Karhunpentu?

Veljeni lähetti kuvia uudesta perheenjäsenestä. Voiko olento tästä suloisemmaksi tulla? Always Brave, eli Roy on Newfoundlandinkoiran (nöffin) alku. On kuulemma reipas, rohkea ja oppivainen. Roy asuu Kuusamossa ja hänellä on odotettavissa paljon ulkoilmaelämää samoilevan ja kalastelevan isäntänsä kanssa.

Märkyyskään ei tunnu haittaavan, onhan rotua alunpitäen käytetty myös vesipelastuskoirana. Yleensä nöffit pitävät uimisesta, niillä  on pienet räpylätkin tassuissa. Hyvä, että Roylla on hulppeat tilat asua, sillä näistä koirista kasvaa oikeita jättiläisiä, mutta onneksi ne ovat ystävällisiä ja lempeämielisiä.

Sainkohan kirppuja?

Kesälomalla on niin paljon puuhaa, etten ole juuri ehtinyt käydä kirpputoreilla. Meillä päin on kesäisin kovin hiljaista noilla toreilla, mutta pistäydyin kuitenkin muutamalla. Koskaan muuten en ole saanut kirppuja kirpputorilta. Oletteko te? Tällä kertaa mukaan tarttui kuitenkin paljon muita eläimiä.
Löysin kauniit Tassettin käsin väritetyt taideprintit raameissaan, kolme rahaa kappale.

Ötökkä kasvitaulu. Heinäsirkka, sudenkorento, muurahaiskorento, vesimittari, hepokatti ja metsätorakka. Kansanopettajain Osakeyhtiö "Valistuksen" eläintieteellinen kuvasto.

Ja vielä lisää eläimiä: Keltasirkku, peukaloinen, peipponen, laulurastas, kottarainen, varpunen, talitiainen, töyhtötiainen, närhi, haarapääskynen, musta leppälintu (ei löydy Suomessa) sekä muurahainen. Samaa Valistuksen eläintieteellistä kuvastosarjaa.
Koulutaulut maksoivat huikeat 20 rahaa kappale, mutta ajattelin tuhlata kesän kunniaksi. Kuvataulut ovat harvinaisen hyväkuntoisia ja kirpputoribudjetissani oli varaa, koska en ole kesällä sitä juuri käyttänyt. Lisäksi löytyi vielä kaksi kivaa vasua viisi rahaa yhteensä.
Koulutauluilla olen ajatellut "tapetoida" työhuoneen seinät. Tauluja on vuosien varrella kertynyt joitain.

Kaupanpäälle sain vielä yhden linnun. Peltipurkissa on kulumaa, joten sille ei voitu laittaa hintaa. Lisäksi kaupantekijäisinä tuli purkin alla näkyvät yhdeksän osaa Isoa Tietosankirjaa vuodelta 1932. Komea sidosasu nahkaselkineen ja kultauksineen. Tieto on varmaan osin vanhentunutta, mutta näitä on kiva lueskella.

Postilaatikkooni oli tullut ilmoitus kadonneesta kissasta. Toinen etsintäjuliste oli hienosti niitattu puupinoon tien varteen. Kesävieraana ollut kisu tästä läheltä on kateissa ja huoli on tietysti kova. Nero varmaan tietää jotain, muttei kerro. Toivottavasti Miiru pian löytyy.

Lähtisinkö?

Piti lähteä Pohjoiseen vaeltamaan, mutta peruin suunnitelman sateiden vuoksi. Vaikka tunturissa ja merenrannoilla on mukava vaellella sateessakin niin märät varusteet, joita ei saa koskaan kuivattua ovat masentava asia.

Minne sitä oikein lähtisi verryttelemään jalkojaan ja katselemaan avaria maisemia?
Tekisi hyvää olla vähän aikaa pois kotoa. Olisi sitten taas kiva palata.

Täytyy miettiä. Lomaa on vielä jäljellä.

Tervetuloa Autuaaseen oloon Peppi!

Hento alku

Toista viikkoa sitten löysin tälläisen rääpäleen keskeltä nurmikkoa. Aurinko paahtoi kuumasti (aivan, aurinko paistoi), joten nostin pienokaisen reunemmalle varjoon ja piiloon. Yritin katsella missä päin olisi mahdollinen pesä, josta lapsi on kotoisin. En löytänyt puusta enkä maasta. Poikanen oli vielä aivan avuton. Tälläisten edessä tuntee olevansa ihan kädetön, haluaisi auttaa, mutta ei ole keinoja.

Illalla kävin katsomassa tilannetta, poikanen kyhjötti paikallaan ja ajattelin, että kohta se nääntyy tuohon. Sydäntä puristi.
Seuraavana päivänä kun kävin kurkkaamassa, poikanen vaikutti yllättävän pirteältä. Häivyin nopeasti ja tarkkailin kauempaa tilannetta. Mikä riemu, emo kävi ruokkimassa poikasta maassa.
Seuraavana päivänä en enää nähnyt pienokaista, mutta emon varoitusäänistä tiesin, että se on jossakin lähellä. Hyvä, että se oli piilossa, täällä kun liikkuu kaikenlaisia kulkijoita, muun muassa kissa.
En saanut selville kenen lapsi tämä oli, enkä enää häirinnyt perheen rauhaa, toivotin vain kaikkea hyvää elämän alkuun.

Rakas roju -haaste

Sain rakas roju -haasteen Home in the Stormin Alexandralta, kiitos!
Minun pitäisi nimetä kodistani esine josta en koskaan luopuisi. Rojua riittää, mutta yritän olla kiintymättä liikaa tavaroihin ja pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, ettei sellaista, josta en koskaan voisi luopua taida olla. Nimeän siis esineen, josta pidän paljon ja joka tuo minulle iloa ja josta en nyt haluaisi luopua.

Pyhä Agnes ja karitsa on veistetty joskus 1800-luvun jälkipuoliskolla puusta, luultavimmin lehmuksesta. Jälki on todella taidokasta pienine yksityiskohtineen. Figuuri on maalattu, osin kullattu ja alkuperäiskuntoinen. Agnes oli roomalainen aatelisneito, mutta figuuri on luultavasti itävaltalaista tai saksalaista alkuperää, noin 110 cm korkea.

Agnes on säilynyt hyvin ikäisekseen, vain pari "jalokiveä" on kadonnut rinnan koristeesta.

Vanhan pilarin, jolla Agnes seisoo olen löytänyt roskiksesta.
Se oli musta, mutta patinoin sen kullanväriseksi ja se on juuri sopiva Agnekselle.

Jossain vaiheessa Agnes vietti pitkän ajan varastossa,
mutta nyt hän oleilee salissa kaiken keskipisteenä. Se miten polkumme kohtasivat on toinen tarina, ehkä kerron siitä joskus.

Aiemmat postaukset Agnesista
klik    
klik 
Laitan haasteen eteenpäin. Jos sinulla on merkityksellinen esine, josta haluat kertoa niin ota haaste vastaan.

Kesäherkkuja

Olen poiminut jo yli 25 litraa mustikoita, niitä on nyt kiitettävästi metsässä. Tein vähän mustikkahilloa, sillä on mukava herkutella talvella. Syön marjoja joka päivä ja loput pakastan. Ja tietysti mustikkapiirakkaa tätyy saada.
Pihan reunoilla, kasvimaalla ja vähän kukkapenkeissäkin kasvaa ahomansikoita, nam, nam.

Sateista on se hyöty, että metsän kultaa on nyt runsaasti poimittavissa.

Piilokuva: Missä Nero luuraa?

Nero lähtee joskus mukaan marjan ja sienen poimintaan, se touhuilee omiaan metsässä; vaanii vesimyyriä tai kykkii rannalla kalastamassa. Kun kolmas mustikkalitra oli täyttymässä se tuli sanomaan, että olisi aika lähteä katsomaan onko ruokakupissa mitään. Henkilökunnankin ajatuskuplassa oli pizzan kuva.
Päivän kahden keikan saldo oli 2 x 3 litraa mustikoita eli kuusi
+ kanttarellit.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon Susanna!

Kurjenpolvia

Tarhakurjenpolvi iltavalaistuksessa

Mikähän kurjenpolvi tämä mahtaa olla?
Kasvaa noin 30-40 cm korkeaksi. Oikea väri on tuollainen hempeän vaaleanpunainen kuin yläkuvassa, ilta-auringossa
väri näyttää violettiin vivahtavalta.

Tuoksukurjenpolvi

Verikurjenpolvi on ahkera, se kukkii koko kesän.

Jalokurjenpolvi. Tarkempia lajeja en tiedä, useimmat ovat vaihdokkeja. Ystäväni kasvatti nämä jalokurjenpolvet siemenestä ja lähetti kirjeessä muutaman taimen minullekin. Nämä ovat kasvaneet hyvin korkeiksi.

Neron siippa

Kun olin tuloksetta heristänyt nyrkkiä lehtopöllöteineille huomasin, että Nero tutki jotakin nurmikolla, siinä oli kuollut vesisiippa. Oliko kissa löytänyt kuolleen lepakon vai olisiko se onnistunut pyydystämään sen? Ei kai sentään tervettä yksilöä? Pidän kovasti lepakoista, minusta ne ovat kauniita ja ihmeellisiä olentoja. Ne voivat kuitenkin levittää rabiesta ja korjasin kalmon heti parempaan talteen.

Aamulla tutkin otusta tarkemmin enkä löytänyt siitä pienintäkään haavaa tai puraisua. Soitin eläinlääkärille ja hän lohdutti, että rabies on harvinainen Suomessa. Hän kehoitti kuitenkin ottamaan yhteyttä Eviraan, he saattaisivat olla kiinnostuneita. Eviran tutkija oli samaa mieltä kuin eläinlääkäri, mutta sanoi, ettei tauti ole täysin poissuljettu. He halusivat mielellään nähdä otuksen ja Lepakko lähti Matkahuollon mukana kohti Oulua tutkittavaksi.
Nero oli melkein vuorokauden poissa ja aloin huolestua kun ruokakupilla ei käyty koko päivänä.  Pelkäsin, että se on sairastunut ja mennyt jonnekin piiloon potemaan. Aamuyöllä kissa viimein ilmestyi ja ruoka maittoi hyvin. Nero tuoksui kalalle, ehkä se aidon kalamiehen tapaan oli kykkinyt rannalla ja unohtanut ajan kulun. Tarkkailen tilannetta, mutta kissa näyttää hyväkuntoiselta.

Lepakkoon ei kannata koskea paljain käsin eikä elävään yksilöön pidä tarttua. Toinen lepakkotarina löytyy täältä klik

Mä seuduilla näillä oon tunnettu kalamies...

Tervetuloa Autuaaseen oloon, Zelda!
Kaikille mukavaa viikonloppua!

Mekastavat naapurit

Heräsin aamuyöllä kovaan meteliin. Se jatkui ja jatkui, joten päätin lähteä ulos heristämään nyrkkiä häiritsijöille. En ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, joten varustauduin pyöräilykypärällä ja taskulampulla. Nerokin oli pihalla ihmettelemässä. Lehtopöllön jo isot poikaset siellä mekastivat, niiden kerjäysäänessä on aika paljon volyymia. Osoitin lampulla ääntä kohti ja näin keinahtelevan pöllönuorukaisen istuvan koivun oksalla. Emo voi olla hyvinkin aggressiivinen puolustaessaan poikasiaan, joten liian tuttavalliseksi ei kannata heittäytyä.

Uusi kukkataulu

Upeat pionit oli ihan pakko laittaa raameihin.
Ensimmäiset mustikat on jo poimittu ja syöty.
Sateiden jälkeen löytyy varmasti jo kanttarelleja.
Mukavaa viikkoa kaikille, satoi tai paistoi!

Aiempi kukkataulu löytyy täältä klik

Kiusallista seuraa

Kesäpäivänä on niin mukavaa köllähtää nurmikolle, vaipua puolittain uneen ja puolittain tarkkailla ympäristöä.
Vaan heti on joku tuppaamassa seuraan.

Menetkös siitä, minivampyyri! Kyllä minä sinulle näytän.

Kääk, se kutsui kaverinsakin.

Eräs ulkomaalainen oli katsonut kotimaassaan  kuuluisan suomalaisen pianistin haastattelua tv:stä. Ohjelma oli kuvattu suomalaisessa kesäillassa järven rannalla. Haastattelun katsoja ihmetteli miten voi olla taitava pianisti vaikka käsissä on niin pahoja pakkoliikkeitä.

Tervetuloa mukaan Scilla
ja kaikille mukavaa, hyttysvapaata sunnuntaita!

Arvaatko/tiedätkö kuka tässä kukkii

Ystäväni puutarhasta löytyi näin eksoottisen näköinen kukka tiedättekö mikä kasvi on kyseessä?
Kasvi on aika yleinen ja minulle tuttu, mutta ensimmäistä kertaa näin sen kukkivan.

Sivukuva on ehkä kuvaavampi. Kukat ovat hyvin pieniä.

Ruohonjuuritasolla

Kuopsutin perennapenkissä kun sieltä loikkasi potentiaalinen prinssi. Yksi prinssi talossa on tarpeeksi, joten en kokeillut onneani. Nämä veitikat ovat puutarhurin tärkeitä apulaisia ja saavat elellä rauhassa levistön suojissa.

Kerran aamuyöstä heräsin siihen että viileä sammakko loikkasi päälleni. Unisena jouduin hetkeksi paniikin valtaan ja hyppäsi sängystä. Nero seisoi sängyn vieressä ja nauroi viiksiinsä, pieni aamuyllätys.

Onko tässä linssilude vai metsälude? Vai molemmat?

Kukkahämähäkkinaaras voi vaihtaa väriä keltaisesta valkoiseen saalistuspaikkansa värin mukaan.

Vesimittarit parittelevat ja hyttyset tanssivat ympärillä. Illalla on mahdotonta ottaa kuvaa, jossa ei näkysi hyttysiä, varsinaisia linssiluteita nekin.

Kerran kesäyössä

Sade piti taukoa yöllä ja kävin haistelemassa kesän tuoksuja.
Pellolta nousi usvaa, oli melkein äänetöntä.

Luonto tuntui vetävän henkeä ottaakseen uuden suihkun vastaan.

Etelä-Suomen kesäyöt eivät ole valoisia vaan hämäriä. Sadesäällä kovinkin hämäriä, mutta niukassa valossa yksityiskohdat piirtyvät jotenkin tarkemmin.

Viileä ja sateinen sää on hillinnyt kasvuvauhtia, mutta tälläisen sadejakson jälkeen aurinkoiset päivät räjayttävät kaiken taas kasvuun.

Kosteassa, usvaisessa yössä on jotain turvallisen mystistä. Hetkellinen läsnäolon kokemus puhdistaa mieltä.

Leppoisaa heinäkuun alkua kaikille!