Keimaileva kirahvi

Kirahvilaumaan löytyi kirpparilta hieno, selvästi itsetehty puukirahvi. Liikuttavat lelut tarttuvat aina mukaani.
Elämässä pitää olla leikkiä.

Olipa kerran Afrikassa laihanlainen,
keimaileva kirahvi nuorukainen.
Aina suuresti huolissansa,
pitkän pitkästä kaulastansa.

Tuumaili öisin, päivin ja illoin
millä hän kaulansa koristais ja milloin.
Viimein päätti hän lainan nostaa,
kirjavan kauluksen ja kaulaliinan ostaa.

Siitä sitten ilo syntyi koko Afrikassa
hassumpaa ei ole vielä nähty maailmassa.
viisi sataa neekeriä alkuperäisasukasta heti nauruun kuoli,
kirahvi vain mielissänsä huuliansa nuoli.

Arvid Lydeckenin runo, jonka viimeisen säkeistön nykyisin poliittisesti epäkorrekti ilmaus on sensuroitu ja korvattu runomittaan huonosti sopivalla sanalla.

Nykyisin lapsilla on hurjat määrät leluja ja kaikkiin ei varmasti synny minkäänlaista kiintymyssuhdetta. Itse muistan kaikki leluni vaikka suurin osa ei olekaan enää tallessa. Ne, jotka ovat jäljellä kantavat valtavaa määrää muistoja.
Hylätyn vanhan lelun näkeminen jostain syystä koskettaa minua ja jos sellaisia tulee vastaan niin katson velvollisuudekseni tarjota sille kodin. Ei tarvitse olla ehjä tai arvokas.

Nämä koirakaverukset löytyivät kerran roskalavan päältä. Mäyräkoiralla on ollut ehkä polio, sillä jalat ovat kovin heikot, mutta Bonzo tukee.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Laila!
Kaikille mukavaa viikkoa, pysytellään lämpiminä ja nautitaan talvesta.

Hylätyt rakkaat

Lisää nalleja. Karhukopla oli viety kierrätyskeskukseen. Näitä on selvästi rakastettu paljon ja he näyttivät hyvin hämmentyneiltä lojuessaan kodittomina kierrätyskeskuksen hyllyllä.
Kaksi isoa kontiota, yksi pikkukarhu ja yksi käsinukke, varsinainen mesikämmen.

Pikkunalle on ollut jollekin hyvin tärkeä ystävä. Kuono on suukoteltu resuiseksi ja nallukkaa on parsittu ja paikattu. Pikkuinen on myös laihtunut aika paljon, liekö ikävästä.

Kaksi suurta nallea on tehty aidosta lampaankarvasta. Tummanruskea on niin masentunut, ettei sen pää pysy millään pystyssä, mutta kaveri tukee.

Täytteenä on lumppuvanua. Nyt niillä on uusi koti täällä, vieläkin ne näyttävät melko hämmästyneiltä, mutta eivätköhän ne pian totu kunhan tutustuvat muihin kavereihin.

Parsittu afrikkalainen

Olen joskus ostanut tämän kalebassin afrikkalaiselta katumyyjältä, en enää muista missä. Käyttöesine on saanut halkeaman ja se on korjattu varsin taidokkaasti. Minua viehättää juuri se, että esine on korjattu. Kalebassi-laukku on mustattu samoin kuin luut aiemmassa postauksessani.

Meille sukeutui mielenkiintoinen keskustelu kauppiaan kanssa (joka oli nainen) ja hän halusi antaa kaupanpäälle vielä sievän nuken. Samalla menetelmällä mustattu.

Sika säkissä

Investoin kirpputorilla neljä euroa näihin ostoksiin. Pieni matkalaukku sisältää jotain hyvin painavaa, mutta sen lukko on rikki enkä voinut katsoa sisältöä. Lapussa luki työkalulaukku, ostin sian säkissä, koska hinta oli vain kolme euroa ja halusin juuri laukun. Kun saan tiirikoitua laukun auki niin kerron mitä sain.

Fazerin peltinen purkki, vanha, pieni metallikuorinen termospullo ja 60-luvun punasilmäinen muovikoira.

Pieni leluvitriini

Vitriinissä on pieni kokoelma vanhoja leluja.

Päätöntä menoa

Roskiksesta löytynyt nukke on melko pahasti invalidisoitunut - siltä puuttuu pää. Käsinkudottu sievä villapaita on hieman reikiintynyt, mutta minusta nukke on edelleen viehättävä. Kerran löytyi tuo pelkkä pää, ehkä saatan nämä kaksi joskus yhteen. Hyvää juhannusviikkoa teille!

Sardiinipurkin asukas

Vanha posliininukke muutti sardiinipurkkiin, joka kaipasi sisältöä elämäänsä.
Olen siivonnut ja laittanut tuoreita kukkia maljakoihin. Sisällä tuoksuu syreeni ja pioni. Toivotan teille sunnuntain rauhaa!

Minne matkustaisin?

Viimeiset hetket tehdä lomasuunnitelmia. Helleviikolla tuli mieleen, että pitäisi päästä jonnekin viileään. Jäämerelle? Puutarhan kasvukin on pian siinä vaiheessa, että sen voi hetkeksi jättää apukastelijan varaan. Mikä mahtaa olla parasta: suunnitella matkaa, olla matkalla, olla perillä vai palata matkalta kotiin?

Uusi vanha apina

Vanha apina sai kaverin. Postimatkalla poikkesin kirpparille ja siellä odotti pieni apina kädet levällään. "Ota minut", se huusi! En voi vastustaa vanhoja leluja. Kovasti on tätäkin rakastettu, lastuvillatäyte kuultaa paikoin läpi. Ikääkin on varmaan jo kertynyt.

Vanha apina

Vanha apina on niin leikitty, että maalittomaksi silitetystä paperimassapäästä voi lukea työpaikkailmoitukset
... vuotias  T Y T T Ö  konttorilähetiksi...
Luulen tosin että paikka ei enää ole auki.

Kehyksessä

Kirpputorilta löytyi tälläinen kaunis visiittikorttikuvakehys,
jossa pääskyset jo lentelevät.