Gurun opissa

Vaikka pidänkin itseäni konkarina kasvimaaviljelyssä, täysin oppineeksi ei voi koskaan tulla, aina on uutta opittavaa. Sadepäivinä olen ammentanut oppia tunnetulta puutarhagurulta, Arno Kasvilta. Kirjassa Palstalta parempaa oppi-isä jakaa tietoaan kiteytetyssä ja erittäin selkeässä muodossa. Olisipa tämä teos ollut käsissäni silloin kun aloitin keittiöpuutarhani, olisin ehkä säästynyt monelta virheeltä ja epäonnistumiselta ja ennen kaikkea saanut vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiini.

Usein ihmetellään miten selviän niin suuren kasvimaan kanssa, eikö sen hoito vie kohtuuttomasti aikaa. Arno Kasvin sanoin: Vain välttämätön on tehtävä ja tarpeeton pöyhiminen on jätettävä pois pellolta, jos ei siitä nimenomaan pidä. No, kyllä pidän puutarhuroinnista paljonkin, mutta elämässä on muutakin kivaa. Kokeneen puutarhurin ohjeet on suunnattu helpottamaan monipuolisen hyötymaan hoitamisen urakkaa.

Pasi Leinon herkulliset, mullantuoksuiset kuvat mehevästä sadosta ja tarhurin ahkeroivasta olemuksesta herättävät toiveikkuutta tälläisenä koleana alkukesänä kun kaikki kasvimaalla on hieman myöhässä. Kirjan taitto on kaunis, tasapainoinen ja selkeä. Asiat on helposti löydettävissä tarvittaessa, niin kuin kunnon tietoteoksessa pitääkin. Kasvilajit ovat omina ryhminään viljelyohjeineen ja vinkkeineen, myös tekstin eri elementit on helposti hahmotettavissa.

Salaattifenkoli on herkullinen, mutta aika kinkkinen kasvatettava. Nykyään olen onnistunut saamaan siitä kunnon satoa, mutta kirjan ohjeilla olisin aikoinaan välttynyt monelta pettymykseltä. Yhdelle aukeamalle on koottu yleistä tietoa kasvista sekä kylvö, hoito, tuholaiset, sato, käyttö ja lajikesuositukset. Kaikki mitä pitää tietää onnistuakseen. Löysin kirjasta myös monta uutta, kokeilunhalun herättävää kasvia.

Kirja ei ole keittokirja, mutta monen kasvin kohdalla esitellään helppo valmistustapa. Iloitsen myös kokeneen puutarhurin antamista lajikesuosituksista.
Kirja on maanläheinen ja eikä kannusta satsaamaan tuhottomasti rahaa viljelyyn, vaan korostaa miten yksinkertaisesti ja edullisesti ruokansa voi viljellä kunhan perehtyy kasvatettaviensa vaatimuksiin ja oikkuihin.

Tämä teos tulee kulumaan käsissäni, mielestäni paras saatavilla oleva hyötyviljelyopas. Lämpimästi suosittelen sitä jokaiselle, kypsyi sato sitten parvekkeella, laatikossa, kasvihuoneessa tai kasvimaalla. Sopii aloittelijalle ja kokeneelle viljelijälle.
Arno Kasvi: Palstalta parempaa
Kuvat: Pasi Leino
Readme 2017

Täällä on saatu kaivattua sadetta ja kunhan lämpö saapuu on odotettavissa kasvuräjähdys. Hyvää kesäkuuta kaikille!

Nautinnollista uurastusta

Päivämme ovat kuluneet pihalla ja varsinkin kasvimaalla. Pehtoorilla on monia kiireitä ja piikaakin on ehdittävä pitää silmällä.

Kylmä kevät myöhästytti puutarhatöitä ja nyt tuntuu, että joka paikka huutaa puuhastelemaan. Pehtoori rehkii minkä kerkiää.

Kevään puutarhatyöt ovat raskasta uurastusta, mutta ah, niin nautinnollista.

Helatorstaina meidän kylällä oli Maatiaisen taimipäivä ja siellä piti tietysti piipahtaa.

Pionit tekivät hyvin kauppansa, tarjolla oli mitä erikoisempia lajeja.

Oma saaliini oli varsin maltillinen. Tertturotkolemmikki, lehtoimikkä ja varjohiippa, jonka lajiketta myyjä ei tiennyt. Jos joku tunnistaa lehdestä niin vinkatkaa. Kukkien pitäisi olla valkoiset, mutta voivat olla muunkin väriset, sanoi myyjä. Jos kuitenkin ovat siniset niin kasvin saa palauttaa.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Aurinkoisia päiviä ja sateisia öitä!

Ralli ei ole rattoni

Onneksi lauantaiksi oli ohjelmaa, sillä kylätiemme suljettiin koko päiväksi rallin SM-kilpailun vuoksi. Koska moottoriurheilu ei kiinnosta lähdin evakkoon. Marketanpuistossa oli Kotipuutarhalehden, Kekkilän, Puutarha Tahvosen, Ruduksen ja Tikkurilan järjestämä bloggaajatapahtuma ja myös perinteiset kevätmarkkinat. Myllypellon puutarhan Matti tässä myhäilee kun bloggaajat jonottavat uutta hittikasvia.

Se on Oka (Oxalis tuberosa) eli mukulakäenkaali, lajike Crimson & Gold. Yksi muutti meillekin. Kuvan otin illalla kun Oka on jo käymässä nukkumaan, se viikkaa lehtensä suppuun. Mielenkiintoinen kasvi on tärkkelyspitoinen C-vitamiinin, raudan ja kalsiumin lähde. Koko kasvi on syötävä, raakana tai keitettynä. Varsia voi kuulemma käyttää raparperin tapaan ja varsinainen herkku on mukulat. Sanotaan, että ne muuttuvat makeiksi jos ne jättää aurinkoon. Kasvi sisältää oksaalihappoa, joten sitä kannattaa nauttia kohtuudella.
Oka on perenna, mutta tuskin talvehtii meillä ulkona. Kiinnostava kokeilu. Myös ruukun löysin yhden myyntipöydän kirpputorilta. Sehän on selvästi kivikautista keramiikkaa ja paljon paremmassa kunnossa kuin Kansallismuseossa näkemäni :)

Bloggaajatapahtumassa saimme tietoiskun marjapensaiden istutuksesta, hoidosta ja paljon tietoa kotimaisista lajikkeista.  Kiinnostavia vinkkejä kompostin hoidosta ja sen annin käytöstä sekä vinkkejä  luomulannoitteista. Ruduksella oli taas uutuuksia esiteltävänä, tekisi mieli alkaa rakentaa kiviaitaa, niin helpolta se näytti demonstraatiossa.

Erityisen mukavaa oli taas tavata tuttuja bloggaajia ja vaihtaa puutarhakuulumisia.

Kotiin pääsisin kuitenkin vasta yhdeksän jälkeen kun tie taas avattaisiin. Onnesi ystävä ehdotti sukeltamista Riihimäen museoiden yöhön. Ehdimme koluta Lasimuseon, Metsästysmuseon ja Taidemuseon, missä oli viimeistä päivää esillä Inari Krohnin Lähellä ja kaukana -näyttely. Olipa antoisa päivä ja ilta.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Hanna. Mukavaa viikkoa kaikille.

Kuormittavaa

Ihanaa että saimme viimein lämpöä. Puutarhatyöt ovat myöhässä, mutta viikonloppuna ensimmäisen lämpimän päivän lojuin enimmäkseen aurinkotuolissa ja totuttelin outoon olotilaan.
Nerolla on kiireitä. Liekö rästitöitä tai reviiriongelmia, mutta kissaa ei juuri näe kuin pikaisesti ruokakupilla. Kävin ostamassa lois- ja punkkihäädön, pitäisi vain saada se tuikattua kissan niskaan.

Ruukussaan odotteleva tarhajouluruusu oli pitkään kuistilla ja muuttui kokonaan vihreäksi. Kun se pääsi ulos palasi väri taas punaiseksi. Kesä etenee nyt vauhdilla ja eilen otettu puutarhakuva on tänään jo out of date.

Toissa talvesta viisastuneena talvisuojasin ruusuherukan hyvin. Vaikka talvipeitto onkin jo poistettu niin laitoin harson suojaamaan yökylmältä. Nyt se varmaan tarkenisi jo ilman vaatteita.

Kylmänkukalla on karvoitus omasta takaa, se kyllä pysyy lämpimänä kevään keikkuvissa säissä.
Kylmäsi minuakin kun maanantaina avasin tietokoneen, deadline on huomenna ja kiirettä pukkaa, mutta ohjelmat eivät toimineet. Jouduin poistamaan kaiken ja uudelleen asentamaan ja päivittämään ohjelmat. Onneksi ihana tukihenkilöni, Marko, osasi rauhallisesti antaa neuvoja puhelimessa. Tietotekniikka on hirveän kuormittavaa. Kaikki muuttuu niin tiheää tahtia, ettei meinaa mukana pysyä ja elämässä olisi niin paljon kaikkea muutakin tekemistä kuin jatkuvaa päivittämistä. Vaikka omat ongelmani eivät liity perjantain WannaCry-hyökkäykseen, osoitti se miten pelottavan haavoittuvainen tietotekniikkaan perustuva maailmamme on.

Onko tosiaan tarpeellista lenkillä katsoa mitä jääkaapissani olikaan tai käynnistää pesukone. Onko mieltä liittää sähköhammasharja applikaatioon, joka kertoo tuliko harjattua kunnolla ja sitten ylpeänä jakaa tulos somessa. Ja ketä syytät kun joku hakkeroi hammasharjasi. Esineiden Internet on vasta alkutaipaleellaan, mihin vielä ehdimme? Tuleeko meistä robotteja, joita koneet määräilevät? Kotiin ei ole tulemista jos et ole ostanut maitoa, sanoo jääkaappi.

Ensimmäiset tulppaanit kukkisivat jo jos eivät olisi kauriin vatsassa.
Mutta meillä on nyt kauan kaivattua lämpöä eikä ainakaan vielä puutarha-applikaatio ole esittämässä vaatimuksia, joten ihan omaan tahtiin kylvän tai olen kylvämättä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kati!
Aurinkoista viikkoa kaikille!

Kotitaimisto

Kylläpä on koleaa. Viime vuoden puutarhakalenterissa lukee tällä kohtaa; helle. Olin vuosi sitten jo myös kylvänyt monet lajit ja osan taimiakin olin istuttanut harsojen alle. Nyt on toisin, ainoastaan ruokasipulit (Sturon ja Red ray)  olen laittanut maahan ja nekin harson alle. En hötkyile esikasvatuksen kanssa, kiivain kausi on vasta alkanut ja kuukalenterin mukaan onkin hyvä kylvöaika.
Ylpeänä esittelen myös lahjaksi saamani kissakupin, josta tällä kertaa nautiskelin mustikka-vadelmasmoothieta.

Salin nurkkaan on perustettu kotitaimiston toimipiste. Liikuteltava teräspöytä on kätevä työskentelyalusta ja tarvikkeille on tilaa pöydän hyllyillä. Kuva on maaliskuulta ja taimet ovat siitä kasvaneet ja lisääntyneet. Olen jättänyt talvitähdet yläikkunoihin, ne estävät keväthölmöjä lintuja lentämästä laseihin.

Tomaatit ovat jo suuria, ne pitäisi istuttaa kasvatusastioihin, mutta minne ne sitten saa mahtumaan. Usein tähän aikaan osan taimista on voinut siirtää kuistille tai vintin ikkunoille, mutta nyt on liian kylmää. Vaikka lajike Sibirjak on nimensä mukaisesti sopeutunut viileisiin oloihin, niin rajansa on siperialaisellakin.

Vettä tarvitaan paljon taimikasvatuksesta. Kasteluvarsi on kätevä, sillä ulottuu hyvin taimihyllyjen väliin suihkuttelemaan.

Viisi litraa riittää joksikin aikaa.

Taimihyllyjä on tällä hetkellä kolmen  ikkunan edessä. Ahdasta tulee silti pian. Osa pelakuista on ollut jo kuukauden päivät kylmällä kuistilla ja ne ovat selvinneet hyvin, mutta kukkia ne eivät viitsi niin kuin sisällä majailevat kaverinsa. Taimihyllyssä näyttää olevan basilikaa, auringonkukkaa, kääpiö- ja haisusamettikukkaa ja krassia.

Purjot on koulittu ja latvottu. Lajikkeina Northern lights ja Hannibal. Jos haluaa löytää koleudesta joitakin hyviä puolia niin viimevuonna tähän aikaan oli hirveä kirjvainvaasio, lämpöaalto kuljetti niitä massoittain idästä. Samassa parvessa matkasivat myös kaalikoit. Nyt ei ole näkynyt vielä edes punkkeja. Lintujen talviruokinta jatkuu aina vaan.

Kevätkaihonkukat sentään jaksavat avata nuppunsa.

Ja pehtoori löysi oivan ruohomättään tallin seinustalta.
Toivottavasti äitienpäivänä on jo lämpimämpää.

Luen kiellettyjä kirjoja

Perjantain vierailin peruskorjatussa Kansalliskirjastossa. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm on koulukaverini ja kokoonnuimme siellä luokkakokouksen merkeissä. Tutustuimme ensin Kekkonen, Jumala ja seksi – Tiellä sananvapauteen 1917–2017 -näyttelyyn.

Mielenkiintoiseen näyttelyyn on koottu itsenäisyyden ajan keskeiset sensuuri- ja sananvapaustapaukset. Suomea pidetään sananvapauden kärkimaana ja oli mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea eri aikakausina on pidetty sopimattomana luettavana kansalaisille ja mistä syystä. Näyttely on auki kirjaston aukioloaikoina ja sinne on vapaa pääsy. Näyttelyyn liittyy myös samanniminen teos (Into 2017). Suosittelen. Muistoksi voi ottaa vaikka selfien pahvi-Urkin kanssa. Oli hienoa nähdä myös kirjaston peruskorjauksen ja laajennuksen tulos. Hieno retki aliseen Helsinkiin.

Iltamme jatkui Kappelissa hyvän ruoan ja juomien parissa, kylläpä oli taas hauskaa tavata ja vaihtaa kuulumisa. Kiitos kaikille virkistävästä päivästä ja illasta. Tapaamisiin!

Vappuhumala

Vappupäivä kului humalan selättämisessä. Mutta siitä hetken päästä enemmän.
Vappuaamuna lähdimme prinssin kanssa pihakierrokselle ja kuistilla Neron vaistot kertoivat, että siellä on joku muukin meidän lisäksemme. Prinssi osoitti kaappia kohti ja kun avasin sen oven näin vilauksen pitkähäntäisestä hiirestä, joka poistui "takaovesta". Aikani pengottua ruuvien, puutarhakalujen ja muun romun seassa löysin kirjakaupan kangaskassin, jonka taitoksiin hiirulainen oli jyrsinyt tiensä ja rakentanut soman pesän ja mussuttanut pihalyhtyyn tarkoitettua öljykynttilää. Hiiri pääsi pakoon sillä Neroa ei puuha kauaa kiinnostanut. Korkean kaapin takaa, yläosasta oli raottunut yksi lauta ja hiiri oli löytänyt itselleen mukavan jugend-kodin, joka tarjosi evästäkin.

Hiiriepisodin jälkeen kävin humalan kimppuun. Se on kiipeillyt kasvimaan kaariportissa ja sen raskas kasvusto romahdutti viime syksynä kaaren kasaan. Tartuin lapioon ja päätin kaivaa kasvin ylös. Helpommin sanottu kuin tehty, humalan valtavat juurilonkerot ulottuivat monien metrien päähän kasvimaalle, käytäväkatteiden ja kasvilavojen alla. Sinnikkäästi purin kaiken ja kiskoin lonkeroita. Päätin, ettei koskaan enää humalaa, ei ainakaan kasvimaalle.

Kyllä on kivaa kun aurinko lämmittää. Minä ehdin jo juoda kahvit kun prinssi vielä veteli sikeitä. Aherrus puutarhassa antaa makeat unet.

Kesään on enää vähäsen, meidän pihallamme pomppi eilen jo västäräkki.