Missä perhoset ovat?

Keväällä kitkin kasvimaalta ja sen ympäristöstä tuhansia päivänkakkaran taimia. Ajattelin kuitenkin jättää vähän kasvamaan kaunistukseksi ja perhosten iloksi.

"Vähästä" on muodostunut valtava päivänkakkaraniitty kasvimaan taakse. Nämä ovat luonnonvaraisia alkujaan, mutta hyvässä maassa ne kasvavat reilun metrin korkuisiksi. Perhosia vain ei ole paljon näkynyt. Takaa kurottaa päätään kaunis limenkeltainen palsternakka, joita siirsin keväällä muutaman kasvimaan taakse. Niistä saan siementä uuteen satoon ja ne ovat  minusta todella kauniita kukkivina.

Kasvimaan taakse peitettynä olleelle joutomaalle kylvin viime vuonna muutaman neliön kukkaniityn. Varsinainen siemen oli Maatiaisen perennaniittypussi ja lisäksi kylvin mukaan puutarhasta keräämiäni siemeniä. Ihan vain mesikärsien ja omien silmieni iloksi.

Paljon kaikenlaista olisi tarjolla. Lämpö on onneksi houkutellut pörriäiset liikkeelle. Itsestään kylväytyneitä pioniunikkoja kasvaa siellä täällä kasvimaallakin.

Perhoset eivät ole vielä valmiita. Kunhan nämä nokkosperhosen toukat pääsevät koteloitumaan, syntyy pian uusi sukupolvi kauniita lentäjiä puutarhaan.
Olin niittämässä nokkos-horsma kasvustoja, mutta työ piti keskeyttää kun huomasin nämä. Useissa nokkosissa oli eri kokoisia toukkia.

Yleensä isohirvenjuuren kukissa käy melkoinen kuhina kun perhoset häärivat niiden kimpussa. Onneksi kukinta kestää pitkään ja uusi perhospolvi ehtii vielä nauttimaan siitä.

Tämä portti kasvimaalle on suljettu kukkien toimesta. Mutta pörriäisiä se ei pidättele, melkoinen pärinä käy kasvimaan kurkkuyrteissä ja kurpitsat ja muut tulevat pölytetyksi siinä sivussa.

Rohtovirmajuurikin houkuttelee yleensä perhosia, mutta nyt taitavat vain yöperhoset nauttia sen makeasta medestä.

Meille eivät helteet ole vielä ehtineet ja yöt ovat olleet edelleen melkö kylmiä, mutta näyttää kesältä.

Tuhkimo löytynyt

Lomalainen ehti suorittaa arvonnan ja kissakenkien uudeksi omistajaksi valikoitui Mamma A.
Onnea voittajalle!

Neroa avusti arvonnassa lahjomaton Randomizer.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Nero lomailee

Olen ollut niin paljon liesussa, että lähdettiin Neron kanssa viettämään yhteistä laatuaikaa "mökille". Tänne kissakin matkustaa mielellään, omin jaloin ja jos alkaa mökkiympäristö kyllästyttää voi heti kipaista kotipihaan.

Nero kummastelee piian halua mennä kylmään veteen. Saunasta se käy viileämmässäkin säässä. Prinssi ei tykkää saunoa, se katsoo ovelta silmät pyöreinä kohisevaa kiuasta ja poistuu odottelemaan muihin puuhiin. Kalastuskaan ei tuntunut tällä kertaa kiinnostavan.

Järvellä tapahtuu aina jotain mielenkiintoista.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Eeva!
Mukavaa sunnuntaita kaikille, taisi viimein tulla kesä!

Pellolta pataan

Kasvimaa rehottaa viileistä säistä huolimatta. Yöt ovat olleet suorastaan kylmiä, mutta meillä ei kuitenkaan ole käynyt halla vierailulla. Kun muiden kiireitten vuoksi olin pari päivää pois kasvimaalta, siellä näytti tapahtuneen uskomaton kasvupyrähdys. Näyttää ehkä kukkaniityltä, mutta kyllä tuolla enimmäkseen on hyötykasveja.

Salaattifenkolit pullistuvat lupaavasti. Lajike on Zefa Fino, se on ainoa lajike, jolla olen onnistunut saamaan kunnon sadon. Fenkoli haluaa pitkän yön, meidän valoisissa öissämme se alkaa helposti kukkia ja silloin se ei paisuta tyvelleen herkullista vihannesta.Istutin esikasvatetut taimet hyvin harvaan, se ja tasainen kosteus takaa onnistuneen sadon.

Kesäkurpitsoitakin voi jo poimia, tässä Latino. Yritän kerätä kesäkurpitsat pieninä, silloin en jää pulaan liian rujnsaan sadon kanssa. Tänä kesänä ryytimaa tuottaa kolmea lajia, Latinoa, tavallista vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa.

Tässä pata-aineksia. Lehtikaalia, kyssäkaalia (sen nautin kyllä raakana raasteena, mutta lehdet menevät pataan), uudenseeleanninpinaattia ja kesäkurpitsaa.

Kurkkukin alkaa tuottaa satoa. Lajike on partenokarppinen Hokus, lisäksi ostin kylmää saaneiden tilalle pari tainta, niiden lajikkeesta ei ole tietoa.

Köynnöspinaatti rehottaa ja päivänkakkara on tukkinut portin. Vasemmalla kasvaa Tom Fox-kurpitsa ja oikealla turbaanikurpitsaa. Molemmat kukkivat jo ja Tomppa on tehnyt melkoiset lonkerot. Annan sen mennä aidan ulkopuolelle kypsyttämään hedelmiään. Kun varressa on muutama kurpitsan alku, katkaisen sen, jotta kasvi käyttää energiansa kurpitsan kypsyttämiseen.

Olen tyytyväinen muoviseen kasvihuoneeseeni, jonka suojissa tomaatit kypsyvät. Tälläisenä kesänä sato olisi ihan toisessa vaiheessa avomaalla.

Pensaspavut kukkivat.

 Samoin sokeriherneet.

Sipuleitakin voi jo poimia.

– Eikö tämä kielokin ole erityisen suloinen?
Peuraemo on tuonut metsän siimeksestä kaksi pientä vasaa näytille. Eilen illalla emo kierteli yksikseen kasvimaan laitamilla tutkimassa satotilannetta. Olen rakentanut toista aitaa muutaman metrin päähän varsinaisesta aidasta, joten kohta minulla on tuplavarmistus sadolle. Metsäkauriita ei ole näkynyt koko kesänä.

Vielä ehtii osallistua arvontaan, linkki tuossa oikealla ylhäällä.

Kesäyön unelmia

Viikonloppu oli hyvin kultturipainotteinen. Perjantaina olin Helsingissä Mustikkamaan kesäteatterissa katsomassa Ylioppilasteatterin esitystä, Kesäyön uni, jossa nuori ystäväni esiintyi.
Produktio on saanut erinomaiset arvostelut, kannattaa käydä katsomassa tämä imersiivinen (moniaistinen, osallistava teatteri- tanssi- tai esitystapahtuma, jossa osallistuja "upotetaan" esityksen maailmaan) näytelmä, joka kuulemma muuttaa muotoaan esityksestä toiseen.

Esitys oli aika vaativa katsojalle, sillä näytelmä levittäytyi laajalle ympäristöön ja välillä oli vaikea pysytellä vauhdikkaiden roolihahmojen perässä. Päänäyttämöllä esitettiin kuitenkin koko ajan toista aiheeseen limittyvää näytelmää, joten pakko ei ollut liikkua.

Taas Shakespearea, edellinen teatterikäynti oli Macbeth Tallinnassa.
Kesäyön unella on hienot puitteet ja perjantaina sää oli suosiollinen. Juoksenneltuani pitkin Mustikkamaan kallioita ja rantoja olin aika väsynyt, mutta mieli oli kylläinen illan annista.

Lauantaiaamuna ystävät kävivät nappaamassa minut mukaansa Porin Jazziin ja vietimme siellä mukavan päivän ja yön nauttien upeista esityksistä. Festivaali on erittäin hienosti organisoitu, hyvää ruokaa oli tarjolla runsaasti ilman jonotusta, vesipisteistä saattoi täyttää juomapullonsa ja wc-jonot etenivät nopeasti. Tunnelma oli leppoisa ja Kirjurinluodolla oli helppo viihtyä aurinkoisena päivänä, illalla oli toppatakki kuitenkin tarpeen, mutta tunnelma pilvissä.

Minulla ei ollut kamera mukana, mutta otin muutaman kännykkäräpsyn.
Nautiskelimme kolmella lavalla tarjotuista esityksistä; Kuubalainen laulajatar, Daymé Arocena, ugandalaistaustainen soul-laulaja Michael Kiwanuka, legendaarinen Jethro Tull, julistava Shabaka & The Ancestors, Pekka Pohjolaa Verneri Pohjolan esittämänä, Queen of Funk  Chaka Khan ja illan ehdoton helmi, minulle ennestään tuntematon Sun Ra Arkestra.

Sun Ra Arkestra on jotain aivan uniikkia. Säveltäjä, pianisti, filosofi Sun Ra kuoli vuonna 1993, mutta Arkestra jatkaa 93-vuotiaan saksofonistin, Marshall Allenin (kuvassa keskellä) johdolla. Ikämieheltä ei virtaa puuttunut ja hän todella tunsi instrumenttinsa ja käsitteli saksofoniaan sellaisella taituruudella, että yleisöltä leuka loksahti monta kertaa. Esitys alkoi puoli kymmenen illalla ja yleisö alkoi olla jo hieman väsynyttä, mutta Arkestra toimi kuin laturi. Itsekin tunsin saavani sellaisen energiapiikin, että oli muiden lailla oltava liikkeessä koko esityksen ajan. Minut valtasi hmeellinen hyvänolontunne ja ystäväni kuiskasi minulle uskovansa, että olemme saamassa initaation. Ja siltä se tosiaan tuntui.

Välillä puhaltimet jalkautuivat yleisön joukkoon.

Paitsi musiikillisesti, esitys oli myös visuaalisesti upea, futuristis-muinaisegyptiläisvaikutteisine asuineen. Arkestran lopetettua olimme sellaisen tyytyväisyyden ja energian valtaamia, ettemme halunneet enää rikkoa tunnelmaa päälavalla aloittavan Grace Jonesin esityksellä. Vain osa porukastamme kävi kurkkaamassa häntä ja ystäväni kanssa nautimme chai lattea kauniissa illassa.
Sunnuntai kului lepäillessä kevyen puutarhatyön merkeissä.
Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Minna!
Kivaa viikkoa kaikille!

Outo löytö

Rantasaunan terassiremontin jälkeen raivasin vähän ympäristöä. Alue on luonnontilassa olevaa metsää, sinne ei tietääkseni ole koskaan istutettu mitään. Pöpeliköstä löytyi kuitenkin ruusu.

Aikani ihmettelin ja odottelin nuppujen aukeamista. Kasvutavasta päätellen tämä on köynnöruusu. Vai voiko pensasruusu tehdä tuollaisen verson joutuessaan metsän kätkemäksi. Tunnistaako joku? Kummallisinta on etten ole viidentoista vuoden aikana kertaakaan kiinnittänyt siihen huomiota, se on kasvanut hyvin kätkeytyneenä.
Voisikohan tämän siirtää pihaan parempiin multiin ja valoisampaan paikkaan?

Maanantaina oli lämmin kesäpäivä ja sen innoittamina lähdimme lounaan jälkeen ystävän kanssa Iso-Melkuttimelle patikoimaan ja uimaan. Iso-Melkutin on yksi harvoja kirkasvetisiä järviämme ja siksi myös sukeltajien suosiossa. Kiersimme järven rantaviivaa seuraavan kävelyreitin.

Näimme järvihirviön ja kuikkapariskunnan.
Pysähdyimme hiekkarannalle uimaan ja syömään eväitä.
Oli ihana päivä.

Ahomansikoista voi päätellä että nyt on kesä. Olen antanut niiden rehottaa eri puolilla vaikka välillä kitkenkin niitä rajulla kädellä. Kasvimaalla ne kasvavat viljelylaatikoiden ja käytävien raoissa, sieltä niitä on helppo käydä poimimassa ja satoaa saa koko kesän. Mustikatkin alkavat kypsyä, aurinkoiselta rinteeltä voi jo poimia aamiaismarjat.

Katso myös edellisen postauksen Tuhkimon etsintä -ilmoitus.

EDIT:
Kun sää poutaantui kävin vielä kuvaamassa ruusua tarkemmin. Piikit ovat mielestäni kissankynsimäiset, osa vihreitä ja osa punaisia.

Myös lehtiruodissa on pienet piikit.

Lehti

Kaivelin vähän heinää ruusun juurelta ja löysin toisenkin haaran, joka kasvoi maata myöten kokonaan heinän ja mustikanvarpujen peittämänä. Uskon, että tämä kaunotar iloitsee löytymisestään yhtä paljon kuin minäkin.

Catwalk kesäarvonta

Sain joululahjaksi hauskat kissakengät, niissä on yksi vika, ne ovat minulle vähän liian pienet. Kenkiä on sovitettu jokaiselle Tuhkimolle lähipiirissä, mutta sopivaa jalkaa ei ole löytynyt. Niinpä ajattelin etsiä Tuhkimoa blogin välityksellä. Kengän koko on 37, nafti malli. Pinta on samettimainen ja kisuilla on kumipohjat.
Kengät saa omakseen osallistumalla arvontaan:
Kommentilla yksi arpa ja linkittämällä oheisella kuvalla omaan blogiin kaksi arpaa.
Kaikki voivat osallistua, mutta anonyymien pitäisi jättää kommenttiin sähköpostiosoite, jottei mahdollinen voitto mene sivu suun. Kertokaa kommentissa monellako arvalla osallistutte.
Osallistua voi 24.7. asti.
Onnea arvontaan!

PS. Kengän pohjassa on numero 38, joka on oma kokoni. 
Mutta arvioin näiden kooksi 37.

Atshiii!

Lauantaina korjasin itsestään kylväytyneen kamomillan kukinnot teeaineksiksi. Yksi lavakaulus oli täynnä kamomillaa, joten sen rauhoittavaa vaikutusta voi nauttia kylvyssäkin.

Kukintoja tuli monta litraa ja laitoin ne kuivuriin. Mykerökukkien kanssa puuhastelu aiheutti kuitenkin herkistymistä ja pian alkoi nenän kirvely ja aivastelu. Olo äityi niin pahaksi, että oli pakko napata antihistamiinia. En kärsi heinänuhasta enkä siitepölyallergioista, mutta liika on liikaa. Nenän ja silmien kirvely lakkasi vasta parin päivän kuluttua.
Sadonkorjuun jälkeen revin kamomillat pois, jotta saan penkin muuhun käyttöön. Odottelen kuivaa säätä, jotta voisin kerätä jo yrttejäkin kuivuriin. Niitä kannattaa leikata kaiken kesää, kasvavat siten paremmin. Ainakin ranskalaista rakuunaa voisi jo kuivata, sitä kuluu minulla paljon ruoanlaitossa. Venäläistä rakuunaa taas ei toimita kuivata lainkaan, se menettää arominsa ja maistuu vain ruoholta. Tuoreena se on käyttökelpoinen.

Kasvimaalla valmistuu satoa hitaasti, mutta varmasti. Valkosipulit ovat vankistuneet ja kasvaneet entisestään. Leikkaan niistä kukkavarret pois, jotta kasvu keskittyisi sipuliin. Kukkavarsia ei kannata heittää pois, ne ovat herkullisia ruoanlaitossa, salaatissa tai leivänpäällä ja säilyvät hyvinä pitkään jääkaapissa.

Tämän kesän ihanuus on ollut kirvattomuus ja kaalikoittomuus. Kirvat hyökkäävät yleensä aina latva-artisokan kimppuun, mutta nyt se saa kasvaa ilman vainoojia.

Pinaatista saa jo satoa. Kylvän sitä uudestaan myöhemmin, sillä aikainen kylvö alkaa helposti kukkia.
Tuolla kasvaa myös lamopinaattia, eli Uuden-Seelannin pinaattia, osin itsekylväytyneenä. Sen lehtiä voi korjata koko kesän vaikka se yltyisikin kukkimaan.

Maissi kaipaa lämpöä, mutta sillä on vielä paljon kasvuaikaa. Oikealta pilkistää mirrinminttu, jota Nero hoitelee keväisin.

Ruoholaukka kaunistaa kasvimaata valtavina puskina. Lipstikasta poistin kukinnot, samoin saksankirvelistä, molemmat jättimäisiä puskia. Aidan takana loistavat idänunikot ja siniset kukinnot ruohosipulin takana ovat rohtoraunioyrttiä. Se on hyvä maanparannuskasvi ja sen runsaita kasvustoja voi käyttää lannotteena.

Purjot ovat jurottaneet pitkään viluisen näköisinä, nyt ne alkavat jo vähän näyttää aikuisilta. Lajikkeina tänä vuonna Hannibal ja Northern lights. Purjon takana näkyy kurkkuyrtin itsekylväytynyt taimi. Ne ovat erinomaisia perhos- ja pörriäiskasveja ja annan niiden rehottaa siellä täällä. Kasvettuaan suuriksi ne saattavat haitata viljelyksiä, mutta silloin revin ne pois. Kasvimaalla ei ole enää kovin paljon puuhaa, sillä olkikate pitää maan rikattomana, kosteana ja kuohkeana eikä se homehdu sateisenakaan kesänä kuten ruohokatteelle saattaa käydä. Kastelukin on kiitettävästi hoidettu taivaalta.

Tilliä ja persiljaakin voi jo nauttia. Paljon muutakin satoa on tulossa viileydestä huolimatta. Muistatteko epätoivoisen toissakesän? Elokuussa kasvu otti kiinni menetetyn ajan, joten toivokaamme lämmintä syksyä.

Kasvimaan mehevässä mullassa idänunikon kukat kasvavat lautasen kokoisiksi. Upea väripilkku on kuvauksellinen kaikissa vaiheissaan.