Mansikoita syyskuussa

Espanjankurjenpolvet saavat joka vuosi ahkerin kukkija -palkinnon. Ne jaksavat koko kesän myöhään syksyyn.

Viikonloppuna oli ystäviä yökylässä, oli rattoisaa tehdä yhdessä pitkä metsälenkki, nautiskella herkkuja, valvoa myöhään ja tunnelmoida kynttilöiden ja uunien loimussa.

Syysvuokot ovat perennapenkin syysilo. Tarkempaa lajinimeä en tiedä. Nämä kukkivat viime syksynä ensimmäistä kertaa ja kukat olivat silloin vaaleanpunaisia, nyt ne ovat kirkkaita pinkkejä.

Amppelimansikka on ollut satoisa ja eilen söin vielä muutaman kypsän marjan. Raakileitakin on vielä vaikka kasvimaan herkimmät on jo vienyt halla.

Yksi hortensia on aloittanut uuden kukinnan.

Daaliat loistavat edelleen. Tämä on ruukussa, voikohan sen talvettaa siinä vai onko juurakko kaivettava esiin ja kuivattava?

Myöhään heränneet salkoruusut kukoistavat kasvimaan aidan vieressä.

Alasleikattu ruusumalva kehitti uuden suuren puskan ja viimeiset kimalaiset käyttävät tilaisuutta hyväkseen.
Minäkin voisin viettää syksyä vielä pitkään, ei kiirettä talvi.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Aurinkosali!
Suloista syysviikkoa kaikille!

Käärmeissäni Bloggerille

Luonnonhistoriallisella osastolla majailee myös käärme, muumioitunut. En tiedä mikä laji on kyseessä, muumio on löytynyt maamme rajojen ulkopuolelta.

 Sen pääpuoli näyttää tältä.

Sitten Bloggeriin, jossa taas uudistetaan ja taviskäyttäjä on ymmällään. Jossain vaiheessa sivupalkkini kuvat suurenivat villisti, mutta olin silloin hurjan kiireinen enkä ehtinyt tutkia asiaa tarkemmin. Onneksi, sillä parin päivän päästä asia korjaantui itsestään, luultavasti kuukle muokkasi template-pohjia.
Olen aika tumpelo nettiasioiden kanssa, mutta tiedonhaluinen ja sinnikäs. Minulla on ollut hankaluuksia kuvalaadun suhteen. Käsittelen kuvani photoshopissa ja postauksessa värit aina muuttuivat niin, että jouduin uudestaan vähän muokkaamaan ja säätämään niitä. Värikylläisyys ja kirkkaus muuttuivat, oli tylsää kun en enää hallinnut prosessia.

Notkuttuani jonkin aikaa kauan netissä sain selville, että kuukle plussassa on oletusarvona asetus: Paranna uusia valokuvia automaattisesti. (https://www.google.com/settings/plus). Otin ruksin pois ja kuvat ovat nyt enemmän sellaisia kuin ne minun käsittelyni jäljiltä ovat. Tästä asetuksesta voi olla monille enemmän etua kuin haittaa, en kehota ottamaan sitä pois jos on tyytyväinen kuvien laatuun.

Samasta ruksista johtuva toinen asia, joka haittasi minua vielä enemmän, oli se, että kaikkiin jpg-kuviin joissa on valkoinen tausta tuli valkoisen tilalle aina harmaa laatikko, varsinkin tuossa sivupanelissa se ärsytti.
Asian pystyy kyllä kiertämään muuttamalla jpg-kuvat giffeiksi tai png-muotoon, niissä valkoinen tausta pysyi valkoisena ruksista huolimatta.

Eniten käärmeissäni olin kuintenkin kun huomasin, sivupaneeliani päivittäessäni, että jokainen gadget (minulla yleensä kuva) vaatii nykyisin otsikon, muuten sitä ei voi julkaista. En halua koristekuville otsikoita sehän näyttää ikävältä ja tyhmältä.
Löysin tällekin asialle ratkaisun: Kun otsikon tilalle lisää
<!-- --> voi gadgetin julkaista ilman otsikkoa.
Tälläisella tumpelolla menee tuhottomasti aikaa näiden asioiden selvittämiseen, siksi laitan nämä tänne. Jos vaikka joku muukin vierailijoista pähkäilee samojen ongelmien kanssa.
Ongelmiin löytyy usein vastaus Bloggerin keskustelufoorumilta (https://productforums.google.com/forum/#!forum/blogger), sinne voi jättää myös oman kysymyksensä ja hyvässä lykyssä joku osaa neuvoa.
Iloista bloggausta ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Lisäys:
Koska moni ei ole huomannut, että sivupalkin kuvien automaattinen pienennys on otettu pois oletusarvoista niin laitan kommenteissa esille tulleen asian tänne postaukseenkin. Gadgetien "pienennä kuva sopivaan kokoon" pitää muistaa itse ruksata jos ei ole itse valmiiksi pienentänyt kuviaan.

Syysprinssi

Prinssi viettää vieläkin siestaa varjojensa alla aurinkotuolissa ulkona. Olen vienyt lisävarusteeksi huovan. Kurjempina päivinä on mukava torkkua sisätiloissa, silkkitäkillä loikoilu sopii ruhtinalliseen tyyliin.

Ei ihme, että väsyttää, jahtikausi on kiivaimmillaan. Melkoisia vesimyyräjötkäleitä on tuotu näytille ja puutarhurin kannalta jokainen juuresvaras vähemmän on hyvä juttu. Prinssi on lepohetkensä ansainnut.

Minulla on ollut vähän ongelmia bloggerin kanssa ja ensi kerralla kerron miten ratkaisin pari ongelmaa.

Syyskupit

Ystävä pistäytyi viikonloppuna, kahvi tarjoiltiin paperinohuista japanilaisista syyskupeista.

Olin leiponut sinihomejuusto-omenapiirakkaa.

Maistelimme myös ruusukvitteneitä. Ne olivat aika happamia, mutta maukkaita. Mitä te teette ruusukvitteneistä?

Naposteltavaa

Tunnelmaa

Mukavaa syysviikkoa kaikille!

Verkossa

Harmaankosteina aamuina kaste paljastaa verkottuneen ympäristön.

Verkkoja on kaikkialla.

Muistuttaa halloween-koristelua.

Päiväsaikaan seitit ovat lähes näkymättömiä ja silmä havaitsee vain kukat.

Keijunmekko on saanut ylimääräiset syyspitsit.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Kasarmin J(d)onna!
Kaikille mukavaa viikonloppua!

Leffavinkki

Raadanta on joksikin aikaa ohi ja olo tuntuu tyhjältä. Palkinnoksi uurastuksesta katsoin yhden lempielokuvistani. Siinä on kaikki hyvän elokuvan ainekset; jännitystä, romantiikkaa, seksiä, murhia, huumoria, hyvä musiikki ja upeita luontokuvauksia. Sopii myös lapsille. Elokuvateatterin laajakankaalla se oli todella vaikuttava, mutta upea myös ipadin ruudulta katsottuna. Se on nyt nähtävissä Areenalla. Kannattaa katsoa vaikka olisikin jo nähnyt rainan: Claude Nuridsany ja  Marie Pérennou: Microcosmos.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Jovelan Emäntä!
Mukavaa perjantaita kaikille!

Hiirenkerääjät

Luonnonhistorialliselta osastolta löytyy hiirimuumio.
Nero keräilee hiiriä, senhän kaikki tietävät, mutta että henkilökuntakin. Kotihiiri on maannut pienessä lasiarkussaan jo kauan ennen Neron ilmestymistä kuvioihin.
Kuva saattaa herättää ristiriitaisia tunteita, mutta...

jos lisäämme siihen myötätunnon aspektin, on se ehkä helpommin lähestyttävä.

Deadlinien viimeinen etappi häämöttää, uupumus painaa, mutta illalla hämärän rajamailla ehdin vähän vetristelemään hartioitani haravoimalla.
Mukavia syyspäiviä kaikille!

Pimeyden prinssi

Nyt alkaa tuntua siltä, että edellisvuoden huonosta kesästä ja ankarasta talvesta on saatu korvausta. Suvi tuntuu jatkuvan pitkään. Pimeät, mutta lämpimät illat ja yöt ovat parasta aikaa kissalle. Puskista kuuluu lupaavaa rapinaa iltaisin kun jyrsijät hakeutuvat lähelle rakennuksia talvipesiinsä ja musta Prinssi on huomaamaton kuin varjo vain.
Pimeydessä myös tähdet ja kuu loistavat kirkkaammin ja yöllä tarkenee aurinkotuolissa ihailla maailmankaikkeutta ja taivaankannen reikiä.

Kalastuskausikaan ei ole vielä ohi.
Jokaisella on omanlaisensa sadonkorjuu menossa.

Lämpöistä sunnuntaita kaikille!

Ulkoa sisälle

Hajuherneet ilahduttavat edelleen. Rankkasateet hieman pieksivät puutarhaa, mutta innokkaita kukkijoita se ei lannistanut.

Maa-artisokat kukkivat upeina lähes kolmen metrin korkeudessa. Syysleimut ja harmaamintut lisäävät kimppuun oman tuoksunsa.

Latva-artisokan kukinnon suomut ovat auenneet ja punertavat lupaavasti. Jännittävää nähdä miten pitkälle tämä ehtii.

Kesäkurpitsat sunburst ja rondini odottelevat pataan pääsyä. Kurkkuja ja tomaattejakin kypsyy vielä.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Betunia!
Kaikille leppoisaa viikonloppua, nautitaan siitä, että syksy saapuu niin rauhallisesti.
On perjantai ja 13. päivä, sehän on varsinainen onnenpäivä jos niin uskoo.

Herttaista

Koolla ei ole väliä, mutta ihan pieni saattaa jäädä huomaamatta. Salissa kukkii sitkeä kasvimaailman selviytyjä.

Herttalehti tulee näköjään toimeen lähes ilman kasteluakin. Se on viettänyt kesää ensin kuistilla unohdettuna ja siirryttyään talvipaikalleen saliin se alkoi kukkia.

Kukat ovat kauniita, mutta pikkuriikkisiä, niitä tuskin huomaa.

Sydämen muotoiset lehdet kasvavat pareittain, herttaista.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Leena K!
Hektisen deadlinesuman keskeltä toivottelen kaikille mukavaa ja rauhallista viikkoa.

Viis plus viis

Sain Irmalta haasteen kertoa kesästä viisi iloista ja viisi ikävää asiaa. Kiitos, Irma haasteesta, joka sai pohtimaan miten paljon kiitollisuuden aiheita kuuluu elämääni.

Suuri ilo on ollut rennot aamuhetket Prinssin kanssa aurinkotuolissa.

Iloinen asia oli myös kun Korkeasaaren eläinhoitola otti oravanpoikasemme huostaansa ja myöhemmin saimme tietää, että pieni tyttöorava pelastui elämälle ja pääsi vapauteen jatkamaan eloaan.

Paljon iloa ovat tuoneet ystävien vierailut ja kiinnostavat keskustelu. Vuorovaikutus.

Puutarha on ehtymätön ilon lähde. Kesän tuoksut ja tunnelmat hoitavat mieltä ja kehoa.

Ruokavarastojen täyttäminen talven varalle tuo turvallisen mielen.

Surullisin asia ja huolen aihe on ystävän sairastaminen.

Surullista on myös huomata ihmisen piittaamattomuuden aiheuttamat vauriot luonnolle.

Oma saamattomuus ja päättämättömyys eivät ole yhtään iloisia asioita.

Surullinen asia kesässä on sen päättyminen.

Mutta vielä nautitaan kesästä, uskomattoman hellät päivät ilahduttivat viikonloppuna.
Oikein lämpöisiä päiviä viikkoonne!

Luupää

Meillä kaikilla on luuranko lihojen, lihasten ja ihon alla oleva tuiki tärkeä tukirakenteemme. Eli jokaisella on kokoelmassaan ainakin yksi luuranko.
Minun kokoelmaani kuuluu myös paljon vieraita luita, kuten ketun kalloja.

Olen kerännyt kalloja tuntureilta ja rantakankailta enimmäkseen Jäämeren rannoilta, missä olen vaellellut kymmeninä kesinä. Luut säilyvät kuivassa maastossa hyvin, meillä metsien maaperä on niin hapanta ja kosteaa, että luut maatuvat nopeammin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Thilda!
Kaikille mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

Projekti 2

Löysin jokin aika sitten romukaupasta tälläisen jalan kolmella eurolla, varmaankin vanhan jalkalampun alaosa.

Varastosta löytyi kukka-asetelmiin tms. tarkoitettu kynttilänpidike ja pullonkorkki.

Pientä viilausta ja nämä kaikki yhdistelemällä syntyi tunnelmaa tuomaan kynttilänjalka. Ite tein :)

Itse myös otin kuvan hämärässä, pahoittelen sen luokattomuutta.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Mine!