Mystiikkaa

Meillä on ollut mahtavat hiihtokelit ja hyvät ladut järvellä. Lömpötilojen sahaaminen sai viikonloppuna aikaan komeaan aamu-usvan ja myös iltaa kohti alkoi usva nousta.

Päivän hiihtoretki sujui usvassa, auringon paistaessa.

Nero seurasi hiihtäjää ikkunasta.

Usva ja loimuava taivaanranta loi mystiikkaa pimenevään iltaan.

Monet myrskyt kestänyt enkeli toi oman lisänsä tunnelmaan. Kun kirjoitan tätä postausta, radiosta tulee Lauantain toivotut levyt ja Kirka laulaa. Mamy blue tuo mieleeni juuri edesmenneen ystäväni ja nuoruutemme seikkailut. Kyynelhanat aukeavat. Kirkan kuolemastakin on jo kymmenen vuotta.

Talvitunnelmaa vaikka ilmassa onkin jo kevättä.

Kuvausassistentti oli valmis lähtemään pidemmällekin kuvausretkelle, mutta piikaa ei innostanut tunkeutua sakenevaan sumuun.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Human

Salar de Uyuni, Bolivia

Kiitos kaikille lämpimistä osanottoviesteistänne, ne ovat lohduttaneet paljon.
Perspektiiviä omaan elämääni ja murheisiini otin katsomalla uudestaan Yann Arthus-Bertrandin loistavan dokumentin: Human. Elokuvan pitkä versio esitettiin Ylellä joulukuussa ja se on vielä katsottavissa Areenalla.

Bayena, Etiopia

Jos ette ole vielä katsoneet tätä kertakaikkisen upeaa elokuvaa ihmisyydestä ja maapallostamme, niin se on vielä nähtävissä Areenalla. Elokuvan pitkä versio kestää vähän yli kolme tuntia, mutta se imee mukaansa niin, että tuo aika kuluu kuin huomaamatta. Versio on nähtävissä myös YouTubessa kolmessa jaksossa.

Manhattan, New York

Maapallomme näyttää elokuvassa upealta, moniulotteiselta taideteokselta.

Petronila, Domikaaninen tasavalta

Elokuvan henkilöt valottavat ihmisyyden puolia monista näkökulmista, jokaiselta on paljon opittavaa.

Pape, Senegal

Tyytymättömyys omaan elämään tuntuu kohtuuttomalta dokumenttia katsoessa. Minulle on itsestään selvää, että huomennakin saan vatsani täyteen. Monet asiat tekevät elämästämme helppoa ja vaivatonta, mutta silti paha olo vaivaa.
Atman Haitilta kertoo mitä köyhyys hänelle merkitsee:
"Kun haluan mennä kouluun, mutta en voi tehdä sitä. Kun haluan syödä, en voi tehdä sitä. Kun haluan nukkua, en voi tehdä sitä. Kun vaimoni ja lapseni kärsivät, en ole tarpeeksi älykäs muuttaakseni tilannettamme. Tunnen itseni todella köyhäksi. Fyysisesti köyhäksi sekä henkisesti köyhäksi. Entä te rikkaat ihmiset, jotka kuuntelette minua, mitä teillä on sanottavaa rikkaudestanne?"

Uima-allas, Chengdu Kiina

Jokaisen olisi hyvä nähdä tämä katsaus ihmisyyteen. Meillä kaikilla on sama toive; olla onnellinen.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Maria!

Surun anatomia

Pitkäaikaisin ystäväni kuoli viime viikolla. Olemme tunteneet toisemme lapsesta asti ja viettäneet tärkeimmät kehitysvuotemme yhdessä. Monta seikkailua mahtuu noihin vuosiin. Vaikka polkumme kulkivat erilleen aikuistuttuamme, säilyi ystävyytemme. Ajan myötä polkumme taas yhtyivät yhteydenpito oli aktiivisempaa.
Olen itkenyt ja pohtinut surun olemusta. Se tuntuu olevan kirjo monenlaisia tunteita ja varmasti jokaisella erilainen.
Aluksi suru aiheutti fyysisiäkin oireita; tuntui, että koko kroppaa särkee. Huomasin, että kipu johtuu enimmäkseen siitä, että tunnetta yrittää vastustaa. Kun antautuu surulle, kipu hellittää. Suru on surtava ja kyynelvirrat tyrehtyvät aikanaan.

Vähitellen olo helpottuu ja tilalle tulee lempeä haikeus. Enää ei ole häntä, jonka kanssa muistella nuoruutemme seikkailuja.

Nero on suhtautunut lohduttajan rooliinsa sellaisella vakavuudella, että on saanut minut välillä purskahtamaan nauruun kun sen uuttera kehräys- ja paineluterapia alkaa muistuttaa jo elvytystä. Aurinko paistaa, valo voittaa ja ilmassa tuoksuu jo kevät.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Puutarhavuosi, muisto vain

Päivä kaunein sammuva on,

kukka kuolee korvaamaton.

Kun päättyy tää,

muisto vain jää.

Sini K:lta Kasvuhormoni-blogista tuli haaste: 12 kuvaa menneestä puutarhavuodesta, kiitos Sini.
Vilkaisen taaksepäin vaikka katse onkin suuntautunut jo enemmän uuteen puurtarhavuoteen.
Tammikuu oli talvinen ja aurinkikokin näköjään pilkahteli.

Helmikuussakin paistoi aurinko ja se lämmitti jo hieman ikkunan läpi loistaessaan.
Huone-esikot kukkivat. Kuun lopulla kylvin ensimmäiset siemenet.

Maaliskuussa paistoi aurinko pääsiäiskukat ilahduttivat ja esikasvatus oli täydessä vauhdissa.

Huhtikuussa paistoi aurinko. Kasvimaa oli vielä aution näköinen, mutta touhu siellä jo täydessä käynnissä. Kotipuutarhalehdessä julkaistiin juttu kasvimaastani ja siinä edellinen kesä näytti toiveikkaan rehevältä.

Toukokuussa paistoi aurinko ja oli jo suloisen lämmintä. Kasvu lähti hyvin käyntiin.

Kesäkuussa paisoi aurinko ja kasvimaa kukoisti. Sieltä sai jo paljon satoa.

Heinäkuussa paistoi aurinko ja kasvimaa kukki ja rehotti paratiisillisena.

Elokuussa paistoi aurinko ja omavaraisuus kukoisti. Monenlaista satoa korjattiin ahkerasti ja sitä riitti jaettavaksi muillekin.

Syyskuussa paistoi aurinko. Kukkakimput pienenivät, mutta lämpö piti runsasta kasvua yllä.

Lokakuussa paistoi aurinko ja lämmön inspiroimana moni kasvi aloitti uuden kierroksen.

Marraskuussa paistoi aurinko. Otin komeron perältä keväällä lopuista pakastemarjoista valmistamani mustaherukkaliköörin ja pullotin sen talven pimeiden iltojen iloksi.

Joulukuussa paistoi aurinko joskin hyvin lyhyen jakson päivästä. Olin ystävien kanssa tutustumassa Loviisan joulukoteihin.
Oli kaunista ja mukavaa.
Ilmeisen aurinkoinen vuosi.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Erja.
Iloista vuoden alkua kaikille! Minulla se on alkanut hieman surullisissa merkeissä, mutta siitä myöhemmin.

Viisikon seikkailuja

Vuoden viimeistä edellisenä iltana pääsin tapaamaan Naukulan pikkuisia.

Pieniähän ne olivat ja vilkkaita. Maailma on niille uusi ja tiedonjanossaan pennut suorastaan amivat kirjoja.

Kuvissa esiintyy rakeisuutta ja liike-epäterävyyttä johtuen talvi-illan valaistuksesta, pentujen touhukkuudesta ja kuvaajan keskittymiskyvyn herpaantumisesta ihanuuden keskellä.

Namu emo suhtautui vieraaseen rennosti, mutta piti pentuja tarkasti silmällä.

Ne ehtivät joka paikkaan.

Lattiamoppi on hurjan kiinnostava.

Perhe aterioi yhdessä.

Aterian jälkeen alkoi ramaista, mutta ennen torkkuja pitää siistiytyä.

Pian kaikki kävivät unten maille.

Pennut ovat niin samannäköisiä, etten edes yrittänyt opetella niiden nimiä.

Yksi pentu ei meinannut saada unta, mutta Namu-äiti kyllä tiesi lääkkeen unettomuuteen.

Pitkään ei lepohetki kestänyt, uudet seikkailut kutsuivat Naukulan lapsia.

Lopuksi seurustelin vielä talon isännän, Sulon, kanssa teekupposen ääressä. Sulo opetti avaamaan ikkunan ulkoilutarhaan.

Ja näytti mitä temppuja hän on opettanut Mammalle.

Vieraan lähtöä seurattiin ikkunasta. Hei, hei Naukula.
Kiitos, että sain käydä hurmioitumassa pentueen ja yhteensä seitsemän kissan keskellä.