Upea dokumentti, Istanbulin kissat on nähtävissä Areenalla.
Ajatus siitä, että satojatuhansia kissoja liikkuu villinä ja vapaana suurkaupungissa on kauhistuttava. Mutta Ceyda Torunin dokumentti näyttää asioista toisen puolen. Kaupunkilaiset huolehtivat kissoista, jotka eivät kuulu kenellekään ja vastapalvelukseksi he saavat mielihyvää ja onnellisuutta kissojen auttamisesta.
Hermoromahduksen kokenut herra on päässyt takaisin jaloilleen ryhtymällä ruokkimaan kissoja, elämälle on tullut tarkoitus.
Minulle tosin särähti hieman lemmikin eutanasian kieltäminen, sillä koen sen olevan suuri laupeuden teko.
Viikonloppuna aion laittaa valkosipulit maahan kuten myös kukkasipulikokoelman.
Kauniita syyspäiviä, nythän on melkein kesäistä.
Tallensin tuon mainitsemasi kissadokumentin. Minulla on se vielä katsomatta. Tuota koira-dokumenttia en pysty katsomaan, jos on niin surullinen. Eutanasian kielto lemmikeillä, sellaista ei pitäisi tosiaankaan kieltää. Olen kaksi kertaa vienyt koirani piikille. Molemmilla kerroilla tunsin tekeväni oikein ja palveluksen ystävälleni.
VastaaPoistaTunnustan olevani ylisensitiivinen eläintarinoille, enkä voi katsoa eläinten huonoa kohtelua tai kärsimystä. Koiran sydän on kuitenkin lohduttavalla tavalla surullinen ja haikea, se tarjoaa paljon ajattelemisen aihetta. Elokuva on omistettu ohjaajan edesmenneelle puolisolle, Lou Reedille ja se kertoo myös rakkaudesta.
PoistaEläimet tuo onnellisuutta <3 ...ja meissä ihmisissäkin hyvä kiertää kun autat/hoidat muita. Lämpöistä keliä istutuspuuhiin <3
VastaaPoistaKiitos! Lämpöä on luvassa. Muiden auttaminen, eläinten tai ihmisten, tuo suurta tyydytystä ja lisää onnellisuutta.
PoistaIhania kissoja.
VastaaPoistaKissat ovat tyytyväisyyden lähettiläitä.
PoistaKedi oli kyllä aivan ihana dokumentti! Kaupunki on minulle aika tuttu, näin siellä kerran kissoille rakennetun mökin, joka oli oikein kauniisti kukalliseksi maalattu. Ruokaa oli aina hyvin tarjolla näissä suojissa. Ihan mahtavaa, että katukateista välitetään ja pidetään huolta <3
VastaaPoistaNyt kun Suomessa kissojen kaltoinkohtelu on taas tapetilla, uskomattoman sitkeästi elävän kesäkissaongelman vuoksi, on ihanaa kuulla tarinoita välittämisestä ja huolenpidosta. Hieno muisto sinulla kissojen kaupungista. Olen käynyt pari kertaa Istanbulissa aikoja sitten, mutta kissoista en muista mitään. Turkin surkeat kulkukoirat ovat sen sijaan jääneet mieleen.
PoistaVoi miten ihanat kuvat Nerosta! ♥ Niin samettinen tuossa lampaantaljalla, ja juuri sen näköinen, että hänen ihmisensä on onnekas, saa silittää tuota lämmintä samettiturkkia, katsoa silmiin ja nauttia hyvästä seurasta.
VastaaPoistaMinulla on vieläkin molemmat dokkarit katsomatta, kiitos kun muistutit!
Kissan kanssa eläminen lisää tyytyväisyyttä, sehän on selvää meille kissallisille.
PoistaLaitoin Nerolle taas patterin viereen talvivuoteen. Pehtoori pitää kovasti paksusta lampaantaljasta, aina kun se hyppää tuohon alkaa ankara kehräys ja leipominen, ennen unille vaipumista. Toisen tyytyväisyyden katsominen lisää omaakin tyytyväisyyttä.
Ihanat kuvat Nerosta niin tyytyväisen näköinen.Aurinkoisia syyspäiviä:)
VastaaPoistaKiitos, Ritva! Kissat osaavat tyytyväisyyden jalon taidon.
PoistaVoi miten ihanat kuvat Nerosta, silkkiturkkinen kaunis kissa!
VastaaPoistaMinullakin on dokkarit vielä katsomatta... Kissoilla...eläimillä on suuri merkitys hyvän mielen tuojina, lohduttajina, yksinäisyyden poistajina...ihania!
En kyllä voisi ajatelle eloa ilman kissaa, molemmat pojat ovat tosi rakkaita ja kissaterapiaa saan ihan joka päivä!
Viikonlopun aikana Kivipellossakin kätketään sipuleita maan poveen kevättä odottelemaan!
Mukavaa alkavaa viikonloppua!
Kiitos, Saila!
PoistaMinun on nyt vaikea käsittää, että vastustin kissan ottamista. Miten suuremmoisesta kokemuksesta ja viisaasta opettajasta olisinkaan jäänyt paitsi.
Sipulisatsaus kevääseen kannattaa aina.
Ennen Nöpöä mekin olimme ehdottomia koiraihmisiä ja sitten esikoinen oli isännän kanssa reisussa ja toivat Nöpön, se oli menoa sen jälkeen. Nöpö vei sydämemme ja on rakas perheenjäsen Sulon kanssa!
PoistaKun pyytämättä ja tilaamatta jouduin yllättäen kolmen pennun yksinhuoltajaksi, kuvittelin vain auttavani ne elämän alkuun ja uusiin koteihin. Kissat osaavat kuitenkin hurmaamisen ja se oli sitten menoa kissaihmiseksi. Mitä enemmän olen oppinut tuntemaan kissaa, sitä enemmän arvostan tuota kaunista ja viisasta eläintä.
PoistaKiitos vastavinkistä. Onko tuokin dokumentti Ylellä?
VastaaPoistaKiitos sinulle mainion dokumentin vinkistä. Hups, unohdin mainita, että Koiran sydän löytyy myös Areenasta.
PoistaSattumaako! Tänään selasin kuvia melkein kymmenen vuoden takaa ja löysin kuvat Istanbulin matkalta vuodelta 2009. Olin miettinyt näitä kuvia katsottuani tuon ohjelman osin Teemalta ja loput Areenasta.
VastaaPoistaIhanat kissat ja miten niitä yleensä kauniisti siellä Istanbulissa kohdeltiin. Minä kiinnitin huomioni myös siihen, että ohjelmassa miehet niin auliisti kertoivat kissatovereistaan ja yhteiselostaan kissojen seurassa. Silloin käydessäni Istanbulissa kuvasin muutamia kissoja ja varsinkin basaarissa ne olivat omistajiensa osastoilla kauniisti esillä melkein kuin maskotit. Näin kyllä puistoissa ja Aasian puoleisessa kaupungin näköalakukkulalla ihan vapaita ja villejä kissoja, mutta aina näkyi myös jossain kissoille ruoka-astioita.
Kaikilla kissoilla ei mene hyvin ei Istanbulissa eikä täällä Suomessa, mutta ehkä hivenen eteenpäin on menty täällä meillä kesäkissojen suhteen. Paljon on vielä tehtävää, jotenkin minun sydämessäni läikähti ohjelman siinä kohtaa kun mies hoiteli kissan silmätulehdusta, olisiko täällä meillä mitään samansuuntaista hoivaa ja hellyyttä kulkukissoja kohtaan.
Nerolle rapsut ❤️
Nero kiittää! Minua liikutti suurkaupungin kissojen saama huolenpito ja arvostus, se kasvattaa luottamusta ihmisyyteen. Istanbulin kissat elävät vapaata kissanelämää ja tietysti sattuu hyvää ja pahaa. Surullisena luin juuri eläinsuojeluyhdistyksen kommenttia, jossa sanottiin, ettei kesäkissailmiö ole parantunut Suomessa. Vuosittain hylätään edelleen noin 20 000 kissaa. Meidän ilmastossamme ne eivät selviä luonnossa. Meilläkin on paljon ihmisiä, jotka haluavat huolehtia hylätyistä ja lukuisat vapaaehtoisvoimin toimivat eläinsuojeluyhdistykset tekevät arvokasta työtä tarjoten hoitoa ja suojaa sekä etsien kissoille uusia koteja.
PoistaMinunkin pitäisi tuo dokumentti katsoa. Kissa-allergiani on kuitenkin saanut minut livenä pysymään kauempana kissoista. Telkkarista kissojen seuraaminen on nuhaton vaihtoehto.
VastaaPoistaMinäkin olin ennen allerginen kissoille. Aina kissakylässä käynnin jälkeen silmät kutisivat ja turposivat. Nyt olen niin rokotettu, että allergiat ovat muisto vain :)
PoistaKatsoin pienen pätkän dokkaria ja pitää katsoa se loppuun jossain vaiheessa. Todella ihana elokuva!
VastaaPoistaLempeä ja ymmärtävä suhtautuminen eläimiin tuo katsojallekin hyvän mielen.
PoistaMe kun oltiin vuosia sitten Rodoksella, törmäsin siellä paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen ihmiseen. Kertoi, että siellä elävät koirat ja kissat ovat hyvinkin ruokittuja, vaikka kodittomia ovatkin. Tämä kyllä huomattiinkin kun yhtenä iltana mentiin hauvoille tarjoamaan syötävää - ei niille mikä tahansa kelvannut, eli olivat kyllä herkkuihin tottuneet :)
VastaaPoistaSe kyllä särähtää todella pahasti omaankin korvaan, jos eläinten lopetus on poissuljettua. Se kun nimeonaan on se hyvä juttu, että tilanteen ollessa tuskallinen, on yleensä nimenomaan se vaihtoehto päästä pois kärsimyksestä.
Rodoksen kissat ja koirat viettävät luksuselämää, nillä on vapaus ja myös turva.
PoistaTuttavapiirissäni oli samankaltainen tapaus kuin Koiran sydämessä, vanha ja hyvin heikkokuntoinen labbis ei saanut armopiikkiä koska joku henkinen opettaja sanoi, että vain luonnollinen kuolema on hyväksi. Koira oli sokea ja kuuro, se ei enää jaksanut mennä tarpeilleen, vaan se kannettiin ulos. Usein se teki alleen ja sehän on koiralle suuri häpeä. Kun koira viimeisen kerran vietiin eläinlääkäriin, ei lääkäri enää päästänyt koiraa kotiin vaan eläinsuojelulakiin vedoten vaati koiran kärsimyksen lopettamista. Olin todella surullinen kun kuulin tästä, ihmiset hölmöyttään lisäävät rakkaan lemmikkinsä kärsimyksiä vaikka mitään toivoa ei ole.
Istanbulin kissat oli ihastuttaa dokumentti. Rakastin jokaista minuuttia, koska dokumentissa ihmisten hyväntahtoisuus tuli ilmi niin suoraan. Aivan mahtava ohjelma.
VastaaPoistaKoiraohjelman sen sijaan jätin väliin. En vaan jaksanut istua television ääressä pidempään, koska olen siinä niin huono.
Nerolle silityksiä ja rapsutuksia. <3
Nero kiittää kehräten! Minäkin olin todella positiivisesti yllättynyt Istanbulin kissojen tunnelmasta, pelkäsin, että joudun katsomaan kodittomien kissojen kurjuutta. Jospa kaikkialla ihmiset ymmärtäisivät mikä rikkaus ja ilo ympärillä elävät eläimet ovat.
PoistaTuota en ole nähnyt, mutta jostain vastaavasta joskus pätkän. Hienoa että jopa eläinlääkärikäynnit onnistuvat. Kyllä kissat tuovat paljon iloa, ja ilmeisesti helpottavat jopa stressiä.
VastaaPoistaElokuvassa yksi pahoin loukkaantunut pentu toimitettiin hellästi kissojen ystäväksi tunnetulle miehelle, joka lähti viemään pentua lääkäriin luultavasti taksilla. Jokainen elämä on tärkeä.
PoistaIhan satavarmasti kissat tekevät meistä onnellisempia:)
VastaaPoistaJa kiitos dokumenttivinkeistä, ehkä illalla, kunnon puutarhapäivän jälkeen olisi ruutuaikaa taas tarjolla...
Ilman kissaa olisin jäänyt paitsi valtavasta määrästä mielihyvää ja hoitavaa terapiaa.
PoistaMukavaa leffailtaa.
Kissat ovat ihania. Mä laitoin eilen valkosipulit multaan. Mukavaa viikonloppua sinulle.
VastaaPoistaKiitos! Huomenna yritän minäkin saada valkosipulit multiin.
PoistaIhana ylistys kissalle ja koen ehdottomasti niin, että kissa rauhoittaa ja tuo hyvää mieltä monin eri tavoin, ehkä paljon enemmän kuin koira. Riippuu tietysti yksilöstä. Sydäntä lähellä ovat kaikki luonnon elikot hämähäkkejä myöten - no hirvikärpäsistä tai punkeista en niin kovin perusta, vaikka pieni, iloinen punkki alkukesästä käsivarrella juostessaan herättikin enemmän sympatiaa kuin inhoa:) En osaa luokitella itseäni koira,- apina-, aasi- tai pelkästään kissaihmiseksi. Kaikkien eläinten hyvinvointi on kun tärkeä asia ja niiden pahoinvointi lisää omaa pahaaoloa aivan tajuttomasti. Ihan pikkuruiset hyönteiset ja eläimet saavat kyllä armeliaan kohtelun minulta.
VastaaPoistaEn ymmärrä mitä tuon eutanasian tilalle tarjottiin, loputonta kivunhoitoako? Ajattelin kyllä itsekin joskus, että Pinkku saisi vain kuolla vanhuuteen, mutta kärsimys oli liian pitkä jo silloin. Ja eläinlääkäri sanoi, että viattomalta näyttävä kuolema ei ole välttämättä helppo kuolema, esimerkiksi sydänkohtauksessa koira tavallaan tupehtuu, vaikka näyttäisikin nukahtaneen tyynesti tuonpuolleiseen. Voi tietenkin olla äkkilähtöjä, joissa ei kärsi eläin tai ihminenkään. Useimmiten niin kuitenkaan ei ole.
Paljon halauksia Nerolle ja ellei hän niistä tykkää niin silityksiä ja piialle valoisaa ja hyvää syksyä ♥
Nero ja minä kiitämme! Kissoissa on erityistä charmia, ne eivät halua pelkästään miellyttää kuten koirat usein. Niiden itsenäisyys ja elegantti olemus kiehtoo. Kaikki elämä on arvostettavaa ja täällä metsän keskellä kannan huolta myös villien eläinten hyvinvoinnista. Hyönteisillä on maaimassa tärkeä rooli, ne ovat ravinnonlähde monille, ja ihmisen ruuantuotanto romahtaa jos pölyttäjät katoavat.
PoistaKuoleminen ei useimmiten ole helppoa. Olen joutunut seuraamaan sekä läheisen ihmisen, että eläimen kuolinkamppailua ja kamppailuahan se on. Mielestäni turhaa kärsimystä kun mitään ei ole enää tehtävissä.
kissat tekee onnelliseksi, meillä on Ransu silkkiterrieri joka tekee meidät tosi onnelliseksi, Ransu täyttää 2 viikon päästä 1v.
VastaaPoistaLemmikit lisäävät onnellisuutta. Rapsutukset Ransulle!
PoistaKatseltiin Arenalta tämä kissa dokumenttin. Oli tosiaan katsomisen arvoinen . Asioilla on monta kertaa myös toinen puoli. Minäkin ajattelin laittaa elämäni ensimmäiset valkosipulit maahan viikonloppuna .
VastaaPoistaAsiat ovat monitahoisia, katsomiskulmasta riippuen niistä näkyy vain tietty osa.
PoistaOnnea valkosipulin viljelyyn, se on hauskaa ja hyödyllstä.
Kiitos hyvästä dokkarivinkistä!
VastaaPoistaOle hyvä!
Poista