Ovipönkät

Konstit on monet, sanoi akka kun kissalla pöytää pyyhki.
Noin kommentoitiin meillä kotona kekseliäitä ratkaisuja.
Kissasta on moneksi.
Ovipönkkä 6 kg.

Ovipönkkä 10 kg.

Länteen ja itään

Loviisan Rantatiellä

Elokuun viimeinen viikonloppu oli kaunis ja lämmin. Lauantaina suuntasin länteen ystävän kesänlopettamisjuhliin.
Kiitos blogiystävien mainonnan sain itseni lähtemään sunnuntaina itään, Loviisan Wanhat Talot -tapahtumaan.

Vintillä

Oli hauskaa törmätä lukuisiin ystäviin ja tuttaviin oudon kaupungin kaduilla. Olinkohan sekoittanut huulipuikon ja liimapuikon, sillä jäin jatkuvasti suustani kiinni. Kaikenkaikkiaan mukava tapahtuma, oli virkistävää tutustua Loviisaan ja kierrellä koteja ja markkinoita kauniina päivänä. Käytin hyvin laiskasti kameraa.

Markkinoilla

Nerolle olisi voinut ostaa tuliaisiksi oman riippumaton.
Hauska idea vaikka sisäkissalle.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Perhosten keräilyä ja tunnustus

Aurinkoinen ja lämmin sää sai perhoset liikkeelle. Muutaman lajin onnistuin poimimaan kameralla. Amiraaliperhonen (Vanessa atalanta) nautiskelee värimintussa.

Uuden sukupolven neitoperhosten (Nymphalis io) mekoissa on kirkkaat värit.

Sitruunaperhonen (Gonepteryx rhamni) aterioi rantakukassa.

Viimeisistä harjaneilikoistakin löytyy mettä.

Angervohopeatäplä (Brenthis ino) on myös löytänyt baariin.

Ajoittain on jopa ruuhkaa. Nokkosperhoset (Nymphalis urticae) ovat joukolla liikkeellä.

Ohdakeperhonen (Vanessa cardui) viihtyy myös mäkimeiramissa.



Sain tämän ihanan tunnustuksen jo toisen kerran, nyt Vilukissiltä. Lämmin kiitos blogiin, jonka parissa olen viettänyt monta hauskaa hetkeä. Bloginpitäjä osaa nauraa itselleen ja esitellä jokaisen ilmiön hauskasti vinosta kulmasta. Jaoin tämän edelleen vähän aikaa sitten.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!

Kelpaako rokokoo?

Kesällä näin tälläisen tuolin kirpputorilla. Siinä oli jotakin outoa liimaa, se tarttui mukaan. Tuoli on vanha, mutta yllättävän hyväkuntoinen ja siisti. Lisäksi siinä on mukava istua, mikä on hyvä ominaisuus tuolille. Ajattelin maalata puuosat harmaaksi tai valkoiseksi, mutta mietin vielä. Yksi antiikkisohva muutti pois, Nero oli kiintynyt siihen ja ajattelin, että hän saattaisi pitää tuolista. Mutta ei oikein kelvannut, pitäisi olla jotakin mihin me kaikki mahdumme yhtä aikaa.

Pidän enemmän Jugendista.

Onhan meillä vielä toinen sohva, joten tilanne ei ole katastrofaalinen.
Tervetuloa mukaan Marika T.!

Yövuoro

Kissan on tehtävä mitä kissan on tehtävä.

Kerrankin onnistuin joten kuten uutiskuvaamisessa vaikka oli jo pimeää ja  tilanne päällä.

Tunnustus elokuussa

Sain Pientä piharemonttia -blogin Annulta näin hienon tunnustuksen :) Lämmin kiitos Annu!





Tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Haluan antaa tämän tunnustuksen edelleen näille blogeille, joissa vierailen alvariinsa:
Kissanpäiviä sihjaiskodissa
Mun Sun Meitin
Naukulan kerho
Mintun helminauha
Suden silmukat

Onnen aiheita

Surviaisten tanssi ilta-auringossa...

...hajuherneet ehtivät sittenkin kukkia tänä kesänä...

...valkosipulin silmukka...

...syyshortensian kukinta...

...kalliolla lepäävä pantteri.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Sarppu!
Kaikille teille oikein onnellista sunnuntaita!

Toiveajattelua

Jos mä makaan tälleen suu auki niin ehkä paisti putoaa kitaan.

Tervetuloa mukaan Syöksysämpylän sooloilua!

Villi ja vapaa

Sudenkorennolla on oiva saalistuspaikka krassin tuen huipulla. Kasvimaalla käy kova pörinä, on isoa ja pientä lentelijää. Jokaisen tiilen ja laudan alla tuntuu olevan muurahaisyhdyskunta. Myös sammakot viihtyvät rehevällä kasvimaalla, ravintoa riittää kaikille.

Kasvimaalla rehottaa. Täällä käyn joka päivä "torilla".

Salaatteja on monenlaisia ja niitä on syöty ahkerasti kesän aikana. Roomansalaattia, lehtisalaattia, bataviasalaattia, parsasalaattia, rukolaa, villirukolaa, sinappisalaattia....
Vaaleanpunaista väriminttua on valtava pehko, varmaan jo neliön alalla. Alan Titchmarsch kehotti jakamaan sen keväällä niin moneen osaan kuin kasvista saa, tein niin – ja tähän on tultu. Kasvia on lisäksi jo jaettu ystäville ja kylänmiehille sekä siirrelty eripuolille puutarhaa. Pörriäiset ja perhoset rakastavat väriminttua.

Kylvin kasvimaalle myös maloppia, tummanpunaisia, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Se kaunistaa aluetta loppukesällä, juuri nyt.

Iisoppia kasvaa runsaasti jokapuolella, tässä vaaleanpunainen variaatio.

Erilaisia kaaleja löytyy myös, tässä palmukaalia, jonka taimet sain ystävältä. lisäksi on punaista ja vihreää lehtikaalia. Korkea kasvi takana on maa-artisokkaa, jonka siirsin tuosta toisaalle keväällä, mutta aina jokin juurenpala jää maahan ja siitä tulee satoa.

En ole muotopuutarhojen ystävä, villi ja vapaa sopii enemmän minun luonteelleni. Hyötykasvit ovat suorissa riveissä viljelylavoissaan, mutta kukkavillitys saa kaiken näyttämään rennolta ja huolettomalta. Lisäksi monet kukkijat torjuvat tuhohyönteisiä.
Naapurin vanhaisäntä kävi metsurin kanssa kyselemässä puiden karsimistarpeita. Miehet viettivät pitkän tovin kasvimaan reunalla ihastellen sen kukkaloistoa.
Joillakin on "ranskalainen potager", minulla taitaa olla enemmän venäläistyylinen datšer :)

Hellyttävä vierailu

En päässyt katsomaan nöffin pentua kun suuntasin pohjoisen sijasta etelään. Mutta ilokseni Roy tuli isäntänsä kanssa vierailulle. Pentu on nyt kymmenviikkoinen.

Roy osaa jo istua käskystä ja kulkee tarvittaessa sievästi hihnassa. Uloskin hän osaa jo pyytää, johtuukohan se siitä, että kun on iso pää on myös isot aivot :) Hän on jo toinen nöffi perheessä, joten isäntäväki tietää mitä sai. En olisi uskonut, että pentu voi olla noin rauhallinen jos en olisi omin silmin nähnyt. Ei monen tuon ikäisen kanssa voisi kuvitella lähtevänsä pitkälle matkalle ja kyläilemään. Matka taittui asuntoautossa, joka on yksi nöffin koti, tietysti usein pysähdellen. Minkäänlaista protestia ei kuulemma kuulunut koko matkan aikana.

Roy viihtyi meillä hyvin, Neron ruokanurkkaus oli kaikkein mielenkiintoisin paikka ja kissan kupit tulivat hyvin tiskatuiksi. Myös Neron lelukorin penkominen oli mukavaa. Isäntänsä kertoi, että minne he menevätkin Roy saa kaikkien varauksettoman ihailun. Eniten minua ihmetytti Neron suhtautuminen (nehän ovat kuin kaksi marjaa); yleensä kun saapuu vieraita, muuttuu Nero näkymättömäksi, mutta nyt se tarkkaili tulijoita pitkään pihan reunalla.

Nero tuli jopa sisälle kun pentu oli keittiössä ja myöhemmin pihalla he tuijottelivat toisiaan muutaman metrin päästä.  Kissan häntä vähän pörhistyi ja nöffi otti pari askelta taaksepäin. Ilmeisesti kissa huomasi, että pentu on loivaliikkeinen ja vaaraton.
Kylläpä oli mukava vierailu ♥

Viime yönä makoilin aurinkotuolissa pihalla ja katselin huikeita tähdenlentoja. Lepakotkin lentelivät pyyntiretkillään.
Siitä tulikin mieleeni, että Eviralta tuli kirje, vesisiipasta klik
ei löytynyt rabiesta.

Sylipula

Poissaollessani Nerolla oli  tuttu kesärenkinsä huolehtimassa asioista. Huolto pelasi moitteettomasti, mutta jotakin puuttui.
Paluuiltaani seuraavana yönä kissa ilmestyi retkiltään ja aloitti kehräämisen, joka jatkui pari päivää. Hän ilmaisi hyvin selkeästi miten ihanaa on, että olen taas kotona. Seuraavana päivänä en saanut paljon toimeksi, sillä Nero halusi viettää aikaa sylissä. Jos liikahdin hermostuneesti, alkoi heti kova kehrääminen. Seuraavanakin yönä hän vähän lintsasi töistä ja köllötteli vieressäni sängyssä. En tiedä osaako kissa ikävöidä, mutta ainakin se osaa iloita jälleennäkemisestä. Ja tämä kaikki oli tietysti molemminpuolista.

Veronan Arena

Gardalta pääsee kätevästi Veronan oopperajuhlille ja  lippuja kuljetuksineen saa helposti. Verdin Aida, jonka johti Placido Domingo (kaikkihan huomaavat hänet kuvan oikeassa alareunassa) oli huikea kokemus. 
Lähdimme  Malcesinesta matkaan klo 16.30.

Veronan Arena on roomalaisajan amfiteatteri, rakennettu ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan puolivälissä.
Veronan oopperajuhlat on järjestetty siellä vuodesta 1913.
Yläosan kivipenkeille on helppo saada lippuja, Arenan ovet avattiin klo 19.00. Aurinko lämmittää kivet kuumiksi, joten kannattaa varata eristettä mukaan. Paikalla voi myös vuokrata tyynyjä.
Ilmassa oli urheilujuhlan tuntua huutelevine juoma yms. -kauppiaineen.

Kun esitys on alkamassa, hälinä hiljenee ja Arena valaistaan kynttilöin, upea ja tunnelmallinen näky.

Esitys alkoi noin klo 21.

Puitteet ja lavastukset olivat spektaakkelimaiset. Tunnelmallisena lisävalaistuksena toimi Arenan ylle noussut täysikuu.

Esitys päättyi noin klo 01.00. Takaisin Malcecinessa olimme noin klo 02.30 väsyneinä, mutta onnellisina.

Ihmeellinen puutarha

Gardone Riverassa, Malcesinestä lounaaseen on erikoinen kasvitieteellinen puutarha, jonka halusin ehdottomasti nähdä. Lauttalla hurauttaa tunnissa Gardoneen.
Hehtaarin kokoisen puutarhan loi itävaltalainen hammaslääkäri Arthur Hruska vuosina 1910-1971. Hän istutti puutarhaan kasveja joka mantereelta ja eri ilmastoista.
Erilaisia bambuja on paljon, niillä on oma vesihöyrysysteemi.

Rudolph Hirt: Pan

Vuonna 1988 puutarhan ja siihen kuuluvan upean venetsialaistyylisen huvilan osti itävaltalainen multimediataiteilija Andre Heller. Hän halusi luoda paikasta "ekologisen tietoisuuden keskuksen". Puutarhassa on paljon kuuluisien taiteilijoiden teoksia ja installaatioita. Mm. Roy Lichtenstein, Susanne Schmögner, Mimmo Paladino ja Keith Haring.

Monet'n lampi

Alueella on lampia, puroja, mäkiä ja siltoja.

Lammissa asustelee karppeja ja vesikilpikonnia.

Puutarhan varjoissa hiiviskeli myös tiikeri.

Andre Heller: Spitting Monsters

Siltaa ylittäessä on varottava kahden hahmon ajoittain sylkemiä vesisuihkuja

Puutarhassa on tietysti myös monenlaisia kukkia. Ihastuin tuohon oikealla alakulmassa olevaan. Näin noita muuallakin Gardan puutarhoissa. Kukat ovat lautasen kokoiset. Muistuttaa hieman kiinanruusua, mutta ei ole se. Tietääkö joku sille nimeä?

Tervetuloa Autuaaseen oloon Anastasia!