Eräs vuosi

Tammikuussa 2022 oli jo järkyttävä määrä lunta. Sain lumityötrauman; viiden tunnin urakoinnin jälkeen oli polut ja piha selvitetty ja kun lopetin, oli lunta satanut jo niin paljon, että olisi pitänyt aloittaa alusta uudelleen. Väänsin itkua uupumuksesta, mutta ainakin olin luomuväsynyt kaatuessani lopulta petiin. Suraavana päivänä sama ohjelma.

Helmikuussa: Sama

Maaliskuu: Sama, mutta lumet alkoivat myös vähitellen sulaa.

Kettupariskunta riiusteli hankikannoilla.

Huhtikuussa tulin yhtenä iltana myöhään saunalta pellon yli ja näin hämärissä outoa vipellystä hangella. Se oli aikaisin herännyt siili. Pihan rinteestä oli lumi jo sulanut ja pari päivää myöhemmin Nero äkkäsi siilin heinikossa. Vein pikkuiselle hätäavuksi kissan märkäruokaa, hyvin maistui.

Krookukset ja kevätkurjenmiekat kukkivat komeasti.

Pehtoorin kanssa päästiin puutarhatöihin. Paljon innostavampaa ja mielekkäämpää kuin lumityöt.

Toukokuussa aika kului jo kasvimaalla, mutta iltaisin ehdimme retkeilemäänkin. Yhdellä retkellä rantapolulla Nero jäi jälkeen, eikä kutsu tehonnut. Piti kääntyä takaisisin tutkimaan tilannetta. Nero istui kuusen juurella ja tuijotti ylös, puusta kuului omituista naukunaa. Siellä istui näätä. Jätimme sen omiin oloihinsa ja jatkoimme tilustemme kiertelyä.

Kesäkuussa rantasaunalla kukkivat valkolehdokit, ne ovat ilokseni lisääntymään päin. Yhtään edellisvuonna näkemääni lehtoneidonvaippaa en tavannut.

Juhannuksena naapuri äesti pyynnöstäni rantaniityn ja kylvi siihen kukkaniittyainekset. Projekti kuitenkin venyi ja kylvö tapahtui niin myöhään, ettei kukkaniitystä voi puhua, ei ehtinyt. Sovittiin, että lohko äestettäisiin syksyllä ja kylväisin itse niityn silloin. Odottelin lumentuloon asti, mutta äestäjää ei näkynyt, ei ehtinyt.

Puutarhassa kukkaloistosta saatiin kuitenkin nauttia, Shirley Temple.

Digiaika on ihanaa.

Heinä- elokuu varmaankin löhöiltiin, koskapa kuvia tuolta ajalta ei löydy.

Syyskuussa satoa oli jo niin runsaasti, että verottajat vaanivat kymmenyksiään.
Ikävä takapakki oli valkosipulisato, se oli kohtalainen, mutta ei erinomainen. Onneksi olin istuttanut kynsiä tuplamäärän, sillä osa niistä oli mädäntynyt. Ehkä istutin kynnet liian myöhään, ne eivät ehtineet herätä tai sitten talven sahaavat lämpötilat tekivät tepposensa. Koskaan aiemmin parinkymmenen vuoden aikana ei ole käynyt näin.

Lokakuussa tein reippaasti polttopuita, energiakriisi sai miettimään talven sähkölaskuja, onneksi minulla on viisi tulisijaa ja puulämmitteinen sauna. Istutin myös valkosipulit ajoissa.
Marraskuussa jatkui polttopuiden teko ja myös niiden hyödyntäminen uuneissa. Tähän asti on pärjätty uunilämmityksellä, mutta aika viileää sisällä on ollut ajoittain. Onneksi pidän viileästä, Nerolle on tehty peti uunin kylkeen ja yöt hän viettää piian kyljessä. Kyllä me pärjätään.

Joulukuussa lumi tuli aikaisin ja sitä tuli paljon. Lumityötrauma iski jälleen. Lyhyen päivän aikana ei paljon muuta ehtinyt kuin tehdä lumitöitä ja kantaa polttopuita sisään.
Sen pituinen se.

Jouluviesti

Pimein aika on ohi ja matkaamme valoa kohti. Paras aika edessä, kohta on kevät.
Tulimme tänne toivottamaan kaikille ystävillemme hyvää joulua ja loppuvuotta!

Taas pysytellään tiiviisti kotinurkissa ja vältellään kontakteja. Onneksi on lääniä retkeillä ja puuhaahan meillä aina riittää, ei tule aika pitkäksi.

Nero innostui tutkimaan kaislikkoa, siellä on mennyt monenlaista vipeltäjää jättämässä merkkejä.

Puuha innosti seniorin kiipeämään koivuun, sieltä oli hyvä tähystää.

Tänä vuonna on saatu nauttia oikeasta talvesta, onhan tämä paljon mukavampaa kuin harmaa vesisade.

Rauhaisaa joulua siis kaikille!

Pyjamabileet

Saksankirveli sai keväällä kuritusta kun poistin pari isoa puskaa kasvimaan laidalta. Se leviää hurjasti siemenistä, joten ajattelin poistaa kukinnot ajoissa välttyäkseni ensi keväänä kitkemiseltä.
Olin jo katkonut oksia melko tovin kun huomasin, että kasvustossa touhuaa kymmeniä, jos ei satoja ötököitä. Oli lopetettava puuha ja lähdettävä ottamaan selvää mikä tuo upean värinen lude on nimeltään. Se paljastui pyjamaluteeksi, joka on melko uusi tulokas Suomessa ja levinnyt hyvin nopeasti. Kauniit pyjamat niillä.

Pyjamalude viihtyy putkikasvien kukinnoissa ja on harmiton. Opin myös, että linnut, varsinkin tintit, popsivat näitä mielellään. Joten bilettäkööt nyt jättimäisessä saksankirvelissä, poistan kukinnot sitten kun eivät enää maistu luteille.

Yöretkiin rantalehtoon on nykyisin uusi, erityinen syy. Valkolehdokit kukkivat ja niiden tuoksu leijailee öisin saunamökin ympäristössä. Suuret yökiitäjät pörräävät niiden ympärillä kuin kolibrit. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että omalla raivaustoiminnallani olen saanut kasvin leviämään yhä laajemmalle ja nyt niitä näkee yhdellä silmäyksellä jo kymmeniä. Jossain vaiheessa pelkäsin sen kokonaan kadonneen, mutta sieltä se ponnisti kun raivasin pöpelikköä ja sananjalkaa.

Vaikka olenkin innostunut puutarhanhoidosta, on jättiosa maistani luonnontilassa ja saa ollakin. Vähän raivailen sieltä täältä, etteivät paikat ja pellonreunat kasva umpeen ja pieni luonnonsuojelussa oleva alue saa tietysti elää omaa elämäänsä koskemattomana.

Pellot ovat nyt kesannolla, mutta jotain niillekin pitää tehdä. Haaveilen kukkaniityistä.

Tai pitäisikö viljellä riistarehua, jottei sorkkajalkojen tarvitsisi käydä kurkkimassa puutarhaan herkkujen toivossa.

Kyllä rantarretkillä on mukavaa, tuumii Nero. Voi nähdä vaikka ohi uivan sorsaperheen jos hyvin käy.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Taivaallinen lannoitus

Lämpipinä päivinä elämä on ollut miellyttävän loivaliikkeistä, sillä helteellä en jaksa paljon muuta kuin vähän kuopsutella varjoisissa paikoissa. Onneksi niitä on. Helteitä ja siimeksiä.
Pidän kellukoista, jostain taimivaihdosta sain tälläisen keltaisen version. Lajikkeesta ei ole mitään tietoa.

Tulikellukka on jo kauan kasvanut puutarhassa, pidän sen räikeydestä. Myös tavallinen ojakellukka saa kukoitaa täällä.

Kasvimaa tuottaa jo satoa. Retiisit Amethyst ja French Breakfast ja tuore valkosipuli. Valkosipuleiden suhteen olen täysin omavarainen. Kun viimeiset edellisvuoden sadosta on syöty, saa kasvimaalta jo pieniä itusilmuista kasvaneita herkkuja.

Varsinainen valkosipulisato on jo reippaassa kasvussa.

Johtuuko paksulumisesta talvesta, vai onko taivaalta satanut lannoitusta, sillä kaikki kasvaa tänä vuonna ennätysvauhtia ja olen kärrännyt perennoita kompostiin kärrykaupalla. En juuri lannoita perennoita, mutta viime kesän lopulla lisäsin viskoin vähän syyslannoitetta. Tummakurjenpolvi on hyvä pörriäiskasvi ja siinä on paljon mielenkiintoisia värivariantteja niin kukissa kuin lehdissä, mutta nyt tämä rakkaussuhde tuli päätökseensä. Tumma saa lähteä. Se oli levinnyt jättimäisiksi puskiksi ihan joka paikkaan ja tukahdutti muita kasveja. Viime kesänä leikkaisin kaikki kukinnot pois, jottei se siementäisi niin paljon, mutta jotenkin se vain on onnistunut leviämään. Vain yhteen penkkiin jätin pörriäisille kattauksen, mutta nekin siirtyvät kukittuaan kompostiin.

Arovuokot kukoistavat hopeatäpläpeipin takana.

Pionit kukkivat runsaanpina kuin viime kesänä. Ryhdyin antamaan lisätukea punaiselle maatiaispionille ja hämmästyin, sen juurella näkyvistä valkoisista kukista. Oliko pioni alkaönut tehdä valkoisia kukkia. Nämä paljastuivat tulppaaneiksi, jotka ovat kukkineet näkymättömissä pionin varjossa. Peurakaan ei ole löytänyt niitä.

Jos päivät ovatkin loivaliikkeisiä, yön viileydessä jaksaa touhuta ja usein lähdemme pehtoorin kanssa iltauinnille vasta puolenyön tietämissä.

Nero tosin ottaa vain hiekkakylpyjä rannalla, sillä välin kun minä pulikoin vedessä. Uimakausi alkoi tänä vuonna varhain, jo toukokuussa. Muistan monta juhannusta kun vesi on ollut vielä jääkylmää.

Kesäöissä on taikaa.

Pellolta nousee usvaa ilman viiletessä.

Nerolla ei ole kiirettä kotiin. Rantapolulla on paljon mielenkiintoista tutkittavaa.

Auvoisaa viikonloppua kaikille!

Ei pöllömpää

Olen öisin kuunnellut lehtopöllön huhuilua, se ei volyymiä säästele.
Olin menossa rantasaunalle kun näin oudon harmaan olennon taapertavan heinikossa. Oli mentävä katsomaan kuka siellä vaeltaa. Lehtopöllön poikanen jähmettyi paikoilleen ja silmäkulmastani näin ison linnun lähtevän lentoon lähistöllä. Kuulin myös emon varoituskirkaisun. Poistuin nopeasti takavasemmalle, sillä lehtopöllöemo voi olla kiukkuinen poikasiaan puolustaessa. Taannoin naapurissa vieraileva turisti meni kuvaamaan pöllön pönttöä ja sai niin pahan vekin otsaansa, että piti käyttää terveyskeskuksessa tikattavana.
Kovin avuttomalta pöllölapsi vaikutti, lieneekö pudonnut pesästä.

Kun palasin saunalta, näin pienokaisen taapertavan kohti pellon ojaa, jossa on aika paljon vettä. Vaaraa uhmaten lähdin katsomaan, ettei lintu vain joudu veden varaan. Ei hätää, fiksusti se oli pompannut ojan yli kurottuvan pajun oksalle. Poikanen ei ole vielä lentokykyinen, mutta emo varmaan hoitaa sitä pesän ulkopuolellakin.

Pihan reunalla pehtoori tarkkaili, mitä mielenkiintoista piika tiirailee ojalla.

Seuraavana iltana lähdettiin Neron kanssa lenkille rantamaisemiin.
 

Pehtoori tarkasti tapansa mukaan savusaunan kunnon. Saunon tavallisessa saunassa, joten tätä pitkään lämmitettävää ei juuri tule käytettyä.

Kyllä täällä vielä löylyt saa.

Paluumatkalla Nero tutki kiinnostuneena telkän pöntön edustaa. Satuin katsahtamaan ylös ja sieltä meitä tarkkaili toinen lehtopöllön poikanen.
Ripustin uuden pöntön telkälle viime vuonna, mutta ei se kelvannut asunnoksi ennen kuin nyt.

Nappasin nopeasti pari kuvaa ja Neron kainaloon, sillä en halua joutua riitoihin lehtopöllöemon kanssa. Pehtoori kehräsi tyytyväisenä kun sai ilmaisen kyydin kotiin.
Aika kaukana pöntöstä pudokas taapersi ja vielä väärään suuntaan.
Useana vuonna olen nähnyt ja kuullut lehtopöllöjä. Varsinkin poikasten öinen kerjuuhuuto on joskus valvottanut minua jos ne sattuvat istuskelemaan pihapuussa. Koskaan emo ei ole käyttäytynyt aggressiivisesti, mutta en silti halua enemmin häiritä pöllöjen perhe-elämää. Toivottavasti myyriä riittää koko pesueelle.