kyläkurjenpolvi.

Pappa ihmettelee, mikä ihmeen häkkyrä on aseteltu syysvuokkojen hoitoa estämään. Kaurisäiti palasi jokin aika sitten kaksosineen ja ihmettelin minne isäkauris on kadonnut. Nyt se oli laumassa mukana, mutta onko se sama isä kuin viime talvena? Tuollaiset pienet sarvet tähän aikaan?

Olen tehnyt uusia perennapenkkejä ja karsinut vähän kuusikkoa, jotta ne saavat paremmin valoa. Leikkasin myös ränstyneet ruusupuskat kokonaan alas, niiden juurakoita pitää vielä kaivaa ylös kunhan kerkeän. Siinä olikin vesimyyrillä ihmettelemistä, sillä ruusupuskien alustalta paljastui niiden päämaja. Ne eivät liiku avoimilla paikoilla ja pöpelikön karsiminen katkaisi niiden kulkuväylät.

Tässä kuvassa kuunliljat on vasta esileikattu. Onneksi olen laitellut näihin reunapenkkeihin kasveja, joista monet eivät näytä maistuvan kauriille, kuten auringonhatut. Luonnonvaraiset kotkansiivet ovat kasvaneet komeiksi kun hävitin ympäriltä nokkos-, vuohenputki-, horsma-, mesiangervo-, vadelmakasvustoja.

Sienessäkin olen ehtinyt käydä. Sateet toivat aika onnistuneen sienisadon; kanttarelleja ja herkkutatteja. Suppilovahverot ovat vielä vaiheessa, paljon pieniä alkuja näin maanantain kierroksella, mutta vain litran verran isompia.

Ihan pihapiirissäkin kasvaa muutamia herkkutatteja. Kaikki pitävät niistä, myös kauriit, oravat ja pikkujyrsijät. Kuvassa oravan sienivarasto, se oli säilönyt herkkutatin varmaan paikkaan kuusen oksille.

Kokeilin bataatin kasvatusta tänä kesänä. Hyvin kasvoi reilun nyrkin kokoiseksi huonosta kastelusta huolimatta. Bataatti vaatii hyvin lämpimät kasvuolosuhteet ja sellaisia oli tarjolla tänä kesänä. Ostin valmiit taimet Marketanpuiston markkinoilta.

Nostin viimeiset porkkanat ja punajuuret. Tämä Elsan lempituoli -nettikaupasta ostamani sadonkorjuukori on todella kätevä. Mullat voi huudella pois letkulla vain vähän hölskyttelemällä juureksia korissa.

Pehtoorin ruokahalu on tasaantunut, ilmeisesti hän on saavuttanut haluamansa mitat. Ruoka maistuu edelleen, mutta normitahtiin. Myyrää riittää, niitä tuodaan näytille muutamia päivittäin ja aika usein näen ikkunasta Neron aterioivan ulkona myyräpaistin äärellä. Jyrsijät alkavat hakeutua rakennuksiin ja kissan ei tarvitse kuin odotella talon alla, että paisti juoksee suuhun.

Tervetuloa uusille lukijoille ja iloista syysviikkoa kaikille!

Olipa kerran kasvimaa

Kasvimaa on tuottanut satoa tänäkin kesänä, vaikka päivitykset ovat jääneet vähiin.
Tänä vuonna päätin olla kasvattamatta mitään ristikukkaista, eli kaalit jäivät pois. No, retiisejä kyllä kasvatin alkukesästä harson alla. Vältyin kaalikoiden ja kirppojen hyökkäyksiltä, ehkä ne panivat muistiin, ettei näille kulmille kannata vaivautua.
Kuvassa etualalla kukkii Mozart-peruna. Erinomainen, punakuorinen lajike, jota eivät taudit näytä vaivaavan. Suosittelen kokeilemaan. Samassa penkissä kasvoi myös vähän siikliä ja siitä tuli niin rupista, ettei rupisempaa voi olla. En kastellut perunoita, mutta kuivuudesta huolimatta tuli erinomainen sato.

Kreikkalainen vuoritee on kasvanut täällä jo useita vuosia. Se on selvinnyt hyvin talvista. Se on immuunijärjestelmää vahvistava erinomainen talvitee, jonka sanotaan suojaavan flunssalta. Tosin sen sanotaan auttavan melkein mihin vaivaan tahansa.

Valkosipulit kasvoivat komeiksi ja nostin ne ylös jo elokuun ensimmäisellä viikolla. Näitäkään en ole kastellut kuin vähän alkukesästä.
Koska tiesin kesästäni tulevan monin tavoin touhukkaan, jätin melkein puolet kasvimaasta (se on suuri) kesannolle. Yrtit ja kukat valtasivat kesantopenkit nopeasti. Kylvettyä osaakin jaksoin kastella aika vähän, mutta siitä huolimatta satoa on tullut mukavasti.
Porkkanaa, papuja, kurkkuja, sipulia, valkosipulia, perunoita, palsternakkoja, purjoa, punajuuria, kesäkurpitsaa.... mm. Ja tietysti lukemattomasti erilaisia yrttejä. Vielä en ole kaivellut mukulapähkämön juuria, mutta aion pian maistella niitäkin. Myös sokerijuuri odottaa vielä testausta.

Kasvimaan aidassa kukki komeasti tuoksuköynnöskuusama. Se teki kauniita oransseja marjoja ja vaikka tiedän, että kasvi on myrkyllinen päätin vähän maistaa yhtä. Tarkoitukseni oli sylkäistä myrkkymarja pois, mutta hups, vahingossa nielaisinkin sen. En kehota kokeilemaan, seuraavana päivänä kärsin ripulista. Maistui muuten hyvältä.

Osa sipuleista jäi aika pieniksi, mutta kohtuullinen sato tuli kuitenkin. Näitäkään en paljon jaksanut kastella. Melkein kaikki punasipulit tekivät kukkavarren, joten se niistä, mutta kyllä kukatkin olivat ihan nättejä.
Palsternakkoja ja purjoja sekä tietysti maa-artisokkia on vielä kasvamassa.

Kuivuudesta johtuen kirjorevonhännät jäivät aika pieniksi, tässä niitä on päätynyt kylpyhuoneen maljakkoon.

Pihan reunoilla kasvoi tänä kesänä runsaasti maitohorsmaa. Valmistin sen kukista upeaa kesäjuomaa.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen satoon vaivannäkööni nähden.
Sen pituinen se.

Mustan kissan paksut posket

Sairastellessaan Nero menetti lähes kolmanneksen painostaan ja entisen komeuden saavuttamiseksi hänet pantiin lihotuskuurille. Ruokaa tarjoiltiin niin paljon kuin kissa suostui syömään.
Toipuminen edistyi hyvin ruoka maistui erinomaisesti.
Saavutetuista eduista ei tingitä, tuumii pulska pehtoori ja kaksi ruoka-annosta kerralla olkoon normi.
Kohta pitää miettiä laihdutuskuuria.

Piian tarjoamien aterioiden lisäksi maistuu noutoruoka. Luke-keskuksen mukaan myyräkannat romahtivat Hämeessä talven jälkeen, meillä se ei kuitenkaan ole näkynyt.

Nero pitää kiinni kesästä. Vaikka ukkonen jyrisee ja sataa kaatamalla, nukkuu pehtoori pihan aurinkotuolissa kahden päivänvarjon alla.

Löydätkö virheen tästä kuvasta Neron vahtipaikalta?
Aivan, kuvassa ei olekaan kissa.
Pehtoorin kiireiden vuoksi paikalla päivysti varavahti, pikkuinen Hopsu-koira, joka oli meillä hetken päivähoidossa. Nero ja Hopsu eivät kohdanneet, vaan pehtoori oli omissa menoissaan.

Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet lukijat ja kivaa syysviikkoa kaikille!

Rakkautta ensisilmäyksellä

Lauantaina puutarhabloggaajia kokoontui Kotipuutarhalehden kutsumina syystapaamiseen Raaseporiin, Tahvosten taimistolle. Kun oltiin saatu vatsat täyteen herkkuja,  päätoimittaja Maija Stenman valisti meitä mitä kannattaa istuttaa syksyllä.  Kekkilän Mari Kaartokallio antoi kattavan tietoiskun katteista ja syysistutusmullista.

Heti astuessani huoneeseen silmäni nauliutuivat pöydän kukka-asetelmaan ja se oli menoa. Rakkautta ensisilmäyksellä.

Ulkona Ruduksen Iia Suikki esitteli betonikiviuutuutta, Riimukiveä.

Kivistä voi latoa mieleisiään, enemmän tai vähemmän orgaanisia kuvioita ja sitoa vaikka rinnepenkin kivikkokasveille. Kivi on läpäisevyytensä vuoksi hyvä valinta myös hulevesille.

Tietoiskujen jälkeen pääsimme kiertelemään taimistolla. Sanna Tahvonen seurasi ryhmäämme suurella peräkärryllä varustetulla lavamönkijällä. Kuten huomaatte en ollut ainoa, joka menetti sydämensä 'Pink Annabelle' pallohortensialle. Lava täyttyi hetkessä taimiruukuista.

Tomi Tahvonen vastaili joukkomme lukemattomiin kysymyksiin asiantuntevasti ja kuten huomaatte Sannalla on jo peräkärrykin täynnä bloggaajien haalimia taimia.
Päivä oli antoisa ja aika kului kuin siivillä. Oli kiva tavata taas blogikavereita ja sain sekä heiltä, että isänniltä paljon uutta tietoa ja vinkkejä.

Tahvoset-taimisto on valtavan laaja ja näimme siitä vain murto-osan. Kaikki taimet olivat erittäin laadukkaita ja hyvässä kasvussa. Evääksi saimme vielä laatikollisen kauniita ja maukkaita Petteri-omenoita.
Minäkin huluan oman Petterin puutarhaani.
Kiitos kaikille runsaasta informaatiosta ja hyvästä seurasta. Pink Annabelle on jo istutettu.