Muurilla

Lähdin ystävien kanssa sateita pakoon Berliiniin. Kannatti lähteä, saimme kauniit, rapiat +20 asteiset säät.
Asuntomme sijaitsi Friedrichshainin kaupunginosassa, missä on myös säilytetty 1,3 kilometrin pätkä muuria. East Side Gallery sisältää kaikkiaan 106 maalausta, se on maailman suurin ulkoilmagalleria ja  suojelukohde.

Viihdyimme itäpuolella, se on mielenkiintoinen ja alati muuttuva alue. Sen katoava dekadenssi on kiehtovaa ja luo alueelle rennon ilmapiirin.

Joka suunnassa näkyy nostokurkia, kaupungissa rakennetaan.

Kaupunki on täynnä upeita graffiteja, kokoaikainen taidenäyttely.

Sodan ja kahtiajaon traumat ovat näkyvissä kaikkialla.
Stolperstein (kompastuskivi) on saksalaisen taiteilijan, Günter Demnigin 1992 aloittama projekti. Katuun on upotettu natsismin uhrien nimiä niiden osoitteiden kohdalle, joista heidät on karkotettu.

Surullisen kuuluisa idän ja lännen välinen portti Checkpoint Charlie on nykyisinkin turistikohde.

Alue on myös muistomerkki, joka kertoo mm. useista epätoivoisista pakoyrityksistä idästä länteen.

Sunnuntai kului Mauerparkin valtavalla kirpputorilla. Seurueemme nuorin jäsen teki siellä hienoja vaatelöytöjä, me muut lähinnä katselimme tavara-antia.

Katuruokaa, maukkaita falafeleja.

Museosaarella, Alte Nationalgaleriessa.

Hamburger Bahnhofin nykytaiteen museo on valtava ja kannattaa ehkä nauttia pieninä annoksina.

Oli ihanaa nauttia kesäisestä ja sateettomasta säästä. Berliinissä on valtavasti nähtävää, eikä viikossa ehdi kuin pintaa raapaista. Hyvä syy mennä uudestaan.
Oli kiva matka vaikka vastoinkäymisiäkin kohtasimme, mutta loistava tiimimme selvitti ongelmat. Paluumatka Moskovan kautta kesti 13 tuntia, vaan pääsimmepä kotiin.
Kiitos matkakumppaneille kivasta seurasta, johdatuksesta ja trenditietouden päivityksestä.

Vetisyyden ääri

Märkyydellä ei tunnu olevan rajaa tänä vuonna. Jatkuvat, runsaat sateet ovat syksyn ankeuttajia. Poutahetkinäkään aurinko ei pääse murtautumaan esiin sillä ainakin puoleen päivään maiseman peittää usva, joka on kuin tihkusade.
En ole uskaltanut laittaa sipuleitakaan maahan, pelkään, että ne mätänevät oitis.

Poutahetket on hyödynnettävä tarkkaan ulkoilun ja pihatöiden parissa.

Lehdet haravoimatta, nurmikko leikkaamatta.

Sadonkorjuukin on vielä osittain kesken, ainakin palsternakat saavat vielä kasvaa tovin. Parina yönä on ollut jo hetken pakkasta, mutta pahempaa tuhoa se ei ole saanut aikaan. Krassitkin kukkivat vielä.

Latva-artisokat eivät ehtineet kukkia, mutta erittäin komeat nuput ne saivat aikaiseksi.

Piilokuva. Kaurislauma vierailee säännöllisesti pihassa, mutta enää en jaksa surra menetettyjä perennoita. Niiden on aikakin jo mennä. Olen nähnyt sorkkajalkojen tutkiskelevan kasvimaan aitaa, heikkoa kohtaa etsien, mutta toistaiseksi linnoitus on pitänyt. Herkullisemmalla puolella on nyt tupla-aita ja muutaman metrin suojakaistale aitojen välissä.

Ne suhtautuvat minuun kuin vanhaan tuttuun, mutta vielä saan ne lähtemään pihasta kehottamalla.

Hämärää ja pimeää torjun kynttilöin.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Maatiaiskanasen elämää ja Keiju Kukkanen!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Eeva antoi ja Aatami söi

Omenasta on moneksi, eikä se ole kielletty hedelmä, vaan erittäin suositeltava. Joskus satoa tulee liikaakin eikä kaikkea saa uppoamaan hilloiksi, mehuiksi ja piirakoiksi.

Vinkkejä omenoiden monenlaiseen hyödyntämiseen löytyy Kirsti Eskelisen Omenakirjasta. Valmistaisiko vaikka Punaista omenaketsuppia ystäville joululahjaksi tai miltä kuulostaa sieniomenamuffinit?
Suurin osa kirjasta esittelee uusia, herkullisia reseptejä suolaisiin ja makeisiin omenaherkkuihin.
Niille, jotka suunnittelevat omaa omenatarhaa tai haluvat laajentaa entistä on kirjassa kattavasti tietoa myös omenalajikkeista ja omenan kasvatuksesta.

Minä pidän omenoista, mutta mielikuvitukseni on tähän asti riittänyt piirakan ja hillon valmistukseen, mutta nyt valaistuin tämän jalon hedelmän monipuolisemmasta käytöstä. Pikajälkiruuan saa esimerkiksi vaahtokarkkiomenoista:
Huuhdo omenat, halkaise ja poista siemenkodat. Nosta puolikkaat mikronkestävään astiaan ja jätä väleihin pieni rako. Kuumenna mikrossa täydellä teholla noin 30 sekuntia, kunnes karkki on sulaa ja omena puolipehmeää.
Jo kirjan kauniit kuvat saavat veden kielelle.  Suosittelen.
Omenakirja Kasvata, tunnelmoi, herkuttele
Kirsti Eskelinen
Gummerus 2017

Ei onnea kukka-arpajaisissa

Ostin viime vuonna puutarhamessuilta ritarinkannusten juurakoita ja tänä vuonna ne kukkivatkin kivasti, paitsi yksi vaaleanpunaisten ritarinkannusten rypäs, joka vain kasvoi pituutta vantterana. Vielä nuppuvaiheessakaan en huomannut mitään erikoista, mutta nyt ne alkoivat kukkia ja huijaus paljastui. Ukonhattuja, tosin eri lajiketta kuin minulla on jo puutarhassa hurjat määrät. Virolaista sipuli-, mukula-, juurakkokauppiasta kutsutaankin yleisesti kukka-arpajaisiksi, sillä ostoksista voi ilmaantua ihan mitä vain.

Vanille Fraisen kukinnot ovat säästynee peuran hampailta ja punastunut kauniisti.

Sain kesällä risat rattaat, kun tarvitsin kuljetusvälinettä projektiini. Ne sattuivat olemaan kasvimaan reunalla kun korjasin satoa ja työntelin niillä saaliin portaiden eteen. Lehtikaalia, kyssäkaalia ja fenkolia. Yhden kesän rattaat kestivät ja täyttivät tehtävänsä. Hupia on herättänyt näky kun täti taivaltaa pellolla rattaita työnnellen.

Revonhännillä on komeat rastat ja auringonkukat kehittelevät siemeniä. Märkyys on ollut ultimaattista ja se on tehnyt sadonkorjuusta ajoittain hankalaa. Säälin ammattiviljelijöitä, jotka korjaavat litimärkää viljaa pelloilta, ei taida olla ihan parasta A-luokkaa.

Harrasteviljelijä sen sijaan nauttii rehevästä sadosta, Tom Fox -kurpitsoita on tulossa kolme kappaletta. Pitää poimia ne sisään kypsymään ennen pakkasia.

Nostin viimeiset kesäporkkanat ja talviporkkanatkin olen saanut jo varastoon.

Tänään on täysikuu. Eilen se loisti komeasti pilvettömältä yötaivaalta.Tänään on pilvistä, elättelen kuitenkin toiveita kuutamoyöstä.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!