Talven sylissä

On ollut hyytävän kylmää. Maanantaiaamuna piti lähteä anivarhain katsomaan kuunpimennystä, Neronkin piti päästä katsomaan, mitä piika touhuaa pihalla aamupimeässä. Komea oli punainen kuu, mutta aika pian päätimme jatkaa sen ihailua keittiön ikkunasta puuhellan lämmössä.

Öitä valaisee täysikuu ja päivällä aurinko jaksaa nousta jo niin korkealle, että se hieman lämmittää poskea.
Eilen aamulla mittari näytti -27 °C, mutta onneksi kylmyys väheni nopeaan tahtiin päivän mittaan.
Kauriit olivat nälkäisiä, mutta saivat ateriansa ajallaan.

Lumitöitä on riittänyt, pihan kuntosalilla harjoitetaan lihaksia harva se päivä.

Liikenne on näillä kulmilla vilkasta. Monenlaiset menijät ovat jättäneet jälkensä lumeen.

Tätä jälkijonoa kummastelin, olisiko kulkija ollut näätä. Loikkivat parijäljet ja keskellä näkyy lunta viistävän mahan jälki. Tunnistaako joku? Näätä tuli mieleeni, koska olen sellaisen nähnyt liikkuvan rannassa.
Jäällä on pakkasista huolimatta märkä kerros heti lumen alla, eikä jää taida olla kovin vahvaa vieläkään.

Saunatuvan ikkunaan heijastui auringonlasku.

Päivänkorento on herännyt liian aikaisin. Keittiön ikkunassa se ihmetteli lumista maisemaa.

Neron täytyy nousta kahdelle jalalle, jos se mielii nähdä jotakin lumisista juoksuhaudoista. Enimmäkseen pehtoori kuitenkin tarkkailee maisemaa sisätiloista.

Mukavia talvipäiviä kaikille!

Talviruokinta

Meillä on paljon lunta. Se on monin tavoin hyvä asia; kasvit ovat turvassa pakkasilta, lunta voi lapioida kivijalkaan lisäeristeeksi ja valkoinen talvimaisema on kaunis katsella.
Vaikka lumi suojaa myös eläimiä, haittaa paksu hanki monien ruoan hankintaa.
Joulusta asti olen tarjonnut ruoka-apua metsäkauriille. Viime vuonna laumassa oli viisi yksilöä, tänä vuonna vain neljä.
Tarjoan sorkkajaloille porkkanoita ja riistaherkkua tai kauraa. Joskus lauma on tulee juoksujalkaa paikalle kun lähestyn ruokintapaikkaa.

Jos ruoka ei tule ajoissa, saapuu lähetystö pihalle hoputtamaan piikaa. Yhtenä aamuna portaillakin oli kauriin jäljet, ehkä ne kolkuttivat ovea. Portaan ruukusta oli syöty kanerva.

Kun vatsa on täynnä, voi käydä ruokalevolle tarkkailemaan piian luomistyötä, eli lumenkolausta.

Monta muutakin suuta on ruokittavana. Lintuja on lukematon joukko, niille tarjoan auringonkukansiemeniä, talipalloja ja rasvapotkylöitä.
Orava ottaa ruokinnasta osansa, samoin jänikset ja pikkujyrsijät.

Tältä näytti maisema kun palasin iltaruokinnasta. Siellä näkyy koti.

Ja vielä yksi suu odottamassa ilta-ateriaa.

Puuhaa riittää talvellakin ja iltaisin nukahdan usein siemenluoettelon selailuun, pehtoorin kehrätessä vieressä.
Mielessä viljelykausi on jo alkanut.

Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet seuraajat!
Onnellista alkanutta vuotta kaikille!