Tuoksun perässä

Kun rantametsikköä aikoinaan karsittiin, katosi lehdokki maisemasta. Se jäi hakkuujätteiden ja alueelle ilmestyneiden valtaajakasvien alle, enkä pitkään aikaan löytänyt yhtään kukkaa.
Parin vuoden aikana olen siivonnut metsän pohjaa ja kitkenyt kaikkialle levinnyttä sananjalkaa.
Öisin tuoksu paljastaa vaatimattoman pohjolan orkidean ja tuoksun avulla löysin saunamökin ympäriltä 25 kukkivaa kaunotarta. Ei ole mennyt metsänsiivouspuuhat hukkaan.

Mikähän sipulikukka tässä kukkii? Kasvi on matala, vain noin 15 cm korkea. jokin laukka tiettävästi, mutta minulle ei ole jäänyt mitään merkintää mikä lajike. Kukinta on kestänyt yllättävän kauan, tässä se on jo hiipumassa.

Vanhan pionin kukinta oli tänä kesänä upeaa katsottavaa. Lämpimän sään vuoksi kaikki kukinta lakastuu aika pian, joten on nautittava hetkistä.

Ylpeydenaiheeni, jättiläisrhodo, ei jätä ketään pihalla vieraillutta kylmäksi. Se vetää huomion puoleensa koollaan ja upealla kukinnallaan. Tässä kuvassa kukinta ei ole vielä aivan täydessä vauhdissa. Lämpö saa tämänkin kaunottaren lakastumaan tavallista nopeammin.

Bambeilla on jälkikasvua. Toukokuussa olimme Neron kanssa tulossa iltalenkiltä rannasta, kun kissa osoitti minulle heinän kätköissä makaavan pikkubambin.
Emo laidunsi kauempana. Kuvassa isäbambi taitaa olla lastenvahtivuorossa. En tiedä onko vasoja enemmän kuin yksi, sillä jälkikasvua pidetään vielä visusti piilossa.
Yleensä metsäkauriita ei näy kesäisin näillä mailla, mutta nyt taisivat jäädä niemelle koska viime talvena ruokin niitä ahkerasti, eikä hyvää ravintolaa kannata jättää vartioimatta.

Nerossa oli punkki. Punkin tartuttua kissa tulee yleensä näyttämään sitä ja odottaa, että kiusaaja irroitetaan.
Irroitin punkin ja katsoin luupilla, että se lähti varmasti kokonaisena. Yllätyksekseni huomasin, että olin napannut tuplapunkin, isompaan punkkiin oli kiinnittynyt nymfi. Yök!
Nyt on Neron punkkisuoja uusittu ja verenimijät pysyvät loitolla.

Valkoinen kissa ei ole enää vieraillut sisätiloissa, se sai varmasti ikävän trauman viime kerrasta. En tiedä liikkuuko se muuten pihapiirissä, en ole nähnyt. Nero kuitenkin viettää sissielämää ja vartioi reviiriään yötä päivää, vain pikaisesti se ehtii vierailla ruokakupilla ja joskus malttaa makoilla aamuyön hetken piian kupeessa.

Toivotamme kaikille hauskaa juhannusta ja upeita kesäyön hetkiä ja lehdokin tuoksua, nautitaan niistä.

Ongelmanaapuri

Viime vuonna istutettu vuorijumaltenkukka selvisi talvesta.

Helteet ovat pakottaneet hellittämään puutarhaprojekteja. Iltaisin ja öisin olen kyennyt hetkeksi kasvimaan kimppuun ja siellä alkaa olla valmista ja ruoka jo hyvässä kasvussa. Seurana on tosin tuhannet verenhimoiset itikat, mutta nehän kuuluvat Suomen suveen.

Helteellä on etsittävä siimes tai lepäiltävä sisällä. Yhtenä päivänä köllöttelin sohvalla lukemassa kun kissanluukulta kuului outoa räpellystä. Ajattelin, että Nerolla on jokin iso saalis (esimerkiksi vesimyyrä) mukanaan, eikä sisäänkuljetus tahdo onnistua. Kun räpellys vain jatkui, menin kurkkaamaan ja samassa luukusta ponkaisi sisään väärä kissa. Se valkoinen "pääsiäiskissa".

Libanoninlaukka ja kevätpikkusydän

Vähän liian tottuneesti vieras asteli Neron ruokakupille.
Kun kehotin tunkeutujaa poistumaan sain vastaukseksi sähinää. Avasin oven ja jahtasin vierailijan ulos.

Tulikellukka ja puna-ailakki ovat räikeä pari.

Toissa yönä heräsin kello kolme. Makuuhuoneessani hiippaili valkoinen haamu. Kun nousin ylös se kai panikoitui ja pani ranttaliksi. Lattialle lensivät taimipotit, yksi keraaminen kynttilänjalka ja madonnafiguuri. Katselin hävitystä, sen aiheuttaja näytti kadonneen, ajattelin sen löytäneen tiensä ulos ja menin takaisin nukkumaan.

Pian pehtoori tuli sisälle ja sängynviereen kyselemään ateriansa perään.
Kissa pörhistyi ja siitä lähti selkäpiitä karmiva ääni kun se kurkki sängyn alle. Haamu oli siellä piilossa.
Näki kyllä, että pehtoori hyvin tunsi vierailijan, eikä sen kummemmin panikoitunut. Tarjoilin pehtoorille ruokaa.
Taimikasvatuksen vuoksi käsillä oli paineruisku ja päätin vähän opettaa haamua. Se sai niskaansa melkoisen suihkun ja raukka vetäytyi nurkkaan kovasti sähisten. Kävin avaamassa oven ja suihkutin kissan ulos.
Se ei ehkä osaa mennä luukusta ulos vaikka onnistuu räpeltämään tiensä sisään.
Pehtoori istui rauhallisena ja katseli öistä näytelmää.

Haamu lähti. Saatoin sitä vielä pihalla ja metsässä aimo matkan, heitellen käpyjä sen jälkeen. Nero seuraili rauhallisena perässä, sitä ehkä huvitti moinen näytelmä.
Yöpaidassa, kasteen kastelemana ja miljoonien hyttysten ympyröimänä palasin lopulta kotiin jatkamaan uniani. Siivoillessani jälkiä, huomasin, että vieras oli jättänyt kakat keittiön pöydän alle, ehkä hätäkakka.
Olen kysellyt lähinaapureilta, mutta kukaan ei tunnusta valkoista kissaa omakseen. Se ei kuitenkaan ole kulkuri, sillä valkoisessa, pitkässä karvassaan se on aina kuin juuri kampaajalta tullut, eikä näytä nälkiintyneeltä. Päinvastoin, ihmettelen, että se edes mahtui luukusta sisään. Ehkä kesävieras  joltakin mökiltä, mutta ei ihan lähimökeiltä.
Mikä neuvoksi jos häirikkö jatkaa vierailujaan? Onko vinkkejä?

Lämpimästi tervetuloa uudet seuraajat ja kivoja kesäpäiviä kaikille!