29.10.2018

Puolipitkä palsternakka

Nostin viimeisetkin palsternakat maasta. Lajike on 'Halblange Weiße' (puolipitkä valkoinen). Yksi puolipitkä oli venynyt lähes metrin mittaiseksi, tosin eipä tuossa kärjessä ole paljon syötävää. Onneksi en valinnut kokopitkää lajiketta.

Palsternakkasato on tänä vuonna ollut hyvä. Hidaskasvuinen juures ehti kasvaa kunnon kokoiseksi ja maku on mitä mainioin. Palsternakat ovat herkullisia esimerkiksi uunissa kypsennettyinä lohkoina.

Valmistin varsinaista kausiruokaa; palsternakka-suppilovahveropiirakkaa. En ehtinyt ottaa kuvaa koko piirakasta, sillä se katosi nopeasti parempiin suihin.

Tässä pehtooorin mielipide ensilumesta.

Mukavaa viikkoa kaikille!

26.10.2018

Valkosipulit kasvamaan

Siirsin valkosipulien maahanpanoa viikolla lämpimän sään vuoksi. Mutta lauantaina päätin laittaa kynnet multiin.
Kesän sadosta valitsin suurimmat kynnet jatkamaan Aleksandran sukua.

Irroittelin kynnet pari viikkoa ennen istutusta ja kuorin varovasti niistä ulointa kerrosta. Kuorta ei tietenkään ole tarkoitus poistaa, mutta ylimääräisen irrottaminen vähentää mahdollista tautiriskiä.
Kasvulavan muokkasin hyvin, lisäsin hieman kalkkia ja tuhkaa sekä palanutta hevosenlantaa evääksi. Koska maa on edelleen hyvin kuiva syvemmältä, kastelin istutusvaon ja peittelin kynnet noin viiden sentin syvyyteen.
Koska sää on edelleen lämmin, en vielä lisännyt katetta, mutta myöhemmin sipulit saavat olkipeiton suojakseen talveksi.

Kasvukausi on aloitettu.

23.10.2018

On the Rocks

Viikonloppu kului sipulien istutuksessa japihamaan haravoinnissa.
Edellisenä viikonloppuna teimme ystävän kanssa ruskaretken Rokokalliolle, vihdin korkeimmalle kohdalle, 156 m.
Paikka huokuu mystiikkaa ja rumpulaulu kuljetti mielen muinaisiin rituaaleihin, joita tuolla on varmasti suoritettu.

Kallion laelta aukeaa upeat näköalat, ei uskoisi, että ollaan Etelä-Suomessa.

Huipulla on nuotiopaikka eväsretkeilyyn ja tunnelmointiin.

Nuotiopaikan vieressä on Vihtijärven kyläyhdistyksen pystyttämä kota kaminoineen suojaisampaan taukoiluun.

Alueen reitit on hyvin merkitty, mutta maasto on paikoin haastavaa.
Huipulta näkyy jyrkkä kalliopudotus, erikoisine muodostelmineen, halkeamineen ja luolineen.

Alhaalta katsottuna kallioseinämä näyttää rakennulta asumustolta, arkkitehtinä lienee toiminut jääkausi.
Puut kasvavat sinnikkäästi aivan kallion päällä, hyvin ohuessa humuskerroksessa.



Luolien tutkiminen oli jännittävää.





Paljon tutkimista jäi vielä seuraavaankin kertaan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

11.10.2018

Kissat tekevät ihmiset onnellisemmiksi

Paluumuuttajatar vinkkasi hienosta kissadokumentista entisestä kotikaupungistaan, Istanbulista.
Upea dokumentti, Istanbulin kissat on nähtävissä Areenalla.
Ajatus siitä, että satojatuhansia kissoja liikkuu villinä ja vapaana suurkaupungissa on kauhistuttava. Mutta Ceyda Torunin dokumentti näyttää asioista toisen puolen. Kaupunkilaiset huolehtivat kissoista, jotka eivät kuulu kenellekään ja vastapalvelukseksi he saavat mielihyvää ja onnellisuutta kissojen auttamisesta.

Dokumentista välittyy hienosti miten kissamyönteisiä kaupunkilaiset ovat. Eräs mies kuvailee, että kissojen kanssa oleilu toimii hänellä samoin kuin rukousnauhan käsittely. Joku on avannut kissoille piikin jokaiselle eläinlääkäriasemalle ja laskut maksetaan yhteisöstä kerätyillä varoilla. Kissoja selvästi arvostetaan ja niitä kohdellaan yksilöinä, erästä kattia kuvaillaan kulmakunnan psykopaatiksi, tosin lempeästi.
Hermoromahduksen kokenut herra on päässyt takaisin jaloilleen ryhtymällä ruokkimaan kissoja, elämälle on tullut tarkoitus.

Suosittelen toistakin hienoa dokumenttia; Laurie Andersonin runollinen elokuva Koiran sydän. Siinä rottakoira Lolabelle esittää suurta osaa, mutta dokumentti kertoo myös yleisesti kuolemasta ja surusta.
Minulle tosin särähti hieman lemmikin eutanasian kieltäminen, sillä koen sen olevan suuri laupeuden teko.

Viikonloppuna aion laittaa valkosipulit maahan kuten myös kukkasipulikokoelman.

Kauniita syyspäiviä, nythän on melkein kesäistä.

2.10.2018

Se kukkii sittenkin

Latva-artisokka ehti sittenkin avata kukkansa tänä kesänä. Tältä se näyttää, kuin suuri ohdake.

Täällä oli yksi pakkasyö ja se lannisti herkimmät kukkijat. Kiinansipuli jaksaa vielä jatkaa.

Palsternakat ovat vielä suurimmaksi osaksi maassa. Niistä tuli tänä kesänä komean kokoisia. Purjokin säilyy vielä parhaiten kasvupaikallaan. Auringonkukka on kumartunut tarjoilemaan siemeniään.

Talvikurpitsat yrittivät parhaansa, mutta niitä tuli vain kaksi ja aika peniksi jäivät nämäkin.

Punarevonhännän rastat roikkuvat komeina parin metrin korkeudesta. Ei olisi uskonut, että siitä keväällä kylvetystä siemenpölystä syntyy näin komeita kasveja.

Perunoista tuli komeita. Tänä vuonna kasvatin vain Mozartia.

Viimeiset tomaatit. Tomaattivuosi on ollut sadokas ja vieläkin keittiössä odottaa suuta pari kulhollista.

Olen kerännyt ensi satokautta varten siemeniä valtavista kääpiösamettikukkapuskista. Nämä ovat suosikkejani kasvimaan koristuksena ja tuholaisten torjujina.
Suppilovahveroitakin näyttää kasvavan runsaasti, menkää metsään!

Mukavaa lokakuuta kaikille!