7.9.2013

Luupää

Meillä kaikilla on luuranko lihojen, lihasten ja ihon alla oleva tuiki tärkeä tukirakenteemme. Eli jokaisella on kokoelmassaan ainakin yksi luuranko.
Minun kokoelmaani kuuluu myös paljon vieraita luita, kuten ketun kalloja.

Olen kerännyt kalloja tuntureilta ja rantakankailta enimmäkseen Jäämeren rannoilta, missä olen vaellellut kymmeninä kesinä. Luut säilyvät kuivassa maastossa hyvin, meillä metsien maaperä on niin hapanta ja kosteaa, että luut maatuvat nopeammin.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Thilda!
Kaikille mukavaa ja aurinkoista viikonloppua!

44 kommenttia:

  1. OO, ompas erikoinen keräilykohde! :) Mutta kieltämättä kallot ovat todella kauniita. Kerran pääsin maalaamaan yhtä isoa eläimen kalloa (olisiko ollut hevonen, en muista) ja lopputuloksista tuli aika jännittäviä :) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kallojen ja luiden muodot ovat kiehtovia. Niiden tutkiminen maalaamalla, piirtämällä tai vaikkapa kameralla on mielenkiintoista puuhaa.

      Poista
  2. Huuuuu, ompas jännittäviä.
    Varmaan itsekin keräisin jos löytäisin joskus, ei täällä etelässä koskaan löydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka liikun paljon metsissä niin harvemmin täällä etelässä osuu eteen vaalenneita luita. Kuolleita eläimiä on runsaasti autoteillä, mutta luonnon puhtaanapitolaitos korjaa ne nopeasti talteen.

      Poista
  3. Ei yhtään hullumpi harrastus. Kallot ja luurangot ovat ihan hienon näköisiä.
    Miniä myös kerää luupäitä :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauneimpia ja kiehtovimpia luonnon muotoja.

      Poista
  4. Ompa jännä keräily kohde:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaisista asioista voi kiinnostua :)

      Poista
  5. Harvoinpa noihin täällä "etelässä" törmää....joskus pentuna löysin pari luurankoa, taisivat olla jonkun myyrän tms. mutta äiti ei antanut tuoda niitä kotiin :(
    Sinne na aarteet jäi rantaveteen lillumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset suhtautuvat luulöytöihin terveellä mielenkiinnolla. Aikuisille ne ovat värittyneet kuolemalla, taudeilla ja muilla torjuttavilla asioilla. Minullakin on lapsuudesta muistoja noista kielloista vaikka isäni metsästi, joten meillä oltiin totuttu kuolleisiin eläimiin.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kauniita ja tarkoituksemukaisia.

      Poista
  7. Tuolla on ollut sydämen muotoinen nenä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D niinpä onkin, missä vain on sydän, Mamma kyllä hoksaa sen.

      Poista
  8. Hyvää viikonloppua teille sinne Nerolaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nerolassa paistaa aurinko ja Prinssi lekottelee puutarhatuolissaan.

      Poista
  9. Upea. Mielenkiintoinen. Kaunis. Ruma. Kiehtova. Vangitseva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia ne ovat. Kuvissa tosin rumempia kuin luonnossa.

      Poista
  10. Hienohan tuo on, mutta en minä silti sitä ihan yöpöydälleni haluais, hihi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä arvasit, että se on yöpöydällä? Vitsi, vitsi, pari kalloa on salin asetelmissa, useimmat omassa hyllykössään.

      Poista
  11. Komea on, mutta silti on jotenkin kammottava. Asiahan on toki mitä luonnollisin, kuten sanoit minullakin on yksi, mutta syvässä on mulla luurangon yhdistäminen kuolemaan. Mutta ihana keräilykohde, aivan jotain muuta kuin meikäläiset vanhat sinivalkoiset Arabian kahvikupit ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni valitsisi sinivalkoiset kahvikupit :) Olen tahallani kuvannut nämä vähän kammottavina, mustine taustoineen, oikeasti ovat aika hempeän näköisiä. Kuoleman ja luiden yhdistäminen on ihan luonnollista, luut tulevat esille kuoleman jälkeen ja ovat kuolleita, niistäkin on päätynyt elämä.

      Poista
  12. Luurangolla voi olla sydän nenässä!

    VastaaPoista
  13. Jopa on luiseva juttu. Minäkin yritän vakuuttaa itselleni katsoessani peiliin, että on siellä jossakin luita : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman luita olisit pahassa pulassa :) Tämä menee aina vain luisevammaksi.

      Poista
  14. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  15. Uusiks;
    Hurrjan vaikuttava !!!
    Kiitos, kiltti Cheri <3

    VastaaPoista
  16. No ni pakko jatkaa...
    teologi Jaakko Heinilä joskus kirjoitti että jokaisen työpöydällä olisi hyvä olla pääkallo. Lähentäisi suhdetta omaan kuolemaan ja olisi muistustus katoavaisuudesta.
    Ymmärsin luettuani sen miksi puoliskoni intohimo kalloihin oli ja on edelleen niin erilaista kuin kellään muulla tuntemallani sairastuttuaan silloin vielä harvinaiseen reumasairauteen. Kallojen keräily oli hänelle terapiaa ( ei meiltä ihmisen oikeata kalloa kuitenkaan löydy :)Kallot on hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän on ihan sinulle räätälöity :)
      Katoavaisuuden ja kuoleman mietiskely tuo laatua elämään. Jos oivaltaa elämän pysymättömyyden on todennäköisempää, että käyttää aikansa viisaasti, hyödyllisellä ja merkityksellisellä tavalla. Olen esitellyt ihmisen kallon blogissani pohtiessani kuoleman kysymyksiä täällä: http://autuasolo.blogspot.fi/2011/10/memento-mori.html

      Poista
  17. Luupää näyttää mielenkiintoiselta ja tietysti vähän jännittävältä. Metsäretkillä ei ole tullut vastaan yhtäkään luulöytöä, vielä.
    Mukavaa ja lämpöistä viikoloppua teille myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nyt tankataan aurinkoa talven varalle. Joskus olen metsäretkillä löytänyt ketun kallon. Kerran löytyi kokonainen peuran luuranko melkein kotipihasta: http://autuasolo.blogspot.fi/2012/04/pelon-ilmapiiri.html

      Poista
  18. Tiedän <3 Kiitos, olen liikuttunut.
    Mun on varattava kunnolla aikaa selataksesi blogisi alusta ja se on tehtävä ison näytön ääressä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin uuden tunnisteen, luut. Kunhan edin niin laitan kaikki postaukset, joissa näkyy luukokoelmaa sinne. Ei tarvitse ainakaan niiden takia koko blogia selata. Tunnusteet löytyvät sivupalkin alareunasta.

      Poista
  19. Harvempi sitä vaan kalloja ja luita keräilee matkamuistoiksi :)
    Nää on mielenkiintoisia. Taitaa olla vanhemmasta yksilöstä kyse kun on noin kuluneet hammaspinnatkin vai katkenneetko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alakulmurit taitavat olla katkenneet. En tiedä milloin, ketun elinaikana, tunturissa vai minun hoteissani. Kallo on kyllä aika iso, joten taitaa olla vanhempi kettu kyseessä.

      Poista
  20. :D Siis oikeesti? Mutta wAu, tuo kuva taustoineen ja tunnelmineen on kyllä vertaansa vailla oleva otos, aivan mahtava!
    -Helena ja Blackie Kahden Naisen Loukusta-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeesti :) Kiitos,yritinkin saada kallokuviin tiettyä tunnelmaa.

      Poista
  21. Vastaukset
    1. Luut ja kallot edustavat salaperäistä kauneutta.

      Poista

Kiitos kommentista