Pieni kierros

Lauantaina lähdin ystävän kanssa isolle kirkolle näyttelykierrokselle. Galerie Forsblomilla oli Kim Simonssonin näyttely "Kasvattaja" viljelyteemallla. Erittäin ajankohjtainen aihe. Näyttely on avoinna 2.6. asti.
Toisessa salissa on näyttäviä Henry Wuorila-Stenbergin maalauksia.

 

Sammalhahmojen lisäksi oli myös keramiikkaolentoja, kaikilla kaalinlehtiasu.

Ateneumissa on Eero Järnefeltin mittavaa tuotantoa esittelevä näyttely. Minua ilahduttivat erityisesti pienet, usein yksityiskokoelmista olevat työt, joita en ollut ennen nähnyt.
1800-luvun kehysmuoti oli prameaa, tämä pieni maisemaharjoitelma on saanut kultaa ympärilleen ja minusta aiheen (vaivaiskoivu ja suopursu) ja kehyksen välillä on melkoinen ristiriita. Mutta sopi varmasti hyvin sen ajan sisustukseen. Työn omistaa Turun taidemuseo.
Oli kiva retki: hengen ja ruumiin ravintoa hyvässä seurassa.

Kotona kanadanhanhipariskunta pitää minulle seuraa kun touhuan kasvimaalla. Kun illalla lähden sisälle nekin löyhyttelevät siipiään, kaakattavat hyvästiksi ja lentävät järvelle.

Mikähän mahtaa olla käenrieskojen lisääntymismekanismi? Ne levittäytyvät ihan kaikkialle ja kaunistavat kevään iloisella kukinnallaan. Jos kitken ja muokkaan marjapensaan alustan, niin seuraavana vuonna se on täynnä käenrieskaa.

Posliinihyasintit ovat myös levinneet kasvupaikoillaan. Tulppaanitkin kukkivat jo ja hyasintit.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Äänetön kevät

Yleensä tähän aikaan vuodesta aamulla ulos astuesta saa kuunnella moniäänistä lintujen konserttia, mutta nyt on ollut aivan hiljaista. Vain joku tintti jaksaa laulella ja joskus järveltä kuuluu joutsenten huutoja. Kanadanhanhipariskunta hengailee päivittäin rantaniityllä.
Ennen takatalvea täällä konsertoitiin jo reippaasti, minne linnut katosivat? Tulevatko ne takaisin?
Löysin kukkapenkistä kevättähtien keskeltä kuolleen punarinnan, se ei selvinnyt takatalvesta. Punarinta on puutarhalintu ja mukava kaveri pihatöissä, tulee ikävä.
Vietin Vappua Porvoossa Neron siskon luona, siellä vanhoilla pihoilla levittäytyivät upeat kevätkukkamatot. Kuvassa näkyy scilloja ja taenpana vaalea liila matto on pystykiurunkannuksia.

Neron sisko, Mörkö, on veljensä kaksoisolento, ainoa vielä eläväinen tästä pentueesta.
Oli erittäin hauska Vappu. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, pihalla vietetty kuohuviinihetki oli liiankin kuuma.

Vapunpäivänä kävin kotimatkalla Sipoossa tapaamassa toista ystävääni, Remiä ja hänen emäntäänsä.

Nyt ainoa paikka missä on kuuma on kompostori. Toivottavasti tuo ei syty palamaan. Tämä on lepäävä kompostori, se on koko talven käynyt kuumana, luulisi mullan olevan jo valmista.

Kun taas käytössä oleva kompostori jäätyi talvella ja näyttää syttyvän hitaasti.
Viljelypuuhat ei tässä kylmyydessä  jaksa paljon innostaa, eikä taimia uskalla vielä istuttaa ulos. Lumellakin uhkaillaan, sitä en kyllä enää halua nähdä ennen loppuvuotta, jos silloinkaan.