5.5.2020

Nyt se alkaa

Kasvimaalla on noussut ensimmäiset kylvöt, muoviteltassa kasvaneet retiisit. Kohta kylvän toisen rivin, niin saan nauttia retiiseistä pitkään.

Teltassa oli myös kaksi kultakuoriaista. Siirsin niitä varovasti, ne vaikuttivat kuolleilta. Ei mitään liikettä. Jonkin ajan kuluttua ne olivat kuitenkin liikkuneet paikaltaan, olisivatko ne syntyneet teltan lämmössä. Suuria valkoisia kultakuoriaisen toukkia näkyy usein kun kääntelen maata.

Valkosipulit ovat hyvässä kasvussa. Annoin niille lannoitusta kasvua varmistamaan.
Kuten ennenkin löytyi kasvimaalta taas maahan unohtuneita valkosipuleita kasvussa, erottelin kynnet, istutin ne uudelleen ja nyt on tuplamäärä valkosipulia tulossa. Osa oli pyöreitä itusilmuista kasvaneita sipuleita.

Tarhajouluruusut kukoistavat. Siirsin ne viime vuonna rinnepenkkiin, sillä ne kärsivät aiemmin talvimärkyydestä. Onneksi, sillä viime talvi olisi varmaan muuten koitunut niiden  kohtaloksi.

Musta kaunotar, Lucy Black, on tehnyt toistaiseksi yhden kukan. Se on todella musta.

Pieni Double Play®Big Bang™ -angervo on aloittanyt näyttävästi. Uusi kasvu on oranssinpunaista, kasvun edetessä se muuttuu kellanvihreäksi.

Pystykiurunkannus Beth Evans on uusi tulokas puutarhassani. Sain taimet viime kesän blogitapaamisessa Raumalla, mutten muista kenen puutarhasta nämä ovat kotoisin. Jos tiedät niin kerro. Näitä oli komea pehko, kunnes joku ihailija kävi popsimassa puolet kukista.

Kevään airuen, Skopolian, muodonmuutos on hauskaa katseltavaa. Alkuperäinen kasvi on kotoisin Anun puutarhasta.
Suurin osa kaikista perennoistani kantaa muistoa antajastaan ja siksi ne ovat jotenkin erityisen merkityksellisiä.

Nero voi nyt paremmin. Alku kilpirauhaslääkkeen kanssa oli hankalaa, troppi näytti väsyttävän kissaa tavattomasti ja muutenkin olo vaikutti vähän kurjalta. Puhumattakaan siitä, että luottamus minuun rakoilee kun joka päivä lähestyn lääkeruiskun kanssa.
En tiedä kuinka paljon reviiriä loukannut Valkotornado vaikutti kissan kuntoon, väsyttäähän sekin kun kaiket yöt pitää partioida rajoilla. Nyt en ole nähnyt vierailijaan, mutta se ei tarkoita, etteikö se hiippailisi nurkissa.
Joka ilta lähdetään Neron kanssa rantakierrokselle, siitä kisu tykkää. Nero kyttää kaloja rantakivellä.

Tavaksi on tullut viettää lepohetki saunamökissä. Siellä kissa viihtyy sylissä ja kehrää, näin yritetään lujittaa rakoilevaa suhdettamme.
Lääkkeestä on tullut jo osa arkea, joten eiköhän tämä tästä ala sujua.

Mukavaa viikkoa kaikille!

24.4.2020

Ilottomia päiviä

Uskallanko tulla ruokakupille?
Meillä on elelty vaisuissa tunnelmissa. Lääkkeenanto hiertää välejämme ja piikitys oli viimeinen pisara. Nero parka tuntee olonsa turvattomaksi kun jatkuvasti kidutetaan.
Tosin kilpirauhaslääkkeen anto onnistuu jo ilman pyyhettäkin ja kissa vain alistuu toimenpiteeseen.
Punkkihäätökin pitäisi vielä lisätä kiusaaviin asioihin.
Minä olen purkanut pahaa oloani rikkaruohoihin ja Nero vaeltelee levottomana ympärillä minua kartellen. Ei paljon puhuta.
Rantalenkillä ollaan kuitenkin käyty joka ilta ja vähän sylitelty saunamökillä.
Toissa-aamuna tapahtui jotakin lähes sydämen pysäyttävää.

Heräsin noin kello 5 kovaan huutoon. Itseasiassa karmivaan kissan huutoon.
Pomppasin ylös ja näin, yleensä hyvin hiljaisen, Neron kiljuvan täyttä kurkkua kissanluukun edustalla, sisäpuolella. Ajattelin, että sillä on kaameita kipuja ja yritin nostaa sen syliin tutkiakseni, mutta kissa yritti purra minua ja livahti ulos. Ryntäsin sen perään, mutta Nero pinkaisi talon alle.
Syvästä unesta, vireystila nousi nopeasti nollasta sataan.
Muutamassa sekunnissa olin pukeutunut, hakenut Neron kantokopan vintiltä, pakannut viimeaikaset potilaskertomukset ja tarkistanut eläinsairaalan puhelinnumeron.
Tarvittiin vielä potilas.
Epätoivoisena menin ulos ja huutelin Neroa ja kissa tulikin talon alta ihan muina pehtooreina, eikä näyttänyt yhtää kivuliaalta, mutta kyljestä roikkui karvatuppoja.

Asian laita selvisikin pian. Valkotornado on saapunut paikkakunnalle. Korvat luimussa se vaani Neroa. Se oli ehkä suunnitellut sisälletuloa ja Nero kehotti kovasanaisesti pitämään sosiaalista etäisyyttä.

Jättiläiskissa, jolla on enkelin ulkonäkö, mutta paholaisen luonne terrorisoi viime kesänä koko kylän kissapopulaatiota kilometrien säteellä. Muutamankin emännän kanssa pohdimme, mitä sen kanssa pitäisi tehdä, kukaan ei tiedä kenen se on, mutta jonkun mökkiläisen varmasti koska se ilmestyy tänne aina sesonkiaikaan.
Meille se murtautui sisään kissanluukusta ja pani hyrskyn myrskyn. Siitä kerroin täällä.
Ilmeisesti Valkotornado muisti minut ja lyllersi nopeasti pellon yli. Sinne se jäi metsänreunaan kyyläämään, mutta poistui kun jäin pihalle puuhastelemaan. Nero vaikutti tyytyväiseltä.

Pehtoori hoitaa ahkerasti puksipuita, ne ovat kohta lehdettömiä.
Onneksi ei tullutkaan sairaalareissua. Oikeastaan olen tyytyväinen, ettei Neron hermostuneisuus johdukaan minusta ja hoitotoimenpiteistä, vaan syynä on reviiritaistelu ja sissielämän vaatimukset.
Toivon, että pian taas saan oman iloisen kissani takaisin.
Olen kysellyt kaikilta lähinaapureilta, mutta kukaan ei tiedä kenelle hirviökissa kuuluu.
Aion ladata vesitykin valmiiksi jos se vielä ilmestyy tänne Neroa kiusaamaan.

PS.
Blogger ilmoitti, että kuva-ongelma on korjattu. Jos vielä jatkuu kehotettiin poistamaan selaimen evästeet ja cache. Joku pelkäsi, että kuvat ovat kadonneet iäksi kun ei ole tallentanut niitä ollenkaan koneelleen. Mutta jos kuvat on ladattu suoraan, esim. kameran muistikortilta niin ne ovat tallessa Bloggerin (Googlen) albumiarkistossa.
https://get.google.com/albumarchive/

Iloista viikonloppua kaikille!

18.4.2020

Majakanvartija

Iltalenkillä  pehtoori otti hiekkakylpyjä majakan juurella.
Torstaina olimme Neron kanssa taas lääkärissä hampaiden hoidossa. Hymy valkaistiin ja tuomio oli, että muutama hammas pitää poistaa jossain vaiheessa. Miksiköhän kissoilla alkavat hampaiden juuret sulaa pois? Ei osannut lääkärikään vastata.
Kun tunnustin, etten saa antibioottipillereitä kissaan, antoi lääkäri Nerolle pitkäkestoisen antibioottipiikin ja toisen piikin mukaan kotona pistettäväksi. Onko kellään kokemusta pistoksen antamisesta kissalle? Vähän jännittää kun en ole aiemmin tuollaista tehnyt, sain tosin ohjeita lääkäriltä.
Kilpirauhaslääkkeen antaminen on sujunut ällistyttävän hyvin, ilmeisesti lääke ei ole pahanmakuinen kun kissa alistuu (ei tosin mielellään) sen ottamiseen.

Kaislikossa suhisee. Lääkärissä käynnit toivat epävarmuutta kissan elämään ja hän muutti pois kotoa. Ei kauemmas kuin tallin ylisille, missä on ilmeisesti turvallisempaa. Oli kauheaa kun kissanluukku laitettiin lukkoon hetkeksi ja ulkoillessa piti raahata piikaa hihnan perässä. Vapaus on tärkeintä. Onneksi ruokakuppi kuitenkin kutsuu säännöllisesti ja ulkotöiden tekeminen yhdessä on edelleen kivaa. Iltaisin retkeilemme rantametsässä.

Tarkastettiin myös vanhan savusaunan kuntoa.

Metsässä kukkivat sinivuokot.
Viime postauksesta katosi yllättäen ensimmäinen kuva, laitoin sen uudestaan. Huomasin, että monessa blogissa on kuvat kadonneet ja tilalla on vain kielletyn ajosuunnan harmaa mollukka. Mitähän Blogger nyt oikuttelee?

Puutarhassa aloittelevat esikot.
Mukavaa viikonloppua kaikille! Aurinko paistaa taas, muistakaa aurinkosuoja, sillä UV-säteily on nyt erityisen voimakasta Suomen yllä olevan otsooniaukon johdosta.

15.4.2020

Meillä podetaan

Korona ei ole vielä ulottanut lonkeroitaan tänne, mutta eläinlääkäriin oli taas asiaa.
Hain Neron taas illalla tallinparvelta olkikasasta kun ruokakupilla ei oltu käyty koko päivänä.
Jotain oli vialla, annoin kipulääkettä, soitin eläinlääkärille ja seuraavana aamuna suunnattiin vastaanotolle.
Koska näitä kohtauksia on ollut jo muutama, ajattelin, että nyt asia selvitetään perin juurin.
Nero on köhinyt viime aikoina, eikä kyse voi olla loisista, kuten usein on annettu diagnoosiksi, sillä olen huolehtinut loishäädöstä tunnollisesti.

Uusi eläinlääkärimme tutki Neroa huolellisesti ja verikokeista ilmeni, että pehtoori kärsii hypertyreoosista, eli kilpirauhasen liikatoiminnasta. Vaiva on melko yleinen varsinkin vanhemmilla kissoilla. Onko muilla kokemusta tälläisestä kissan vaivasta?
Nyt Nerolla on kilpirauhaslääkitys, jota se on saanut joka päivä jo viikon ajan. Lisäksi saimme paria muuta paranemista vahvistavaa lääkettä ja antibiootin, jota en onnistu saamaan kissaan millään keinolla. Pilleri on jättimäinen kissan kokoon verraten ja ilmeisen pahanmakuinen.
Huomenna menemme uudelleen eläinlääkäriin suunhoitoon, hampaista löytyi tulehdusta, täytyy pyytää uusi antibioottikuuri.
Nero on piristynyt ja joka ilta olemme tehneet kävelyretken niemelle lintuja katselemaan.

Rannalta löytyi erikoinen sieniviljelmä vanhasta kannosta. Aivan kuin simpukoita olisi kiinnittynyt puuhun.

Välillä lepäillään saunamökillä.

Kovasti jo kukkii puutarhassa. Tarhajouluruusu.

Kevätkaihonkukat alkavat avautua.

Lumikellot ovat jo lopettelemassa.

Krookuksia ilmaantuu jatkuvasti lisää.



Välillä talvi yrittää vielä kamppailla kevään kanssa.

Nyt on maisema taas kuin joulukortista. Kevät keikuttelee.

Toivottavasti olette kaikki pysyneet terveinä. Itse mietin, olenko karanteenin päätyttyä vielä yhteiskuntakelpoinen, niin nopeasti tuntuu mökkiintyminen ja metsittyminen etenevän.

31.3.2020

Kahvilaelämää

Kauniit aamut houkuttelevat nauttimaan kupposen pikkukahvilan terassilla. Koska kotoa ei pidä poistua, olen rakentanut kuormalavasta kahvilan talon suojaiselle eteläseinustalle.
Kissa sylissä ulkona kahvi maistuu erityisen hyvälle.

Kesämökkien valot rannoilla sammuivat perjantaina kun Uudenmaan rajat suljettiin.
Torstaina joka mökissä paloi valo, ilmeisesti väki kävi tarkistamassa paikkoja ja tyhjentämässä jääkaapin yms. kun tiesivät, ettei paluuta ole vähään aikaan. Vastuullisia mökkiläisiä siis näillä nurkin.

Mehitähdet ovat mielestäni hyvin outoja eläjiä, ne
selviävät talvesta yllättävän hyvin. Jossain vaiheessa kun peittelin piippoja asettelin vähän havuja näidenkin suojaksi.

Kevätkurjenmiekat aloittivat viime viikolla. Niitä purskahtaa kukkaan päivittäin. Lumikellot ovat tehneet kukintaennätyksen, ensimmäiset aloittivat jo tammikuussa ja kukinta jatkuu.

Jouluruusuissa on ilahduttavasti nuppuja. Ne kukkivat pienesti koko talven ja myös kauriit nauttivat niistä. Siirsin kasvit viime vuonna rinnepenkkiin, edellisessä paikassa ne  helposti kärsivät talvimärkyydestä. Siirrosta huolimatta kevätkukinta lähti käyntiin ja nyt olen suojannut näitä sorkkajaloilta.
Kuvassa jo kaksi kertaa kuolleista herännyt musta kaunotar Lucy Black. Jouluruusujen kanssa ei kannata menettää toivoaan.

Harmi kun kaikki rakastavat tulppaaneja. Minun ja pehtoorin lisäksi myös rusakko ja kauriit. Talvella myyrätkin kaivoivat sipuleita roudattomasta maasta.
Leikkasin alkutalvesta ruusupensasalueen kokonaan alas, se oli levinnyt kohtuuttomasti ja ränsistynyt. Piikikkäät oksat kasasin odottelemaan jatkokäsittlyä ja kun äskettäin poltin ne, löytyi kasojen alta myyrän kaivauksia ja valkosipuleita, joita oli nakerreltu. Nälkäiselle kaikki kelpaa. Valkosipulit eivät ole kasvimaalta, vaan ulkoseinälle syksyllä tekemästäni koristeesta.
Viime kesänä puutarharetkeltä Vakka-Taimesta tuotu näsiä purskahtaa pian kukkaan.
Täällä kasvoi ennen luonnonvaraisiakin näsiöitä, mutta ne ovat kadonneet, ehkä metsänmylläysten vuoksi. Olisi kiva jos saisin tämän lisääntymään ja voisin palauttaa näsiän luontoon. Nyt tänä kasvaa kukkapenkissä.

Onneksi pehtoorilla on villahousut, usein sen tapaa torkuilta ruohomättäältä aamun auringossa. Kevätsää on petollinen ja oikukas.

Mukavaa viikkoa ja alkavaa huhtikuuta kaikille!

27.3.2020

Lähdettiin mökille

Kun oikein kiellettiin ja vedottiin lähtemästä mökille, niin ei kun menoksi. Kyllästytti jo kotisohvalla makoilu, joten kokeiltiin miltä tuntuisi lojua vaihteeksi mökin sohvalla. Oli tosi virkistävää.
Emme kuitenkaan vaihtaneet maakuntaa, vaan kipitimme tuohon parin sadan metrin päähän rantasaunalle ja yöksi taas kotiin.
Emme olleet ainoat mökkihuuman valtaamat, sillä kun päätös Uudenmaan rajojen sulkemisesta tuli, niin näillä rannoilla syttyi valo loppuihinkin kesämökkeihin.

Nero rakastui saunatuvan pellavatyynyyn. Mitähän hajuja siihen oli tarttunut kun kissa halasi ja hinkkasi tyynyä kuin huumebanaania ikään. Ehkä oli vain niin riemuisaa päästä kokeilemaan mökkielämää, emmehän käy siellä kuin joka päivä.

Matkalla bambi tuli katsomaan onko nyt taas ruoka-aika kun piika on liikkeellä.

Tavattiin myös Nakke Nakuttaja.

Ensimmäiset sinivuokot ihastuttivat. Joku muukin oli löytänyt nämä ja pari kukkaa oli syöty, vain varsi jäljellä.

Toiset nauttivat keväästä vailla huolen häivää.
Koronatilanne on monin tavoin mieltä kuormittava. En oikein osannut sanoa mitään kun kaupan parkkipaikalla törmäsin kaukomailta palanneeseen, ruokakasseja kantavaan tuttavaan. Kiva nähdä, että olet päässyt kotiin, sanoin.
– Juu, justiinsa toissapäivänä tulin ja olen nyt kahden viikon karanteenissa.
Siis mitä? En tiennyt, että karanteenia voi viettää myös ruokakaupassa.

Iltataivaalla tuikkii nyt erittäin kirkas Venus. Iltatähti sanotaan vaikka onkin planeetta.
Tähtitaivaan tarkastelu on mukavaa ja minulla on apuna mobiilissa SkyView-appi. Sen avulla voi skannata taivasta ja appi keroo tähtikuviot, planeetat ja muut ihmeteltävät kohteet.
Kuva on tallennettu apista.

Aiomme pysyä kotona. Pysykää tekin, jotka vain voitte.
Hatunnosto kaikille niille, jotka työskentelevät systeemin ylläpitämiseksi kaikkien meidän hyödyksi.

23.3.2020

Etäisyys

Ihmisten elämä on mullistunut ja uutisten äärellä minusta tuntuu, kuin olisin joutunut scifi-elokuvaan.
Täällä syrjässä poikkeustila ei näyttäydy muuta kuin uutisissa. Toki harvat kauppareissut ovat erilaisia ja näkymätön vihollinen mielessä.

Onneksi on seuraa. Ainoa asia, mitä hamstrasin oli kissan, linnun ja bambien ruoka. Itse pärjään aina, nokkonenkin puskee jo maasta ja viime kauden satoa on vielä jäljellä.

Joutsenet tulivat valtaamaan reviiriään jo aika päiviä sitten. Nyt käy järvellä kova kuhina kun muuttolinnut ovat runsain joukoin palanneet. Niitä eivät matkustusrajoitukset pidättele. Varmasti ne ovat tyytyväisinä ihmetelleet hiljentynyttä maailmaa matkallaan.
Telkälle ripustin tuliterän uudisrakennuksen ja ahkerasti yksi pariskunta uiskentelee sen edustalla.

Mekin olemme pehtoorin kanssa touhunneet rannalla. Siivosimme paikkoja ja poltimme roskia.

Nero tutki rannan koloa, ehkä vesimyyrän kulkureittejä.

Kun piika riehuu moottorisahan ja kirveen kanssa  on turvallisempaa tarkkailla ympäristöä taukopenkiltä.
Kotona asiat eivät ole juurikaan muuttuneet, työt on aiemminkin tehty etänä ja muu tekeminen ei lopu ikinä. Olen muuttanut myrskyn kaataman ison koivun ensi talven saunapuiksi.

Tulevaisuus on haalistunut koronaepidemian vuoksi, mutta viljelysuunnitelmia voi tehdä kuten ennenkin.
Pehtoori kävi tarkastelemassa kasvimaan märkää tilannetta.
Lähipäivien sää näyttää niin lupaavalta, että ehkä perustöitä voi jo pian aloitella.
Näinä aikoina omavaraisuus saa ihan uusia merkityksiä.

Leikkasin marjapensaat ja niiden keskeltä löytyi iloinen yllätys. Ostin pari vuotta sitten kaksi puksipuuta ja laitoin ne hätäistutukseen syksyn tullen. Voin vaikka vannoa, että löysin ne menehtyneinä, mutta nyt ne kukoistivat ylösnousseina. Pitää keksiä näille parempi paikka puutarhasta.

Posket pullollaan aamiaisella.
Vaikka päivittäin on runsaastikin kohtaamisia ja seuraa, niin eläinten kanssa kommunikoinnin lisäksi alkaa kaivata ihmisten välistä keskustelua. Onneksi on ystäviä joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia puhelimessa.
Olen tottunut olemaan yksin, mutta huomaan, että tietoisuus siitä, ettei ystäviä voi tavata kasvotusten ja suunnitella yhteistä tekemistä tuntuu hieman ahdistavalta. Saa nähdä miten käy kun tilanne pitkittyy rajoitukset lisääntyvät.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne, kyllä tästä selvitään.

Aurinkoisia kevätpäiviä!