Ilottomia päiviä

Uskallanko tulla ruokakupille?

Meillä on elelty vaisuissa tunnelmissa. Lääkkeenanto hiertää välejämme ja piikitys oli viimeinen pisara. Nero parka tuntee olonsa turvattomaksi kun jatkuvasti kidutetaan.
Tosin kilpirauhaslääkkeen anto onnistuu jo ilman pyyhettäkin ja kissa vain alistuu toimenpiteeseen.
Punkkihäätökin pitäisi vielä lisätä kiusaaviin asioihin.
Minä olen purkanut pahaa oloani rikkaruohoihin ja Nero vaeltelee levottomana ympärillä minua kartellen. Ei paljon puhuta.
Rantalenkillä ollaan kuitenkin käyty joka ilta ja vähän sylitelty saunamökillä.
Toissa-aamuna tapahtui jotakin lähes sydämen pysäyttävää.

Heräsin noin kello 5 kovaan huutoon. Itseasiassa karmivaan kissan huutoon.
Pomppasin ylös ja näin, yleensä hyvin hiljaisen, Neron kiljuvan täyttä kurkkua kissanluukun edustalla, sisäpuolella. Ajattelin, että sillä on kaameita kipuja ja yritin nostaa sen syliin tutkiakseni, mutta kissa yritti purra minua ja livahti ulos. Ryntäsin sen perään, mutta Nero pinkaisi talon alle.
Syvästä unesta, vireystila nousi nopeasti nollasta sataan.
Muutamassa sekunnissa olin pukeutunut, hakenut Neron kantokopan vintiltä, pakannut viimeaikaset potilaskertomukset ja tarkistanut eläinsairaalan puhelinnumeron.
Tarvittiin vielä potilas.
Epätoivoisena menin ulos ja huutelin Neroa ja kissa tulikin talon alta ihan muina pehtooreina, eikä näyttänyt yhtää kivuliaalta, mutta kyljestä roikkui karvatuppoja.

Asian laita selvisikin pian. Valkotornado on saapunut paikkakunnalle. Korvat luimussa se vaani Neroa. Se oli ehkä suunnitellut sisälletuloa ja Nero kehotti kovasanaisesti pitämään sosiaalista etäisyyttä.

Jättiläiskissa, jolla on enkelin ulkonäkö, mutta paholaisen luonne terrorisoi viime kesänä koko kylän kissapopulaatiota kilometrien säteellä. Muutamankin emännän kanssa pohdimme, mitä sen kanssa pitäisi tehdä, kukaan ei tiedä kenen se on, mutta jonkun mökkiläisen varmasti koska se ilmestyy tänne aina sesonkiaikaan.
Meille se murtautui sisään kissanluukusta ja pani hyrskyn myrskyn. Siitä kerroin täällä.
Ilmeisesti Valkotornado muisti minut ja lyllersi nopeasti pellon yli. Sinne se jäi metsänreunaan kyyläämään, mutta poistui kun jäin pihalle puuhastelemaan. Nero vaikutti tyytyväiseltä.

Pehtoori hoitaa ahkerasti puksipuita, ne ovat kohta lehdettömiä.

Onneksi ei tullutkaan sairaalareissua. Oikeastaan olen tyytyväinen, ettei Neron hermostuneisuus johdukaan minusta ja hoitotoimenpiteistä, vaan syynä on reviiritaistelu ja sissielämän vaatimukset.
Toivon, että pian taas saan oman iloisen kissani takaisin.
Olen kysellyt kaikilta lähinaapureilta, mutta kukaan ei tiedä kenelle hirviökissa kuuluu.
Aion ladata vesitykin valmiiksi jos se vielä ilmestyy tänne Neroa kiusaamaan.

PS.
Blogger ilmoitti, että kuva-ongelma on korjattu. Jos vielä jatkuu kehotettiin poistamaan selaimen evästeet ja cache. Joku pelkäsi, että kuvat ovat kadonneet iäksi kun ei ole tallentanut niitä ollenkaan koneelleen. Mutta jos kuvat on ladattu suoraan, esim. kameran muistikortilta niin ne ovat tallessa Bloggerin (Googlen) albumiarkistossa.
https://get.google.com/albumarchive/

Iloista viikonloppua kaikille!

Majakanvartija

Iltalenkillä  pehtoori otti hiekkakylpyjä majakan juurella.
Torstaina olimme Neron kanssa taas lääkärissä hampaiden hoidossa. Hymy valkaistiin ja tuomio oli, että muutama hammas pitää poistaa jossain vaiheessa. Miksiköhän kissoilla alkavat hampaiden juuret sulaa pois? Ei osannut lääkärikään vastata.
Kun tunnustin, etten saa antibioottipillereitä kissaan, antoi lääkäri Nerolle pitkäkestoisen antibioottipiikin ja toisen piikin mukaan kotona pistettäväksi. Onko kellään kokemusta pistoksen antamisesta kissalle? Vähän jännittää kun en ole aiemmin tuollaista tehnyt, sain tosin ohjeita lääkäriltä.
Kilpirauhaslääkkeen antaminen on sujunut ällistyttävän hyvin, ilmeisesti lääke ei ole pahanmakuinen kun kissa alistuu (ei tosin mielellään) sen ottamiseen.

Kaislikossa suhisee. Lääkärissä käynnit toivat epävarmuutta kissan elämään ja hän muutti pois kotoa. Ei kauemmas kuin tallin ylisille, missä on ilmeisesti turvallisempaa. Oli kauheaa kun kissanluukku laitettiin lukkoon hetkeksi ja ulkoillessa piti raahata piikaa hihnan perässä. Vapaus on tärkeintä. Onneksi ruokakuppi kuitenkin kutsuu säännöllisesti ja ulkotöiden tekeminen yhdessä on edelleen kivaa. Iltaisin retkeilemme rantametsässä.

Tarkastettiin myös vanhan savusaunan kuntoa.

Metsässä kukkivat sinivuokot.
Viime postauksesta katosi yllättäen ensimmäinen kuva, laitoin sen uudestaan. Huomasin, että monessa blogissa on kuvat kadonneet ja tilalla on vain kielletyn ajosuunnan harmaa mollukka. Mitähän Blogger nyt oikuttelee?

Puutarhassa aloittelevat esikot.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Aurinko paistaa taas, muistakaa aurinkosuoja, sillä UV-säteily on nyt erityisen voimakasta Suomen yllä olevan otsooniaukon johdosta.

Meillä podetaan

Korona ei ole vielä ulottanut lonkeroitaan tänne, mutta eläinlääkäriin oli taas asiaa.
Hain Neron taas illalla tallinparvelta olkikasasta kun ruokakupilla ei oltu käyty koko päivänä.
Jotain oli vialla, annoin kipulääkettä, soitin eläinlääkärille ja seuraavana aamuna suunnattiin vastaanotolle.
Koska näitä kohtauksia on ollut jo muutama, ajattelin, että nyt asia selvitetään perin juurin.
Nero on köhinyt viime aikoina, eikä kyse voi olla loisista, kuten usein on annettu diagnoosiksi, sillä olen huolehtinut loishäädöstä tunnollisesti.

Uusi eläinlääkärimme tutki Neroa huolellisesti ja verikokeista ilmeni, että pehtoori kärsii hypertyreoosista, eli kilpirauhasen liikatoiminnasta. Vaiva on melko yleinen varsinkin vanhemmilla kissoilla. Onko muilla kokemusta tälläisestä kissan vaivasta?
Nyt Nerolla on kilpirauhaslääkitys, jota se on saanut joka päivä jo viikon ajan. Lisäksi saimme paria muuta paranemista vahvistavaa lääkettä ja antibiootin, jota en onnistu saamaan kissaan millään keinolla. Pilleri on jättimäinen kissan kokoon verraten ja ilmeisen pahanmakuinen.
Huomenna menemme uudelleen eläinlääkäriin suunhoitoon, hampaista löytyi tulehdusta, täytyy pyytää uusi antibioottikuuri.
Nero on piristynyt ja joka ilta olemme tehneet kävelyretken niemelle lintuja katselemaan.

Rannalta löytyi erikoinen sieniviljelmä vanhasta kannosta. Aivan kuin simpukoita olisi kiinnittynyt puuhun.

Välillä lepäillään saunamökillä.

Kovasti jo kukkii puutarhassa. Tarhajouluruusu.

Kevätkaihonkukat alkavat avautua.

Lumikellot ovat jo lopettelemassa.

Krookuksia ilmaantuu jatkuvasti lisää.

Välillä talvi yrittää vielä kamppailla kevään kanssa.

Nyt on maisema taas kuin joulukortista. Kevät keikuttelee.

Toivottavasti olette kaikki pysyneet terveinä. Itse mietin, olenko karanteenin päätyttyä vielä yhteiskuntakelpoinen, niin nopeasti tuntuu mökkiintyminen ja metsittyminen etenevän.