28.2.2012

Palkitsemista

Sain työprojektini valmiiksi kunnialla ja palkitsin itseäni. Kirpparilla oli myynnissä todella edullisia kukkia. Valitsin valkoisen atsalean. Ihan kuin ei valkoista olisi jo tarpeeksi ympärillä.

Agnes ja karitsa ilahtuivat myös.

Toin kellarista sisään yhden narsissiruukun, joka on täynnä nuppuja. Pelkkä uuden kasvun vihreyskin piristää mieltä kevättä odotellessa.

Herttalehteä kannattelemaan löysin kirpparilta viidelläkymmenellä sentillä noin komean nuorukaisen. Vähän romanttinen minun makuuni, mutta taitaa olla kevättä rinnassa.

Takana pilkistää oliivipuu, joka taisi selvitä hengissä tästäkin talvesta, siinä on kukkanuppuja.

Kun jouluruusun kukat alkoivat nuokkua leikkasin ne maljakkoon. Ne virkistyivät ja  ovat todella kestäviä leikokukkina, nämä ovat oleet vedessä jo viikkoja. Saa nähdä sinnitteleekö jouluruusu hengissä siihen asti, että se pääsisi puutarhaan kasvamaan.

26.2.2012

Maatuskat

Pidän vanhoista maatuskanukeista. Uudet ovat mielestäni jotenkin räikeitä, vähän kuin ylimeikattuja. Osa kokoelmastani seisoo hyllyllä keittiössä klik

Aion laiskotella koko viikonlopun. Sain ison projektin valmiiksi ja nyt otan rennosti hetken aikaa. Jospa ehtisi vaikka käydä kirpparilla ja aloitella kevätsiivouksia.

Syksyllä maljakkoon poimimani jättimaksaruohot klik alkoivat tehdä pieniä alkuja. Sain vähän multaterapiaa kun istutin ne ruukkuihin. Keväämmällä ne pääsevät kukkapenkkiin.

24.2.2012

Menopeli

Olen perinyt hienot lumikengät. Nyt kun lumi ei enää ole ihan pehmeää näillä voi lähteä hangille.

Kulkimet ovat hyvin vanhat ja paljon käytetyt, mutta ne ovat täysin kunnossa. Verkko-osa on punottu suonista, erittäin lujaa tekoa. Tehty Mainessa, USA:ssa, Norwayn kaupungissa. Mielenkiintoinen kirjoitusvirhe: Firman nimi on Snowcraft Inc.

Painavammat kuin nykyiset pienet muoviset lumikengät, jotka ovat varmasti kätevämmät.
Näillä on juhlavaa tarpoa.

Kanadalainen lumikenkäklubi on lähtenyt retkelle samanlaisilla välineillä.
Mukavaa ulkoiluviikonloppua kaikille!

22.2.2012

Vähän aurinkoa

Aurinko jaksaa jo kiivetä niin korkealle, että pääsee katsomaan ikkunasta sisään.
Se huomaa kuivuneen köynnöshortesian kukinnon,

koristekurpitsat

ja hedelmämaljan.

Se etsii lukemista ja huomaa myös Neron ja minut sohvalla, muttei onneksi vielä kaikkea talven kätkemää pölyä. Muutaman viikon päästä se alkaa kyllä siitä huomautella.
Mutta on se niin kiva!

20.2.2012

Paljonko laitetaan?

Olen joskus lukenut vanhasta testistä, jossa ihminen punnitaan juuri ennen kuolemaa ja heti kuoleman jälkeen, jotta saataisiin selville paljonko sielu painaa. Muistaakseni tulos oli parikymmentä grammaa.

Sinitiainen oli lentänyt ikkunaan, sen sielu vapautui ennen punnitusta.

Harvoin punnitsen ruoka-aineita, käytän enemmän vetomittoja. Vaakoja kuitenkin löytyy huushollista aika monta.
Freija punnitsee kuivuneita jouluappelsiineja.

Tämän olette jo nähneetkin, vanhuksella on samat kujeet kuin Freijalla.
Oikein mukavaa viikkoa kaikille teille ystäväni!

18.2.2012

Ulkoilua

Pakko päästä vähän ulkoilemaan. Nerolla on huono suojaväri näillä keleillä, mutta urheasti hän joskus jättää aitanparven ja kahlaa lumessa tutkimassa ympäristöä. Onneksi kovat pakkaset hellittivät voi lähteä vaikka hiihtelemään.

Oikein reipasta viikonloppua kaikille!

Onko kuisti vielä tukevasti pystyssä? Vai painaako lumi liikaa?

16.2.2012

Lumienkeli

Lunta on satanut paljon lisää ja kuntosali pihalla on ollut kovassa käytössä. Mutta täytyyhän lumesta myös nauttia ja ottaa siitä kaikki irti leikinkin kannalta. Lauhat ilmat ovat sopivia näihin puuhiin.

Tukka pystyssä katselin uutiskuvia Romaniasta ja Moldovasta, missä on satanut lunta 3-4 metriä!
Kuvittelin tilannetta tänne: Olisi melkoisen pimeää kun lumi peittäisi jo ikkunoita, ovesta ei pääsisi ulos lumiesteiden takia. Sähköt olisivat tietysti poikki, puhelinyhteydet pätkisivät ja
kaupungit halvaantuisivat. Jo pelkkä ajatus ahdistaa.

Voikaa hyvin ja viihtykää myös ulkona jos siihen on mahdollisuus!

14.2.2012

Hyvää ystävänpäivää!

Nero on pukeutunut juhlan kunniaksi. Ei uskoisi villikissataustaisesta katista, mutta Nero rakastaa valjaita, kaulapantoja ja kaikkia kaulakillukkeita. Kun kissa oli vielä pentu kuului kesytysoperaatioon valjasulkoilu. Nero siis ulkoilutti minua fleksin päässä. Mentiin pitkin metsiä, satoi tai paistoi. Siitä jäi molemmille mukavat muistot ja vieläkin, kun valjaat otetaan esille alkaa aivan mieletön kehrääminen. Siis Nero kehrää, minä en ota rukkia esille. Joskus kun musta prinssi haluaa myöhään yöllä asioilleen vien sen valjaissa, se kun saattaa jäädä sinne haahuilemaan, enkä minä pääse ajoissa nukkumaan. Nero kulkee valjaissa kuin koira, hyvin määrätietoisesti se johdattelee minua ja välillä minäkin saan määrätä suuntaa. Erimielisyyttä syntyy ainoastaan jos haluan palata kotiin kissan mielestä liian aikaisin. Se murisee ja mutisee itsekseen, mutta seuraa kuitenkin. Nykyisin kiertelemme metsissä ilman valjaita. Kaulapantaa en uskalla sillä pitää koska kissa ulkoilee vapaasti, pelkään, että panta tarttuu kiinni puunoksaan tai vaikka naulaan talon alla. Olen kuullut tästä surullisen tarinan. Juhlakäyttöön on kuitenkin pari pantaa varalla.

Saimme Neron kanssa Arkiporinaa-blogin Paulalta ja Ruskalta näin hienon tunnustuksen. Mahtaa olla saksaa ja tarkoittaa lempiblogia, no tuo kuulostaa oudolta, tarkoitan siis mieliblogia, no ei tuokaan toimi. Suomeksi sanotaan kai suosikkiblogi. Oli miten oli kiitämme nöyrästi kunnianosoituksesta Tätä pitäisi jakaa edelleen, joten jaan tämän kaikille tänään täällä käyville blogiystäville, olkaa hyvä! Olette kaikki suosikkejani.

Tervetuloa lukijaksi, Myrsky!

13.2.2012

Kasvimaalla

on hiljaista. Kasvit nukkuvat paksun lumipeiton alla.
Voitteko kuvitella, ihan kohta aidassa kiipeilee hajuherne?

Mustavalkoinen maisema muuttuu ensin vihreäksi ja sitten tulevat kaikki ihanat värit, joita alan jo kaivata.

11.2.2012

Kohottavaa ja upottavaa

Tässä jalkojen omistaja. Olen joskus istuttanut korkkikohoon fasaanin jalat, siitä tuli teline kristallipallolleni (kaikkea sitä mieleen juolahtaa). Eräänä aurinkoisena päivänä haistoin palaneenkäryä; kristallipallo toimi polttolasina ja korkki kärysi. Kristallipallo sai metallisen jalustan muutti paikkaan mihin ei aurinko osu. Karhun pienoismalli on aitoa muovia.
Kuva on otettu viime keväänä, siksi lunta on noin vähän.

Lisää rantalöytöjä. Erimuotoisia verkon korkkikohoja ja kaksi punasavista verkon painoa. Näitä saattaa vieläkin löytää rannoilta vaikka nykyisissä verkoissa kohot ovat muovia.









Kesällä otetussa kuvassa on kohoja kuistin ikkunalla.

9.2.2012

Merenneidon kukkaro

Lunnontieteelliseltä osastolta:
Rannalta löytynyt merenneidon kukkaro. Se on saanut aika romanttisen kutsumanimen, mutta itse asiassa se on kalan, ehkä rauskun tai hain munapussi. Hedelmöitynyt alkio kehittyy pussissa meren pohjalla ja kun poikanen on valmis maailmaan, se puhkaiseen reiän kukkaroon. Vähän niin kuin linnunpoikanen rikkoo munankuoren.

Mutta kenelle kuuluu kuvassa näkyvä jalka?
Se selviää seuraavassa postauksessa.

7.2.2012

Kaapin paikka

Suomi sai uuden presidentin, varmaankin hyvän. Jaksoin katsella toisen kierroksen vaalipaneeleja, koska niissä oli asiaakin eikä pelkästään juupas eipäs -kinastelua. Kehän ympärillä tosin jotkut halusivat nähdä nähdä verta: lyö sitä! Älä ole nössö. Miksei keskustelu voisi olla kohteliasta ja herrasmiesmäistä. Asiallista. Minusta sellaisen kuunteleminen on mukavampaa kuin toisen tölviminen. Asiat ja mielipiteet pääsevät esille.

Pieni kiinalainen alttarikaappi ja Buddhafiguuri samalta suunnalta. Laatikossa on säilytän kynttilöitä ja tuikkuja. Takana oleva uuninluukku on löytynyt metallinkeräysroskiksesta, valurautaa. Rautapitsiset luukut voi pitää myös auki. Kaapin vasemmalla kulmalla on itse tehty rukousnauha, sen helmet ovat kuivuneita jäniksenpapanoita.

5.2.2012

Haaveilua

Linn Fernström - Yökalastaja
Kiitos Lumikko kun haastoit minut haaveilemaan, nyt
viikonloppuna on viimein aikaa heittäytyä unelmien maailmaan.

Jos maailma olisi sellainen kuin haluan niin:

Ihmisen henkinen evoluutio loikkaa huiman askeleen eteenpäin. Vahvin ei aina voita vaan voima löytyy yhteistyöstä. Yksilöllisyys on arvostetumpaa kuin tasapäisyys ja kaikilla on voimavaroja olla oma itsensä.

Myötätunto kehittyy sellaisiin mittoihin, että ihmisen on mahdoton yrittää hyötyä toisen kustannuksella tai tuottaa toiselle olennolle kärsimystä.

Kaikki lapset saavat elää turvassa ja luottavaisina.

Koululaiset opetetaan jo varhain meditoimaan, arvostamaan myös hiljaisuutta ja mielenrauhaa. Aivojen ja lihasten ohella kehitetään mieltä ja sydäntä.

Vanhuksilla on yhteiskunnassa erityinen asema ja he voivat tuntea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi. Kukaan ei tunne itseään tarpeettomaksi.

Johtajiksi valittaan viisaimmat, eikä viekkaimmat.

Hyvin tehty on arvokkaampi kuin jotenkuten kyhätty.

Kaikilla halukkailla on työtä ja jokainen voi hoitaa hommansa niin hyvin kuin pystyy ja nauttimaan siitä, eikä raha sanele huonoja standardeja.

Turhasta kiireestä seuraa sanktio ja rauhallisesta etenemisestä palkinto.

Kehitysmaita tuetaan eikä riistetä, olemme kaikki samassa veneessä.

Eläimillä on oikeus hyvään elämään, eivätkä ne joudu ihmisen kaltoin kohtelemiksi.

Energiaongelmiin keksitään loistavia vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka eivät vaaranna tulevien sukupolvien elämää.

Ravinto tuotetaan niin, että sitä riittää kaikille ja se on mahdollisimman ravitsevaa ja terveellistä. Lähiruoka ja luomu ovat tavoiteltavia arvoja.

Saamme elää jatkuvassa rauhan tilassa, pelkäämättä.

En voi muuttaa maailmaa hetkessä mieleisekseni, mutta olen kuitenkin löytänyt työkalun millä pääsen hyvään alkuun. Aloitan itsestäni. Voin yrittää muokata asenteitani, tutkailla toimintamotiivejani ja olla valmis muuttumaan ja kehittymään. Yritän oppia olemaan joustava ja kärsivällinen, ymmärtämään muiden näkökantoja samalla puntaroiden asioita itsenäisesti sortumatta valmiisiin totuuksiin. Maailma on mieleni peili, se heijastuu sellaisena kuin itse suhtaudun siihen.

Laitan tämän haasteen eteenpäin kaikille täällä vieraileville, haaveilu tekee hyvää.  
Jos et ole vielä ehtinyt äänestää niin tänään kannattaa tehdä se.
Mukavaa vaali-iltaa teille kaikille.
Tämä sai ihan kananlihalle, hyvä Suomi!

3.2.2012

Talviyö

Viiltävän kylminä öinä lyhdyt lämmittävät maisemaa. Illusorista tulitikkutyttöjen lämpöä. Pelkään kylmää, sitä on pidettävä silmällä ja sen hyökkäykseen on varauduttava ajoissa. Jos se pääsee yllättämään on jo liian myöhäistä reagoida. Hypotermia vie nopeasti harkintakyvyn. Olen yöpynyt lumiluolassa, ihan vapaaehtoisesti. Kun ylitti mielen luomat esteet yö kului ihan mukavasti makuupussissa.

Kylmin kokemukseni on kun erästä elokuvakohtausta varten sukelsin alastomana syyskylmässä vedessä. Valaistusolosuhteet olivat kehnot ja ottoja varten piti odottaa, että aurinko pilkahtaa pilven takaa. Seisoin hyisessä vedessä ja odotin merkkiä, päässäni oli pitkä peruukki, joka tuntui vedessä tosi painavalta. Ottoja oli aika monta. Lopulta tärisin niin etten meinannut pysyä pystyssä enkä voinut tarttua teemukiin. Suomalaista turvapaikkaa, saunaa, ei ollut lähimaillakaan. Kesti kauan ennen kuin hillitön vapina lakkasi ja sain normaalilämpöni takaisin. Kohtausta ei lopulta käytetty elokuvassa.

Mukavaa viikonloppua, pysykää lämpiminä!

1.2.2012

Tylsää!

Nero parka on pitkästynyt. Ulkona liikkumaan tottunut kissa ei tahdo millään saada aikaa kulumaan sisätiloissa. Mutta kun pakkanen paukkuu ei pihalla tarkene käydä kuin nopeasti asioilla. Onhan prinssillä sisävessakin, mutta sitä käytetään vain äärimmäisessä hädässä, on se sen verran luonnotonta.
Yritän parhaani mukaan olla leikkikaverina, saliin on pystytetty tikkaat kiipeilytelineeksi ja jokapuolella on leikkihiiriä ja palloja. Ongelmia tuottaa myös valmisruoka, se alkaa tökkiä, pitäisi saada tuoretta särvintä ja jahdin hurmaa. Mikään ei tunnu enää maistuvan, herkut kuten keitetty seiti ja katkaravut menettelevät silloin tällöin, mutta täydellisenä lihansyöjänä kissa ei pelkästään niillä pärjää. Ostin pakastettuja eläinten lihapullia ja yritin tarjota raakana ja kypsennettynä – onneksi naapurin koirille kelpasi. Nerosta on tullut aikuinen, peräkamarin poika, vielä viime talvena se lähti reippaasti töihin melkein joka aamu. Toivottavasti kissa ei vaivu alakuloon.

Mukavia asioita ovat leikki, sylissä köllöttely, kynän liikkeet paperilla, harjaaminen ja muu sukiminen...

Helmikuu alkoi aurinkoisissa merkeissä, ei aikaakaan kun kevät koittaa. Reipasta helmikuuta teille kaikille!