24.2.2013

500. Aarteenmetsästystä

Tämä on Autuaan olon 500. postaus.
Työn rajaaman elämän vuoksi en viime aikoina ole ehtinyt juurikaan käydä kirpputoreilla ja kirppisbudjettiin on kertynyt ylijäämää. Asia piti korjata ja lähteä aarteenetsintäkierrokselle.
Haaviin tarttui vanha valokuva-albumi ja pari värssykirjaa kiiltokuvineen, harvinaisia aarteita.

Toinen muistokirja on oikeastaan vain kymmenkunta irtolehteä vuodelta 1915. Värssyt ovat ruotsinkielisiä ja kirjoitettu Hyvinkäällä Anjalle.
Kiiltokuvat saattavat olla 1800-luvun puolelta, ne ovat tukevaa kartonkia, kuten silloin oli tyyli. Tässä kuvassa tytön mekko on painettu hohtopinkillä ja muutenkin painojälki näissä on huippua nykyisiin kiiltokuviin verrattuna.

Suurikokoinen kuva upeasta daamista iiriiksineen ja komeine hattuineen.

Valokuva ei pysty hyvin toistamaan kuvien kauneutta.


Toinen värssykija on 60-luvulta, värssyt on kirjoitettu Heinille Vammalassa, kansissa kirmaavat hevoset.

Värssyt ovat klassikkoja :)

Vain kerran aiemmin olen löytänyt yhden muistokirjan, tässä värssyt on kirjoitettu 1950-luvulla Leenalle Hämeenlinnassa.



Valokuva-albumin kuvat lienevät 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Olen keräillyt vanhoja valokuvia, joissa on lapsia lelujen kanssa, nyt sain pari lisää. Upea tapetti ja seinällä hauska hääpari sekä kauniita naisia.

Totiset pojat ratsastamassa

Mummo kehrää.
Albumissa on nelisenkymmentä kuvaa ja joidenkin ateljékuvien lisäksi enimmäkseen harvinaisia kotona otettuja henkilökuvia, joissa näkyy miljöötä ja arkea.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin Tii ja myös jossain vaiheessa mukaan hypännyt Mömmis! Kaikille leppoisaa sunnuntaita!

70 kommenttia:

  1. Taitaa olla kaikesta päätellen hyvinkin vauraan kodin albumista kyse, ei ole kuvat sen sortin pönötystä ja poseerausta kuin yleensä tuon aikaisissa kuvissa - harvemmin sitä arkea silloin varmasti on kuvattu : D
    Nuo luokittelen jo varsinaisiksi aarteiksi - ja taisivatpa "eksyä" ihan oikeaan paikkaan, luulen...

    Upeita on kiiltokuvatkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miljööstä ja pukeutumisesta päätelleen kyseessä ei ole erityisen vauras perhe, mutta vaikea sanoa sen ajan olosuhteista. Kartanossa näitä ei ainakaan ole kuvattu. Kaikissa kuvissa tietysti poseerataan, mutta kotimiljöössä, pari joulukuvaakin on mukana. Olisiko joku tuttava omistanut kameran? Tai seudulla liikkui kiertelevä valokuvaaja. Ihan oikeaan paikkaan eksyivät :)

      Poista
  2. Kivoja on nuo vnhat muisokirjat ja valokuvat ihan aarteita!. Minulla on, ihme kyllä, tallella -40 luvun alun oma musito kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että sinulla on omasi vielä tallessa, se on oikea aarre! Varsinainen muistokirja :)

      Poista
  3. Kiiltokuvat oi miten ihania. keräilen kans kiiltokuvia ja vanhoja "ystävänmuisto" kirjoja.
    pitääkin joskus esitellä niitä.
    vanhoihin valokuviin en vielä ole hurahtanut,katsellut kyllä kirpputorikierroksilla.
    Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Muistelinkin, että mainitsit kerääväsi kiiltokuvia ja sinulla on hyvin vanhojakin. Minulla on vain uudempia, joten nämä olivat harvinainen löytö. Olisipa kiva nähdä ystävänmuistokirjojasi joskus. Valokuvia olen keräillyt sattumanvaraisesti kun hylättyjä on tullut vastaan.

      Poista
  4. Ihania ovat sekä muistokirjat ja nuo valokuvat. Harmittaa kovin, että olen omat muistokirjat aikojen saatossa hävittänyt. Ja kuten mainitsitkin, nykyajan kiiltokuvat eivät ole laadullisesti ollenkaan sitä, mitä ennen.
    Ihanaa sunnuntaipäivää sinne - kyllä noita kirjoja selaillessa yhden jos toisenkin päivän saa kulumaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä noita selaillessa aika kuluu mukavasti, minulla on viikonlopun teemana laiskottelu ja nukkuminen :) Minulla on yksi oma muistokirjan raato jossakin tallessa, mutta taisin jossain vaiheessa irroitella siitä kiiltokuvia parempiin tarkoituksiin :)

      Poista
  5. Kauniita aarteita löysit!
    Vieläköhän tämänpäivän tytöt keräävät muistovärssyjä ja kiiltokuvia?
    Oman -50 luvun muistokirjan aion antaa aikanaan pojantyttärelleni.

    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykypäivän ystävänkirjoihin liimataan tarroja. Kiva kuulla, että omasi on vielä tallessa ja se on aikoinaan aarre myös pojantyttärellesi.

      Poista
  6. Voi miten upeita löytöjä! Minullakin on ollut aikanaan oma muistokirja ja edelleenkin se on kyllä tallella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säilytä muistokirjasi, siihen on mukava palata joskus muutaman kymmenen vuoden kuluttua.

      Poista
  7. Onnittelut viidestäsadasta:)
    Hienoja löytöjä, niin valokuvat kuin muistokirjat. Minullakin oli muistokirja ja se oli keltainen. Missä lie nyt.

    Mukavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kaikilla tytöillä taitaa olla muistoja muistokirjoista. Muistoiksihan ne oli tarkoitettukin.

      Poista
  8. siis tuo värssykirja on todellinen aarre- aivan upeat kuvat!
    tietenkin tuo vanhin miellyttää eniten tällaista belle-epoquen ystävää mutta 60-lukulainenkin on herttainen.
    valokuva-albumit on niin upeita kans- ja musta aika harvinaisempaa että on tuollaisia sisäkuvia. Etteli ole vain ateljee-potretteja visiittikortteineen tai talon edessä rivissä koko porukalla. Kehrääjämummon kuvassa näykyy palanen tutunnäköistä pikkutaulua..löysin mummoni kuvista suurennuslasilla tarkennellen semmoisen tumman/mustavalkean taulun jossa luki vain: "jumalan armo on suuri" nuo on varmaan tuollaisia "huoneentaulun" omaisia pikkutauluja. tuossakin on tuollainen mustavalkoinen versio. Hassua, miten täällä aina tosiaan inspaantuu ja löytää yhtymäkohtia muihin juttuihinsa! :)
    toi ekan muistokirjan sivun käsiala on tosi valloittava kuvineen! Sä Cheri inspiroit jälleen. Mukavaa että on vähän rauhoittunut työhulinat. itsellä sama juttu ja postaustahti on ollu hiljainen- mutta kyllä se tästä :) Onnittelut 500sta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Todella harvoin tavallisella kirppiksellä on tuollaisia aarteita. Mummon seinällä on juuri pari tuollaista uskonnollista huoneentaulua, ruotsinkielisiä. Ateljékuvien leimassa lukee Borgå, asuivat ilmeisesti sillä seudulla. Kiva kuulla, että täältä löytyy inspiraatiota. On ollut ihanaa laiskotella, ensimmäinen viikonloppu pitkään aikaan kun ei ole yhtään työjuttua hoidettavana.

      Poista
  9. kannatti näemmä vähän pitääkin kirppistaukoa :)
    ihana henki vanhoissa kuvissa !
    Mulla ois oma muistokirja 70 -luvulta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli virkistävää käydä kirppiksillä pitkästä aikaa, sitä harrastusta kun on vähän lyöty laimin :) Pidä muistokirjasi visusti tallessa!

      Poista
  10. Onnea viidestäsadasta! Kauniita kuvia ja muistokirjoja. Mulla on omani vielä tallella, onneksi ja tuossa 60-luvun kirjassasi oli ihan tuttuja kiiltsuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla, että monella on muistonsa vielä tallessa. Ennen tiimareita kiiltokuvien valikoima oli melko rajallinen ja oman aikansa kuvat muistaa hyvin.

      Poista
  11. Olen vuosia metsästänyt muistokirjoja ja vanhoja kiiltokuvia. Ne ovat kadonneet kirppareilta. Olet tehnyt mahtavan löydön. Onnittelut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninni. Aika harvoin tulee vanhoja kiiltokuvia vastaan, puhumattakaan noista värssykirjoista. Muutama kesä sitten näin Hietalahden kirppiksellä Helsingissä jonkun keräilijän myyvän ruotsinkielisiä muistokirjoja. Ne olivat hurjan kalliita, mutta oli niitä kiva selailla.

      Poista
  12. Onnea 500. postauksesta! Toivomme tuhansia lisää :) Todella kauniita kiiltokuvia! Enkä kyllä oikein ymmärrä, että tuommoisia ihania valokuva-aarteita viedään kirpputorille, mutta se oli sinun onnesi se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lisää tulee, mutta määristä ei kukaan tiedä :) Onneksi on kirpputoreja, minne aarteita voi viedä löydettäväksi, muuten ne saattaisivat päätyä roskiin. Joillekin nurkissä pyörivät jo tuntemattomien ihmisten kuvat eivät merkitse mitään. Olen kerännyt valokuva-aarteita myös roskalavoilta.

      Poista
  13. Ihania, onneksi minullakin on tallella oma 50-luvun lopulta. Nykyään lapset kerää vain tarroja, mutta ehkä nekin vielä joskus ovat arvossaan, tuntuvat vaan minusta niin mitättömiltä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat tarrat ovat kova sana joskus tulevaisuudessa :) Ilmeisesti melkein jokaisella tytöllä on ollut muitokirja ja monilla vielä tallessakin. Oma kirja on aina oma kirja vaikka näitä vieraidenkin muistoja on kiva lueskella niin ei niissä ole samaa tunnetta.

      Poista
  14. Äidilläni on myös vastaava kirja tallessa, onneksi! Sitä olen usein selaillut, jo lapsena. Pitäisi kaivaa ne omatkin vanhat kiiltokuvat esille, ne henkivät ihanaa nostalgiaa, vaikka eivät ihan yhtä vanhoja olekaan kuin nuo kirppislöytösi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omissa lapsuusjutuissa on ihan erilainen nostalgia kuin sattumanvaraisissa löydöissä. Hienoa, että kiiltokuvat ovat tallessa ja eritoten muistojen kirjat.

      Poista
  15. Kylläpä noita ihaillessa menee tovi, jos toinenkin. Ihania!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitten tiirailu on parasta laiskottelupäivän ajanvietettä :)

      Poista
  16. Ihania aarteita! Minun kallisarvoisin aarteeni on äidin vanha värssykirja n. 50-luvulta, myös omani on tallessa.
    Myös vanhat valokuvat ovat kauniita! Mielestäni on aikaa julmaa, kun joku myy esim. sukulaisensa vanhan värssykirjan tai valokuva-albumin (toisaalta se antaa mahdollisuuden aarteenmetsästäjälle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että myyjällä ei ole mitään kosketuspintaa värssykirjoihin tai valokuviin, nehän saattavat olla vinttilöytöjä tai peritty niin kaukaa, ettei enää kiinnosta. On vaikea uskoa, että joku myisi oman värssykirjansa tai ainakin siitä haluaisi hyvän hinnan. Me olemme kaikki niin erilaisia, moni ei varmasti ymmärrä miksi kerätä moista roinaa nurkkiinsa :)

      Poista
    2. Onnittelut vielä 500. postauksesta! Minun oli aivan pakko kirjoittaa omista muistokirja-aarteistani :)

      Poista
    3. Kiitos ja kiva että toit omat aarteesi näytille, täytyypä käydä kurkkaamassa.

      Poista
  17. Hienoja löytöjä! Kiiltokuvissa on jotain niin vastustamattoman ihanaa! Lapsuuden kiiltokuvani ovat vielä tallella. Muistan vieläkin miten ihanalta tuntui saada uusi arkki kiiltokuvia, miltä ne tuoksuivat ja miltä niiden kiiltävä pinta tuntui sormissa. Kuvia vaihdeltiin, mutta jotkut kuvat olivat niin rakkaita, että niistä ei voinut luopua mistään hinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kuvattu noita tuntemuksia, muistan kiiltokuvat ihan samalla tavalla; tunnun sormissa ja tuoksun. Samanlaisia tunteita muistan siitä kun sain uudet värikynät, se oli todella juhlavaa.

      Poista
  18. Kiiltokuvavärssyt palauttivat mieleeni lapsuuden löydön, kun selasimme innolla äidin kouluaikaisia kiiltokuva/ystäväkirjoja. Täytyykin selvittää minne nuo aarteet on kätketty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa palata noiden aarteiden pariin, niissä on taikaa. Äitikin on ollut lapsi :)

      Poista
  19. Voi kun tuli lämpimiä muistoja noista kiiltokuvista mieleen.
    Harmi, ettei ole tullut pidettyä tallessa. Nykyään ei varmasti enää saa mitään vastaavaa, kun kaikki on muuttunut tarroiksi.

    500 postausta on kunnioitettava luku. Etenkin kun laatu ei ole kärsinyt määrästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos! Autuas olo täyttää kohta kolme vuotta, joten onhan tässä ollut aikaa postailla. Onneksi sentään kiiltokuva-arkkejakin on vielä nykyisin myynnissä, ne eivät ole menettäneet suosiotaan vaikka tarrat ovat tulleet kilpailijoiksi. Olen nähnyt paljon näköispainoksia vanhoista kiiltokuvista.

      Poista
  20. Huikeasti ihania postauksia, joita ajoittain olen käynyt sieltä alkuajoiltakin lukemassa. Kivaa kun sulla on tuossa aina ehdotukseksi myös muuta luettavaa.

    Kirpparilöydöistä tuo rukki ja mummo oli kyllä aivan paras, jos tässä nyt mitään parasta on takoituskaan mainita. Mutta se vaan oli ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täällä jutut ovat harvoin niin ajankohtaisia, että ne vanhenisivat :)
      Mummo puuhassaan on minustakin oikea aarre, paljon mielenkiintoisempi kuin jos mummo olisi laitettu sohvalle istumaan.

      Poista
  21. Vastaukset
    1. Kyllä täälläkin on huokailtu :)

      Poista
  22. Jännittäviä aarteita! Minkähänlaisia elämäntarinoita kuvien ja vanhojen värssykirjojen taakse kätkeytyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta, millaista mahtoi olla Anjan elämä lähes sata vuotta sitten ja mitä tapahtui sen jälkeen. Ja noista uudemmista miettii onkohan niiden entiset omistajat vielä elossa ja mitä heille kuuluu.

      Poista
  23. Onnea 500 postauksesta! Sinulla lukijoitakin on kohta 20. Onnea siitäkin!
    Jostain kumman syystä katselin juuri tänään omia 1950-luvun ja 1960-muistokirjojani.
    Olet taas löytänyt aarteita kirpputorilta. En ole koskaan nähnyt tai ainakaan noteerannut tuollaisia rukouskortteja, joita on aikaisemmassa postauksessasi. Nekin ovat ihmeen kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula. Outo sattuma, että satuit samaan aikaan muistokirjojesi pariin. Ei noita rukouskortteja juurikaan näy Suomessa, mutta katolisissa kirkoissa niitä jaetaan nykyisinkin, ainakin Roomassa.

      Poista
  24. Kieltämättä aivan ihastuttavat löydöt! Olen säästänyt omat kiiltokuvani 70-luvulta, mutta niistä on antiikkiin vielä matkaa... Vanhat valokuvat ovat kivoja nekin, olen käyttänyt niitä taustakuvina valokuvatessani erinäisiä tavaroita. Mukavaa alkanutta viikkoa!

    T. Sari Puumulista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että sinulla on paljon vanhoja, kauniita valokuvia (kaiken muun ihanan lisäksi). Kiiltokuvissa on jotakin taikaa, omat vanhat valokuvat ovat tietenkin kaikkein parhaat vaikkeivät vielä antiikkia olisikaan. Niihin liittyy omia muistoja.

      Poista
  25. Kauniita. Ihana tuo nainen iiristen kera! Mukavaa viikkoa, Cheri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jostain syystä juuri nyt on monessa blogissa ihasteltu kiiltokuvia :) Oikein mukavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  26. Oi kun ihania löytöjä.. menenkin tänään kirppikselle ja jospa jotain tuollaista sattuisi tielleni..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotan paljon onnea aarteenmetsästykseen, pienet löydöt piristävät :)

      Poista
  27. Todellisia aarteita kaikki! Minäkin olen kerännyt vanhoja valokuvia lapsista lelujen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että jollain muulla on sama keräyskohde. Olisipa kiva joskus nähdä kuviasi. Oma kokoelmani on pieni, ehkä muutamia kymmeniä. Niitä ei useinkaan tule eteen kirppiksillä.

      Poista
  28. Cheri, kävin Pirkolla ja huomasin kommenttisi laventelista. Miten laventelin saa talvehtimaan kellarissa? Voisitko mahdollisesti tehdä siitä jutun? Pelakuut siellä vien jo talven yli ja Saila Routiolta sain ohjeen, miten jouluruusun voi kukittaa ulkona joulukuussa, mutta nyt tämä laventeliasia alkoi kiinnostaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laventelihan talvehtii maassakin jos sillä on tarpeeksi kuiva paikka ja jonkinlainen suoja, kuten lumi. Kaikista lajikkeista en tiedä. Minulla on joitakin laventeleja ruukuissa ja siirrän ne vain syksyllä maakellariin ja ihan kohta kun ulkona on menee plussalle käyn hakemassa ruukut sisälle aloittelemaan. Sisältä ne siirtyvät ilmojen yhä lämmettyä kuistille ja siitä sitten puutarhaan. Maakellari on täynnä ruukkuja ja nyt sieltä on kotiutunut jo pelakuut.

      Poista
    2. Kiitos! Mutta vielä yksi kysymys: Leikkaatko ne ennen kuin viet kellariin tai kun otat keväällä ulos? Niissähän täytyy olla paljon kuivaa oksaa, kuten on pelakuissakin. Ja annatko vaikka harvakseltaan vettä talven muutamana kuukautena. Minä annan pelakuille.

      Poista
    3. En leikkaa kasveja ennen kuin keväällä, mutta luultavasti ne voisi leikata jo syksylläkin. Multa ei tietenkään saa kuivua talven aikana, maakellarissa on niin kosteaa, että harvoin joudun kasveja talven kuluessa kastelemaan. Jos syksy on ollut kovin kuiva laitan joskus mullan päälle lumipalloja talvella, niistä vapautuu riittävästi kosteutta. Eli samoin kuin pelakuita, laventeliakin pitää hieman kastella.

      Poista
    4. Kiitos vinkistä! Tajusin nyt, että tämä menee samoin nuotein kuin pelakuut. Meilläkin on maakellari, se on vain talon yhteydessä ja odottaa uutta eristämistä. Mutta tarpeeseen on ollut ja on. Juhla-aikana talvella palvelee jääviileäkaappina, nyt siellä on perunoita ja punajuuria sekä kirsikat muhimassa likööreiksi. Unohdin katsos ne kirsikat ja muistin vasta kun näin sen sun juttusi...Tämä meni nyt ihan sun aiheen vierestä, sorry, mutta nyt alkaa vain puutarha pursuta kaikkialta.

      Poista
    5. Aivan samoilla nuoteilla menee kuin pelakuut, paitsi, että monet sanovat, että pelakuut talvehtivat paremmin valossa. Nämä minun neuvoni perustuvat vain omaan kokemukseen, ettei siinä mielessä ole tiukkaa faktaa. Maakellari on ihana ja tarpeellinen sadon ja talvettamisen kannalta. Nyt kun on ollut lumisia talvia ei ole ollut pelkoa jäätymisestä. Joinain talvina siellä on ollut pakkasvahti valvomassa.

      Poista
  29. Voi, muistan nuo värssykirjat, Omani ovat 60-luvulta. Mutta, mihin ne ovat joutuneet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kirjasi ovat tallessa. Nämä ovat selvästi yhteinen asia monien sukupolvien tytöille.

      Poista
  30. Oi mitkä aarteet olet löytänyt, onnea valtavasta postausmäärästä, perästä tullaan :) olet ihana ahkera bloggari ja kommentoija, kitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, johan tässä on kohta kolme vuotta postailtu :) Kiitos vaan itsellesi kaikista ihanista herkuista ja inspiraatiosta.

      Poista
  31. Onnea ja kiitos postauksistasi! kertakaikkisen ihanaa olet löytänyt. Harmittaa melkoisesti, kun olen hävittänyt omat iiltokuvavihkoni. Toki tuollaista käsialaa ei niissä ollut. Muista silloin minua, kun kirppu puree sinua. Jos se puree kovasti, sinusta tulee rovasti. Kolme sanaa sinulle, ole ystävä minulle. Oli ne aikoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nuo värssyt ovat tuttuja. Noissa vanhemmissa on aikalailla uskonnollista paatosta. Oli ne aikoja :)

      Poista
  32. Todella upeita löytöjä :),nuo vanhat valokuvat ovat kauniita, ne kertovat tarinaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhojen valokuvien tarinoita on hauska kuvitella. Millaista on mahtanut olla albumin perheen elämä.

      Poista

Kiitos kommentista