1.7.2020

Mullasta maan

Miten selvisitte helteistä? Minä tein puutarhassa yövuoroa, eläköön valoisat yöt. Päivisin uiskentelin ahkerasti järvessä ja vietin aikaa siimeksessä. Pesin myös toistakymmentä mattoa kun viime kesänä jäi matonpesu kokonaan tekemättä. Juuri sain viimeisenkin kuivaksi ennen sateita.
Lämpö ja aurinko sai kasvimaan riehaantumaan. Kaikki etenee vauhdilla ja omalla torilla voi jo käydä hakemassa ateriatarpeita.
Joka kesä jaksan hämmästyä, miten ankeasta erämaasta yht'äkkiä purskahtaa upea paratiisi.
Itsestään se ei kuitenkaan synny, on tässä saanut vähän uurastaa ja helteellä juottaa taimia ahkerasti.

Viime postauksessa esittelin mittavaa ämpäriperunakasvustoa ja toden totta kyllä siellä kasvaa komeita pottujakin, tässä juhannusperunoita.
Lajike on Mozart.

Avomaallakin perunat jo kukkivat, tässä kuvassa vasta aloittelevat. Tuoltakin saattaisi jo löytää pottuja, mutta syödään ensin ämpäri tyhjäksi.

Kesäkurpitsoita tulee kuin liukuhihnalta. Niitä on jo varastoitu kellariin pataruokaa varten. Lähes päivittäin pitää korjata satoa, muuten ne kasvavat salaa jäteiksi.
Tässä erittäin satoisa ja mukavan rapea Latino, kaverina sillä kasvaa vihreä Diamant.

Kirjorevonhäntä Callaloo Tricolor Red ja lehtisalaatti ovat sievä pari. Callaloo Redin lehtien pitäisi olla vihreän ja punaisenkirjavat, mutta nämä ovat erittäin tumman punaisia, parissa lehdessä näkyy vähän vihreää keskustassa. Revonhännät kylvän suoraan avomaalle, niitä ei tarvitse esikasvattaa vaikka usein niin neuvotaan. Olen käyttänyt nuoria lehtiä salaatissa. Myöhemmin kesällä lehtiä voi käyttää kypsennettynä.

Muutamaa mansikantaita kasvatan häkissä, muuten en ehdi itse päästä maistelemaan satoa. Yksi nuori orava käy kasvimaalla tutkimassa vaikka minä puuhailen siellä. Yhtenä vuonna kun minulla oli mansikkamaa katselin ikkunasta miten orava kantoi mansikoitani omaan varastoonsa isoon koivuun.

Valkosipulimetsä. Olen jalostanut omaa valkosipulia valitsemalla sadosta aina suurimmat kynnet istukkaiksi syksyllä. Lajike on Aleksandra, se on kaunis suurikyntinen ja hyvin säilyvä valkosipuli. Minulla on nyt viimeiset kynnet menossa viime sadosta ja pian poimin tuorevalkosipulia keväällä löydetyistä, syksyllä maahan unohtuneista kasvustoista. Valkosipulille suositellaan neljän vuoden viljelykiertoa, eli samaan paikkaan sipulia pitäisi istuttaa vain joka neljäs vuosi. Helteellä olen kastellut näitäkin, niillä on kyllä olkikate kosteutta tasaamassa.

Mutta ah ja voi, poistaessani eilen kukkavarsia (ne ovat muuten herkullista syötävää) huomasin, että valkosipuleihin on iskenyt jokin tuholainen. Kukkavarsia oli nakerreltu ja niissä oli outoa valkoista töhnää. Lehtiäkin oli rouskuteltu. Olen aina luullut, että valkosipuli on turvassa tuholaisilta, olisiko sipulikärpänen iskenyt. Onko kellään kokemusta näistä?

Vihannesportulakka on nopeakasvuinen, vitamiinirikas ja herkullinen lehtivihannes.

Liuskaratamo on vitamiinipitoinen salaattikasvi, josta saa satoa myöhään syksyyn. Nämä esikasvatin.

Viime syksyn hankinta pensasmustikat tuottavat jo vähän satoa. Ne ovat viettänet talven verkon suojassa ja säilyneet teräviltä hampailta.

Pehtoorin keväällä ahkerasti hoitama mirrinminttu on minttupenkin komein.

Kaikenlaista muutakin hyötyä on kasvamassa, mutta siitä lisää toiste.
 Ihanaa kun saa pitää lomaa kastelusta.

Helteellä ei hötkyillä.
Tervetuloa uudet lukijat,
mukavaa heinäkuun alkua kaikille!

17.6.2020

Potut pottuina

Vuonna 2013
Kesä. Kasvu etenee niin hurjaa vauhtia, että hengästyttää. Olen osallistunut lupiinin hävitystalkoisiin keväästä lähtien omilla tiluksillani. Pellolta kitkin miljoona mustekalamaisin juurin kasvavaa lupiinia. Märän talven jälkeen se onnistui aika hyvin, nyt pelto on jo kivikova.
Pihassa olen katkonut lupiineja ahkerasti, päämäräni on ettei yksikään kuki täällä tänä kesänä. Paitsi yksi kukkapenkissä, sen kukinnot leikkaan ajoissa. Sitten sekin saa lähteä.
Tavoittelen kitkennän Suomenmestaruutta, sillä olen hävittämässä myös Japanintatarin viimeisiä kasvustoja, valtavan pihlaja-angervokasvuston pihan reunalta, riehakkaaksi käyneen humalan kasvimaan reunalta ja rannassa sananjalkaa lehdokkien tieltä, sivussa menevät sitten voikukat, vuohenputket yms. normirikat.

Vuonna 2020


Nerolle lääkekuurin alku oli rankka. Se oli jatkuvasti väsynyt ja huonovointisen oloinen. Ruoka maistui joten kuten. Ajattelin jo, että onko mitään mieltä lääkitä kissaa sairaaksi.
Kun lääkkeenanto alkoi sujua, annoin sen kahtena annoksena päivässä ja tilanne helpottui hieman. Ruoka maistuu nyt normaalisti. Kävimme kontrollissa ja kilpirauhasarvot olivat parantuneet, mutta vielä on petrattavaa.
Joka ilta retkeilemme yhdessä luonnossa ja muutenkin yritän viettää Neron kanssa laatuaikaa, korvaukseksi lääkerumbasta. Nero oli erittäin hämmästynyt kun yksi ystävä tuli kyläilemään, luuli varmaan, että kaikki ihmisliikenne on täällä jo päättynyt pysyvästi.

Valkotornadon vierailusta, siitä, että Valkoinen yritti hyökätä sisään kun pehtoori oli rauhallisesti yöunilla, jäi Nerolle paha trauma. Se ei ole sen jälkeen uskaltanut olla sisällä kuin lyhyitä hetkiä. Ruokatarjoilukin halutaan mieluiten ulkoportaalle vaikka Valkoista ei ole täällä enää näkynyt.
Saunamökissä sen sijaan pehtoorikin viihtyy mainiosti sisällä köllötellen.

Keväällä laitoin muutaman jääkaapissa itäneen potun ruukkuun ja ne lähtivät innokkaaseen kasvuun. Kun lopulta öiden lämmettyä uskalsin siirtää ne ulos, olivat varret jo puolimetrisiä. Nyt ne ovat jo metrisiä ja latvoissa näkyy kukkanuppuja. Saa nähdä saanko juhannuspottuja vai onko tuossa pelkkää vartta.

Kasvimaalta on korjattu jo satoa. Ensimmäiset yrtit ovat menneet kuivurin kautta purkkiin ja salaattiaineksiakin on jo omasta takaa. Ensimmäiset kesäkurpitsat valmistuvat juhannukseksi. Osa kylvöistä on vielä tekemättä, mutta vähitellen tulee valmista. Helteellä ei hötkyillä. Kasvimaasta enemmän myöhemmin.

Tervetuloa mukaan uudet seuraajaystävät!

Iloista juhannusviikkoa kaikille!

5.5.2020

Nyt se alkaa

Kasvimaalla on noussut ensimmäiset kylvöt, muoviteltassa kasvaneet retiisit. Kohta kylvän toisen rivin, niin saan nauttia retiiseistä pitkään.

Teltassa oli myös kaksi kultakuoriaista. Siirsin niitä varovasti, ne vaikuttivat kuolleilta. Ei mitään liikettä. Jonkin ajan kuluttua ne olivat kuitenkin liikkuneet paikaltaan, olisivatko ne syntyneet teltan lämmössä. Suuria valkoisia kultakuoriaisen toukkia näkyy usein kun kääntelen maata.

Valkosipulit ovat hyvässä kasvussa. Annoin niille lannoitusta kasvua varmistamaan.
Kuten ennenkin löytyi kasvimaalta taas maahan unohtuneita valkosipuleita kasvussa, erottelin kynnet, istutin ne uudelleen ja nyt on tuplamäärä valkosipulia tulossa. Osa oli pyöreitä itusilmuista kasvaneita sipuleita.

Tarhajouluruusut kukoistavat. Siirsin ne viime vuonna rinnepenkkiin, sillä ne kärsivät aiemmin talvimärkyydestä. Onneksi, sillä viime talvi olisi varmaan muuten koitunut niiden  kohtaloksi.

Musta kaunotar, Lucy Black, on tehnyt toistaiseksi yhden kukan. Se on todella musta.

Pieni Double Play®Big Bang™ -angervo on aloittanyt näyttävästi. Uusi kasvu on oranssinpunaista, kasvun edetessä se muuttuu kellanvihreäksi.

Pystykiurunkannus Beth Evans on uusi tulokas puutarhassani. Sain taimet viime kesän blogitapaamisessa Raumalla, mutten muista kenen puutarhasta nämä ovat kotoisin. Jos tiedät niin kerro. Näitä oli komea pehko, kunnes joku ihailija kävi popsimassa puolet kukista.

Kevään airuen, Skopolian, muodonmuutos on hauskaa katseltavaa. Alkuperäinen kasvi on kotoisin Anun puutarhasta.
Suurin osa kaikista perennoistani kantaa muistoa antajastaan ja siksi ne ovat jotenkin erityisen merkityksellisiä.

Nero voi nyt paremmin. Alku kilpirauhaslääkkeen kanssa oli hankalaa, troppi näytti väsyttävän kissaa tavattomasti ja muutenkin olo vaikutti vähän kurjalta. Puhumattakaan siitä, että luottamus minuun rakoilee kun joka päivä lähestyn lääkeruiskun kanssa.
En tiedä kuinka paljon reviiriä loukannut Valkotornado vaikutti kissan kuntoon, väsyttäähän sekin kun kaiket yöt pitää partioida rajoilla. Nyt en ole nähnyt vierailijaan, mutta se ei tarkoita, etteikö se hiippailisi nurkissa.
Joka ilta lähdetään Neron kanssa rantakierrokselle, siitä kisu tykkää. Nero kyttää kaloja rantakivellä.

Tavaksi on tullut viettää lepohetki saunamökissä. Siellä kissa viihtyy sylissä ja kehrää, näin yritetään lujittaa rakoilevaa suhdettamme.
Lääkkeestä on tullut jo osa arkea, joten eiköhän tämä tästä ala sujua.

Mukavaa viikkoa kaikille!

24.4.2020

Ilottomia päiviä

Uskallanko tulla ruokakupille?
Meillä on elelty vaisuissa tunnelmissa. Lääkkeenanto hiertää välejämme ja piikitys oli viimeinen pisara. Nero parka tuntee olonsa turvattomaksi kun jatkuvasti kidutetaan.
Tosin kilpirauhaslääkkeen anto onnistuu jo ilman pyyhettäkin ja kissa vain alistuu toimenpiteeseen.
Punkkihäätökin pitäisi vielä lisätä kiusaaviin asioihin.
Minä olen purkanut pahaa oloani rikkaruohoihin ja Nero vaeltelee levottomana ympärillä minua kartellen. Ei paljon puhuta.
Rantalenkillä ollaan kuitenkin käyty joka ilta ja vähän sylitelty saunamökillä.
Toissa-aamuna tapahtui jotakin lähes sydämen pysäyttävää.

Heräsin noin kello 5 kovaan huutoon. Itseasiassa karmivaan kissan huutoon.
Pomppasin ylös ja näin, yleensä hyvin hiljaisen, Neron kiljuvan täyttä kurkkua kissanluukun edustalla, sisäpuolella. Ajattelin, että sillä on kaameita kipuja ja yritin nostaa sen syliin tutkiakseni, mutta kissa yritti purra minua ja livahti ulos. Ryntäsin sen perään, mutta Nero pinkaisi talon alle.
Syvästä unesta, vireystila nousi nopeasti nollasta sataan.
Muutamassa sekunnissa olin pukeutunut, hakenut Neron kantokopan vintiltä, pakannut viimeaikaset potilaskertomukset ja tarkistanut eläinsairaalan puhelinnumeron.
Tarvittiin vielä potilas.
Epätoivoisena menin ulos ja huutelin Neroa ja kissa tulikin talon alta ihan muina pehtooreina, eikä näyttänyt yhtää kivuliaalta, mutta kyljestä roikkui karvatuppoja.

Asian laita selvisikin pian. Valkotornado on saapunut paikkakunnalle. Korvat luimussa se vaani Neroa. Se oli ehkä suunnitellut sisälletuloa ja Nero kehotti kovasanaisesti pitämään sosiaalista etäisyyttä.

Jättiläiskissa, jolla on enkelin ulkonäkö, mutta paholaisen luonne terrorisoi viime kesänä koko kylän kissapopulaatiota kilometrien säteellä. Muutamankin emännän kanssa pohdimme, mitä sen kanssa pitäisi tehdä, kukaan ei tiedä kenen se on, mutta jonkun mökkiläisen varmasti koska se ilmestyy tänne aina sesonkiaikaan.
Meille se murtautui sisään kissanluukusta ja pani hyrskyn myrskyn. Siitä kerroin täällä.
Ilmeisesti Valkotornado muisti minut ja lyllersi nopeasti pellon yli. Sinne se jäi metsänreunaan kyyläämään, mutta poistui kun jäin pihalle puuhastelemaan. Nero vaikutti tyytyväiseltä.

Pehtoori hoitaa ahkerasti puksipuita, ne ovat kohta lehdettömiä.
Onneksi ei tullutkaan sairaalareissua. Oikeastaan olen tyytyväinen, ettei Neron hermostuneisuus johdukaan minusta ja hoitotoimenpiteistä, vaan syynä on reviiritaistelu ja sissielämän vaatimukset.
Toivon, että pian taas saan oman iloisen kissani takaisin.
Olen kysellyt kaikilta lähinaapureilta, mutta kukaan ei tiedä kenelle hirviökissa kuuluu.
Aion ladata vesitykin valmiiksi jos se vielä ilmestyy tänne Neroa kiusaamaan.

PS.
Blogger ilmoitti, että kuva-ongelma on korjattu. Jos vielä jatkuu kehotettiin poistamaan selaimen evästeet ja cache. Joku pelkäsi, että kuvat ovat kadonneet iäksi kun ei ole tallentanut niitä ollenkaan koneelleen. Mutta jos kuvat on ladattu suoraan, esim. kameran muistikortilta niin ne ovat tallessa Bloggerin (Googlen) albumiarkistossa.
https://get.google.com/albumarchive/

Iloista viikonloppua kaikille!

18.4.2020

Majakanvartija

Iltalenkillä  pehtoori otti hiekkakylpyjä majakan juurella.
Torstaina olimme Neron kanssa taas lääkärissä hampaiden hoidossa. Hymy valkaistiin ja tuomio oli, että muutama hammas pitää poistaa jossain vaiheessa. Miksiköhän kissoilla alkavat hampaiden juuret sulaa pois? Ei osannut lääkärikään vastata.
Kun tunnustin, etten saa antibioottipillereitä kissaan, antoi lääkäri Nerolle pitkäkestoisen antibioottipiikin ja toisen piikin mukaan kotona pistettäväksi. Onko kellään kokemusta pistoksen antamisesta kissalle? Vähän jännittää kun en ole aiemmin tuollaista tehnyt, sain tosin ohjeita lääkäriltä.
Kilpirauhaslääkkeen antaminen on sujunut ällistyttävän hyvin, ilmeisesti lääke ei ole pahanmakuinen kun kissa alistuu (ei tosin mielellään) sen ottamiseen.

Kaislikossa suhisee. Lääkärissä käynnit toivat epävarmuutta kissan elämään ja hän muutti pois kotoa. Ei kauemmas kuin tallin ylisille, missä on ilmeisesti turvallisempaa. Oli kauheaa kun kissanluukku laitettiin lukkoon hetkeksi ja ulkoillessa piti raahata piikaa hihnan perässä. Vapaus on tärkeintä. Onneksi ruokakuppi kuitenkin kutsuu säännöllisesti ja ulkotöiden tekeminen yhdessä on edelleen kivaa. Iltaisin retkeilemme rantametsässä.

Tarkastettiin myös vanhan savusaunan kuntoa.

Metsässä kukkivat sinivuokot.
Viime postauksesta katosi yllättäen ensimmäinen kuva, laitoin sen uudestaan. Huomasin, että monessa blogissa on kuvat kadonneet ja tilalla on vain kielletyn ajosuunnan harmaa mollukka. Mitähän Blogger nyt oikuttelee?

Puutarhassa aloittelevat esikot.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Aurinko paistaa taas, muistakaa aurinkosuoja, sillä UV-säteily on nyt erityisen voimakasta Suomen yllä olevan otsooniaukon johdosta.

15.4.2020

Meillä podetaan

Korona ei ole vielä ulottanut lonkeroitaan tänne, mutta eläinlääkäriin oli taas asiaa.
Hain Neron taas illalla tallinparvelta olkikasasta kun ruokakupilla ei oltu käyty koko päivänä.
Jotain oli vialla, annoin kipulääkettä, soitin eläinlääkärille ja seuraavana aamuna suunnattiin vastaanotolle.
Koska näitä kohtauksia on ollut jo muutama, ajattelin, että nyt asia selvitetään perin juurin.
Nero on köhinyt viime aikoina, eikä kyse voi olla loisista, kuten usein on annettu diagnoosiksi, sillä olen huolehtinut loishäädöstä tunnollisesti.

Uusi eläinlääkärimme tutki Neroa huolellisesti ja verikokeista ilmeni, että pehtoori kärsii hypertyreoosista, eli kilpirauhasen liikatoiminnasta. Vaiva on melko yleinen varsinkin vanhemmilla kissoilla. Onko muilla kokemusta tälläisestä kissan vaivasta?
Nyt Nerolla on kilpirauhaslääkitys, jota se on saanut joka päivä jo viikon ajan. Lisäksi saimme paria muuta paranemista vahvistavaa lääkettä ja antibiootin, jota en onnistu saamaan kissaan millään keinolla. Pilleri on jättimäinen kissan kokoon verraten ja ilmeisen pahanmakuinen.
Huomenna menemme uudelleen eläinlääkäriin suunhoitoon, hampaista löytyi tulehdusta, täytyy pyytää uusi antibioottikuuri.
Nero on piristynyt ja joka ilta olemme tehneet kävelyretken niemelle lintuja katselemaan.

Rannalta löytyi erikoinen sieniviljelmä vanhasta kannosta. Aivan kuin simpukoita olisi kiinnittynyt puuhun.

Välillä lepäillään saunamökillä.

Kovasti jo kukkii puutarhassa. Tarhajouluruusu.

Kevätkaihonkukat alkavat avautua.

Lumikellot ovat jo lopettelemassa.

Krookuksia ilmaantuu jatkuvasti lisää.



Välillä talvi yrittää vielä kamppailla kevään kanssa.

Nyt on maisema taas kuin joulukortista. Kevät keikuttelee.

Toivottavasti olette kaikki pysyneet terveinä. Itse mietin, olenko karanteenin päätyttyä vielä yhteiskuntakelpoinen, niin nopeasti tuntuu mökkiintyminen ja metsittyminen etenevän.