22.2.2019

Lumen kiroja

Tänä talvena meitä on siunattu lumella, ihan liikaakin. Muutaman kerran Nerokin on suostunut käyttämään sisävessaa, lumiesteet olivat ylivoimaiset. Nyt pehtoori on tyytyväinen kun hanki kantaa hyvin kissan painon ja hän voi poiketa luoduilta poluilta.

Metsäkauriita lumi on koetellut. Anteeksi epätarkka otos, mutta tässä näkyy hyvin, miten vaikeaa pienen kauriin on edetä pehmeässä hangessa vaikka tuossa onkin niiden polku.

Olen ruokkinut bambeja säännöllisesti. Riistarehu, kaura, porkkanat ja omenat ovat maistuneet, sillä ruokaa ei saa hangen alta ja oksat eivät ole kovin ravinteikkaita. Lauha jakso onneksi sulatti jo rantatöyräitä ja kaikenlaista varpua tuli näkyviin.
Pukille alkoi kasvaa sarvet.

Nyt sarvet ovat jo näin isot.

Seuraava kuvasarja näyttää miten vesisateiden paksuunnuttamassa lumessa eteneminen oli kauriille todella vaikeaa. Pienet sorkat upposivat syvälle lumeen.



Siksi kauriit kokivat olonsa turvallisemmaksi jäällä, mistä aurinko ja sade oli sulattanut lumikerroksen. Siellä ne makoilivat auringossa ja tarkkailivat touhujani saunamökillä. Välillä vain pistäytyivät ruokintapaikalla tankkaamassa.

Nero löysi polulta mielenkiintoisia tuoksuja, joihin oli hangattava omat merkkinsä viestiksi. Taustalla kauriit aterioivat katajan juurella. Iltaisin siellä puputtaa jänis.

Pehtoori tykkää tarkkailla kauriiden touhuja ikkunasta tuvan lämmössä.
Minun selkäni vahingoittui massiivisissa lumitöissä ja olen muutaman viikon parannellut sitä. Lumi saa olla.
Nyt on kiusana liukkaus, voisin luistella postilaatikolle muutaman sadan metrin päähän. Ilman nastoja kengissä ei pysyisi hetkeäkään pystyssä.

Kasvimaa nukkuu vielä sikeää talviunta. Saa nähdä miten pian kevätaurinko jaksaa sulatella paksun lumipeitteen.
Mukavaa viikonloppua kaikille!