Saksankirveli sai keväällä kuritusta kun poistin pari isoa puskaa kasvimaan laidalta. Se leviää hurjasti siemenistä, joten ajattelin poistaa kukinnot ajoissa välttyäkseni ensi keväänä kitkemiseltä.
Olin jo katkonut oksia melko tovin kun huomasin, että kasvustossa touhuaa kymmeniä, jos ei satoja ötököitä. Oli lopetettava puuha ja lähdettävä ottamaan selvää mikä tuo upean värinen lude on nimeltään. Se paljastui pyjamaluteeksi, joka on melko uusi tulokas Suomessa ja levinnyt hyvin nopeasti. Kauniit pyjamat niillä.
Pyjamalude viihtyy putkikasvien kukinnoissa ja on harmiton. Opin myös, että linnut, varsinkin tintit, popsivat näitä mielellään. Joten bilettäkööt nyt jättimäisessä saksankirvelissä, poistan kukinnot sitten kun eivät enää maistu luteille.
Yöretkiin rantalehtoon on nykyisin uusi, erityinen syy. Valkolehdokit kukkivat ja niiden tuoksu leijailee öisin saunamökin ympäristössä. Suuret yökiitäjät pörräävät niiden ympärillä kuin kolibrit. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että omalla raivaustoiminnallani olen saanut kasvin leviämään yhä laajemmalle ja nyt niitä näkee yhdellä silmäyksellä jo kymmeniä. Jossain vaiheessa pelkäsin sen kokonaan kadonneen, mutta sieltä se ponnisti kun raivasin pöpelikköä ja sananjalkaa.
Vaikka olenkin innostunut puutarhanhoidosta, on jättiosa maistani luonnontilassa ja saa ollakin. Vähän raivailen sieltä täältä, etteivät paikat ja pellonreunat kasva umpeen ja pieni luonnonsuojelussa oleva alue saa tietysti elää omaa elämäänsä koskemattomana.
Pellot ovat nyt kesannolla, mutta jotain niillekin pitää tehdä. Haaveilen kukkaniityistä.
Tai pitäisikö viljellä riistarehua, jottei sorkkajalkojen tarvitsisi käydä kurkkimassa puutarhaan herkkujen toivossa.
Kyllä rantarretkillä on mukavaa, tuumii Nero. Voi nähdä vaikka ohi uivan sorsaperheen jos hyvin käy.