Kesän trendikkäin matkakohde

Otsikon sanoilla kuvaa itseään Pälkäneen kunta lehdistötiedotteessa.
Olin siis trendin huipulla kun heti juhannuksen jälkeen suuntasin ystävien mökille Pälkäneelle.
Kuvassa vanhaan viljakuivuriin tehty suloinen kesähuone.

Rantakivellä istuskeli lokkipariskunta ja seuraili häiriintymättä saunasta uimaan pulahtaneita. Joutsenet lipuivat pitkin rantoja etsien syötävää.

Rantakoivu on tullut tiensä päähän. Isäntä oli nakutellut sen klapeiksi ja jättänyt jälkeensä installaation, jota kutsui kolmeksi sisareksi.

Yökävelyllä bongasin kuikan.

Kesäyö

Nukkumapaikoissa oli valinnanvaraa. Majoituin tällä kertaa vanhaan aittaan kunnostettuun huoneeseen, jonne kuljetaan matalasta hobittiovesta.
Hyvän seuran, maukkaan ruuan ja leppoisien löylyjen höystämä trendikäs kesäretki.
Kiitos T!

Keskikesän aikaan

Odotettua sinivaleunikon kukintaa saatiin juhlia tässäkin puutarhassa.

Kesän kukkimispalkinto menee tänä vuonna morsiusleinikille. Blogitrendikasvi muutaman vuoden takaa. Kannatti olla trendikäs, sillä leinikki on kasvanut mahtavaksi puskaksi ja  kukkii pitkään. Ensin laukkojen kanssa ja nyt illakoiden seurassa. Pionikin on jäämässä sen jalkoihin.

Tummakurjenpolvi Samobor on levinnyt holtittomasti, pitää kitkeä sitä kukinnan jälkeen.

Riipputuoli piti lomaa koko viime kesän, tänä kesänä se on ollut mukavan varjoisa lepopaikka puutarhurille.
Meillä ei kuivuuden vuoksi ole ollut paljon kiusaa hyttysistä, mutta sadevesilammikot saavat ne varmasti innokkaasti lisääntymään.

Ahomansikat ehtivät kypsyä ennen juhannusta. Nekin kärsivät kuivuudesta, vaan eivätköhän syväkastelun jälkeen ala rehottaa.
Aikakirjoihin merkittäköön, että juhannukseksi löysin myös ensimmäiset kypsät mustikat.

Harjaneilikat ovat tässä puutarhassa muodostuneet jo rikkaruohoiksi, joudun välillä kaksin käsin riipimään niitä, jotta muillekin jää tilaa. Värivariantteja on useita. Muistan ensimmäiset harjaneilikkani, sain ne ystävän puutarhasta ja matkalla kukat katkesivat. Teippasin ne ja hoidin paria yksilöä hellästi. Nyt en enää ikinä pääse siitä eroon, enkä haluakaan.

Iloista Jussia kaikille!

Vaikeina aikoina on hyvä olla katetta

Kastelun tarve on tänä kesänä ollut ennennäkemätön. Kasvimaa voi hyvin vaikka en ole lainkaan kastellut monivuotisia kasveja, paria yrttiä lukuunottamatta.
Tiheä kasvusto pitää melko hyvin kosteutta ja kaikki rehottaa kuten muinakin vuosina.
Kuvassa ruohosipulin takana kukkii kuminat ja yksi raparperinlehti kurottelee yläilmoihin.

Kate helpottaa asiaa huomattavasti ja heti kun taimet ovat kasvaneet kyllin suuriksi laitan niille olkikatteen. Oljen on hyvä olla luomua, ettei siinä ole peittausaineita.
Valkosipuleille lisäsin tuhdin annoksen katetta kun tuntui, että ne ovat koko ajan janoisia. Valkosipulit alkoivat kukkia ja kaikki varmaan tietävät, että kukinnot kannattaa poistaa, jotta kasvu keskittyy sipuliin. Mutta tiesittekö, että kukat ja varret ovat herkullista syötävää ja säilyvät hyvin jääkaapissa vaikka viikon, ne kannattaa hyödyntää.
Kuvassa rehottavat parsasalaatti ja Red Deer Tongue -salaatti.

Katteesta on monia hyötyjä: se pitää maan kosteana kuivinakin aikoina, estää rikkaruohojen kasvua, lehtivihannekset pysyvät puhtaina kateviljelyssä ja kasteluvesi pysyy kasvin juurella, eli siellä minne se on tarkoitettu eikä leviä ympäristöön.
Käytin joskus aiemmin nurmikonleikkuun jätettä, mutta siitä sain rikkaruoho-ongelman kasvilavoihin. Olki on siitäkin hyvä, etteivät etanat pidä karkeasta aineksesta.

Poistin lipstikasta ja saksankirvelistä kukinnot, näin puskat pysyvät vihreinä, muuten ne alkavat kellastua kukittuaan.
Lipstikka onkin saavuttanut jo miehen mitat, laitoin viereen lapion mittakaavaksi.

Pehtoori on hoitanut hyvin mirrinminttua, siitäkin on kasvanut melkoinen puska. Kasvimaan kaunistus ja pörriäisten ilo.

Kuminan kukat maistuvat siivekkäille. Mikä perhonen tämä mahtaa olla?

Tämä kaveri hengailee kasteluvesitynnyreiden kieppeillä ja aina välillä läikytän sen iloksi vettä maahan. Monet perhosetkin käyvät juomassa tynnyrin ympäristössä.
Siiliä en ole nähnyt, mutta se oleilee talon alla. Olen laittanut sille vesikupin kuistin alle ja hiekassa näkyy runsaasti siilin jälkiä vesikupin ympärillä.
Kuivana kautena on tärkeää huolehtia myös eläinten juomapuolesta.
Sade on ollut iso lahja.

Pionijuhla

Pionit ovat nyt parhaimmillaan. Lauantaina juhlistin asiaa Bambi ja Kuun pionijuhlissa Riihimäellä.

Tarjolla oli pioni-ilotulitusta, marjakakkua ja hauskaa seuraa.

Omia pioneitani piiskaa parhaillaan kauan kaivattu sade. Taitaa tulla koko kuukauden vedet alas kerralla.

Aiemmalla käynnilläni Bambissa lunastin omakseni tälläisen, jo paremmat päivänsä nähneen betonisen joutsenruukun.

Oma kotibambini ei onneksi pioneista välitä. Kauriit eivät tule näin kesällä ollenkaan pihalle. Metsän siimeksessä saattaa olla pieni vasa tai kaksi huollettavana.
Nautitaan sateesta, toivottavasti sitä riittää kaikille.

Koolla on väliä

Pehtoori tarkastelee pihan lehmusta, joka on kasvanut jo ihan mukavan kokoiseksi.

Kestää vaikka kiivetä. Vuosia sitten lumiaura kolautti lommon ison lehmuksen kylkeen, puu sairastui ja kaatui. Runko alkoi vesoa runsaasti ja jätin vesoista yhden taimen kasvamaan.
Nerosta lähti alusvilla, harjasin sitä melkoisen paalin ja nyt kissa näyttää laihalta ja selkänikamat tuntuvat silittäessä.

Käyn ostamassa kananmunat läheiseltä luomutilalta. Munat ovat kauniita ja hyvänmakuisia ja kunnon kokoisia. Munakenno ei mennyt kunnolla kiinni ja kotona huomasin syyn. Oikealla on normaali suuri kananmuna ja vasemmalla pakettiin eksynyt jättimuna. Miltähän tämän pyöräyttänyt kana näyttää? Jättiläiskana?

Väinönputki eli enkeliyrtti (Angelica archangelica) on myös kasvanut jättiläiseksi. Se viihtyy kosteassa, joten viime kesä ja syksy on ollut sille suotuisaa aikaa. Kasvia on hieman vaikea kuvata kasvimaan nurkasta raparperin takaa, varsi on on käsivarteni paksuinen. Tämä on nyt muistaakseni nyt kolmivuotias ja kukittuaan se kuolee, mutta kylväytyy helposti itsekseen. Väinönputki on ainoa hyötykasvi, joka on peräisin napapiirin pohjoispuolelta. Jos haluaa käyttää varren ravinnoksi se pitäisi kerätä ennen kukintaa. Sitä voisi hyödyntää esimerkiksi raparperin kanssa hilloihin, piirakoihin tms.
Ranskalaisten Benediktine- ja Chartreuseliikörien tärkeimpiin aineksiin kuuluu väinönputki. En ole vielä maistellut Väneä, mutta tietysti sitä täytyy kokeilla keittiössä. Kaikki kasvinosat ovat syötäviä, myös kukat ja juuri.
Juurta käytettiin keskiajalla rohtona ruton torjunnassa.

Tomaatit ovat kasvaneet hyvin pienessä muovihuoneessa vaikka alku oli vähän hankalaa liiallisen paahteen vuoksi. Hyötyviljelyssä pyritään yleensä suureen kokoon. Vaikka kasvatan satoani melko tiheässä, juurekset tarvitsevat hyvin tilaa pienestä pitäen. Siksi harvennan porkkanat, punajuuret ja palsternakat ensimmäisen kerran melko pian itämisen jälkeen. Teen harvennuksen usein, periaatteena, että taimet eivät saa koskettaa toisiaan. Eli taimien kasvaessa harvennan niitä kunnes kasvun kannalta paras taimiväli on saavutettu. Näin taimilla on joka vaiheessa tilaa kasvaa ja niistä tulee vankkoja.

Aromaterapiaa puutarhurille on tarjonnut kasvimaan aidassa runsaana kukkinut tuoksuköynnöskuusama.
Mukavaa kesäviikkoa kaikille!

Valmista tuli

Kasvimaalla on kaikki kylvetty ja kaikki on jo itänytkin. Porkkana, punajuuri ja palsternakka harvennettukin jo kerran. Retiisisato on valmis ja melkein syöty, kylvän pian uuden satsin. Muutakin satoa on jo tullut, vihersipulithan aloittavat jo hangesta ja talvehtineet yrtit antavat makua ruokiin.
Kaikki hyötytaimet on istutettu, auringonkukat ja sen sellaiset kaunistuskasvit.
Tavoitteeni oli saada kaikki valmiiksi toukokuun aikana ja se onnistui. Taitaa olla sellainen 'kerran elämässä' -juttu. Joka kevät on kuitenkin mystistä, miten kuolleen näköisestä erämaasta nopeasti nousee kukoistava paratiisi.

Taimia on pitänyt suojata harsoilla ei niinkään kylmää kuin paahdetta vastaan. Kuvan salaattifenkolit ovat tästä jo venähtäneet ja saaneet olkikatteen. Takana kasvavat kaalit hyönteisverkon alla. Vielä ei tosin ole näkynyt kirppoja ja kaalikoita. Kasvatan kaikki ristikukkaiset, kaalit, rukolan ja muut ristikukkaiset salaattikasvit verkon alla, muuten saan pitsilehtisiä salaatteja ja toukkia kuhisevia kaaleja.

Kurkut venähtivät pitkiksi sisäviljelyssä ja vein nekin ulos tavallista aikaisemmin. Myös kurpitsat on jo istutettu. Ne ovat niin herkkiä kylmälle, että pääsevät yleensä ulos vasta kesäkuussa.

Pensaspavut kasvavat kovaa vauhtia, kuva on alkuviikosta. Normikeväänä vasta harkitsisin näiden kylvöä.

Sekä silpoydin-, että sokeriherne ovat kasvussa ja jo kepitettykin. Jos kaikki käy hyvin saadaan aikaista satoa.

Rettisi French Breakfast on herkullinen ja nopeakasvuinen lajike. Se vaatii säännöllistä kastelua, muuten maku kitkeröityy. Tämäkin kasvaa hyönteisverkon alla.

Kauan ihmettelin, kuka kumma on talvehtinut viimevuotisessa salaattipenkissä. Salaattisikuri 'Palla Rossa' kestää hyvin kylmää, mutta en tiennyt, että se on talvenkestävä.

Suureksi ilokseni huomasin, että latva-artisokka on myös talvehtinut. Ehdin jo kaivaa tämän kaverin ylös, kun huomasin tässä toisessa viherrystä. Kardoni ja latva-artisokka ovat ehkä talvehtineet ennenkin, mutta en ole malttanut odotella tapeeksi kauan niiden kasvuunlähtöä. Tälläisenä keväänä se ehti näyttää elonmerkkejä. Näin kasvimaa opettaa viljelijää.

Valkosipulit ovat kasvaneet reippaasti, mutta yhdessä penkissä lehtien kärjet alkoivat kellastua. Vaikka olen kastellut valkosipulitkin säännöllisesti jokailtaisella kastelukierroksella, on tämä penkki kärsinyt kuivuudesta. Nyt annoin niille oikein syväkastelun. Olkikate auttaa kosteuden pitämisessä tasaisena.
Kasvimaalle on tulossa omasta taimitarhasta vielä joitakin kukkakasveja, punakosmosta ja astereita. Jotain spontaaneja kylvöjäkin saatan vielä tehdä, mutta muuten on puutarhurin perusurakka valmis. Kastelukannua on saanut kannella ahkerasti, mutta kaikki kasvaa nopeasti.

Illallisaika, huikkaa Nero.

Yöt ovat kuluneet kuukyttäyksessä, sillä mollukka on noussut vasta puolenyön tietämissä. Eilen saunoin ja vihdoin lihakset rennoiksi, sitten aloitin kuun odottelun. Tuolta se kurkkaa metsän takaa.

Hyvää viikonloppua kaikille!