Lipsahti

Täytyi käydä hakemassa pari tikkiä sormeen 15 kilometrin päästä, terveyskeskuksesta. Minulla on tapana pitää veitset terävinä ja se mikä puree leipään puree sormeenkin. Kun en parin tunnin aikana saanut verentuloa lakkaamaan, jotta saisin sormeen laastarin, päätin lähteä hakemaan apua. Tämä oli todennäköisesti viimeinen käyntini paikallisessa terveyskeskuksessa, perjantaina se lakkaa olemasta. Sen jälkeen on haettava apua 30 kilometrin päästä lähikaupungista. Tai jos sattuisi tarvitsemaan terveyspalveluja yöllä (22-08) on haukeuduttava päivystykseen 60 kilometrin päähän. Tikit voin kuitenkin poistattaa ensi viikolla tänne jäävällä terveystalolla, jossa on kahden ja puolen terveydenhoitajan vakanssi. Tämän pirti olla parannus terveyspalveluihin, mutta monet kokevat turvattomuutta pitkien välimatkojen vuoksi, varsinkin kun julkista liikennettä on huonosti käytettävissä.

Koska edellisestä tetanusrokotuksesta on melko tarkkaan kymmenen vuotta, uusin sen samalla. Jokaisen maata möyrivän on hyvä pitää se voimassa.

Huono tuuri kävi myös tällä tulppaanilla. Se sattui kasvamaan suoraan vanhaan puumaiseen varrenpätkään.

Päästin sen vapauteen.
Iloista Vappua kaikille!

Kissapuhetta

Sain tilaisuuden käydä uudelleen tapaamassa kissaperhettä Arkiporinaa-blogin Paulan luona. Helmikuussa pennut näyttivät tältä. Nyt ne olivat kaksinkertaistaneet kokonsa ja lähteneet pentuhuoneesta tutkimaan ympäristöään laajemmin.

Kun saavuin oli perhe päiväunilla. Onneksi lauma oli melko uninen, onnistuin saamaan muutaman kuvan vipeltäjistä.

Kahdeksankorvainen

Pesuhetki

Vatsapuoli

Onko ruoka-aika?

Tarjoilu

Ateriointi

Vähän leikkiä

Vieraan laukun hihnassa oli jännä metalliketju.

Rauha-emo siirtyi keinutuoliin.

Ja sai pian seuraa.

Tulkaa leikkimään!

Uni voitti viimeisenkin.

Ihana Ruska-mummu piti touhua silmällä.
Kiitos, Paula, että kutsuit tapaamaan teitä ja myös herkullisista tarjoiluista.

Ei katastrofia kummempaa

Keikuttaa. Vuoroin sataa lunta, räntää, rakeita, vettä eli kaikkia veden olomuotoja on pudonnut taivaalta ja ukkonenkin jyrähdellyt. Torstaina onnistuin pitkästä aikaa kuvaamaan avonaisen krookuksen. Pilvisinä ja kylminä päivinä ne jurottavat sulkeutuneina ja odottavat auringon pelastavaa lämpöä.
Kaivoin kuvan tyhjennetyltä kameran muistikortilta recover-ohjelmalla. Ulkoinen kovalevyni meni rikki, siellä on kaikki kuvani ja mm. blogin kuvat. Onneksi olen tehnyt kuvista back upin, vain ihan viimeisimmät ovat tavoittamattomissa. Toivon, että tiedostot ovat vielä pelastettavissa, sillä siellä oli paljon omia kuviani tärkeämpääkin dataa. Blogissa käytetyt kuvathan löytyvät myös Picasa-albumeista. Tiedostojen katoaminen tuntuu katastrofilta ja tulee tietysti aina yllättäen. Uni ei tule kun aivot kelaavat erilaisia ratkaisumalleja. Elän toivossa. Muistakaa backupit ja backupien backupit.

Kävin Lahden Pihapiiri-messuilla perjantaina. Jouduin taas toteamaan, ettei minulta löydy messukestävyyttä. Väsyn liian nopeasti katsomaan asioita ja vastaanottokykyni on pian täynnä. Taitaa olla harjoituksen puutetta. Mutta joitain kivoja ideoita tarttui mukaan. Olen suunnitellut viljelylaatikon rakentamista ja kuvasin muistiin nämä kaksi pientä kasvihuonetta.

Modernia perinneaitaa ja kiva kesäauto

Ihan parasta oli tavata sattumalta blogiystäviä. Jännä tunne kun tuntematon ihminen nykäisee hihasta ja kysyy: Oletko sinä Cheri? Ja onkin sitten yhtäkkiä vanha tuttu vaikkei olla koskaan tavattu. Tapasin arvonnassani lippupaketin voittaneen Lilja&Salvian hyödyntämässä palkintoaan koko perheen voimin. Minut bongasi väkijoukosta myös Ruusunmekko ja hänen iloinen seurueensa. Jutustelun aikana tuli taas jo monta hyödynnettävää vinkkiä. Sitten törmäsin Vaalean vihreään ja juutuimme puhumaan puutarhaa. Ja vielä Eijakin, joka oli mukana viime kesäisessä puutarhuribloggarit tapaamisessa, tuli tervehtimään. Näistä iloisista kohtaamisista tuli oikein hyvä mieli.

Eniten minua kiinnosti taimistojen anti. Perenna puutarha Pöntisellä on menossa tälläinen kilpailu, jossa monella teistä olisi hyvät mahdollisuudet pärjätä.
Sarja 1: Halkaisijaltaan suurin päivänkakkara
Sarja 2: Pituudeltaan suurin ritarinkannuksen verso
Sarja 3: Paras/mielenkiintoisin oma jalonne tai löytö. Arvovaltainen raati ja rahapalkintoja.
Mukaani lähti väinönputki ja ohotanmaruna.
Pelargonia-harrastajille olisi ollut paljon houkutuksia.

Ihmekukka-arpajaisista, kuten Vaalean vihreää näitä nimitti (koska aina ei voi olla varma, mitä sipulista kasvaa) uskalsin ostaa pari keisarinpikarililjan sipulia. Niistä ei voi erehtyä, haju paljastaa aidon tavaran. Niissä oli komeat alut, joten toivottavasti ne lähtevät kasvamaan näin keväälläkin, kukkaa en ehkä uskalla toivoa.

Kaunista sunnuntaita kaikille!

Sadonkorjuuta

Aurinkoinen päivä pani vauhtia kasveihin ja puutarhuriin. Ruohosipulissa on jo nuppuja.

Nostin maa-artisokat. Viime keväänä pienensin näiden kasvualaa, mutta sato oli silti suuri. Osa menee pataan ja osan istutan uudelleen. Maa-artisokka on varma ja vaivaton viljeltävä. Varret kasvavat liki kolmimetrisiksi ja kasvi kukkii keltaisin kukin loppukesällä.
Syksyllä nostetuista tein artisokkajauhetta; viipaloin mukulat, kuivasin ja murskasin sauvasekoittimella jauhoksi. Erinomainen makeutusaine esimerkiksi smoothieissa. Istuttaessa mukulan voi jakaa, jokaisesta silmusta tulee uusi kasvi.

Olen kerännyt litroittain koivunmahlaa tänä keväänä. Talvi painoi yhden oksan suuresta koivusta maahan. Oksa näytti kuolleelta ja se on halkikin tyvestään. Kun sahasin sen poikki, että alta pääsee kulkemaan, alkoikin mahla virrata. Harso estää pörriäisiä ja roskia menemästä astiaan. Tällä systeemillä ei keruu onnistu sateella jos ei kehitä jotain sateeensuojaa astian päälle. Juoma säilyy pari päivää jääkaapissa ja sitä voisi myös pakastaa. Oletteko te keränneet joskus mahlaa?

Meillä oli eilen puuhakas päivä, pehtoorikin harppoi kiireisen näköisenä askareissaan. Minä muokkasin ja lannoitin viljelylaatikoita kylvökuntoon ja tutkailin maasta nousevia kevätkukkia.

Valkovuokkoja kukkii jo etelärinteessä, mutta koko pihan täyttävä valkovuokkomeri on vasta nuppuasteella.

Kellarissa talvehtinut ranskalainen rakuuna kasvaa hurjaa vauhtia. Se on minusta käyttökelpoisin ja herkullisin yrtti, käytän sitä paljon.Yritän juurruttaa pistokkaita. Kasvihan on steriili, joten sitä ei voi lisätä siemenestä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kaisa L ja Sussi!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Toukokuuta odotellessa

Viime vuoden toukokuun loppupuolella saattoi kohdata tälläisen näyn, Peppermint Stick -tulppaaneja ja lemmikkejä. Oli kylmä kevät ja siksi sipulikukkien kukinta kesti pitkään.

Kahden lipun paketin Lahden Pihapiiri-messuille voitti
Lilja & Salvia. Onneksi olkoon! Lähettäisikö minulle sähköpostina oikean nimesi, muita tietoja ei tällä kertaa tarvitakaan.

Anatolianpikarillja

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Marika!
Mukavaa viikkoa kaikille, toukokuuta odotellessa!

Kiusallista

Kevät ei ole pelkkää auvoa, vaan tuo mukanaan monenlaista kiusaa. Nerossa oli punkki. Aina ne ehtivät ensin, nyt on kuitenkin punkkiliuos lorautettu kissan niskaan. Viime vuonna ensimmäinen punkki ilmestyi jo kuukautta aikaisemmin, silti en taaskaan osannut varautua ajoissa. Punkit ovat yhtä vaarallisia eläimille kuin ihmisillekin, joten nyt viimeistään kannattaa suojata lemmikkinsä.

Hyödystä haitaksi. Olen joskus istuttanut kasvimaalleni marketin viinisuolaheinäruukun. Siitä on tullut viheliäinen kiusa, se leviää pahemmin kuin voikukka ja on yhtä hankala kitkeä pitkän juurensa vuoksi. Tälläisen kasan kitkin yhdestä viljelylavasta. Annoin suolaheinän kasvaa käytävällä ja se onnistui salaa kehittämään kasvuston lootaan. Tässä on vasta ne, jotka ovat ehtineet nostaa lehdet pintaan, varmaan löydän vielä lisää kun muokkaan kasvualustan. Varokaa tätä salakavalaa kaveria. Tavallinen tarhasuolaheinä ei ole lainkaan näin valloitushaluinen.

Mutta enimmäkseen kevät on ihanaa aikaa. Aurinkoisena päivänä Neron voi tavata torkkumasta heinikosta. Se imee lämpöä mustaan turkkiinsa ja nauttii ulkoilmaelämästä. Onneksi kauriita ei ole näkynyt pihapiirissä, ehkä sipulikukat pääsevät kukoistamaan.
Nyt täällä sataa vettä ja sehän tietää kasvuräjähdystä.

Jos haluat liput Lahden Pihapiiri-messuille, osallistu edellisen postauksen arvontaan.

Messulippuja tarjolla

Kuva: Pihapiiri-messut

Kasvua odotellessa on aikaa ja tarvetta etsiä uutta inspiraatiota puutarhanhoitoon ja suunnitteluun. Siihen löytyy mahdollisuus Lahden Pihapiiri-messuilta 22.–24.4. Lahden Messukeskuksessa. Sain Pihapiiri-messuilta arvottavaksi yhden kahden hengen lippupaketin blogissani. Kommentoimalla tätä postausta voit osallistua lippupaketin arvontaan, joka päättyy ma 18.4. Kaikki voivat osallistua, anonyymit laittakaa ystävällisesti nimimerkki ja sähköpostiosoite. Ti 19.4. ilmoitan voittajan.

Kuva: Pihapiiri-messut

Minua kiinnostaa messuilla eniten D-hallin anti: Kukat, siemenet, sipulit, hyötykasvit ja kasvihuoneet. Mutta kolmessa näyttelyhallissa on tarjolla kaikenlaista pihaan liittyvää, jokaiselle jotakin: Pihakalusteita, pihasuunnittelua, viherrakentamista ja varmasti kaikkea mahdollista metrilakusta lasiterasseihin. Messujen tarkempi ohjelma löytyy linkin takaa Pihapiiri-messujen sivuilta.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Minna-Liisa, vaikka mehän olemme jo vanhoja tuttuja :)
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Ennen jälkeen

Kuva: Teija Tuisku

Tämä viime kesänä otettu kuva on sekä ennen, että jälkeen.

Tälläinen näky on nyt. Toiveikkaana ajattelen, että tämä on ennen ja jälkeen näyttää samankaltaiselta kuin yläkuvassa. On aina vaikea uskoa, että paratiisi nousee tyhjästä vaikka olenkin todistanut tapahtumaa useasti.

Ihan odottamalla ei kasvimaa kuitenkaan ala kukoistaa. Esikasvatus on jo hyvässä vauhdissa ja vauhti sen kuin kiihtyy. Salin kolmen taimihyllyn seuraksi nousee pian neljäs ja tasot alkavat olla täynnä taimipotteja. Perunat itävät alimmalla hyllyllä, tänä vuonna kokeilen mm. parsaperunaa, jota on kovasti kehuttu. Osa pääse pian saaviin kasvamaan, jotta juhannuksena voidaan syödä ensimmäisiä uusia perunoita.

Huomasin, että olen sairastunut pelakuukuumeeseen. Vein kaikki pelargoniat vinttihuoneeseen taimien tieltä, samalla tuli laskettua ne ja niitä oli yli 30 pistokkaat mukaan lukien. Mopo pääsi taas keulimaan.

Krookukset kukkivat , kukahan käy nyppimässä sinisten krookusten kukat irti. Joku, joka tietää, että turvakameran katse ei yllä sille nurkalle.

Suloiset posliinihyasintitkin ovat heränneet. Lämpö on saanut aikaan kaikkea ihanaa ja pihakierroksella näkee jatkuvasti uusia yllätyksiä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Anne!
Jännittäviä kevätlöytöjä kaikille!

Fakta homma

Saimme Elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolta haasteen kertoa 10 faktaa meistä. Kiitos, Pirkko, yritämme avautua uusista näkökulmista.
1. Me vietämme melkein kaiken aikamme yhdessä. Siitä johtuen välillemme on syntynyt syväymmärrys ja yhteinen kieli. Nero ymmärtää paremmin ihmistä kuin minä kissaa. Joskus näen sen katseesta, että tulkille olisi tarvetta.

2. Meistä on kiva retkeillä metsässä ja rannoilla. Mielenkiinnon kohteemme poikkeavat toisistaan, mutta silti meillä on mukavaa yhdessä. Kun minä poimin marjoja, Nero kalastaa ja kun minä yritän saada jotakin kameran tähtäimeen, esittelee Nero usein asioita, joita en vajavaisten aistieni vuoksi olisi huomannut ollenkaan.

3. Läheisissäkin suhteissa tarvitsee joskus ottaa etäisyyttä ja valitsemme molemmat omat polkumme, jotka kuitenkin ennen pitkää risteävät.

 4. Vaikka eri lajeina näkökulmamme elämään ja olemassaoloon poikkeavat paljon toisistaan, pystymme silti ymmärtämään toistemme tarpeita ja kiinnostumaan myös samoista asioista.

5. Olemme mukana toistemme harrastuksissa.

6. Jaamme ilon toisen onnistumisesta.

7. Roolimme ovat vakiintuneet, eivätkä valtataistelut kuulu elämäämme.

8. Erilaisista harrastuksistamme huolimatta pystymme tekemään niitä yhdessä.

9. Osaamme nauraa toisillemme ja itsellemmekin, siten elämästämme ei koskaan puutu hauskuutta.

10. Päiviimme kuuluu paljon läheisiä hetkiä. Aina pitää olla aikaa sylitellä. Jos yritän olla kiireinen käy Nero usein hakemassa minut sohvalle köllistelemään ja rentoutumaan kehräysterapiassa.

Iloista viikonloppua kaikille!