Talven sylissä

On ollut hyytävän kylmää. Maanantaiaamuna piti lähteä anivarhain katsomaan kuunpimennystä, Neronkin piti päästä katsomaan, mitä piika touhuaa pihalla aamupimeässä. Komea oli punainen kuu, mutta aika pian päätimme jatkaa sen ihailua keittiön ikkunasta puuhellan lämmössä.

Öitä valaisee täysikuu ja päivällä aurinko jaksaa nousta jo niin korkealle, että se hieman lämmittää poskea.
Eilen aamulla mittari näytti -27 °C, mutta onneksi kylmyys väheni nopeaan tahtiin päivän mittaan.
Kauriit olivat nälkäisiä, mutta saivat ateriansa ajallaan.

Lumitöitä on riittänyt, pihan kuntosalilla harjoitetaan lihaksia harva se päivä.

Liikenne on näillä kulmilla vilkasta. Monenlaiset menijät ovat jättäneet jälkensä lumeen.

Tätä jälkijonoa kummastelin, olisiko kulkija ollut näätä. Loikkivat parijäljet ja keskellä näkyy lunta viistävän mahan jälki. Tunnistaako joku? Näätä tuli mieleeni, koska olen sellaisen nähnyt liikkuvan rannassa.
Jäällä on pakkasista huolimatta märkä kerros heti lumen alla, eikä jää taida olla kovin vahvaa vieläkään.

Saunatuvan ikkunaan heijastui auringonlasku.

Päivänkorento on herännyt liian aikaisin. Keittiön ikkunassa se ihmetteli lumista maisemaa.

Neron täytyy nousta kahdelle jalalle, jos se mielii nähdä jotakin lumisista juoksuhaudoista. Enimmäkseen pehtoori kuitenkin tarkkailee maisemaa sisätiloista.

Mukavia talvipäiviä kaikille!

Talviruokinta

Meillä on paljon lunta. Se on monin tavoin hyvä asia; kasvit ovat turvassa pakkasilta, lunta voi lapioida kivijalkaan lisäeristeeksi ja valkoinen talvimaisema on kaunis katsella.
Vaikka lumi suojaa myös eläimiä, haittaa paksu hanki monien ruoan hankintaa.
Joulusta asti olen tarjonnut ruoka-apua metsäkauriille. Viime vuonna laumassa oli viisi yksilöä, tänä vuonna vain neljä.
Tarjoan sorkkajaloille porkkanoita ja riistaherkkua tai kauraa. Joskus lauma on tulee juoksujalkaa paikalle kun lähestyn ruokintapaikkaa.

Jos ruoka ei tule ajoissa, saapuu lähetystö pihalle hoputtamaan piikaa. Yhtenä aamuna portaillakin oli kauriin jäljet, ehkä ne kolkuttivat ovea. Portaan ruukusta oli syöty kanerva.

Kun vatsa on täynnä, voi käydä ruokalevolle tarkkailemaan piian luomistyötä, eli lumenkolausta.

Monta muutakin suuta on ruokittavana. Lintuja on lukematon joukko, niille tarjoan auringonkukansiemeniä, talipalloja ja rasvapotkylöitä.
Orava ottaa ruokinnasta osansa, samoin jänikset ja pikkujyrsijät.

Tältä näytti maisema kun palasin iltaruokinnasta. Siellä näkyy koti.

Ja vielä yksi suu odottamassa ilta-ateriaa.

Puuhaa riittää talvellakin ja iltaisin nukahdan usein siemenluoettelon selailuun, pehtoorin kehrätessä vieressä.
Mielessä viljelykausi on jo alkanut.

Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet seuraajat!
Onnellista alkanutta vuotta kaikille!

Pehtoorin talviharrastuksia

Kaikki kissat osaavat kehrätä, mutta moniko on perehtynyt neulomisen saloihin. Pakkassää ei houkuttele pitkiin ulkoiluihin ja silloin on hyvä olla mielekästä puuhaa tuvan lämmössä.

Kesäaikaan jaamme puutarhaharrastuksen ja talvella keskitymme yhdessä silmukoiden kiehtovaan maailmaan.
Silmukoiden lisäksi olemme viime aikoina luoneet lunta.
Olen ollut somepaastolla ja käyttänyt aikani kaikenlaiseen puuhasteluun, mm. hiiriesteiden rakenteluun vintillä ja naapurissakin. Jyrsijät pääsevät sisään enää kissanluukusta Neron avustamina ja henkensä heittäneinä.

Puikkojen kilkkeen keskeltä toivotamme kaikille rauhaisaa joulun aikaa!

Puolipitkä palsternakka

Nostin viimeisetkin palsternakat maasta. Lajike on 'Halblange Weiße' (puolipitkä valkoinen). Yksi puolipitkä oli venynyt lähes metrin mittaiseksi, tosin eipä tuossa kärjessä ole paljon syötävää. Onneksi en valinnut kokopitkää lajiketta.

Palsternakkasato on tänä vuonna ollut hyvä. Hidaskasvuinen juures ehti kasvaa kunnon kokoiseksi ja maku on mitä mainioin. Palsternakat ovat herkullisia esimerkiksi uunissa kypsennettyinä lohkoina.

Valmistin varsinaista kausiruokaa; palsternakka-suppilovahveropiirakkaa. En ehtinyt ottaa kuvaa koko piirakasta, sillä se katosi nopeasti parempiin suihin.

Tässä pehtooorin mielipide ensilumesta.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Valkosipulit kasvamaan

Siirsin valkosipulien maahanpanoa viikolla lämpimän sään vuoksi. Mutta lauantaina päätin laittaa kynnet multiin.
Kesän sadosta valitsin suurimmat kynnet jatkamaan Aleksandran sukua.

Irroittelin kynnet pari viikkoa ennen istutusta ja kuorin varovasti niistä ulointa kerrosta. Kuorta ei tietenkään ole tarkoitus poistaa, mutta ylimääräisen irrottaminen vähentää mahdollista tautiriskiä.
Kasvulavan muokkasin hyvin, lisäsin hieman kalkkia ja tuhkaa sekä palanutta hevosenlantaa evääksi. Koska maa on edelleen hyvin kuiva syvemmältä, kastelin istutusvaon ja peittelin kynnet noin viiden sentin syvyyteen.
Koska sää on edelleen lämmin, en vielä lisännyt katetta, mutta myöhemmin sipulit saavat olkipeiton suojakseen talveksi.

Kasvukausi on aloitettu.

On the Rocks

Viikonloppu kului sipulien istutuksessa japihamaan haravoinnissa.
Edellisenä viikonloppuna teimme ystävän kanssa ruskaretken Rokokalliolle, vihdin korkeimmalle kohdalle, 156 m.
Paikka huokuu mystiikkaa ja rumpulaulu kuljetti mielen muinaisiin rituaaleihin, joita tuolla on varmasti suoritettu.

Kallion laelta aukeaa upeat näköalat, ei uskoisi, että ollaan Etelä-Suomessa.

Huipulla on nuotiopaikka eväsretkeilyyn ja tunnelmointiin.

Nuotiopaikan vieressä on Vihtijärven kyläyhdistyksen pystyttämä kota kaminoineen suojaisampaan taukoiluun.

Alueen reitit on hyvin merkitty, mutta maasto on paikoin haastavaa.
Huipulta näkyy jyrkkä kalliopudotus, erikoisine muodostelmineen, halkeamineen ja luolineen.

Alhaalta katsottuna kallioseinämä näyttää rakennulta asumustolta, arkkitehtinä lienee toiminut jääkausi.
Puut kasvavat sinnikkäästi aivan kallion päällä, hyvin ohuessa humuskerroksessa.

Luolien tutkiminen oli jännittävää.

Paljon tutkimista jäi vielä seuraavaankin kertaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Kissat tekevät ihmiset onnellisemmiksi

Paluumuuttajatar vinkkasi hienosta kissadokumentista entisestä kotikaupungistaan, Istanbulista.
Upea dokumentti, Istanbulin kissat on nähtävissä Areenalla.
Ajatus siitä, että satojatuhansia kissoja liikkuu villinä ja vapaana suurkaupungissa on kauhistuttava. Mutta Ceyda Torunin dokumentti näyttää asioista toisen puolen. Kaupunkilaiset huolehtivat kissoista, jotka eivät kuulu kenellekään ja vastapalvelukseksi he saavat mielihyvää ja onnellisuutta kissojen auttamisesta.

Dokumentista välittyy hienosti miten kissamyönteisiä kaupunkilaiset ovat. Eräs mies kuvailee, että kissojen kanssa oleilu toimii hänellä samoin kuin rukousnauhan käsittely. Joku on avannut kissoille piikin jokaiselle eläinlääkäriasemalle ja laskut maksetaan yhteisöstä kerätyillä varoilla. Kissoja selvästi arvostetaan ja niitä kohdellaan yksilöinä, erästä kattia kuvaillaan kulmakunnan psykopaatiksi, tosin lempeästi.
Hermoromahduksen kokenut herra on päässyt takaisin jaloilleen ryhtymällä ruokkimaan kissoja, elämälle on tullut tarkoitus.

Suosittelen toistakin hienoa dokumenttia; Laurie Andersonin runollinen elokuva Koiran sydän. Siinä rottakoira Lolabelle esittää suurta osaa, mutta dokumentti kertoo myös yleisesti kuolemasta ja surusta.
Minulle tosin särähti hieman lemmikin eutanasian kieltäminen, sillä koen sen olevan suuri laupeuden teko.

Viikonloppuna aion laittaa valkosipulit maahan kuten myös kukkasipulikokoelman.

Kauniita syyspäiviä, nythän on melkein kesäistä.

Se kukkii sittenkin

Latva-artisokka ehti sittenkin avata kukkansa tänä kesänä. Tältä se näyttää, kuin suuri ohdake.

Täällä oli yksi pakkasyö ja se lannisti herkimmät kukkijat. Kiinansipuli jaksaa vielä jatkaa.

Palsternakat ovat vielä suurimmaksi osaksi maassa. Niistä tuli tänä kesänä komean kokoisia. Purjokin säilyy vielä parhaiten kasvupaikallaan. Auringonkukka on kumartunut tarjoilemaan siemeniään.

Talvikurpitsat yrittivät parhaansa, mutta niitä tuli vain kaksi ja aika peniksi jäivät nämäkin.

Punarevonhännän rastat roikkuvat komeina parin metrin korkeudesta. Ei olisi uskonut, että siitä keväällä kylvetystä siemenpölystä syntyy näin komeita kasveja.

Perunoista tuli komeita. Tänä vuonna kasvatin vain Mozartia.

Viimeiset tomaatit. Tomaattivuosi on ollut sadokas ja vieläkin keittiössä odottaa suuta pari kulhollista.

Olen kerännyt ensi satokautta varten siemeniä valtavista kääpiösamettikukkapuskista. Nämä ovat suosikkejani kasvimaan koristuksena ja tuholaisten torjujina.
Suppilovahveroitakin näyttää kasvavan runsaasti, menkää metsään!

Mukavaa lokakuuta kaikille!

Pehtoori tanssii impien kanssa

Alastomat immet pääsivät yllättämään. Viime kesänä siirtelin kasveja ja löysin outoja sipuleita, jotka siirsin toisaalle ja unohdin. Nyt alastomat immet putkahtivat maasta ja kokoonnuimme pehtoorin kanssa ihailemaan niiden siroa kauneutta.

Immet ovat lisääntyneet, eivätkä olleet moksiskaan erittäin kuivasta kasvupaikastaan.

Olen saanut melkein kaikki kesällä hamstratut taimet istutettua. Tässä Lepaalta tuotu punaluppio.

Arvilan kätevän emännän, Katjan, innoittamana uskaltauduin kokeilemaan ikkunapokien kunnostusta.
Saunamökin kaksi eteläikkunaa veteli viimeisiään ja koska tiedän, että ikkunoiden korjauttaminen on kallista, päätin yrittää itse. Katsoin netistä ohjeita ja osasin. Tarvikkeet, kittipuukko, kitti ja lasityövasara ja lasituslanka maksoivat vajaan 50 euroa. Lisäksi tulee vielä pellavaöljymaali, jota oli jo varastossa.
Korjasin kaksi pokaa ja niistä tuli, jos ei täydellisiä, niin ainakin ihan hyvät.

Iltaisin pimeässä olen bongaillut lepakoita rannalla. Ne näkyvät hyvin vettä vasten ja pihassa niitä voi seurailla taivasta vasten. Aitan nurkalla ne lentävät hurjaa vauhtia kohti ja väistävät viime tingassa.

Kesällä pohdin, miten lepakot pärjäävät kun ei ole hyttysiä. Tälläinen pikku muumio löytyi heinäkuun lopulla kompostorin päältä. Lepakonpoikanen on vain neljä senttiä pitkä. Kompostori on tallin päädyssä ja ilmeisesti korkealla tallin harjassa on lepakon koti ja jostain syystä poikanen oli pudonnut. Surullista siksikin, että lepakoilla on usein vain yksi poikanen.

Kaunista syysviikkoa kaikille!