Kahvilaelämää

Kauniit aamut houkuttelevat nauttimaan kupposen pikkukahvilan terassilla. Koska kotoa ei pidä poistua, olen rakentanut kuormalavasta kahvilan talon suojaiselle eteläseinustalle.
Kissa sylissä ulkona kahvi maistuu erityisen hyvälle.

Kesämökkien valot rannoilla sammuivat perjantaina kun Uudenmaan rajat suljettiin.
Torstaina joka mökissä paloi valo, ilmeisesti väki kävi tarkistamassa paikkoja ja tyhjentämässä jääkaapin yms. kun tiesivät, ettei paluuta ole vähään aikaan. Vastuullisia mökkiläisiä siis näillä nurkin.

Mehitähdet ovat mielestäni hyvin outoja eläjiä, ne
selviävät talvesta yllättävän hyvin. Jossain vaiheessa kun peittelin piippoja asettelin vähän havuja näidenkin suojaksi.

Kevätkurjenmiekat aloittivat viime viikolla. Niitä purskahtaa kukkaan päivittäin. Lumikellot ovat tehneet kukintaennätyksen, ensimmäiset aloittivat jo tammikuussa ja kukinta jatkuu.

Jouluruusuissa on ilahduttavasti nuppuja. Ne kukkivat pienesti koko talven ja myös kauriit nauttivat niistä. Siirsin kasvit viime vuonna rinnepenkkiin, edellisessä paikassa ne  helposti kärsivät talvimärkyydestä. Siirrosta huolimatta kevätkukinta lähti käyntiin ja nyt olen suojannut näitä sorkkajaloilta.
Kuvassa jo kaksi kertaa kuolleista herännyt musta kaunotar Lucy Black. Jouluruusujen kanssa ei kannata menettää toivoaan.

Harmi kun kaikki rakastavat tulppaaneja. Minun ja pehtoorin lisäksi myös rusakko ja kauriit. Talvella myyrätkin kaivoivat sipuleita roudattomasta maasta.
Leikkasin alkutalvesta ruusupensasalueen kokonaan alas, se oli levinnyt kohtuuttomasti ja ränsistynyt. Piikikkäät oksat kasasin odottelemaan jatkokäsittlyä ja kun äskettäin poltin ne, löytyi kasojen alta myyrän kaivauksia ja valkosipuleita, joita oli nakerreltu. Nälkäiselle kaikki kelpaa. Valkosipulit eivät ole kasvimaalta, vaan ulkoseinälle syksyllä tekemästäni koristeesta.

Viime kesänä puutarharetkeltä Vakka-Taimesta tuotu näsiä purskahtaa pian kukkaan.
Täällä kasvoi ennen luonnonvaraisiakin näsiöitä, mutta ne ovat kadonneet, ehkä metsänmylläysten vuoksi. Olisi kiva jos saisin tämän lisääntymään ja voisin palauttaa näsiän luontoon. Nyt tänä kasvaa kukkapenkissä.

Onneksi pehtoorilla on villahousut, usein sen tapaa torkuilta ruohomättäältä aamun auringossa. Kevätsää on petollinen ja oikukas.

Mukavaa viikkoa ja alkavaa huhtikuuta kaikille!

Lähdettiin mökille

Kun oikein kiellettiin ja vedottiin lähtemästä mökille, niin ei kun menoksi. Kyllästytti jo kotisohvalla makoilu, joten kokeiltiin miltä tuntuisi lojua vaihteeksi mökin sohvalla. Oli tosi virkistävää.
Emme kuitenkaan vaihtaneet maakuntaa, vaan kipitimme tuohon parin sadan metrin päähän rantasaunalle ja yöksi taas kotiin.
Emme olleet ainoat mökkihuuman valtaamat, sillä kun päätös Uudenmaan rajojen sulkemisesta tuli, niin näillä rannoilla syttyi valo loppuihinkin kesämökkeihin.

Nero rakastui saunatuvan pellavatyynyyn. Mitähän hajuja siihen oli tarttunut kun kissa halasi ja hinkkasi tyynyä kuin huumebanaania ikään. Ehkä oli vain niin riemuisaa päästä kokeilemaan mökkielämää, emmehän käy siellä kuin joka päivä.

Matkalla bambi tuli katsomaan onko nyt taas ruoka-aika kun piika on liikkeellä.

Tavattiin myös Nakke Nakuttaja.

Ensimmäiset sinivuokot ihastuttivat. Joku muukin oli löytänyt nämä ja pari kukkaa oli syöty, vain varsi jäljellä.

Toiset nauttivat keväästä vailla huolen häivää.
Koronatilanne on monin tavoin mieltä kuormittava. En oikein osannut sanoa mitään kun kaupan parkkipaikalla törmäsin kaukomailta palanneeseen, ruokakasseja kantavaan tuttavaan. Kiva nähdä, että olet päässyt kotiin, sanoin.
– Juu, justiinsa toissapäivänä tulin ja olen nyt kahden viikon karanteenissa.
Siis mitä? En tiennyt, että karanteenia voi viettää myös ruokakaupassa.

Iltataivaalla tuikkii nyt erittäin kirkas Venus. Iltatähti sanotaan vaikka onkin planeetta.
Tähtitaivaan tarkastelu on mukavaa ja minulla on apuna mobiilissa SkyView-appi. Sen avulla voi skannata taivasta ja appi keroo tähtikuviot, planeetat ja muut ihmeteltävät kohteet.
Kuva on tallennettu apista.

Aiomme pysyä kotona. Pysykää tekin, jotka vain voitte.
Hatunnosto kaikille niille, jotka työskentelevät systeemin ylläpitämiseksi kaikkien meidän hyödyksi.

Etäisyys

Ihmisten elämä on mullistunut ja uutisten äärellä minusta tuntuu, kuin olisin joutunut scifi-elokuvaan.
Täällä syrjässä poikkeustila ei näyttäydy muuta kuin uutisissa. Toki harvat kauppareissut ovat erilaisia ja näkymätön vihollinen mielessä.

Onneksi on seuraa. Ainoa asia, mitä hamstrasin oli kissan, linnun ja bambien ruoka. Itse pärjään aina, nokkonenkin puskee jo maasta ja viime kauden satoa on vielä jäljellä.

Joutsenet tulivat valtaamaan reviiriään jo aika päiviä sitten. Nyt käy järvellä kova kuhina kun muuttolinnut ovat runsain joukoin palanneet. Niitä eivät matkustusrajoitukset pidättele. Varmasti ne ovat tyytyväisinä ihmetelleet hiljentynyttä maailmaa matkallaan.
Telkälle ripustin tuliterän uudisrakennuksen ja ahkerasti yksi pariskunta uiskentelee sen edustalla.

Mekin olemme pehtoorin kanssa touhunneet rannalla. Siivosimme paikkoja ja poltimme roskia.

Nero tutki rannan koloa, ehkä vesimyyrän kulkureittejä.

Kun piika riehuu moottorisahan ja kirveen kanssa  on turvallisempaa tarkkailla ympäristöä taukopenkiltä.
Kotona asiat eivät ole juurikaan muuttuneet, työt on aiemminkin tehty etänä ja muu tekeminen ei lopu ikinä. Olen muuttanut myrskyn kaataman ison koivun ensi talven saunapuiksi.

Tulevaisuus on haalistunut koronaepidemian vuoksi, mutta viljelysuunnitelmia voi tehdä kuten ennenkin.
Pehtoori kävi tarkastelemassa kasvimaan märkää tilannetta.
Lähipäivien sää näyttää niin lupaavalta, että ehkä perustöitä voi jo pian aloitella.
Näinä aikoina omavaraisuus saa ihan uusia merkityksiä.

Leikkasin marjapensaat ja niiden keskeltä löytyi iloinen yllätys. Ostin pari vuotta sitten kaksi puksipuuta ja laitoin ne hätäistutukseen syksyn tullen. Voin vaikka vannoa, että löysin ne menehtyneinä, mutta nyt ne kukoistivat ylösnousseina. Pitää keksiä näille parempi paikka puutarhasta.

Posket pullollaan aamiaisella.
Vaikka päivittäin on runsaastikin kohtaamisia ja seuraa, niin eläinten kanssa kommunikoinnin lisäksi alkaa kaivata ihmisten välistä keskustelua. Onneksi on ystäviä joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia puhelimessa.
Olen tottunut olemaan yksin, mutta huomaan, että tietoisuus siitä, ettei ystäviä voi tavata kasvotusten ja suunnitella yhteistä tekemistä tuntuu hieman ahdistavalta. Saa nähdä miten käy kun tilanne pitkittyy rajoitukset lisääntyvät.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, kyllä tästä selvitään.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Vielä ehtii Anun leikkeihin

Helsingin Taidehallissa on vielä 1.3. asti koettavissa Anu Tuomisen hurmaava näyttely, Huomenna tänään on eilen.
Käsitetaiteilija leikkii spontaanisti esineillä ja monet teokset on luotu tätä näyttelyä varten. Mukana on myös suosikkeja vuosien varrelta ja töitä kokoelmista.

Metsänomistaja

Kausityöntekijät ryhmäkuvassa.

Oikeirta väriympyröitä, kuva Taidehallin sivulta.

Vesilinnun pesä

Ärzliches Handbüchlein
(Lääketieteellinen käsikirjanen)

Pigmentit

Hämähäkki keittiössä

Näyttelyssä voi kokea riemastuttavia hetkiä esineiden kaksoismerkityksen, tai monimerkityksen oivaltamisesta. Varsinainen hyväntuulen näyttely.

Naisen mitta, kantapää

Naisen mitta, 2009
Kiasman kokoelmista

Nämä kännykkäräpsyni antavat hyvin kalpean kuvan näyttelyn annista, se pitää itse kokea. Anu on taitavasti hyödyntänyt myös erilaisia käsityötekniikoita töissään.
Tunsin oloni näyttelyssä varsin kotoisaksi, sillä monenlaista tuttua omasta kodista tuli vastaan. Joskus monia vuosia sitten kaivelimme Anun kanssa kilpaa Vallilan roskalavoja.
Näyttely on avoinna vielä viikon, suosittelen.

Voi tätä sadetta. Kun ajelin Helsinkiin, oli maisema aivan uusi, niin monta uutta järveä oli ilmestynyt matkan varrelle.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Eläimellinen epätalvi

Koko talven on nurmikko vihertänyt, vain harvoin ohut lumikerros on hetkeksi valkaissut maiseman.
Jatkuvat sateet ovat rajoittaneet ulkotöitä, mutta kuivina päivinä on ahkeroitu metsässä ja puutarhassa.

Metsäkauriit ovat saaneet päivittäiset riistarehunsa, omenansa ja porkkanansa. Lisäruoka maistuu, vaikka ravinnonhankinta lumettomana talvena ei muutenkaan ole vaikeaa.

Bambit kipittävät innoissaan paikalle kun kuulevat huuteluni lähestyessäni ruokintapaikkaa.
En ennusta sipulikukille kukoistuskautta, sillä varsinkin tulppaanit ovat näiden herkkulistalla.

Tämä kuva on otettu tammikuun puolivälissä. Piipot pilkistivät innoissaan maasta monin paikoin.
Huolestuneena suojasin niitä havuilla lyhyen pakkasjakson alkaessa. Ei olisi kannattanut. Kun kurkkasin havujen alle näkyi siellä enimmäkseen kuoppia; myyrät olivat peitteiden suojassa popsineet sipuleita roudattomasta maasta.

Kasvimaa näytti aika surkealta kun pehtoori tarkasteli mirrinminttu-tilannetta. Sittemmin olen leikannut kaikki talventörröttäjät pois ja koko ryytimaa on nyt autio.

Paitsi, että sielläkin itää ja kasvaa kaikenlaista. Tuskin nämä selviävät kesään, mutta yritys on kova.

Köynnöspinaattikin heräsi jo tammikuussa.

Merikotka istui pilkillä.
Hyvin vähän muuta liikennettä on järvellä näkynyt. Joskus näkee rohkeita luistelijoita ja yhtenä yönä jokin ajoneuvokin siellä viiletti, ehkä mopo.

Minä arkailen jäälle menoa, mutta Nero uskaltaa tutkia rantoja.

Valo on lisääntynyt päivällä ja yöllä.
Hyvin epätavallinen epätalven riesa on ollut sisällä saalistavat hyttyset. Ne kulkeutuvat sisään kai polttopuiden mukana ja etsivät herättyään veriateriaa. Jouluna tarjosin yhdelle kunnon O+aterian, annoin sen imeä itsensä kylläiseksi juhlan kunniaksi. Hyttyset tarvitsevat verta lisääntymiseen, minne tämä mahtoi munia? Lattiakaivoon, Neron juomakuppiin...
Tulin miettineeksi, että kaikki tuhohyönteiset puutarhassa taitavat myös voida hyvin.

Pehtoorillakin on jo kevättä rinnassa, innoissaan se kirmailee puissa retkillämme.

Sitten jaksaa taas köllötellä pahnoilla.
Olen uudistusleikannut vanhoja marjapensaita ja haaveilen rakentavani niille kevään aikana uusia tukia.
Nyt täytyy tarttua moottorisahaan ja käydä pätkimässä myrskyn saunapolulle kaatama laho koivu.

Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja mukavaa viikkoa kaikille!

Päihteillä uuteen vuoteen

Nero sai mieleisensä joululahjan, tanakasti kissanmintulla ryyditetyn Yeowww!-huumebanaanin.

Banskusta saa kunnon halausotteen, sitä voi riepotella rajustikin.

Seniori innostuu häärimään lempilelunsa kanssa useita kertoja päivässä. Joskus on kesken unienkin ponkaistava ottamaan lisäpotkua tötsyistä.

Sitten jaksaa taas keskittyä olennaiseen.

Iloista Uutta Vuotta kaikille ja antoisaa 2020!