Meillä kukkii

Tulppaanit elävät parasta sesonkiaan, ne vauhdittavat kevään odotusta.

Jouluruusut, jotka jätin viettämään talvea kanssani sisätiloihin voivat edelleen hyvin. Suuri valkoinen jouluruusu tekee edelleen nuppuja ja uusia versoja.

Olen poistanut vanhat lehdet kuten neuvottiin, ne alkoivat kellastua. Taitaa olla toiveita saada kasvi hengissä puutarhaan istutettavaksi.

Huomasin, että atsaleassa on pieniä valkoisia hyönteisiä lehtien alapinnoilla. Luulen, että niitä on yritetty hävittää jo ennen kuin ostin kasvin, mutta ehkä kaikkia ei ole saatu hengiltä. Tutkin lehtiä oikein luupin kanssa, liikettä ei näy, mutta jotain pientä valkoista lehtien alapinnoilla on. Mitäs nyt teen? Auttaisikohan hyönteispuikko multaan työnnettynä? Suihkutettavat myrkyt eivät tule kysymykseen.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Maikki ja Mama! Kaikille mukavaa, pian alkavaa maaliskuuta!

Lisäys

Tarkemmin tutkittuani huomasin rungon juuressa olevissa uusissa lehdissä tälläisiä vieraita. Jotain kirvoja nämä ovat olivat. Ihan manuaalisesti poistin kaikki, jotka sain kiinni, taidan antaa vielä mäntysuopasuihkeen kasville, Tolua meillä ei ole.

Kuutamokeikalla

Kuukausi sitten suunnittelin kuutamohiihtoa, mutta kuu vetäytyi pilveen ja retki jäi toteutumatta. Eilen oli täydenkuun yö ja ulkona valoisampaa kuin monena menneenä päivänä. Lisää dramatiikkaa toi järven yllä leijuva valkoinen usva. Olin käynyt jo päivällä hiihtolenkillä tarkistamassa ladun kuntoa. Sekä päivällä, että yöllä sain hiihdellä yksikseni. Kello lähenteli yhtätoista kun palasin retkeltäni väsyneenä, mutta onnellisena. Kuuma ja tuoksuva kylpy rentoutti lihaksia. Sen jälkeen olisin kaatunut mielelläni vuoteeseen, mutta piti vielä odotella Prinssiä yöjalasta, sekin lähtee mielellään kuutamoretkille.

Mukavaa viikkoa kaikille!

500. Aarteenmetsästystä

Tämä on Autuaan olon 500. postaus.
Työn rajaaman elämän vuoksi en viime aikoina ole ehtinyt juurikaan käydä kirpputoreilla ja kirppisbudjettiin on kertynyt ylijäämää. Asia piti korjata ja lähteä aarteenetsintäkierrokselle.
Haaviin tarttui vanha valokuva-albumi ja pari värssykirjaa kiiltokuvineen, harvinaisia aarteita.

Toinen muistokirja on oikeastaan vain kymmenkunta irtolehteä vuodelta 1915. Värssyt ovat ruotsinkielisiä ja kirjoitettu Hyvinkäällä Anjalle.
Kiiltokuvat saattavat olla 1800-luvun puolelta, ne ovat tukevaa kartonkia, kuten silloin oli tyyli. Tässä kuvassa tytön mekko on painettu hohtopinkillä ja muutenkin painojälki näissä on huippua nykyisiin kiiltokuviin verrattuna.

Suurikokoinen kuva upeasta daamista iiriiksineen ja komeine hattuineen.

Valokuva ei pysty hyvin toistamaan kuvien kauneutta.

Toinen värssykija on 60-luvulta, värssyt on kirjoitettu Heinille Vammalassa, kansissa kirmaavat hevoset.

Värssyt ovat klassikkoja :)

Vain kerran aiemmin olen löytänyt yhden muistokirjan, tässä värssyt on kirjoitettu 1950-luvulla Leenalle Hämeenlinnassa.

Valokuva-albumin kuvat lienevät 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Olen keräillyt vanhoja valokuvia, joissa on lapsia lelujen kanssa, nyt sain pari lisää. Upea tapetti ja seinällä hauska hääpari sekä kauniita naisia.

Totiset pojat ratsastamassa

Mummo kehrää.
Albumissa on nelisenkymmentä kuvaa ja joidenkin ateljékuvien lisäksi enimmäkseen harvinaisia kotona otettuja henkilökuvia, joissa näkyy miljöötä ja arkea.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Tii ja myös jossain vaiheessa mukaan hypännyt Mömmis! Kaikille leppoisaa sunnuntaita!

Elää ja voi hyvin

Atsaleapuu on vielä hengissä. Se tosin varistaa aika paljon lehtiä, olen upotuskastellut sitä aina kun ruukku alkaa tuntua kevyeltä. Kukkiakin on vielä runsaasti. Yksi jouluruusu on saanut liikaa vettä, mutta se luultavasti elpyy, kaksi muuta voivat hyvin.  Enää ei ole pitkälti kevääseen, joten olen toiveikas, että saan pidettyä ne hengissä kunnes pääsevät ulos.
Itse selvisin hengissä dead line -kaaoksen yli ja nyt voin hetken aikaa ottaa hieman rennommin.
Olin työmatkalla Helsingissä ja siellä oli jo oikein keväistä, aurinko paistoi ja räystäät tippuivat. Tuntui oudolta palata tänne hankien keskelle.

Tervetuloa mukaan Teresa Maria!
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Nerokasta

Aika hyvä, katsotaanpas mitä ne kommentoivat.

Nero kiittää teitä kauniista kommenteista, komeus ei ole mennyt hukkaan.

Lupasivat aurinkoa, mutta meillä ei paistetta vielä näy.
Pilvipeite kuitenkin jo vähän repeilee, joten elämme toivossa.

Welcome to follow Autuas olo, José María Souza Costa!

Varsinainen Nero

Niille, jotka pettyivät edellisessä postauksessa esiintyneestä väärästä nerosta, julkaisen nyt oikean Neron potretin.
Prinssi lähtee reippaasti töihin joka aamu. Tallin ylisiltä on löytynyt uusi hyvä piilo- ja lepopaikka, sieltä olen parina iltana löytänyt prinssin torkkumasta sammal-purukasasta. Pimeässä vaarallinen kissa-ninja vaanii jyrsijöitä.
Itse pinnistelen vielä hetken deadlineilla.
Mukavaa viikkoa kaikille!

Neroa ihailemassa

Kävin eilen Helsingissä katsomassa Michelangelon luonnoksia Sikstuksen kappelin kattomaalauksiin ja alttarifrescoon.
Vaikka olen lukuisia kertoja nähnyt tämän renessanssitaiteen yleisneron kädenjälkiä esiteltynä kirjoissa, oli aidon viivan katsominen läheltä varsin sykähdyttävää.

Kuusi vuotta sitten kävin Sikstuksen kappelissa ihmettelemässä aitoja maalauksia. Michelangelo suunnitteli holvikattoon yhdeksän kertomusta maailman luomisesta ja ihmiskunnan suhdetta Jumalaan. Kattomaalaus valmistui 1512.

Kun kappelin alttarin päätyseinään maalattu fresko paljastettiin vuonna 1541, se aiheutti skandaalin. Michelangeloa syytettiin säädyttömyydestä koska hän oli kuvannut tärkeimpään kristilliseen kirkkoon täysin alastomia hahmoja. Taiteilijan kuoleman jälkeen pestattiin hänen oppilaansa Daniele da Volterra peittämään säädyttöminä pidettyjä osia draperioin ja viikunanlehdin.

Sikstuksen kappeli on taas ajankohtainen, siellä kokoontuu kohtapuoliin konklaavi valitsemaan katoliselle kirkolle uutta päämiestä.

Michelangelo ja sikstuksen kappeli, piirustuksia ja maalauksia Casa Buonarrotin kokoelmista Sinebryhoffin taidemuseossa 15.2.–19.5.2013

Kaikki varmaan ovat kuulleet tarinan mitä tapahtui Elias Garcia Martinezin freskolle koillis-espanjalaisessa pikkukaupungin kirkossa. 81-vuotias kirkon vapaaehtoistyöntekijä halusi auttaa varatonta kirkkoa ja restauroi omin päin huonossa kunnossa olleen Ecce Homo freskon. Vaikka täti olikin harrastelijamaalari, homma ei mennyt ihan putkeen ja tulos oli shokki kaikille. Uutinen levisi nopeasti maailmalle ja harrastelijarestauroija saavutti kuuluisuutta. Paikalle alkoi virrata vieraita katsomaan apinajeesusta ja kirkko vaurastui. Kuulin, että erittäin hyvällä itsetunnolla varustettu täti on alkanut vaatia osaa rahoista itselleen, sillä hänen teostaanhan kirkkoon tullaan katsomaan.

Internetin ihmemaassa täti on saanut seuraajia, ilmeisesti hän tuli perustaneeksi oman koulukunnan.


Nöyrät kiitokset Annukalle saamastani Kaunis blogi -tunnustuksesta. Sanavalmis Annukka on kaaoksen kesyttäjä, sellaisia tarvitaan aina.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Taru!

Aarrearkulla

Madonna- ja pyhimysfiguurien ja pyhimystaulujen lisäksi minulla on mittava kokoelma vanhoja ja vähän uudempiakin rukouskortteja. Näitä pieniä taidokkaita painotuotteita jaksan selailla aika usein, monet ovat silmää hilevän kauniita. Tässä kaksi kiiltokuvin varustettua korttia 1900-luvun alusta, suojelusenkeli ja Pyhä Rosa.

Pitsitaustainen Agnes.
Aloitin kokoelmani lapsena pyhäkoulukuvista. Muutama vuosi sitten hämmästyin kun näin näitä sisustuskuvissa, kortit elävät jonkinlaista renessanssia. Maailmalla on paljon keräilijöitä ja jotkut kortit saattavat olla hyvinkin arvokkaita, rukouskorttiperinne kukoistaa edelleen katolisissa maissa.
Kaivoin nämä taas esille, koska sain idean miten käytän näitä. Kerron sitten kun saan jotakin aikaiseksi.

Olet aatoksissain ♥

Näissä on takana tuki, ne voi asetella seisomaan.

Nyt taas innostuin vähän liikaa, mutta en kuitenkaan esittele kaikkia tuhatta kappaletta teille :). Vielä :)

Hyvää pyhää!

Kuollut poikii

Yhdessä syntymäpäiväkimpussani joulukuussa oli leikkoamarylliksiä. Koska kukat ovat kauniita kuihtuneenakin, säästin ne ja ihmeekseni huomasin, että kasvi kehittää siemenkotia ilman vettä ja sipuliaan. Varsissa oli ilmeisen paljon varaenergiaa, melkoinen sinnikkyyden osoitus mielestäni. Kestäisi varmaan aika kauan kasvattaa amaryllis siemenestä ja koska minulla ei ole talvipuutarhaa eikä etelän neito kestä talvea puutarhassa, taitaa jäädä kokeilematta. Vaikka toisaalta tuollaiselle elämänvoimalle pitäisi antaa mahdollisuus.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Maahettaret!
Kaikille oikein mukavaa viikonloppua ja hiihtolomalaisille leppoisia lomapäiviä!

Ystäväiseni

Kaikille teille, rakkaat ystäväni toivotan hyvää ystävänpäivää. Kiitos kaikista kauniista sanoistanne ja lempeästä puheesta, naurunpurskahduksista, ravistelusta, myötäelämisestä, näkökannoista, jakamisesta, vierailuista, neuvoista, tuesta, elämän rikastuttamisesta, siis ystävyydestä!
Olen niin iloinen teistä kaikista!

Ja minä myös!

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Oranssin Punainen!

Yksityiskohtaisempaa!

Tähän aikaan vuodesta alan kaivata värien lisäksi yksityiskohtia. Luminen maisema on kaunis, mutta monotoninen, varsinkin kun aurinko ei ole piirtämässä siihen lisää sävyjä. Kesällä voi nauttia miljoonista yksityiskohdista ja vivahteista.

Talvi vie paljon voimavaroja vaikka elämä on kapeampaa. Tuntuu, että kesällä on helpompaa vaikka touhua on paljon.

Talvessa on mukavat puolensa, mutta kevättä kohti mentäessä alkaa kyllästyttää, levottomuus ja vaihtelun kaipuu hiipivät mieleen. Eilen kun heittelin lunta korkeitten kinosten päälle tuntui epätodelliselta, että sieltä lumen alta paljastuisi kohta kevät ja kaikki värit sekä muodot. Nämä viimeiset kuukaudet tuntuvat pidemmiltä kuin alkutalvena.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Annah ja Päivi! Kaikille mukavaa viikkoa!

Työsuojeluvaltuutettu

Onneksi minulla on henkilökohtainen työsuojeluvaltuutettu, joka valvoo etujani ja pitää huolen siitä, että lakisääteiset tauot tulee pidetyiksi.
Jos vietän liikaa aikaa koneen ääressä, päivystää työsuojelu-
valtuutettu työpöydällä, johon hänelle on järjestetty oma tarkkailupisteensä.
Lisäksi työsuojeluvaltuutettu vaatii, että päivälläkin pidetään taukoa ja köllistellään yhdessä hetki lepotuolissa. Saan palata työn ääreen vasta kun Nero on saanut unen päästä kiinni ja jää mielellään yksin jatkamaan torkkujaan.

Tein eilen maailman lyhimmän hiihtolenkin. Kun lumitöiden ja puiden kantamisen jälkeen viimein sain sukset jalkaan, ja käännyin survaistakseni itseni liikkeelle, alkoi äkkiä sankka lumisade. Palasin sisätiloihin. Toivottavasti tänään pääsen lenkille laskiaisen kunniaksi. Jos ei onnistu niin sitten juodaan vain kuumaa kaakaota pihalla, satoi tai paistoi :)

Luistavaa laskiaista kaikille!

Työn pauloissa

Ksitigarbha

Olen työkiireinen, lumityötkin ovat retuperällä. Deadlinien läheisyydessä elämä on keskittynyttä ja rajattua. Vaikka työpäivät ovat pitkiä (eihän päivä mihinkään riitä) pidän näistä tiiviistä kausista. Elämä tuntuu jotenkin yksinkertaiselta kun voi keskittyä vain yhteen asiaan. Tai monta projektia tässä on menossa, mutta ne muodostavat yhden asian, työn.

Kiireestä voi pitää jos se on jaksottaista, lyhytkestoista ja jaksojen väliin jää sopivasti rauhallista aikaa. Jatkuva kiire tappaa. Työskentelen myos nukkuessani, aivoni ratkovat ongelmia ja voin tulostaa ratkaisut aamulla. Oli miltei miten kiperä paikka tahansa, umpikuja ja ideat kadoksissa, niin se ratkeaa melko varmasti jos saan nukkua yön yli. Kiireisenä on mahdotonta keksiä luovia ratkaisuja, luovuus vaatii rennon olotilan. Pahinta on tuijottaa deadline-hetkeä ja pelätä että ratkaisu ei löydy ajoissa. Kaupungissa minulla oli tapana ratkoa ongelmia kävelemällä. Jos ei ajatus luistanut lähdin ulos työhuoneelta ja kävelin niin kauan että ongelma ratkesi. Kävelyn rytmi saa kehon ja mielen rentoutumaan ja ideat pääsevät pulpahtamaan esille. Joskus hämmästyn miten tuore ratkaisu pulpahtaa pintaan aivan yllättäen, enkä yhtään käsitä mistä se tuli, missä se kypsyi valmiiksi.

Sain Susannalta tunnustuksen, kiitos paljon tästä. Pitäisi taas kertoa asioita itsestään. Koska viime aikoina olen tunnustanut niin paljon vetoan nyt kiireisiin ja kerron, että melko tuoreita tunnustuksia löytyy täältä, täältä, täältä ja täältä :)

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin
Wanhan wallankumous ja Leenuliini!
Kaikille mukavaa ja kiireetöntä viikonloppua!

Kerro, kerro kuvastin

Viimeksi kun kävin kirpputorilla ja löysin sieltä upean runkoatsalean, osui silmiini toinenkin asia, jonka kuitenkin päätin ohittaa. 

Minulle käy harvoin niin, että pyörrän ostamattomuus- päätökseni, mutta nyt oli pakko palata noutamaan vielä tuo kaminapeili.

Ilahduin kun vanha peili vielä muutaman päivän kuluttua odotteli minua ja sain lunastaa sen omakseni.

Se ei ole vielä lopullisella paikallaan, mutta saa odotella hyllyllä turvassa jonkin aikaa.

Toivottavasti lumituiskut menevät pian ohi ja pääsen sivakoimaan jäälle. Mukavia talvipäiviä kaikille!

Korjattu

Olen poiminut kupin jostakin "saa ottaa" -laatikosta. Minusta kuppi ei ole mitenkään erikoinen, kiinnostavaksi sen teki vika. Reunasta on joskus lohjennut palanen ja se on korjattu kahdella niitillä. Olen joskus nähnyt museoissa samalla tavalla konservoituja astioita. Minua askarrutti miksi joku on vaivautunut korja(utt)amaan rikkoutuneen kupin, onko se niin arvokas. Kyseessä on Rosenthalin Louis XIV kupponen, leiman mukaan näitä on valmistettu vuosina 1891-1906. Ehjä kuppi olisi arvokas, netissä lähes samanlainen, saman ajan kuppi maksoi kaksine lautasineen 110 dollaria. Hienoa, että joku on vaivautunut korjaamaan vanhan astian. En kuvittele, että risa kuppi on arvokas, mutta se on hauska kuriositeetti nykyisen "käytä ja heitä pois" -kulttuurin aikana.

Katsoin jokin aika sitten tv:stä uusintana esitetyn dokumentin Hehkulamppuhuijaus ja tulin tutustuneeksi suunniteltu vanheneminen -konseptiin. Kaikki varmasti tietävät, että alunpitäen hehkulamppu suunniteltiin kestämään 100 vuotta, mutta sellaisen valmistaminen kiellettiin, jotta lamppuja saataisiin enemmän kaupaksi ja tilalle piti suunnitella heikompi versio. Nyt ovat hehkulamputkin tulleet tiensä päähän ja on kehiteltävä uusia huonosti kestäviä valon lähteitä.
Suunniteltu vanheneminen on laajentunut lähes kaikkiin tuotteisiin ja rikkoutuneiden laitteiden korjaaminen on tehty kannattomattomaksi tai mahdottomaksi. Eli jos et suostu ostamaan huonoa tuotetta, vaihtoehto on olla ilman. Dokumentissa kerrottiin tavallisesta tulostimesta, siihen on asennettu siru, joka lopettaa laitteen toiminnan kun tietty sivumäärä on tulostettu. Nörtti, joka tietää tämän voi nollata laskurin ja tulostin toimii taas normaalisti. Useimmille vaihtoehdoksi jää uuden ostaminen ja vanha menee roskiin kelvottomana vaikka olisi vielä ihan käyttökelpoinen peli.

Surullista, että koko systeemimme nojaa nopeasti kaatopaikalle -suunnitelmaan. Paitsi että luonnonvarat kalutaan holtittomasti loppuun, tuotetaan myös valtavat määrät ongelmallista jätettä, joka joutuu ties mihin, esimerkiksi kolmansien maiden suuriin elektroniikkahautausmaihin.

Muodit tulevat ja menevät, mutta käsilaukku voi kestää sata vuotta.

Kuluneet käyttötavarat ovat harvinaisina saaneet uusia kauneusarvoja, siksi vaateteollisuus tuottaa valmiiksi kulutettuja vaatteita ja huomasin, että kenkiäkin patinoidaan kuluneen näköisiksi. Ostajilla ei ole aikaa oikeasti kuluttaa niitä, sillä kyllästymispiste saavutetaan nopeasti ja tarvitaan uutta tilalle.
Täältä metsän takaa katsottana homma muistuttaa hölmöläisten touhua, osallistumme kaikki yhdessä suureen huijaukseen. Ehkä tulevaisuudessa jatkuvasti kasvavan kulutuksen aikakausi nähdään outona ja huvittavana jaksona.
Olen kuitenkin onnellinen, että olen saanut elää valtavan mielenkiintoisen aikakauden ja nähdä teknologian huiman kehityksen. Joka päivä ihmettelen miten ykköset ja nollat mahdollistavat nämä kiehtovat seikkailut tietokoneen ja internetin ihmeellisessä maailmassa.
Lisäksi iloitsen yleistyneestä kirpputorikulttuurista, joka antaa hylätylle tavaralle mahdollisuuden löytää uusi koti.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Blackie the Cat! Kaikille iloista talviviikkoa, jokainen päivä vie lähemmäksi kevättä.