Kypsää kamaa

Puutarhuri on elänyt pitkään uurastuksensa hedelmillä. Loppukin sato on kypsynyt ja suurin osa korjattu jo talteen.
Istutin talvikurpitsat vanhaan viinipullokoriin ja koristeeksi kasvatin krassia.

Maalasin kesällä valkoisen metalliportin vihreäksi, se sulautuu paremmin maisemaan.

Korissa kasvaa yksi Tom Fox ja yksi turbaanikurpitsa. Kummastakin on satoa odotettavissa, vielä saisivat kasvaa tovin, nyt ovat potkupallon kokoisia.

Kesäkurpitsa sato on ollut mittaamaton ja täytyy tunnustaa, että osa on joutunut kompostin ruoaksi. Pakastimeen ei mahdu ja vaikka olen lisännyt sitä lähes kaikkeen ruoanlaitossa ja leivonnassa, liika on liikaa.
Yleisesti olen kuitenkin sitä mieltä, ettei kompostiin kannata viljellä.
Purjot kasvoivat tänä vuonna komeiksi, niitä on valmistettu monin tavoin ja loput pääsevät maakellariin, mutta vielä ei ole kiirettä.

Avomaankurkkujen sato on myös ollut suuri. Olen tehnyt kaikenlaisia erilaisia marinoituja kurkkuja lisukkeeksi. Tomaatteja on tullut kohtuullisesti. Viime kesänä miellyin Sungold kirsikkatomaatteihin ja nyt kasvatin suurimman osan niitä. Sitä sanotaan maailman makeimmaksi tomaatiksi ja se tosiaan on hedelmämäisen makea ja herkullinen. Niitä napsii suuhunsa sitä mukaa kun kypsyvät. Lisäksi kasvaa muutamia Gardeners Delight ja Money Maker -tomaatteja.
Silpoydin- ja sokeriherneitä on tullut mukavasti. Sokeriherneitä myös pakastan.

Herneitten kanssa kukoistaa punakosmos. Etualan iisopit ovat jo kukkineet, ne ovat pörriäisten suursuosikkeja.

Kirjorevonhäntä "Callaloo Tricolor Red" venähti kolmimetriseksi ja sen lehdet ovat punaisia, eivät kolmivärisisiä. Serkkunsa "Callaloo Red" taas jäi parikymmentä senttiseksi.
Näistä olen poiminut lehtiä salaatteihin.
Takana kasvaa taivaita hipovia maa-artisokan varsia.
Keltasipuleista osa kasvoi hyvin ja osa jäi melko pieniksi, niitä kasvoi kahdessa paikassa ja ne oli istutettu eri aikaan. Perunat, porkkanat ja palsternakat ovat vielä maassa, siis ne, joita ei ole vielä syöty. Osan perunoista ehdin viedä kellariin ja loput nostan ensi viikolla.

Kaikenlaista muutakin syötävää löytyy kukkien seasta. Ensi viikolla yritän ehtiä sienimetsäänkin.

Nero ei luovuta vaan jatkaa kesää aurinkotuolissa varjon alla, satoi tai paistoi.

Erittäin hyödyllistä

Sadeviikon aikana kasvimaan kukkijat pääsivät riehaantumaan rajattomasti. Hyöty alkoi jäädä jalkoihin ja sehän ei sovi, sillä ensin hyöty sitten huvi. Pari kottikärryllistä kukkia lähti kompostiin (osa pääsi maljakoihinkin) ja operaation jälkeen näyttää näin kukattomalta :).
Laitoin keväällä tuohon keskelle tuolin ja pikku pöydän yhden isomman kasvilavan tilalle, sillä ajattelin istuttaa siihen syksyllä pienen omenapuun. Mitä mieltä olette sopiiko omenapuu kasvimaalle? Mikä olisi hyvä kääpiökokoinen lajike?
Tai ehkä jokin muu hedelmäpuu? Etuna olisi ainakin se, että puu olisi aidatulla alueella, eivätkä sorkkajalat heti pääsisi sen kimppuun.

Lähinnä jouduin poistamaan villiintynyttä kurkkuyrttiä, kasvimaalla ei enää päässyt liikkumaan kun se rönsyili joka puolella ja lojui jo hyötykasvienkin päällä. Nyt pääsevät purjotkin vapaammin jatkamaan pulskistumistaan. Auringonkukat olen suorakylvänyt, ne kukkivat siis aika myöhään, mikä on tarkoituskin. Myös kehäkukkaa on tulossa uusia aaltoja.

Viljelylaatikoiden ja ja käytävän välistä esiin tunkeneet sormustinkukat lopettelevat kukintaansa ja näitäkin poistan ahkerasti.

Satonäkymät ovat tänä vuonna erinomaiset. Yrtit on jo kuivattu varastoon, kesäkurpitsa etsii päivittäin uutta muotoa keittiössä. Viikonloppuna tein kesäkurpitsa-juustokeksejä. Erittäin herkullista.
Avomaankurkuista on tullut ennätyssato ja kaikki muukin näyttää kypsyvän mallikkaasti. Lähiaikoina kun sää on suotuisa aion korjata valkosipulisadon talteen.
Myös metsän sato on ollut runsasta, sieniä ja mustikoita on tallessa jo talven tarpeet.

Elämäni hamsterina

Puutarhanhoito on ihanaa puuhaa, mutta suurin osa tontistani on luonnonmukaista lehtoa. Osa on metsää, yksi pieni osa on suojelualuetta. Lisäksi on pienet peltopläntit.
Kun poimin mustikoita, bongasin ensimmäiset sienet näillä nurkilla. Seuraavalle mustikkaretkelle otin korin mukaan ja sain pienen saaliin muutakin metsän herkkua.

Olen karsinut pihassa kasvanutta tiheää kuusikkoa, jotta uudet kukkapenkkini saavat valoa. Kuuset ovat hyvä tuulensuoja, joten karsin niitä vähän kerrallaan, maistellen välillä tuulituntumaa. Olin kurittamassa rikkaruohoja kuusikon luona kun bongasin maassa komean herkkutatin. Kun katselin tarkemmin ympärilleni huomasin maassa toljottavan tattilauman. Osa oli jo menettänyt lakkinsa peuran kitaan. Nappasin kuistilta korin ja poimin komean saaliin talteen. Osan söin, osan laitoin pakkaseen tulevia herkkuhetkiä varten.

Seuraavana päivänä päätin tutkia reviiriäni vähän laajemmin. Yksi kori täyttyi herkkutateista nopeasti, piti hakea uusi vasu, sillä saalista tuntui riittävän. Nämä menivät samoin tein kuivuriin. Luonnonmukainen ympäristö on myös yhdenlainen kasvimaa.

Siinä ne ovat, kaksi korillista herkkutatteja. Kun oikein nakuttelin ja hölskyttelin sain koko saaliin mahtumaan kolmen litran lasipurkkiin. Paitsi tietysti ne, jotka paistoin heti ateriaksi.
Nyt on erinomainen herkkutattivuosi, joten kannattaa lähteä jahtaamaan niitä.
Myös mustikoita on ollut runsaasti, mutta hyttysiä on tosi vähän. Siitä en osaa olla suruissani.

Olipa kerran kasvimaa

Kasvimaa on tuottanut satoa tänäkin kesänä, vaikka päivitykset ovat jääneet vähiin.
Tänä vuonna päätin olla kasvattamatta mitään ristikukkaista, eli kaalit jäivät pois. No, retiisejä kyllä kasvatin alkukesästä harson alla. Vältyin kaalikoiden ja kirppojen hyökkäyksiltä, ehkä ne panivat muistiin, ettei näille kulmille kannata vaivautua.
Kuvassa etualalla kukkii Mozart-peruna. Erinomainen, punakuorinen lajike, jota eivät taudit näytä vaivaavan. Suosittelen kokeilemaan. Samassa penkissä kasvoi myös vähän siikliä ja siitä tuli niin rupista, ettei rupisempaa voi olla. En kastellut perunoita, mutta kuivuudesta huolimatta tuli erinomainen sato.

Kreikkalainen vuoritee on kasvanut täällä jo useita vuosia. Se on selvinnyt hyvin talvista. Se on immuunijärjestelmää vahvistava erinomainen talvitee, jonka sanotaan suojaavan flunssalta. Tosin sen sanotaan auttavan melkein mihin vaivaan tahansa.

Valkosipulit kasvoivat komeiksi ja nostin ne ylös jo elokuun ensimmäisellä viikolla. Näitäkään en ole kastellut kuin vähän alkukesästä.
Koska tiesin kesästäni tulevan monin tavoin touhukkaan, jätin melkein puolet kasvimaasta (se on suuri) kesannolle. Yrtit ja kukat valtasivat kesantopenkit nopeasti. Kylvettyä osaakin jaksoin kastella aika vähän, mutta siitä huolimatta satoa on tullut mukavasti.
Porkkanaa, papuja, kurkkuja, sipulia, valkosipulia, perunoita, palsternakkoja, purjoa, punajuuria, kesäkurpitsaa.... mm. Ja tietysti lukemattomasti erilaisia yrttejä. Vielä en ole kaivellut mukulapähkämön juuria, mutta aion pian maistella niitäkin. Myös sokerijuuri odottaa vielä testausta.

Kasvimaan aidassa kukki komeasti tuoksuköynnöskuusama. Se teki kauniita oransseja marjoja ja vaikka tiedän, että kasvi on myrkyllinen päätin vähän maistaa yhtä. Tarkoitukseni oli sylkäistä myrkkymarja pois, mutta hups, vahingossa nielaisinkin sen. En kehota kokeilemaan, seuraavana päivänä kärsin ripulista. Maistui muuten hyvältä.

Osa sipuleista jäi aika pieniksi, mutta kohtuullinen sato tuli kuitenkin. Näitäkään en paljon jaksanut kastella. Melkein kaikki punasipulit tekivät kukkavarren, joten se niistä, mutta kyllä kukatkin olivat ihan nättejä.
Palsternakkoja ja purjoja sekä tietysti maa-artisokkia on vielä kasvamassa.

Kuivuudesta johtuen kirjorevonhännät jäivät aika pieniksi, tässä niitä on päätynyt kylpyhuoneen maljakkoon.

Pihan reunoilla kasvoi tänä kesänä runsaasti maitohorsmaa. Valmistin sen kukista upeaa kesäjuomaa.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen satoon vaivannäkööni nähden.
Sen pituinen se.

Puolipitkä palsternakka

Nostin viimeisetkin palsternakat maasta. Lajike on 'Halblange Weiße' (puolipitkä valkoinen). Yksi puolipitkä oli venynyt lähes metrin mittaiseksi, tosin eipä tuossa kärjessä ole paljon syötävää. Onneksi en valinnut kokopitkää lajiketta.

Palsternakkasato on tänä vuonna ollut hyvä. Hidaskasvuinen juures ehti kasvaa kunnon kokoiseksi ja maku on mitä mainioin. Palsternakat ovat herkullisia esimerkiksi uunissa kypsennettyinä lohkoina.

Valmistin varsinaista kausiruokaa; palsternakka-suppilovahveropiirakkaa. En ehtinyt ottaa kuvaa koko piirakasta, sillä se katosi nopeasti parempiin suihin.

Tässä pehtooorin mielipide ensilumesta.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Suuhunpantavaa

Lämmön vaikutuksesta sato kypsyy hurjaa vauhtia.
Huomasin, että kaaleilla oli kuumat paikat verkon alla, nehän pitävät viileämmistä oloista. Jotkut kyssäkaalit olivat haljenneet ja luulen sen johtuvan lämmöstä. Säilöin lehtikaalin pääsadon kuivaamalla. Onneksi kuivuria voi käyttää yläkerrassa, sillä sehän toimii kuin lämpöpuhallin.
Tomaatteja on nyt kaikki kulhot täynnä sato kypsyy vikkelään. Porrastin taimikasvatuksen, joten ihan kaikki eivät kypsy samanaikaisesti. Onneksi pienestä tomaattihuoneestani saa kolme sivua ja kattoluukut auki, muuten saattaisi olla tompskuilla kuumat paikat.

Avomaankurkut ovat kasvaneet hyvin ja satoa on saanut poimia jo jonkin aikaa. En ole kastellut kasvimaalla muuta kuin kurkkuja, vähän kurpitsoita ja tomaattihuoneen tomaatteja silloin tällöin. Muu on pärjännyt omillaan.

Onneksi saimme kunnon sateita, maa kastui syvältä ja kate pitää hyvin kosteutta. Kuvassa vihannesportulakka, erinomainen runsaasti C-vitamiinia sisätävä yrtti. Lehdissä on myös paljon Omega-3-rasvahappoja.
Se on voinut tänä vuonna erinomaisesti, sillä kasvi ei siedä märkyyttä.

Pehtoori tarkastaa, että valkosipulien kate on asianmukaisesti paikallaan.
Valkosipulit ovat alkaneet tuleentua ja kohta on korjattava sato talteen. Minulla on vielä edellisvuodenkin satoa jäljellä ja sipulit ovat säilyneet oikein hyvin. Keltasipulia jouduin ostamaan yhden kerran, punasipulit riittivät uuteen satoon asti, joten sipuliomavaraisuus on hyvä.

Mehevää ja rehevää. Olen karsinut kasvimaalta paljon kukkakasvustoja, varsinkin jättiläiseksi kasvavaa kurkkuyrttiä. Kehäkukista olen kerännyt siemeniä talteen, jotta ne kukinta jatkuisi pitempään. Olen kylvänyt kehäkukkaa monessa erässä, joten uutta satoa on tulossa.

Kesäkurpitsoita on kolmea lajia, vihreitä, keltaisia ja raidallista latinoa. Näitäkin pitää kerätä päivittäin, jotta eivät kasva liian suuriksi.

Pensasmarjat; mustat ja punaiset viinimarjat sekä karviaiset ovat jo kypsiä. Samaan aikaan pitäisi poimia mustikoita ja vadelmia, mutta helteinen metsä ei ole kovin houkutteleva kun pitäisi ötököiden takia olla hyvin vaatetettu. Kotimaisemista olen poiminut jonkin verran mustikoita ja vadelmia. Marjapensaissa voi viettää aikaa illan viileydessä.
Olen kuitenkin nauttinut lämpötilasta, talo on oikein ajoitetulla ristivedolla pysynyt melko viileänä ja yöt ovat olleet ihan miellyttäviä. Ulkona voi puuhailla vain varjossa tehtävien projektien parissa, kuten puutarhakalusteiden huolto ja kunnostus, kalusteen voi aina siirtää varjoisaan kohtaan.

Valkosipuli ja unikko ovat liittoutuneet.

Myös pehtoori viihtyy siimeksessä päivän hiostavat hetket ja kun tuntuu oikein kuumalta siirtyy hän talon alle, missä on aina viileää.
Öisin meitä on valvottanut makuuhuoneen avoimen ikkunan takana koivussa huutelevat lehtopöllön poikaset. Yhtenä yönä kun metelistä ei meinannut tulla ollenkaan loppua, soitin tabletilta aikuisen lehtopöllön ääntelyä ja kas, lapsikatras mykistyi.
Kauniita päiviä teille!

P.S. Areenassa on vielä jonkin aikaa katsottavissa hieno norjalainen elokuva, Keittiötarinoita. Hauskuutta helteeseen, jos ette ole sitä vielä nähneet.

Jäärää hatutti

Olin saunalla puuhastelemassa, istuin portailla ja asetin aurinkohattuni lähellä olevalle kannolle.

Maalasin ikkunanpokia ja sillä välin kun maali kuivuu, ajattelin poimia vähän mustikoita.
Otin hatun päähäni ja lähdin pienen ämpärini kanssa mustikoiden kimppuun.
Poimiessani tuntui vähän väliä jokin oksa tai korsi osuvan hattuuni. Poimin litran mustikoita ja palasin saunalle. Istahdettuani portaille, päässä alkoi oudosti tykyttää ja kun otin hatun päästäni sen kuvussa, sisäpuolella istui jymyjäärä, tuollainen kolmesenttinen kovakuoriainen. Onneksi se oli kiltillä päällä, sillä suuttuessaan se voi voimakkailla leuoillaan purra kipeästi. Palautin jäärän kannolle.

Olen poiminut muutamia litroja mustikoita ja syönyt ne. Kuivuudesta huolimatta niitä on löytynyt ihan mukavasti. Pitää vain olla nopea, sillä täällä on paljon poimijoita; rastaat, varikset, sorsat ja kauriitkin näyttävä mielellään maistelevan niitä. Aamiaislautasella marjojen alla on omena-kaura-siemenpuuro.
Onnekasta perjantaita ja 13. päivää!

Koolla on väliä

Pehtoori tarkastelee pihan lehmusta, joka on kasvanut jo ihan mukavan kokoiseksi.

Kestää vaikka kiivetä. Vuosia sitten lumiaura kolautti lommon ison lehmuksen kylkeen, puu sairastui ja kaatui. Runko alkoi vesoa runsaasti ja jätin vesoista yhden taimen kasvamaan.
Nerosta lähti alusvilla, harjasin sitä melkoisen paalin ja nyt kissa näyttää laihalta ja selkänikamat tuntuvat silittäessä.

Käyn ostamassa kananmunat läheiseltä luomutilalta. Munat ovat kauniita ja hyvänmakuisia ja kunnon kokoisia. Munakenno ei mennyt kunnolla kiinni ja kotona huomasin syyn. Oikealla on normaali suuri kananmuna ja vasemmalla pakettiin eksynyt jättimuna. Miltähän tämän pyöräyttänyt kana näyttää? Jättiläiskana?

Väinönputki eli enkeliyrtti (Angelica archangelica) on myös kasvanut jättiläiseksi. Se viihtyy kosteassa, joten viime kesä ja syksy on ollut sille suotuisaa aikaa. Kasvia on hieman vaikea kuvata kasvimaan nurkasta raparperin takaa, varsi on on käsivarteni paksuinen. Tämä on nyt muistaakseni nyt kolmivuotias ja kukittuaan se kuolee, mutta kylväytyy helposti itsekseen. Väinönputki on ainoa hyötykasvi, joka on peräisin napapiirin pohjoispuolelta. Jos haluaa käyttää varren ravinnoksi se pitäisi kerätä ennen kukintaa. Sitä voisi hyödyntää esimerkiksi raparperin kanssa hilloihin, piirakoihin tms.
Ranskalaisten Benediktine- ja Chartreuseliikörien tärkeimpiin aineksiin kuuluu väinönputki. En ole vielä maistellut Väneä, mutta tietysti sitä täytyy kokeilla keittiössä. Kaikki kasvinosat ovat syötäviä, myös kukat ja juuri.
Juurta käytettiin keskiajalla rohtona ruton torjunnassa.

Tomaatit ovat kasvaneet hyvin pienessä muovihuoneessa vaikka alku oli vähän hankalaa liiallisen paahteen vuoksi. Hyötyviljelyssä pyritään yleensä suureen kokoon. Vaikka kasvatan satoani melko tiheässä, juurekset tarvitsevat hyvin tilaa pienestä pitäen. Siksi harvennan porkkanat, punajuuret ja palsternakat ensimmäisen kerran melko pian itämisen jälkeen. Teen harvennuksen usein, periaatteena, että taimet eivät saa koskettaa toisiaan. Eli taimien kasvaessa harvennan niitä kunnes kasvun kannalta paras taimiväli on saavutettu. Näin taimilla on joka vaiheessa tilaa kasvaa ja niistä tulee vankkoja.

Aromaterapiaa puutarhurille on tarjonnut kasvimaan aidassa runsaana kukkinut tuoksuköynnöskuusama.
Mukavaa kesäviikkoa kaikille!

Uusi keittiöpiikamme Alice

Pääsiäislampaat pääsivät laiduntamaan vihanneskrassipeltoon.

Jo aikoja sitten aloin epäillä vanhan muovisen vedenkeittimen terveellisyyttä, eli mitä aineita kiehuva vesi irrottaa muovista. Pitkään olen keittänyt kahvi-/teeveden teräskattilassa, puuhellassahan palaa tuli kaiken aikaa ja minulla on myös kaasuliesi, joka kiehauttaa veden nopeasti.
Tottumus on toinen luonto ja aloin kaivata vedenkeitintä, sitä kun ei tarvitse vahtia, eikä vesi unohdu kiehumaan.
Etsin täysin teräksistä keitintä, sellaista jossa ei ole yhtään muovia kosketuksissa veden kanssa. Löysin vain yhden valmistajan, jonka keittimet ovat täysin muovittomia sisältä, myös kalkkisuodatin on terästä, italialaisen Ottoni Fabrican.
Suomessa ei keittimiä ole myynnissä, mutta netistähän voi tilata nykyisin mitä vain.
Kirjoitin Ottonille ja varmistin, että keittimen pistoke sopii Suomen sähköverkkoon ja sainkin Alice Ottonilta nopeasti ystävällisen vastauksen ja kirjeenvaihtomme jälkeen uskalsin ottaa Alice-keittimen palvelukseen.

Alice on ujo tyttö, hän ei edes koputtanut ovelle saapuessaan, vaan odotti portaalla pahvilaatikossaan kun lähdin aamulla ruokkimaan eläimiä. Tuliaisina hänellä oli ystävällinen kirje ja paketti, joka sisälsi puoli tusinaa Ottonin kahvilusikoita.
Ystävällistä ja sujuvaa kaupankäyntiä.

Alicea löytyy monissa söpöissä väreissä ja Ottonilla on myös muita täysin teräksisiä keitinmalleja.
Tämä ei ole yhteistyöpostaus, enkä hyödy tuotteen mainostamisesta, halusin vain jakaa iloni uudesta keittimestä, joka antaa minulle paitsi puhdasta keitinvettä, myös mielenrauhaa.


Iloista pääsiäisen odotusta!