8.11.2021

Vähän viiveellä

Syksy hurahti mennä ja maa on jo kuurassa aamuisin.
TricoGardenin vaikutus on lakannut ja peurat käyvät hoitamassa perennoiden syysleikkauksia, varsinkin syysleimut maistuvat. Kukinta on ohi, joten saavat mennäkin.

Lupasin laittaa talvivalkosipuleiden istutusohjeen tänne, mutta se tulee vasta nyt. Syystä, että itse odottelin istutuksen kanssa lämpimien ja sateisten säiden vuoksi, ettei käy niin, että sipulit alkavat kasvaa jo syksyllä, kuten kävi liian varhain istuttamilleni koristelaukoille. Tarkoitus on, että sipulit vain juurtuvat ja ovat keväällä varhain valmiina kasvuun. Meillä kynnet pääsivät maahan vasta muutama päivä sitten. Kuvassa istukaskynteni, vasemmalla omaa kantaa oleva Aleksandra ja oikealla uusi kokeilu Ljubasha. Molemmat ovat suurikyntisiä lajikkeita. Lautasilla on yhtä monta kynttä ja vaikka ostamani Ljubashatkin olivat komeita sipuleita on kokoeroa itse "jalostamiini" kynsiin. Valitsen istutuskynsiksi aina kaikkein suurimmat. Poistin päällimmäiset kuoret noin viikkoa ennen istutusta mahdollisten tautien leviämisen estämiseksi.

Maan olin muokannut valmiiksi ja ravinnut palaneella hevosenlannalla. Tarvittaessa maa kannattaa myös kalkita. Lehtipuun tuhka on myös hyvää, mutta liiallista tuhkan käyttöä tulee välttää syötävien kasvien kasvatuksessa. Valkosipulit tarvitsevat paljon ravinteita, jotta niistä kasvaa muhkeita, joten jotain evästä on hyvä laittaa jo kynsien istutusvaiheessa.
Istutan kynnet noin 10 cm välein, 5 cm:n syvyyteen. Liian syvälle ei kannata kynsiä tökätä, se myöhästyttää kasvuun lähtöä ja sipuleista tulee näin pienempiä. 80 x 120 lavakaulukseen laitoin kolme riviä, eli 30 kynttä per loota.
Jos nyt tulee päiväpakkasia, laitan noille viellä olkikatetta päälle.
Keväällä lannoitan sipulit uudelleen ja sen jälkeen vielä kerran kesän aikana. Jos kesällä on kovin kuivaa, kastelen myös valkosipuleita.

Jouluruusut hämmentyivät ilmojen vaihtelusta niin, että päättivät aloittaa kukinnan. No, jouluhan on niiden sesonkiaikaa.

Myös syysvuokot katsoivat velvollisuudekseen aloittaa uuden kukinnan kun sää jatkui lämpimänä. Arovuokotkin kukkivat ja edelleen puutarhassa kukkivat kehäkukat, villiintyneet orvokit ja tietysti isomaksaruohot. 

Ilmojen viilennettyä pehtoori viihtyy enimmäkseen sisätiloissa. Viihdykkeeksi latasin juutuubista tabletille cat entertainmentia. 

Hiirien puuhia kuvan kera, ettei tarvitse vain kuunnella rakenteissa rapistelevaa hiiriradiota.

Iloista talven alkua kaikille!

13.9.2021

Terveisiä meiltä

Ollaan jo syksyssä. Kesä tuntuu nyt vain pitkältä helteiseltä unelta, jossa uitiin ja yritettiin etsiä viileitä paikkoja.
Nero yllätti minut yhtenä aamuna kun kurkkasin ikkunasta; seniori juoksi pihalla hirveää vauhtia. Luulin, että pihaan oli tullut vieras punainen kissa, mutta tarkemmin katsoen pehtoori ajoikin takaa nuorta kettua.

Lämmin kesä tuotti satoa kuivuudesta huolimatta. Valkosipulit kasvoivat taas jäteiksi, mutta jouduin niitäkin kastelemaan. 

Komea sato. Lupasin laittaa viljelyohjeet taas kerran tänne blogiin ja teen sen kunhan istutusaika koittaa.

Joku teki oudosti pari kynttä varteenkin, tälläistä en ole ennen nähnyt.

Muutakin satoa on tullut runsaasti ja omalta "torilta" on löytynyt syötävää joka päivälle. Palsternakat ja ja purjot jatkavat vielä kasvuaan maassa, samon lehtikaalit ja varsiparsakaalit. Muut on kerätty talteen kellariin.

Tomaattit nauttivat lämpimästä kesästä ja niitä kypsyi enemmän kuin koskaan.

Muutakin kivaa mahtui kesään, kuten ystävien tapaamiset ja heidän luonaan vierailut.

Kulttuurinälkääkin tuli tyydytettyä. Tiina Torkkelin eläinveistoksia keskiaikaisessa linnakellarissa Laukon kartanon kesänäyttelyssä.

Tapani Kokon räväköitä puuveistoksia Laukon kartanolla.

Laukon kartanon upeat rakennukset ovat hieno ympäristö suurelle kesänäyttelylle.

Lisättyä todellisuutta Helsinki Biennaalessa, Vallisaaressa. Pääsin mukaan Pawel Althamerin teokseen, pakenemaan vankilasta muiden vankien mukana. Jännittävä kokemus.

Vallisaaren näyttelyssä oli niin paljon katsottavaa, että vastaanottokyky alkoi olla rajoillaan. Yksi vaikuttavimmista teoksista on Maaria Wirkkalan installaatio 'Ei aivan viaton'. Kuvassa vain osa Aleksanterinpatterin ruutikellariin ja tykkihuoneisiin luodusta teoksesta. 

Vallisaari itsessään oli mielenkiintoinen paikka vanhoine rakennuksineen ja omalaatuisine kasvustoineen. 


 

Tattisato on ollut tänä syksynä mahtava. Herkkua putkahtelee maasta tarpeeksi ihan omalla tontillakin.

Lämmin kesä on ollut perhosten juhlaa. Amiraalit rakastavat päivänhattuja.

Toukokuussa kukkivana hankkimani syyssyräkki on kukkinut perhosten iloksi koko kesän ja kukkii edelleen.
Onko vinkkejä ja kokemuksia miten tämän saisi hyvin selviytymään talvesta?

Olen saanut perennaherätyksen ja näiden viime vuosina tehtyjen uusien kukkapenkkien lisäksi olen alkanut uudistaa vanhoja umpeenkasvaneita ja villiintyneitä kukkamaitani. Niissä onkin ollut urakkaa, mutta vähitellen edeten olen yrittänyt järjestellä kasveja.
Kukinta on ollut upeaa kuivuudesta huolimatta ja kiitos TricoGardenin kasvit ovat säästyneet myös peurojen hampailta. Uskalsin ostaa jopa muutamia tulppaaneja ensi kevättä ilahduttamaan.

Vielä tarkenee rentoutua rannalla. 

Hyvin mahtui koko kesä yhteen postaukseen.
Mukavaa viikkoa kaikille!

27.7.2021

Visiittivinkkejä

Aika on kulunut niin tiiviisti kotimaisemissa, että metsittyminen uhkaa. Niinpä lähdin pienelle, parin päivän Pirkanmaa-tripille.
Neron sisarusten kesäpaikka tarjosi tukikohdan ja kisujen henkilökunta toimi oppaana pariin mielenkiintoiseen puutarhakohteeseen.

Isäntäni, Neron veli, Svantte on vanttera komistus, joka ei turhaan hötkyile.

Emäntäni, Neron sisko, Mörkö-neiti on kuin kopio veljestään, mutta paljon sirompi. Hän nauttii ikkunasta avautuvasta luonto-ohjelmasta.

Aloitimme retkemme lounaalla Kangasalalla, ravintola Paakarissa. Ruoka ja tarjoilu olivat erinomaisia, suosittelen. Kiva terassi ruokailuun.
Kuva vie meidät seuraavaan kohteestamme, Arboretum Frickiin.

Arboretum Frick on tänä keväänä avattu yksityinen arboretum ja puutarha. Minun kuvani eivät tee oikeutta upealle paikalle, kannattaa vilkaista heidän kotisivujaan tuosta linkistä.
Puistossa kasvaa yli 800 alppiruusu- ja atsaleapensasta, ne eivät tietenkään nyt olleet kukassa, on siis syytä vierailla ensi kesänä uudelleen. 3,2 hehtaarin alueella on satoja erilaisia puita ja pensaita eripuolilta maailmaa.

Tilalla on myös kahvila, missä nautimme jälkiruoan kierroksen jälkeen.

Seuraavana päivänä vierailin Pälkäneellä sijaitsevalla Pajuparvi Helena Tiililä -viinitilalla. Tila sijaitsee lähellä Pälkäneen rauniokirkkoa.
Siellä kasvatetaan viinirypäleitä sekä kasvihuoneissa, että avomaalla. Lisäksi tuotetaan pajuja, yrttejä ja marjoja. Vanha navetta on muuttunut viihtyisäksi kahvila-tilapuodiksi, josta voi ostaa tilan tuotteita ja nauttia herkkuleivonnaisia.

Elävä pajumaja

Lisäksi löytyy monia viehättäviä museokokonaisuuksia. Tässä vanhaan riiheen tehty keittiömuseo. Siellä voi tarkastella keittiötavaroita eri aikakausilta.

Pullomuseo

Yhden museoaitan esineistöä

Paikassa on miellyttävä tunnelma ja paljon katsottavaa. Minä viihdyin tuolla pari tuntia ja tuntui, etten ehtinyt vielä nähdä kaikkea. Tilan emäntä, Helena, kertoi auliisti kasveista ja viinilajikkeista sekä paikan historiasta.
Taidan poiketa uudestaan syyskuussa kun rypäleet kypsyvät, niitä on silloin myynnissä tilapuodissa.

Mukavaa viikkoa kaikille!

8.7.2021

Juhlaviikot

Rhodolla oli upea kukinta tänä kesänä ja sen kunniaksi nostimme maljat puutarhaystäväni kanssa. Tämähän tapahtui jo juhannuksen tienoilla.

Ei tehdä tästä numeroa 
Samalla kilautettiin sille, että Nero täytti 15 Vuotta!!!

Jättialppiruusu on ainoa kasvi, joka kärsi viime talvesta. Se painui hieman kyyryyn vaikka yritin varovasti karistella lunta sen vanhoilta, haurailta oksilta. No, hän kasvoi sitten vastaavasti leveyttä.

Skål!

Pionit kukkivat myös tänä kesänä upeasti. Sarah Bernhard ja Shirley Temple. Ja pettämättömästi se kesän ainoa rankkasade tuli pionien kukita-aikaan. Siihen voi aina luottaa.

Helteestä olemme saaneet nauttia runsain mitoin, ei tarvitse lähteä etelään lämpöä etsimään.
Elämä on on ollut rentoa ja aina silloin tällöin joku jaksaa pistäytyä puutarhassa lasillisella kuohuviiniä tai raparperijuomaa.
Kerroin ystävälleni, että olen siirtynyt yövuoroon. Yövuoroon mistä? No, elämästäni. Aktiviteetit, kuten puutarhan hoitaminen tehdään öisin, onneksi meillä on valoisat yöt.

Pahimmilla helteillä, kun lämpötila ei viilentynyt yölläkään, nukuimme saunamökissä, siellä oli viileämpää ja usein järveltä kävi virkistävä tuulenvire. Yön äänet valvottivat pehtooria, joka päivysti vähän väliä avoimella ovella.

Eikä piikakaan aina malttanut nukkua, kesäyöt ovat niin ihania.

Muitakin valvojia näkyy. Olen tavannut ketun lähes päivittäin, usein kohtaamme öisin pihallani. Luulen, että repolainen pesii maillamme, sillä monesti se kiikuttaa saalista mukanaan.

Itsekin olen aloittanut saalistamisen. Aamiainen.

Lounas

Pensasmarjatkin kypsyvät jo.

Tänään ilahduin kun aamulla viereen mätkähti märkä kissa.
Sataa viimeinkin.
Kasvimaata on saanut kastella ahkerasti, mutta satoakin on jo tullut.
Perennoita en kastele, paitsi uusia istutuksia tietysti. Kasvit ovat oppineet säätelemään vedentarvettaan, ne saattavat päivällä lerputtaa lehtiään, mutta illalla ne ovat taas kuosissaan auringon laskettua.
Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti saatte sadetta!