30.3.2016

Vakioaikaan!

Ärsyttääkö viisareiden siirtely? Meneekö rytmi sekaisin? Minua kesä- ja talviaika ärsyttää erityisesti siksi, että koen sen täysin turhaksi ja järjettömäksi tavaksi. Fyysisesti en kärsi aikaerosta, koska en elä tarkasti kellon mukaan, mutta tunnin eroon tottumiseen ja vuorokausirytmin löytymiseen menee tovi. Unitutkija Timo Partosen mukaan kesäaikaan siirtyminen rasittaa sydäntä ja verisuonia. Nämä vaikutukset ovat samanlaisia kuin vuorotyöntekijöillä havaitut.
Suomea sitoo Euroopan Unionin kesäaikadirektiivi, joka tuli voimaan 2002. Kesäaikaa puolusteltiin mm. enegiansäästö-syillä, mutta se on osoittautunut merkityksettömäksi.
Ota kantaa ja allekirjoita kansalaisaloite, jolla yritetään saada loppu tälle turhuudelle. Aikaa on vain 8.4. asti.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Kastanjan varjossa, Merve'nin evinden, Kaisa ja Hilda Hissu!

Mukavaa kevätviikkoa kaikille!

26.3.2016

Ihanat naiset puutarhassa

Elokuussa kasvimaallani käyskenteli viehättävä asiantuntijakaksikko. Toimittaja Outi Tynys ja valokuvaaja Teija Tuisku uskalsivat tulla tekemään juttua kasvimaasta, kasvun kannalta vuosisadan katastrofaalisimpana kesänä. Onnistuiko kaksikko haalimaan mitään kokoon selviää Kotipuutarhalehden juuri ilmestyneestä numerosta 4. Moni oli jutun jo bongannutkin edellisen postauksen kommenteista päätellen.

Oli todella kiva käyskennellä puutarha-asiantuntijoiden kanssa omalla kasvimaalla, joka onneksi elokuussa rehotti jo melkein normaalikesän malliin.
Meillä oli mukava ilta, eikä jutunaiheista ollut puutetta. Nauttiessamme iltapalaa puutarhassa, tuli Nerokin tervehtimään ja merkkasi puskemalla molemmat naiset hyväksytyiksi. Ei mitenkään itsestäänselvyys prinssiltä.
Olin aivan sulaa vahaa kun Outi seuraavana päivänä lähetti minulle Teijalta saamansa viestin: ’’Tuollaiset keikat ovat niin energisiä ja meidän ammatin kohokohtia!
Ihanan valovoimainen tarhuri!’’

Ja kun Outi jutun valmistuttua, nyt keväällä, kirjoitti: "Kasvimaasi on kaunein ja ennen kaikkea elämyksellisin, jossa olen vieraillut."  - eivät jalkani koskettaneet maata pitkään aikaan. Kasvimaani on puutarhanhoitoni ykkösprioriteetti on kannustavaa kun joku muukin arvostaa sitä.

Kuva: Teija Tuisku
Otsikko ainakin osuu aivan nappiin. Puutarhaestetiikkaa on niin monenlaista; joku tykkää mittanauhalla vedetyistä linjoista, minä suosin puolivilliä rehotusta. Keväällä valmistelen kasvimaata kuin maalausta, istuttelen ja kylvän ajatellen miltä lopputulos tulee näyttämään struktuureineen ja väreineen. Tälläistä jälkeä syntyi "huonona" kesänä.

Kuvat: Teija Tuisku
Kiitos Outi ja Teija hauskasta elämyksestä ja kauniista jutusta.

 Jutun ja kevään kunniaksi skoolasin itsekseni ruusulimonadilla. Uutta viljelykautta odotellessa.

24.3.2016

Pääsiäispuuhia

Yöt ovat olleet niin kylmiä, että narsissit täytyi siirtää portailta sisätiloihin. Neroa ei palele, täydenkuun viikolla sillä on ollut öisinkin puuhaa ulkona. Pupukin tarkenee, sillä on huopatakki yllä.

Minulla oli lapsena kokonainen lauma tälläisiä lampaita. Nyt niitä on enää kaksi jäljellä.



Kirsikan oksat puhkesivat kukkaan pääsiäiseksi.

Samoin mustikat.

Hauskan pesäkaapin ostin viime kesänä Elsan lempituolista.






Maalasin muovimunia kalkkimaalilla.

Pian yöpakkaset hellittävät ja pääsiäiskukat voi taas siirtää portaille.

20.3.2016

Jäkiruoaksi löysä muna

Ystäväni oli tulossa eilen kylään ja piti keksiä nopeita ja helppoja herkkuja eikä huvittanut ryhtyä leipomaan.
Jostain oli mieleeni piirtynyt kuva löysästä suklaamunasta. Täytteeseen sekoitin mascarponea ja kermaa, tomusokeria ja sitruunan mehua. Keltuainen on sokeritonta raikasta mangososetta. Suolapalan jälkeen keitin kahvit ja kysyin ystävältäni pitääkö hän munaruoista. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun sanoin tarjoavani jälkiruoaksi löysän munan. "Niistä en kyllä tykkää", kuului kommentti. Hyvin kuitenkin maistui.

Lisäys: Kun niin moni kertoo aikovansa kokeilla "löysän munan" tekemistä niin laitan tähän vielä yhden pikku vinkin. Kun munan yläosan rikkoo, suklaakuori halkeaa helposti puoliksi. Laitoin lautaselle vähän kuumaa vettä ja kastoin puolikkaiden reunat nopeasti siihen ja liimasin yhteen.

Suolapalaksi tarjosin lämpimiä bataattileipiä. Tämän keksin ihan omasta päästä kun tarkastelin jääkaapin antia. Helppo, nopea ja herkullinen. Bataatin viipaleet asetellaan uunipellille ja öljytään. Paistoin ensin pelkkiä viipaleita puolisen tuntia, sitten sipaisin viipaleiden päälle vähän pestoa, sen päälle vuohenjuustoviipale ja kirsikkatomaatin siivu. Paistoin uudelleen niin kauan, että juusto alkoi sulaa. Lopuksi koristellaan vihreällä. Nämäkin maistuivat vieraalleni.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Mari!
Suloista palmusunnuntaita kaikille!

18.3.2016

Suojausta

Kiitos Sailan paimenkirjeen, havahduin toimimaan ajoissa.

Lämpö sai puutarhassa nopeasti kasvua aikaiseksi, mutta nyt on luvassa kovia pakkasia ja ilman lumisuojaa airuet ovat pulassa.

Syksyllä hamstrasin pari sataa litraa kuivia lehtiä kompostorin viereen. Kannellisessa saavissa ne ovat pysyneet kuivina ja ovat nyt varsin käyttökelpoista suojausmateriaalia. Häkkyrät estävät tuulta riepottamasta piippojen peittoja pois.

Kaurissuojat pitävät lehtipeitteen hyvin paikoillaan jouluruusuilla. Yöllä satanut lumikerros auttaa myös asiaa.

Toivottavasti nyt pärjäävät.

Sailan uutiskirjeen, Puutarhapalsta, voi tilata sähköpostiinsa täältä. Saat monipuolista ja ajankohtaista tietoa tapahtumista ja kaikesta puutarhanhoitoon liittyvästä pari kertaa kuukaudessa.

Pehtoori on ryhtynyt valvomaan siementen itämistä lämpöalustalla sängyn alla. Lämmin piilo, vieraatkaan eivät häiritse. Edistää varmasti itämistä, nyt siellä muhii purjo Hannibal, tomaatti Sibirjak, laventeli ja suippopaprika.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Lilja&Salvia!

16.3.2016

Kevät pelastettu

Eilen sain käteeni odotetun puutarhakirjan, Keittiöpuutarha, siemenestä lautaselle (Kati Jukarainen, Maria Kesänen ja Hanna Sumari, Readme.fi), ihan painotuoreena. Hyötypuutarhuri kiittää, kevät on pelastettu! Tuli miten pitkä odotus tahansa, aika kuluu rattoisasti uutta teosta maistellen. Taimihyllykin alkoi näyttää entistä toiveikkaammalta.

Kirjan tekijät ovat vanhoja tuttuja: Hanna Sumari, joka kirjoittaa blogia mm. Apu-lehden sivuilla, 100% Outdoor -blogin Kati ja Kanelia ja kardemummaa -blogin Maria. Tuttujen tekijöiden upea kirja tuottaa jännää myötäylpeyttä ja onnistumisen iloa itsellekin.
Kirja opastaa ihan "kädestä pitäen" keittiöpuutarhan perustamisen ja hoidon. Hanna on luonut kirjan herkulliset reseptit. Tänään kokeilin jo kukkakaalicouscousia. Vaikkei omasta maasta vielä satoa irtoakaan, kaikki aineet löytyivät kuitenkin keittiöstä.

Kirjassa yhdistyy kaikki hyvä: upeita, inspiroivia kuvia, paljon tietoa viljelystä ja kasveista sekä maukkaita reseptejä. Teoksen paksu paperi, joka tuntuu miellyttävältä koskettaa ja kangasselkä tuovat nostalgisen muistuman vanhoista tietoteoksista. Erityisesti iloitsen tietolaatikoista ja erilaisista taulukoista. Kirjasta on siten helppo löytää tarvitsemansa kun esimerkiksi kylvöaikaan miettii vaikkapa kumppanuus-kasveja.
Ainoa kritisoitava asia mielestäni oli kirjan typografia ja tekstiosuuksien horjuva taitto. Mutta, hei, kuka muu kuin minä katsoo tekstipintaa kun vieressä on mitä hienoimpia kuvia silmien iloksi.

Julkaisutilaisuudessa oli ilo tavata vanhoja tuttuja bloggaajaystäviä ja uusiakin.

Kiitos Hanna, Kati ja Maria!

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Helinä, Eila ja Aquila!

14.3.2016

Syötävät pääsiäisruohot

Lämmin kiitos kaikille edellisen postauksen kommenteista ja onnitteluista. En vastoin tapojani vastannut jokaiseen jottei kommenttiketjusta tulisi kiusallisen pitkä, arvontahan on voimassa kuun loppuun. Jokaisen olen kyllä iloisena lukenut.
Vajaa kaksi viikkoa pääsiäiseen ja meillä jo pääsiäisruohot kasvavat. Rairuohokin on ihan kivaa, mutta koska hyötyviljely on mennyt veriin niin kasvatan syötäviä pääsiäiskoristeita. Tämä annos on Nerolle, kissakin kaipaa vihreää. Myös kauriit saavat laiduntaa heinäpellossa.

Viherkrassi on nopeakasvuista ja sitä ehtii laittaa vielä pääsiäiseksi. Se on myös hyvin kaunista pienine lehtineen. Lampaatkin tykkäävät ja tällä voi koristella pääsiäisruokia tai nauttia salaatissa ja leivän päällä.

Nämä ovat jo menneet parempiin suihin, uutta on tulossa.

Hiirenkorvia maljakossa.

Taimikasvatus on lähtenyt hyvin käyntiin.

Sipulit ovat säilyneet erittäin hyvin, viimeiset punasipulit ovat alkaneet kasvaa ja varret voi hyödyntää vihersipulina.

Salaatin suhteen olen ollut omavarainen jo viikkoja. Salanovasalatti on ostettu marketista ja se säilyy ja kasvaa erittäin hyvin vesiviljelyssä. Kulhossa on neljä salaattiruukkua ja ne kasvavat sitä mukaa kun käytän niitä. Ruukkuja ei saa tukehduttaa vedellä, mutta niiden on oltava koko ajan tasaisen kosteita. Kasvivalo tietysti auttaa keittiön sisäpuutarhan kukoistuksessa tähän aikaan.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Autuasta oloa, Helinä!
Mukavaa viikkoa kaikille! Käykää lunastamassa arpa edellisen postauksen viisivuotisarpajaisista.

11.3.2016

Nerokas lusikka

Autuas olo täytti 5.3. viisi vuotta. Merkkivuoden kunniaksi arvon lukijoiden kesken kolme Nero-lusikkaa.
Hämmentävän esineen voi ripustaa tassuista kupin reunaan.

Lusikat ovat keramiikkaa ja kaikki pikkuisen erilaisia. Kolme palkintoa siis ja säännöt ovat entiset.
Arvon tähän postaukseen kommentin jättäneiden kesken kolme palkintoa. Yksi arpa per kommentti ja linkityksestä bonusarpa. Kerro kommentissa montako arpaa lunastat. Anonyymit, laitattehan ystävällisesti sähköpostiosoitteen ja nimimerkin mukaan. Kerro kommentissasi montako arpaa lunastat.
Arvonta suoritetaan pääsiäisen jälkeen, 31.3.
Arvonta on päättynyt.

Ensimmäisen postauksen kuvassa esiintyi Nero. Silloin, 5.3.2011, oli näin paljon lunta. Aurinko oli kuitenkin pilkistänyt ja tunnelma keväinen.
Kiitos teille kaikille ystävyydestä, neuvoista, vinkeistä ja kannustavista kommenteista vuosien aikana. Jatketaan tästä entisin ja vähän uusinkin kujein.
Mukavan keväistä viikonloppua kaikille!

7.3.2016

Viikonlopputuunailuja siemenhautomossa

Löysin kirpparilta 3 tälläistä peltiruukkua. Kaksi pienempää maksoivat neljä euroa kappale ja suurempi viisi.

Kevensin niitä vähän kalkkimaalin lopuilla. Jouluruusu on taas kuistilla.



Jouluksi tehty valoketjutuunaus sai jatkoa, nyt keväisemmissä tunnelmissa.

Ainekset ovat samat, laitoin kaksi eri punaista, tulppaanin muotoista muffinssivuokaa päällekkäin ja uloimmaksi vihertävän koristerenkaan.


 Pääsiäisvalot


Lisäksi maalasin munia, mutta niistä toisella kertaa.

Raotan teille siemenhautomon helmaa. Olen levittänyt salin rautasängyn alle lämpöhuovan, jota olen käyttänyt vuoteessani kovina pakkasjaksoina. Alalämmön vaikutuksesta siemenet itävät nopeasti vaikka meillä on hyvin alhainen sisälämpötila. Käytin lämpöhuopaa idätyksessä jo viime keväänä ja totesin tulokset erinomaisiksi. Idätyshautomosta taimet siirtyvät valoon ja viileämpiin oloihin.

Nerolle ei jäänyt kiipeilytraumaa edellisen viikonlopun putoamisesta. Se vilahtaa hetkessä latvustoon ja nauraa viiksiinsä kun minä haukon henkeäni maan pinnalla. Ollaan jännän äärellä, joku asiaton kulkija liikkuu pihapiirissä. Prinssi on levoton, yölläkin on pitänyt partioida reviirillä.

Mukavaa viikkoa kaikille!


2.3.2016

Sisäpuutarhani

Sain jokin aika sitten Haapalehdon Aliinalta hauskan sisäkukkahaasteen. Kiitos mukavasta talvenselättäjähaasteesta, Aliina. Minulla on nykyisin aika vähän varsinaisia sisäkukkia, mutta kun asuin kaupungissa vallitsi asunnossa viidakkotunnelma.
Pupu popsii keittiön ikkunalle tehdyllä yrttimaalla vihanneskrassia.

Huone-esikko.

Pari huone-esikkoa ja kevätesikko.

Eniten sisäpuutarhassa vievät tilaa talvehtivat pelakuut, pistokkaat mukaan lukien niitä on yli 20. Hauska sydänkyltti on ystävänpäivälahja, poikkipuuhun voisi kirjoittaa jotakin kivaa.

Oliivipuu on varistanut paljon lehtiä, mutta on vielä hengissä. Ilmojen lämmettyä se pääsee kuistille ja myöhemmin ulos viettämään kesää. Sekin on saanut ruukkuunsa sydämen.

Lisäksi sisäpuutarhassa kasvaa muutama muratti ja kliivia, jonka jaoin viime kesänä, tänä keväänä se ei kuki.

Korallikaktus on ollut kaverinani viime vuoden keväästä.

 Samoin pieni kaktusaavikko.

Tarhajouluruusu on edelleen hengissä. Se on viettänyt leutoa talvea kylmällä kuistilla, sehän ei välitä pikku pakkasistakaan. Kylmimmiksi öiksi olen siirtänyt sen sisään. Ihmetykseni oli suuri kun kasvi alkoi yllättäen voida vähän huonosti ja tutkiessani löysin sen lehtien alapinnoilta valtavan surperkirvapopulaation. Niin suuria kirvoja en ole ennen nähnyt, puolen sentin mittaisia. Miten ne ovat selvinneet pakkasessa? Nyt on kirvat eliminoitu ja toivottavasti jouluruusu selviää maan sulamiseen asti, jolloin se pääsee kukkapenkkiin muiden jouluruusujen seuraan.

Keittiönpöytäryytimaalla kasvaa salaattia, persiljaa, basilikaa, viherkrassia ja Nerolle vehnänorasta. Äskettäin kylvin kokeeksi vihannesportulakkaa ja vesikrassia, mutta ne ovat vasta itämässä. Yrttiruukkuja voi lisäillä tarpeen mukaan.

Taimikasvatukseen hankkimani kasvivalo antaa nyt tarpeellista lisävaloa yrteille. Led-lampussa on hyvin kaunis ja lämmin valo, ei ollenkaan noin punainen kuin kuva antaa ymmärtää. Lamppu valaisee 3m x 3m alueen, joten taimikasvatuksessa se on tosi kätevä.
Talven pimeimpään aikaan se auttoi salissa talvehtivia kasveja.
Olen kylvänyt jo latva-artisokat ja kardonia.

Mukavaa kevään alkua kaikille!