Neron sisarusten kesäpaikka tarjosi tukikohdan ja kisujen henkilökunta toimi oppaana pariin mielenkiintoiseen puutarhakohteeseen.
Isäntäni, Neron veli, Svantte on vanttera komistus, joka ei turhaan hötkyile.
Emäntäni, Neron sisko, Mörkö-neiti on kuin kopio veljestään, mutta paljon sirompi. Hän nauttii ikkunasta avautuvasta luonto-ohjelmasta.
Aloitimme retkemme lounaalla Kangasalalla, ravintola Paakarissa. Ruoka ja tarjoilu olivat erinomaisia, suosittelen. Kiva terassi ruokailuun.
Kuva vie meidät seuraavaan kohteestamme, Arboretum Frickiin.
Puistossa kasvaa yli 800 alppiruusu- ja atsaleapensasta, ne eivät tietenkään nyt olleet kukassa, on siis syytä vierailla ensi kesänä uudelleen. 3,2 hehtaarin alueella on satoja erilaisia puita ja pensaita eripuolilta maailmaa.
Tilalla on myös kahvila, missä nautimme jälkiruoan kierroksen jälkeen.
Seuraavana päivänä vierailin Pälkäneellä sijaitsevalla Pajuparvi Helena Tiililä -viinitilalla. Tila sijaitsee lähellä Pälkäneen rauniokirkkoa.
Siellä kasvatetaan viinirypäleitä sekä kasvihuoneissa, että avomaalla. Lisäksi tuotetaan pajuja, yrttejä ja marjoja. Vanha navetta on muuttunut viihtyisäksi kahvila-tilapuodiksi, josta voi ostaa tilan tuotteita ja nauttia herkkuleivonnaisia.
Elävä pajumaja
Lisäksi löytyy monia viehättäviä museokokonaisuuksia. Tässä vanhaan riiheen tehty keittiömuseo. Siellä voi tarkastella keittiötavaroita eri aikakausilta.
Pullomuseo
Yhden museoaitan esineistöä
Paikassa on miellyttävä tunnelma ja paljon katsottavaa. Minä viihdyin tuolla pari tuntia ja tuntui, etten ehtinyt vielä nähdä kaikkea. Tilan emäntä, Helena, kertoi auliisti kasveista ja viinilajikkeista sekä paikan historiasta.
Taidan poiketa uudestaan syyskuussa kun rypäleet kypsyvät, niitä on silloin myynnissä tilapuodissa.
Mukavaa viikkoa kaikille!