Lemmenpesä

Tulppaani on hyvin eroottinen kukka, ei ihme, että kultakuoriaset valitsivat sen lemmenpesäkseen.

Milloin yön kuningatar paljastaa sisisimpänsä?

Käytkö usein täällä?

Kultakuoriaisilla taitaa olla parveilu menossa, niitä näkyy kaikkialla.

Tuskin kukatkaan pahastuvat näistä jalkokivistä.

Mukavaa kesäkuun alkua kaikille!

Tikkana paikalla

Nero on aina valppaana ja tuntuu, että se tietää minua paremmin, mitä milloinkin on tekeillä.

Käydessäni kylällä löysin tieltä kuolleen käpytikan, se oli ilmeisesti törmännyt autoon. Ne, jotka tuntevat minut eivät pidä mitenkään omituisena sitä, että poimin tikan mukaani.
Olin lähdössä illalla kyläilemään ja laitoin tikan odottelemaan tallin hyllylle. Aikomukseni oli myöhemmin tarkastella sitä vähän lähemmin.

Tikka on hyvin kaunis lintu, sekä väritykseltään, että muodoltaan. 

Yöllä heräsin siihen, että Nero rymysi tohkeissaan sisään tikka mukanaan. Se oli löytänyt aarteeni ja halusi tuoda sen talteen. Mietin miten ihmeessä se oli onnistunut kiipeämään tallin hyllylle, seinää pitkin ilmeisesti.

Nyt minäkin onnistuin saamaan lintukuvan.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Konna!
Kaikille aurinkoisia toukokuun viimeisiä päiviä!

Väriä elämään

Tulppaanien ilotulitus alkoi sateen jälkeen.

Näitä on käytävä ihailemassa vähän väliä, ettei yksikään vaihe jää väliin.

Queen of Night

Kultakuoriainen pitää valkoisesta.

Viime vuonna kukkivista tulppaaneista ei monikaan noussut, ehkä ne pitäisi kaivaa ylös kuivattaa ja istuttaa syksyllä uudestaan.

Punavuokko

Huomasin outoja punertavia mättäitä, riensin katsomaan mikä siellä kukkii. Jostain syystä jotkut valkovuokot ovat muuttuneet purppuraisiksi. Useinhan vuokkojen terälehtien taustat punertavat hieman, mutta nämä olivat voimakkaasti läpivärjäytyneitä. En ole ennen huomannut tälläistä ilmiötä, oletteko te?

Punaisia vuokkoja löytyi useampia mättäitä.

Viime kesänä sain taimivaihdossa ystävältäni varjohiippaa, kiitos vain Eira! Nyt tämä suloisuus kukkii pihallani parissa paikassa.

Alkutalvesta melkein lumeen istuttamani jouluruusut ovat virkistyneet ja kukkivat nyt suloisin vaaleanpunaisin, kerrotuin kukin.

Työprojektit tulivat valmiiksi ja edessä on ihan vapaa viikonloppu. Aion suorittaa kylvöt loppuun ja siirtää esikasvatettuja taimia kasvimaalle. Raparperipiirakkaa pitää leipoa ja koota villivihanneksia talven varalle. Ehkä keittelen raparperi-inkiväärimehuakin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Olemme iloisia ja hurrrmaavia!

Saimme Pirkolta ihanan tunnustuksen: Hurrrmaava kissablogi :) Aivan kieriskelemme onnesta, lämmin kiitos Pirkko!

Tunnustus on hienosti muotoiltu aidoin kissakirjaimin.

Haluan lähettää tämän edelleen:
Kynsilaukkaajille, Mementomorin triolle, ja Kissa kermakupilla -blogiin. Olkaa hyvä!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Hortoilua

Tässä on vahvin vastustajani puutarhassa. Käymme vuohenputken kanssa jatkuvaa kinaa siitä mikä alue kuuluu kenellekin.
Minulla on keinoni sen torjumiseksi, esimerkiksi keväisin pistelen sitä innokkaasti suihini.
Villivihannesten keruuta voi tehdä koko kesän, mutta keväällä olen siitä innostunein.

Äskettäin ilmestyi opaskirja hortoilijoille, Raija ja Jouko Kivimetsä: Hulluna hortaan, hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista (Mividata Oy).
Ympärillämme on ilmainen ja kaikille avoin vihannestori, mistä löytyy paljon vihreää jo silloinkin kun oma kasvimaa vasta muokkausvaiheessa.
Villivihannekset ovat päässeet gourmet-ravintoloiden listalle ja superfood-innostus on saanut monet kiinnostumaan niistä.
Aivot, suolisto ja sydän rakastavat hortaa (kreikkaa, tarkoittaa kaikkea villiä vihreää luonnosta löytyvää), sen vitaaliaineita, vitamiineja, kivennäisaineita, kasviantioksidantteja ja lehtivihreää.

Kirjassa on villivihannesten keräily-, säilöntä- ja ruokaohjeita. Hortoilijoilla on myös oma blogi, sieltä löytyy tietoa kursseista, ruokaohjeita ja muuta aiheeseen liittyvää.
Suosikkini, nokkonen on yksi monikäyttöisempiä ja ravintorikkaimpia kasvejamme. Eilen juuri pistelin nokkosmuhennosta lounaaksi, hyvää oli. Pakastan ja kuivaan nokkossatoa talven varalle, lisäksi kasvista voi tehdä nokkoskäytettä lannoitteeksi ja tuholaisia torjumaan. Ehkä muutun vähitellen vihreäksi, kuten buddhalainen askeetti ja erakko, Milarepa, jonka sanotaan eläneen pelkillä nokkosilla Tiibetissä.
Kuivaan talveksi myös teeaineita ja viherjauhetta, johon sopivat monet vihreät lehdet, kuten voikukka, nokkonen, maitohorsma, apila, poimulehti ja monet muut. Kasvimaalla kasvatan viherkaalia, joka on myös erittäin ravintorikas kasvi ja sopii hyvin viherjauheeseen.
Herkuttelen usein myös viherpirtelöillä.
Kuten sienet ja marjat on villivihanneksetkin osattava tunnistaa, ettei popsi sopimattomia lajeja. Suosittelen lämpimästi hortoilua kaikille, kirja sopii hyvin myös aloittelijoille.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Virpi!

Huumaava kasvimaa

Mirrinminttu ei ole enää mitään. Neroa kiinnostaa enemmän rohtovirmajuuri, eli valeriana. Taimet ovat hieman kärsineet kun kissa piehtaroi niissä, mutta onneksi valeriana on niin voimakaskasvuinen, ettei se välitä moisesta kiintymyksenosoituksesta. Nero ei syö yrttiä eikä kaivele maasta sen juuria, kuten olen lukenut kissojen tekevän. Kissat eivät voi vastustaa valerianan tuoksua ja jo muinaiset egyptiläiset arvostivat suuresti kasvia, joka sai heidän pyhän eläimensä hurmoksiin. Rohtovirmajuurta on käytetty moniin vaivoihin, unettomuuteen sekä mielen ja vatsan rauhoittamiseen. Itse olen käyttänyt kasvia vain koristetarkoituksiin, sen vaaleanpunainen kukinta on näyttävä. Kasvimaalla on kokoelma erilaisia vanhoja yrttejä, kuten koiruohoa, aaprottia, viiniruutaa.... En käytä niitä sisäisesti, mutta ihastelen.

Vähän laajempi näkymä kasvimaalle, missä kevätkylvöt ovat kiivaimmillaan. Rohtovirmajuuren lisäksi tässä penkissä kasvaa suopayrttiä, väriminttuja, rakuunaa, valkoista syysleimua, piparminttua ja ahomansikkaa. Kasvilavan reunukset ovat vanhoja kattotiiliä. Viikonloppuna maankääntöhommat olivat hyvää vastapainoa pitkälle tietokoneen ääressä kököttelylle. Olen tehnyt aidan kasvimaan ympärille haitarimallisista bambu-kasvituista. Bambu on kestävä materiaali ja aita riittää pitämään peurat poissa. 

Mukavaa kesäistä viikkoa kaikille!

Yllätys kylpyhuoneessa

Kylpyhuoneen nurkassa on pieni sinkkiämpäri, jossa uppokastelen runkoatsaleaani. Huomasin atsalean olevan taas kylvyn tarpeessa ja kun tartuin ämpäriin, ihan pikkuisen pelästyin kun siellä lillutteli vesitilkassa sammakko. Kiikutin otuksen nopeasti pihalle. Miten ihmeessä sammakko on joutunut kylpyhuoneeseen ämpäriin?

Neerooo!!!

En tunnusta mitään.

Mukavaa viikonloppua ja heleää helluntaita kaikille!

Lisään tänne vielä kaikille Neron syyllisyyttä epäileville:
Teoriassa sammako olisi voinut kiivetä portaita, tulla sisään avoimesta ovesta, loikkia koko huushollin läpi ja päätyä kylpyhuoneeseen. Mutta vain teoriassa.
Eräänä kesäaamuna heräsin siihen kun sammakko hyppäsi naamalleni,  Nero kiherteli lattialla, eli kyllä jäljet johtavat sylttytehtaalle :)

Kiire paratiisissa

Oliivilehtoni pääsi ulkoilemaan. Puu voi talven jälkeeen suhteellisen hyvin, sen juurella on alusta asti kasvanut toinen puu, jossa on hieman saarnin näköiset lehdet. Pikkupuu kuihtuu talveksi, mutta aloittaa keväisin pontevana. Luulen, että siitä tulee jonkinlainen bonsai, sillä se ei juurikaan kasva pituutta, mutta runko on kyllä paksuntunut.

Työ vie tällä hetkellä päivät ja yöt. Vaikka alankin uupua, on tässä tilassa myös jotain nautinnollista. Voin rajata kaiken muun elämästäni ulkopuolelle, focus on yhdessä (tai kymmenessä) kohdassa ja tiedän taas kerran selviytyväni.
Paineen keskellä sain spontaania, porsitiivista palautetta, josta tuli uskomattoman paljon virtaa. Muistakaa kannustaa toisianne!

Elämä on muuttunut kovin vähäkissaiseksi. Nerolla on omat menonsa ja tapaamme lähinnä kun hän käy kutsumassa minua keittiöön tarjoiluhommiin.
Aika usein kuitenkin herään kissan vierestä, Nero on hipsinyt kotiin aamuyöstä ja kuorsaa kodikkaasti kyljessäni. Se tosiaan kuorsaa, kuorsaavatko kissat yleensäkin?

Welcome to join Autuas olo, Maria da Luz Gonçalves ja tervetuloa Autuaan olon piiriin Beatris!

Toivotan kaikille rentoa loppuviikkoa!

Vauhdilla kesään

Voi mahdoton mikä kasvuvauhti on käynnissä, ensi viikonloppuna pääsee varmaan jo vihdan tekoon.
Kevät on kiireistä aikaa; on kylvö- ja istutuspuuhat ja kaikenlaiset kevätaskareet.

Istutetaanko tähän mirrinminttua?

Elannonhankkimisrintamallakin on tähän aikaan kiireistä ja ristipaineet ovat valtavat kun täytyy ehtiä ihastelemaan kasvuakin.
Onneksi pomo on valmis auttamaan puutarhatöissä, nurmikolta löytyi myyränkolo, jota voisi hyvin hyödyntää istutuskuoppana.

Lummetulppaanit kukoistavat. Niissä on jännittävä punainen väri, vaikka kuvassa näyttävät peruspunaisilta, kukat itseasiassa ovat hehkuvan, hieman viileän punaisia.

Löysin tälläisen esikon kukkapenkistä, se on viime syksynä taimivaihdossa saatuja, antaja ei tiennyt sille tarkempaa nimeä. Osaako joku teistä nimetä sen?

Добро пожаловать в Autuas olo Дмитрий Воеводин!
Kaikille mukavaa viikkoa!

Äidin sunnuntai

Valkovuokot ovat vallanneet melkein koko pihapiirin, ne ovat levinneet skillojen seuraksi nurmikollekin. Joka vuosi ne tuntuvat lisääntyvän, nyt on jo vaikea kulkea tallaamatta kukkia.
Vuokot ehtivät parahiksi juhlistamaan äitienpäivää.

Minililjat, käenrieskat ovat levittäytyneet keltaisiksi matoiksi.

Jouluruusu suorastaan rehottaa.

Vapusta asti minulla on ollut minikasvimaa portaanpielessä. Suuressa ruukussa kasvaa salaatteja, persiljoita, korianteria, timjamia, salviaa.... Kasvit ovat marketin hyllyltä ja menestyvät ja kasvavat mainiosti ulkona. Hyötyistutuksesta on näpsä käydä poimimassa tarpeet keittöön kunnes varsinainen kasvimaa alkaa tuottaa satoa.

Tervetuloa Autuaaseen oloon, Ilona!
Kaikille kaunista äitienpäivää!

Rescue Team

Nero puhuu vähän, mutta asiaa. Siksi olinkin ymmällä kun se koputti oveen ja luikahdettuaan sisään avasi sanaisen arkkunsa ja puheli niin vuolaasti, että pelästyin jotain vakavaa tapahtuneen.
Lopulta tajusin, kurkata kuistille, oven takana makasi pikkuruinen oranvanpoikanen. 

Suru valahti keskellemme. Nero ei saa kehuja jos se tuo linnun tai vaikkapa oravan, poikasesta puhumattakaan. Olin sanaton ja odotin, että Nero tekee seuraavan siirron. Kissa ei kuitenkaan luovuttanut vaan seurasi minua ja pajatti vaativaan sävyyn. Palasin oravan luo, huomasin, että se oli elossa ja otin sen käteeni. Pienokainen hengitti tiheästi ja tarrautui minuun. Se näytti vahingoittumattomalta ja tuntui vähitellen rauhoittuvan käteni lämmössä.
Soitin eläinlääkärille ja kysyin neuvoa, hänestä oli parasta viedä oravanpoikanen ulos ja toivoa, että emo löytää sen.
Mutta avuttomuuden määrä, joka huokuin pikkuisesta esti minua toimimasta ehdotuksen mukaan, enhän tiennyt mistä Nero oli sen tuonut. Pikkuinen oli ilmeisesti pudonnut pesästä, se oli selvästi vielä maitopoikanen, silmätkään eivät olleet vielä avautuneet. Peittelin kurren lämpimästi vanhaan lintuhäkkiin. Sitten aloin etsiä sille emon sijaista.

Villejä löytöeläimiä tuntuu vastaanottavan vain Korkeasaari. Soitin sinne, puhelimeen vastasi erittäin ystävällinen henkilö ja hän kehoitti tuomaan oravanpoikasen heille, siellä niitä on kuulemma jo melkoinen liuta.
Ajattelin, että pienokainen on saattanut olla jo kauan ilman ravintoa joten lähdin heti matkaan. Vauveli sai pesäkseen vanhan villasukan pahvilaatikkoon. Ajelin ruuhkassa Helsinkiin (ja vielä pahemmassa aattoruuhkassa takaisin).  Matkalla pikkuinen kääntyi ja kömpi pää edellä sukkaan turvaan, minusta se oli hyvä merkki. Jo parin tunnin aikana ehdin kiintyä poikaseen, nyt se on hyvässä hoidossa ja saa viettää voimistuttuaan vapaata elämää Korkeasaaressa. Ehkä kurre, joka tulee siellä pyytämään sinulta pähkinöitä on juuri tämä pienokainen.
Ymmärsiköhän Nero, että kyseessä on avuton olento eikä vahingoittanut sitä vaan toi sen kotiin turvaan? Oli varmaan turhauttavaa kun en heti ymmärtänyt, ettei kyseessä ole tavallinen saalis vaan tässä tarvitaan minunkin toimiani.
Jäin miettimään pelastiko Nero oravanpojan hengen?

Tervetuloa Autuaan olon piiriin, Sisusta sydämellä ja Linda!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Taisteluväsymystä

Tuuli heilautti peitettä puutarhatuolissa ja Nero löysi itselleen mukavan lepopaikan, melkein kuin teltassa.
Reviiriristiriitoja on taas ratkottu verisesti. Prinssi on ollut hermostunut, se tulee kotiin yöksi noin kello 1 tai 2 ja lähtee takaisin rintamalle jo puoli viideltä viimeistään. Sotilaan lepohetket ovat lyhyitä.
Sunnuntaina kun ulkona oli hyytävän kylmää ja satoi, vietti Prinssi koko päivän rintamalinjoilla. Se palasi puolen yön jälkeen tankkaamaan ja lepäämään. Olin keittänyt sunnuntaiherkkua, seitiä. Puremajälkiä ja naarmuja löytyi runsaasti.

Minusta Nero vaikutti jotenkin vaisulta, etten sanoisi alakuloiselta. Aamulla se nukkui pommiin ja heräsi vasta kun minäkin. Nautimme aamukahvit pihalla, sen jälkeen Nero raahusti haluttoman oloisesti rintamalinjoille ladon suuntaan. Ilmeisesti on menossa jonkinlainen tulitauko, sillä kohta se palasi, nautti aamiaisen ja kävi kuusen juurelle nukkumaan.
Ei aina ole helppoa kissallakaan.
Täytyykin viedä Nero piristävälle rantalenkille. Toivottavasti pääsemme piakkoin pysyvään rauhan tilaan.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Liplatus, Kaisamaiju sekä Rouva Pioni!
Kaikille aurinkoisia päiviä ja hyvää helatorstaita!

Vulkaani

Lauantaina puuhastelin kasvimaalla ja muokkasin kasvilavat viljelykuntoon.
Pellonreunassa oli toimiva tulivuori kun polttelin samalla risuja. Jossain kohdassa oli siis lämmintäkin.
Sunnuntaina ei juuri voinutkaan työskennellä ulkona, satoi ja tuuli jäätävästi. Parempi oli olla sisällä ja syödä pizzaa ystävän kanssa. Hän kävi kolmatta kertaa hakemassa perunoita ja tällä kertaa perunat myös muistettiin pakata auton kyytiin.

Jouluruusun kukat alkavat vähitellen avautua.

Joku aloittelee hyvin värikkäästi, mutten muista mitä istutin tähän syksyllä. Joku perenna, jännityksellä odottelen mitä tuleman pitää.

Ensimmäinen parvi tulppaaneja purskahtaa kohta kukkaan.

Pihapiiri alkaa olla valkoisenaan vuokkoja.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin,
Sim/sininiitty, Minna sekä Leena ja pojat!

Tuuletonta ja aurinkoista viikkoa kaikille!