Naapurikyttäystä

Viikko sitten maanantaiaamuna puhelin soi, siellä oli naapurin rouva.
– Anteeksi, tämä on tälläistä naapurikyttäystä, mutta olen kulkenut useamman kerran postilaatikkosi ohi ja se tursuaa postia, päätin kysyä onhan sinulla kaikki hyvin?
- Kiitos huolenpidosta, täällä on kaikki hyvin. Minulla oli ystävä täällä kyläilemässä viikonlopun ja postilaatikko on unohtunut tyhjentää.
- Hyvä kuulla, ettei sinulla ole hätää, pohdin, että jos olet vaikka sairastunut ja tarvitset apua.
- Erittäin ystävällistä toimintaa sinulta, arvostan tälläistä naapurikyttäystä.

Viikonlopun täällä majaillut ystäväni kävi päivittäin hevosenkäsittelykurssilla ja olen tottunut siihen, että vieraat tuovat postin tullessaan. Postilaatikko sijaitsee monen sadan metrin päässä, enkä itse poistunut puutarhavyöhykkeeltä. Ystäväni ei kuitenkaan hoksannut tyhjentää lootaa, enkä muistanut siitä erikseen mainita. Laatikkoon oli tungettu tilaamani kaaliverkko ja siksi se näytti ylitursuavalta.
Ei naapurikyttäystä, vaan naapurihuolenpitoa. Kiitos!

Naapureista puheenollen, kauriit ovat lähteneet kesälaitumille ja sipulikukat ovat saaneet mahdollisuuden. Keväisin kauriit katoavat ja tillalle tulevat peurat, mutta ne ovat täällä niin arkoja, etteivät juurikaan käy pihalla ja metsänsiivous-operaationi pelästytti ne niin, että taisivat siirtyä kauemmaksi.

Olen poistanut valkosipuleilta olkikatteen ja laitoin harsot tilalle. Kate eristää kylmältä talvella, mutta estää myös maan sulamista keväällä. Lisäksi maan on hyvä kuivahtaa hurjan kosteiden periodien jälkeen.
Valkosipuli kestää hyvin kylmää, mutta uudet versot on hyvä suojata sekä kylmältä, että paahteelta.

Hyvin ovat sipulit lähteneet kasvamaan. Ne saivat syksyllä istutuksen yhteydessä evääksi hevosenlantaa ja kohta lannoitan ne uudelleen ja vielä kerran keskikesällä.
Pitäsiköhän suositella luomutilalle, josta olen hakenut oljet, uuden puimurin hankkimista, sillä näytti siltä, että viljaa ei ole puitu ollenkaan. Tähkät olivat lähteneet kasvuun ja valkosipulien joukossa kasvoi siis viljapelto. Onneksi oraat on helppo nyppiä pois tässä vaiheessa. ihmettelin myös penkissä runsaasti esiintyviä itäviä herneitä, tarkemmin tukiessani huomasin oljen seassa myös kuivuneita herneenpalkoja.

Kreikkalainen vuoritee (Sideritis scardica) talvehti taas hyvin pienen olkikatteen alla.

Väinönputki aloittaa pontevasti.

Lupaavan näköinen keisarinpikarililja.

Iloista Vappua kaikille!
Jos sää sallii me vietämme sen puutarhatöissä, pehtoori on jo alkanut hoivata mirrinminttua ja rohtovirmajuurta. Hän nauttii yhteisistä kasvimaahetkistä eikä epäröi työntää tassujaan multaan.

Huolestuttaako?

Huolestuttaako tämä ilmaston lämpeneminen?

"Ilmastonmuutoksen seurauksena Suomen lämpötilat nousevat, sademäärät kasvavat, lumipeiteaika lyhenee ja myös routaa on aiempaa vähemmän. Lisäksi Itämeren pinta nousee ja jääpeite kutistuu. Laskelmien mukaan ilmasto näyttää muuttuvan enemmän talvella kuin kesällä".

" Myönteisiäkin vaikutuksia toki on: Pohjois-Euroopassa kasvukausi pitenee. Merenkulku helpottuu pohjoisilla merialueilla. Toisaalta myös haittakasvien kasvukausi pitenee".

Lauantaina alkaneessa lumisateessa peipposet etsivät ravintoa. Nekin olivat saaneet väärää informaatiota ilmasto-olosuhteista.

Jos haluaa etsiä hyviä puolia, niin Vappuna on enemmän valoa ottaa joulukorttikuvia.

Tämän iloisen kukka-asetelman myötä toivotan kuitenkin kaikille hauskaa Vappua!

Jäähyväiset

Lauantaina oli ystäväni hautajaiset. Kirkossa itkin. Muistotilaisuus oli lämminhenkinen, valokuvien myötä muistelimme erilaisia tapahtumia. Nuoruuden kuvat olivat melkein kaikki yhteisiltä seikkailuiltamme ja muistotilaisuudesta tuli minulle niin valtava nostalginen trippi, että pääni meni aivan pyörälle. Mielestäni tälläiset rituaalit ovat hyvin tärkeitä surutyössä. Kun jakaa murheensa muiden kanssa, se kevenee.

Seuraavana yönä käsittelin asiaa unessa ja sunnuntai olikin sitten hyvin melankolinen. Illalla lähdin hiihtämään jäälle. Toisella rannalla laski aurinko ja toisella nousi kuu. Iloitsin siitä, että minulla on ollut hyvä ystävä, jonka kanssa sain kulkea niin pitkään ja jakaa iloja ja suruja.

Ystävyys on arvokkaimpia asioita maailmassa ja ystävän  menettäminen vie pienen palan itsestä, tapahtui se miten tahansa; kuoleman tai muunlaisen etääntymisen kautta.
Toivotan kaikille teille hyvää ystävänpäivää!

Kultakuume

Autuas olo sai eilen mukavia vieraita kun blogiystävät Pepi ja Pirkko Tampereelta poikkesivat tiluksilla. Puutarhafestivaalin viirit sopivat hyvin tilaisuuteen vaikka ne onkin viritelty aidan ylle peuran riemuksi.

Siunattu Internet! Ilman sitä olisimme tuskin koskaan tavanneet ja ystävystyneet. Meillä oli oikein hauska päivä, jota hieman himmensi se, että Nero ei kerinnyt tapaamaan vieraita, vaan  viiletti omia polkujaan. Eipä tiedä prinssi, miten paljon menetti ihailua ja rapsutuksia. Kiitos käynnistä, ihanat naiset, ja tervetuloa uudelleen!

Hirveä kultakuume on iskenyt ja jatkuvasti pitää ravata poimimassa metsän kultaa vaikka omat varastot ovat aivan täynnä. Metsän kutsu on vastustamaton. Onneksi Pepi vei eilen mennessään yhden laatikollisen, mutta tänään tuli taas uutta saalista. On yritettävä löytää sopiva uhri, jolle nämä voisi tyrkyttää.
Suppilovahveroitakin oli jo hurjasti ja seuraavaksi alankin poimia niitä, ne voi laittaa kuivuriin ja varastoida komeroon. Kanttarellit sen sijaan eivät minusta ole hyviä kuivattuina, ne sitkistyvät ja muuttuvat karvaiksi.

Sipulisato ei ollut tänä kesänä kehuttava, mutta valkosipulit sen sijaan kasvoivat mahtaviksi.

Kynnet ovat suuria ja maukkaita.

Lajike on Aleksandra, kanta alunperin hankittu Hyötykasviyhdistyksestä. Parista sipulista tuli 24 jättimäistä valkosipulia, joista valitsen suurimmat ensi kesän satoa varten. Istutan kynnet hevosenlannalla lannoitettuun maahan joskus lokakuussa ja peitän olkikatteella.

Papuja menossa ryöpättäväksi ja pakkaseen.

Perunoilta taas sydämellisiä terveisiä.

Tämä kesä on ollut erittäin satoisa. Mustikoita, vadelmia ja puolukoita on ollut niin paljon kuin jaksaa poimia. Pensasmarjoista nyt puhumattakaan. Myös pihlajat ovat raskaina marjoista. Niitäkin piti vähän poimia ja tehdä hilloa.

Parista litrasta perattuja marjoja tuli kahdeksan purkillista hilloa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Minuun osui

Viikonlopun terrori-iskujen sirpaleet lensivät laajalle, ne haavoittivat koko maailmaa. Minuunkin osui. Meihin kaikkiin sattui.

Pelko heitti varjonsa Euroopan ylle. Mykistyimme.
Yhteinen suru yhdistää, kootaan voimamme rauhan puolelle.

Toivotan kaikille rauhallista ja toiveikasta viikkoa!
Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Anneli!

Apua tarvitaan

Kuvat olen napannut netistä

Olen ollut kovin huolissani nepalilaisesta ystävästäni, kerroin hänestä aiemmin täällä. Ruotsista sain joitakin tietoja, että Bhaktupurin tilanne ei olisi kovin vaikea. Mutta Internetiä selaillessani olen ymmärtänyt, että järistys koetteli pahoin myös ystäväni kotikaupunkia. Eilen sain häneltä puhlimesta lähetetyn sähköpostiviestin, siinä ei oikeastaan sanottu mitään muuta kuin terve, mutta hän halusi ilmoittaa, että on elossa.

Jossain sanottiin, että 40 % kaupungista on tuhoutunut. Bhaktapur on Unescon maailmanperintökohde, nyt monet arvokkaat rakennukset kivikasoina. Uskon, että historialliset rakennukset rakennetaan uudestaan, mutta se tulee kestämään vuosikausia.

Köyhiltä ihmisiltä on viety vähäinenkin. Monenlaisia keräyksiä on järjestetty avun saamiseksi Nepaliin, auttakaa tekin jos voitte.
Esimerkiksi Planin, Punaisen Ristin, Kirkon ulkomaanavun ja Worldvisionin kautta kerätään varoja. Suomalaiset ovatkin ymmärtäneet lähimmäisen hädän ja availleet kukkaron nyörejä.

Toivon että saan vielä yhteyden Bipiniin ja lahjoitustilien lisäksi voisin jotenkin auttaa suoraan hänen perhettään.

Bhaktapurin jälleenrakentaminen tulee olemaan vaikeaa, sillä koska kyse on maailmanperintökohteesta ihmiset eivät saa korjata ja rakentaa talojaan oman mielensä mukaan vaan viranomaiset sanelevat kaupungin luonteen säilyttävän rakennustavan ja se on kallista. Köyhä maa tuskin pystyy paljonkaan tukemaan suurkatastrofin uhreja. Pystyvätkö kaiken maanjäristyksessä menettäneet jälleenrakentamaan kotinsa ja palaamaan kaupunkiin? Avun tarve tulee jatkumaan hyvin pitkään.

Osallistutaan rakennustalkoisiinkin kiitollisina omasta rauhaisasta olotilastamme.

Lämpimästi tervetuloa Autuaaseen oloon, Tuulikki ja Kurjenkello!
Kevään iloja kaikille!

Edit:
Sain juuri tietää, että Bipin ja perhe ovat kunnossa, mutta koti ei. Viestin mukana tuli kuva nuoren perheen tyttärestä, Nirvikasta.

DIY huulitäyte ja kiperiä kysymyksiä

En laita kuvaa komeasta huulitäytteestäni, mutta voin kertoa kaikille miten sellaisen saa ilmaiseksi itse tehden.
Otetaan kaksin käsin pitävä ote pienehköstä puutarhapöydästä ja läimäytetään pöydän kansi suulle kaikin voimin. Sattuu se kauneuskirurgiakin. Suosittelen hammassuojan käyttöä, sillä muuten toimenpide ei ehkä olekaan ilmainen. Keksin tämän ihan itse kun hain varastosta pihapöytää, sen jalka oli takertunut johonkin, mutta irtosi kunnon riuhtaisulla. Vaikutus on kestänyt pari päivää. Huulen sisäpuoli meni vähän tohjoksi, mutta sehän ei näy.

Sitten kiperät kysymykset. Me like lähetti 11 kysymyksen haasteen, kiitos kysymästä, vastaan parhaan kykyni mukaan.
1. Mikä on sinun erikoisin tai kummallisin taitosi?
Osaan kirjoittaa vasemmalla kädellä peilikirjoitusta. En ole kokeillut pitkään aikaan, mutta hoksasin asian kun oikea käsi oli kerran lastassa ja kokeilin kirjoittaa vasemmalla, syntyi automaattisesti peilikirjoitusta.
2. Mistä oman elämäsi seikasta olet kaikkein kiitollisin?
Ehkä siitä, että vanhetessa olen myös viisastunut ja oivaltanut jotakin oleellista elämästä.
3. Jos sinun tulisi valita ainoastaan yksi kirja, jonka saisit lukea elämäsi aikana, mikä se olisi?
Mistä nämä kysymykset oikein kumpuavat :) Sen olisi pakko varmaan olla aapinen, muuten hommasta ei tulisi mitään.

4. Jos voisit olla päivän ajan joku historiallinen henkilö, kuka olisit?
Olisi hienoa olla monilahjakas Hildegard Bingeniläinen.
5. Jos voisit muuttua päiväksi eläimeksi, miksi eläimeksi haluaisit muuttua?
Haluaisin olla kotka, liidellä korkeuksissa ja katsella maailmaa kotkan silmin.
6. Mikä on mielestäsi paras lautapeli/korttipeli?
Lapsena ja nuorena pelattiin paljon erilaisia kortti- ja lautapelejä. Sanon Afrikan tähti.

7. Milloin lauloit viimeksi?
Tänään. Nappasin viime viikolla kirpparin ilmaiskorista kasan Toivelauluja-vihkosia. Iskelmiä 1960-luvulta, Tipi-tii, Seinillä on korvat, Uudelleen jos luokses tulla voisin .... Ajattelin laulaa ne läpi kesän aikana, hoilotusta voi kuulua :)
8. Soitin, josta lähtee ihanin ääni?
Viulu
9. Mikä asia saa sinut lähes aina hymyilemään?
Neron ilmestyminen näköpiiriin.
10. Mikä on sellainen asia, mistä ei mielestäsi saa vitsailla?
Toisten vakaumuksen kustannuksella loukkaavasti.
11. Mikä on mielestäsi uskomattomin asia minkä ihminen on tehnyt (hyvässä tai pahassa)?
Kaikki julmat teot ovat uskomattomia, mutta uskomatonta on myös kyky rakastaa ja toimia toisten parhaaksi.  

Olipa hienot kysymykset, kiitos Me Like!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
Jos haluat itsellesi unikkoniityn niin vielä ehtii osallistumaan kilpailuun. Myös sivupalkin unikkoniittykuvasta pääsee mukaan.

Kiveen kirjoitettu

Löysin tämän viestin kiveen kirjoitettuna kerran vaellellessani Walesissa. Sattuvasti oli lintu osannut pudottaa roiskauksensa tekojärven rantakiviin.

Vietin pari ihanaa viikkoa retriittikeskuksessa ja pyynnöstä annoin oleskeluaikanani ottamiani kuvia heidän käyttöönsä.
Myöhemmin posti toi tälläisen kortin, olivat tehneet osasta kuviani postikorttisarjan, joista sydänviesti on yksi.
"Spiritual insight does not consist in seeing new things with the old eyes, but in seeing the old sights with new eyes."
Sangharakshita
Tällä sydämellisellä viestillä toivotan kaikille teille iloista ystävänpäivää!
Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Vilhelmina Iho!

20. luukku, piinaviikko

Kolme luukkua jäi avaamatta, sillä Sonera liimasi ne tiukasti kiinni. Kaksi sain väännettyä auki iPadilla, mutta sitten voimat hiipuivat.
Laajakaistaongelman jatkuttua jouduin ajamaan satoja kilometrejä toimittamassa tiedostoja perille. Onneksi sain työt valmiiksi ja pysyimme aikataulussa. Eilen olo oli kuin piiskatulla koiralla, uupunut, murheellinen ja joka paikkaa särki. Ajattelin ilolla aikaista yöunta ja rauhallista aamua.
Luulin kuitenkin joutuneeni helvetin esikartanoon kun yht'äkkiä kesken unien heräsin kaameaan meteliin, ja ikkunoista sisään loisti voimakkaat valonheittimet. Sydän hakkasi ja Nero juoksi paniikissa pitkin nurkkia. Ei, ei se ollut alienien hyökkäys, vaan metsurit olivat aloittaneet naapurin kaatuneiden puiden raivaamisen keskellä yötä. Onneksi meteli pyynnöstäni loppui, mutta pahasti säikähtäneenä on vaikea saada uudelleen unta. Neronkin rauhoitteluun kului aikansa.

Olin ilman laajakaistaa kahdeksan päivää. Soitin Soneran vikapalveluun joka arkiaamu ja joka arkiaamu sieltä luvattiin, että homma hoituu "tänään", muutenkin valehdeltiin suut ja silmät täyteen. Tuntuu, että Soneran selitysarsenaali on loputon,  siinä palaa kenen tahansa huumorintaju pohjaan.
Kerron episodista myöhemmin kun verenpaineeni on hieman tasaantunut.
Juuri ennen kuin laajakaistan asentaja tuli paikalle minulta meni taas sähköt. Siinä vaiheessa tarvittiin jo nenäliinoja ja taisteluväsymys oli ottaa vallan.

Laajakaista-asentajan perässä tuli kuitenkin sähköasentajien tikasauto. Kävi ilmi, että metsurit olivat rouhaisseet motolla linjan poikki, se oli aiheuttanut oikosulun, joka poltti muuntajan sulakkeen. Johdon parsiminen kesti useita tunteja.

Metsurit ripillä.

Homman valmistuttua katsoin kuinka metsureita ripitettiin. Tapahtuma muistutti viittomakielisiä uutisia, mutta oli paljon äänekkäämpi. Kuvassa oranssiasuiset ovat sähköyhtiön hyviksiä ja tumma-asuiset niitä pahiksia, jotka rymyävät ja rikkovat paikkoja. Onneksi katkennut piuha ei aiheuttanut vahinkoja vaikka alueella liikkui paljon väkeä.

Nyt on sekä sähköä, että laajakaista, miten kauniit ovatkaan modeemin välkkyvät valot.
Lämpimästi tervetuloa mukaan Autuaaseen oloon, Annelivia.
Hyvää viikonloppua kaikille!

Viisi

Sain Leenalta haasteen, kiitos tästä.
Jaksatteko vielä näitä tunnustuksiani, tässä tulee joka tapauksessa :) Jos ette jaksa lukea, hypätkää lopun tervehdyksiin.

Viisi asiaa joita tarvitsen päivittäin:
Meditaatio, hiljaisuus, leikki, nauru, tietokone.
Jos jätetään pois välttämättömät asiat kuten vesi, ilma, ravinto, lepo, lämpö...

Viisi kirjaa, joita suosittelen muille:
Margaret Atwood: Nimeltään Grace (ja kaikki muut kirjailijan teokset), Joanne Harris: Appelsiinin tuoksu, Carol Shields: Kivipäiväkirjat, Michel Tournier: Perjantai, Marshal B. Rosenberg: Myötäelämisen taito.

Viisi materiaalista (joulu)lahjatoivetta:
Tavaraa on yllinkyllin, mitähän sitä toivoisi?
Kasvihuone, talvipuutarha, raivaussaha, ooppera/teatterilippu ja kukkien/puiden taimia.

Viisi paikkaa, joihin haluan matkustaa 
(uudelleen ja uudelleen ja sitten yksi uusi kohde):
New York, Lontoo, Rooma, Pariisi, Tukholma ja uutena kohteena Meksiko.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat minua:
Pohdiskeleva, ahkera, spontaani, luova, reilu. Nuo sieltä positiivisesta päästä, huonoja puoliaan kun ei viitsi mainostaa.

Viisi lempiruokaani:
Uunikasvikset, paneer koseli, kasviscurry, linssikeitto, suppilovahverokeitto

Viisi elämänohjetta, jotka haluaisin jakaa kaikkien kanssa:
Ei ole niin tärkeää mitä sinulle tapahtuu, tärkeämpää on se miten asennoidut siihen mitä sinulle tapahtuu.

Mikään ei ole muuttunut, paitsi asenteeni.
Kaikki on siis muuttunut. (Anthony de Mello)

Varman päälle pelaaminen tarkoittaa, ettei pelaa lainkaan.

Ei ole tärkeää, mitä muut ajattelevat sinusta,
tärkeämpää on mitä sinä ajattelet muista.

Rakastava ihminen elää rakastavassa maailmassa.
Vihamielinen ihminen elää vihamielisessä maailmassa.

Haluan jakaa haasteen edelleen:
Kristiinalle Kristiinalla-blogiin,  A Kiss from the Past -blogiin, Mamma N:lle Muistikirja-blogiin, Annelle Kaupunginlaidalla-blogiin ja Riikalle Periferiaan.

Lämpimästi tervetuloa Autuaan olon piiriin, Jonna!
Kaikille mukavaa viikkoa ja kirpeitä kevättalven kelejä!